21.6.2018

SM-kisat ja muuta mukavaa

Tässä kipeenä ollessa on viimein aikaa kirjoitella vähän kuulumisia! Ollaan kevään ja alkukesän aikana keretty puuhailla kaikennäköistä, joten otetaampa pikakelaus menneisiin tapahtumiin.

_SAM6817

Hempu pääsi taas toukokuun alussa paimentamaan! Oli niin kiva pitkästä aikaa viettää päivä pelkästään Hempun kanssa. Tällä kertaa Hempu pidettiin kokoajan liinassa, ettei se alkaisi riehumaan. Viimeksi heti, kun siltä otetiin panta pois kaulasta, se sai "villi ja vapaa"-kohtauksen, jonka aikana se ei mm. kuullut mitään... Paimennuskeppi oli myös aivan turha, koska Hempua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko kapistus, vaikka sillä yriteltiin pelotella neitiä. Niinpä siis Hempu pidettiin tällä kertaa liinassa koko ajan. Hempulle kuumuus ei ollut hyvä juttu, ja se oli jotenkin todella häiriöherkkä. Muutamia hyviä pätkiäkin saatiin, vaikka Hempu olikin liinassa vain varjo viime kertaisesta.

_SAM6827

_SAM6856

Annikalle vielä super iso kiitos kuvista!

Hempu ja Della saivat myös molemmat omat hieronnat toukokuussa, kun Heidi (HeiDog Oy) tuli meille hieromaan likat. Hempu oli jumissa selän lisäksi myös lapojen alueelta. Heidi sai kuitenkin hyvin hierottua Hempun ja blondi vaikutti todella hyvältä heti hieronnan jälkeen. Ihmeteltiin Heidin kanssa Hempun outoa ihoa lapojen alueella - siellä oli todella paljon kuona-aineita ja lisäksi iho oli tietyltä alueelta selkeästi normaalia paksumpaa. Heidikään ei tiennyt, mistä paksuus voisi johtua, mutta sain ohjeeksi rullailla Hempun ihoa ihan päästä hännän tyveen asti. Tällä tavalla verenkierto tehostuisi ja ainakin tähän mennessä rullailu on toiminut kivasti.
Dellan oli taas todella vaikea rentoutua hierottaessa. Sitä ahdistaa tosi paljon, jos se joutuu olemaan paikallaan "pakotetusti" ja silloin se jännittää ihan jokaista lihastaan. Pikku hiljaa Della kuitenkin alkoi rentoutua ja paikat alkoivat avautua. Della oli aikalailla joka paikasta jumissa, joka on kuulemma tyypillistä tällaiselle jännittäjälle. Dellahan siis jännittää mm. liukkaita lattioita, joten nykyään kun muu perheeni asustaa kerrostalossa, sinne meneminen on todella inhottavaa Dellalle. Nykyään pyrin kantamaan sen aina liukkailla lattioilla, jotta se ei vetäisi itseään aivan jumiin.
Lisäksi Dellan niska oli toodella jumissa. Epäilen tähän syyksi lelun repimistä, jota tehdään joka treeneissä paljon. Myös molempien koirien hauikset olivat jumissa, joten sain hyviä vinkkejä, miten venytellä niitä. Ensi kerraksi suunniteltiin Dellalle fasciamanipulaatiota kokeiltavaksi, jos se auttaisi jännittäjäneitiä vähän paremmin.

(c) Katariina Tenhunen
Keväällä jatkettiin myös pikkuhiljaa kisaamista aksassa, vaikka Dellan juoksu-a ei ole vieläkään valmis. Edelleen heti kun bumpperi otetaan pois, Dellan viimeinen laukka jää liian lyhyeksi. Treenejä kuitenkin jatketaan sitkeästi, koska juoksu-a on niin paljon nopeampi vaihtoehto kun Dellan hidas pysäri. Plussana myös puomiin on tullut rutkasti nopeutta lisää, tosin nykyään Dellan kanssa saa välillä vähän keskustella, tarviiko puomille pysähtyä...
Tamskilla käytiin huhtikuussa hakemassa kaksi vitosta ja kaksi hylkyä. Videolla parhaat radat, eli a ja b, jotka tuomaroi Anne Savioja. A-radalta tuli vain vitonen aalta ja se oli kyllä tosi hyvä rata! Dellan etenemäkin oli 4,6m/s, vaikka se hieman katselikin hyppyjä. B-radalta tuli hyl kepeiltä, kun olin Dellan tiellä.



Toukokuussa lähdettiin sitten Valkeakoskelle kokeilemaan onnea. Päivä oli todella kuuma, joten tuomarit Petteri Kerminen ja Marja Lahikainen pitivät rimat alhaalla (30-35). Kermisen radoilla aloitettiin hypärin muodossa ja jännitin kerrankin ihan todella paljon. Kädet ja jalat täristen päädyttiin maaliin nollana! Oli kyllä niin onnellinen ja varsinkin helpottunut fiilis, kun vihdoin (!!) saatiin se eka nolla kolmosista. Toinen rata ei sitten ollut enää niin hyvä, mutta jollain ihmeellä tuomarin kädet eivät nousseet tälläkään radalla kertaakaan, eli nolla sekin! Tuli siis vedettyä uskomattomasti tuplanolla! Seuraavilla radoilla tuli sitten pudotus pilvilinnoista, nimittäin molemmilta radoilta aalta kontaktivirhe, sekä jälkimmäisellä uusin puomin, kun Della tuli törkeesti läpi. Ihan hirveitä ratoja nämäkään ei ollut, joten sai kyllä ihan super hyvin mielin lähteä kohti sm-kisoja!

Viime viikonloppuna toteutuikin sitten yksi haave, kun päästiin kisaamaan aksan sm-kisoihin Vantaalle. Lähtökohdat eivät tosin olleet kovin hääppöiset, koska olin jo alkuviikosta kipeä, eikä lauantaina olo ollut helpottanut juurikaan. Päätin kuitenkin, etten suostu missaamaan sm-debytointia, joten lääkkeet naamassa lähdin ajamaan kohti Myyrmäen urheilukeskusta. Meidät valittiin jo aikaisemmin Pumit ry:n joukkueeseen ja päästiin starttaamaan joukkueen toisina. Annika ja Nomi vetäsivät pohjille nollan, joten hyvä pieni paine yllä päästiin starttaamaan. Rata vaikutti todella kivalta, eikä siinä ollut mitään hankaluuksia meille. Jännitin todella paljon taas Dellan aata, ja päätin sitten yrittää pysäyttää Dellan siihen, jos vaikka D olisi muistanut vielä pysärin. Della ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan pomppasi juuri ennen kontaktipintaa. Vitonen siis napsahti, mutta muuten saatiin vedettyä rata puhtaasti! Maalissa oli todella hyvä fiilis, vaikkakin olo oli ihan kauhea... Olin niin ylpeä Dellasta, kuinka se oli kulkenut ihan noin vaan välittämättä isojen kisojen häiriöistä.



Valitettavasti meidän joukkueen kaksi viimeistä koirakkoa teki hylyn, joten joukkue jäi ilman tulosta. Oli kuitenkin mahtavaa päästä seuraamaan sm-kisoja paikan päältä ekaa kertaa! Tunnelma oli ihan huikea ja kisapaikka oli ihan just eikä melkein täydellinen. Toivottavasti ollaan ensi vuonna jälleen mukana!

_SAM7101

Dellakin kerkesi täyttää kesäkuun alussa 5 vuotta ja kuten Dellan sivulle jo päivitin, neiti jäi nyt kokonaan pennuttamatta. Kasvattaja tuli lopulta siihen tulokseen, ja sain siirrettyä Dellan omiin nimiini sm-kisoja varten. Ruotsineiti on siis nyt virallisesti suomalainen!

Pari viikkoa sitten käytiin pitkästä aikaa Annikan ja pumien kanssa lenkillä, ja voi että kun Hempukin tykkäsi pitkästä aikaa juosta muiden kanssa! Se oli muutenkin ihan innoissaan ja kävi mm. pulahtamassa suohon uimaan. Iän tuomaa viisautta odotellessa... Blondista muuttuikin sitten brunette ja kotona Hempu pääsi suoraan suihkuun. Haju oli..., noh, eiköhän jokainen tiedä. Onneksi ennen uintireissua ehdin nappasta nelikosta muutamat kuvat!

_SAM7125

_SAM7127

Tokopuolella ollaan hinkattu koetreenejä ja painittu paineistumisongelman kanssa. Della on siis jostain syystä päättänyt, että palkkattomassa koetreenissä on tosi ahdistavaa tulla mua kohti tai kun itse tulen Dellaa kohti. Della siis alkaa haukkuun, eikä suostu tulla perusasentoon tai nousee siitä, jos tulen kohti. Eli juuri niinkuin se teki katastrofikokeessa vuosi sitten. Olen toisaalta iloinen, että ongelma tuli jo nyt koetreeneissä esiin, eikä sitten vasta oikeassa koetilanteessa. Toivon mukaan saadaan treenattua ongelma pois, ennen meidän seuraavaa koetta, joka on itseasiassa jo aika pian!! Menin mielenhäiriöissäni ilmoittamaan Dellan 14.7. olevaan kokeeseen, joka järjestetään samassa paikassa, kuin katastrofikoe. Toisin sanottuna verta nenästä kaivamista, mutta mennään nyt kokeilemaan, miltä se kisaaminen tuntuu pitkän tauon jälkeen.

Instagramissa heitin kyselyä, josko porukkaa kiinnostaisi taas ruokintapostaus. Idea sai positiivisen vastaanoton, joten palaan aiheeseen mahdollisimman pian! Hyvät juhannuksen kaikille!

_SAM7096

3.3.2018

Ratkaisuja ääniongelmaan

Meillä on tokon puolella käynnissä mielenkiintoiset projektit, jotka käsittelee molemmat Dellan suurinta ongelmaa eli ääntä. Toista avasin jo vähän tässä postauksessa eli ollaan siis jatkettu sitoutumistreenejä Piian neuvoilla ja tuloksia alkaa tulla jo kivasti. Niistä kirjoittelen kuitenkin oman postauksensa, sillä nyt lähden kertomaan toisesta tämän hetken ääniprojektista.

_SAM6419

Vauhtiliikkeet. Ne ihanat, kiihdyttävät vauhtiliikkeet. Dellalla on ollut aina ongelma niissä. Lähes joka kerta, kun se on saanut kierrä- tai ruutu-käskyn, se on haukahtanut. Yleensä haukahdus jää yhteen, joskus pahimmillaan haukkuminen kestää koko Dellan juoksemisen ajan. Harvoin, erittäin harvoin, Della on lähtenyt hiljaa. Silloinkin yleensä alla on ollut väh. tunnin treenit tai kuuma keli. Tuntuu, että ollaan kokeiltu kaikkea. Oon syöttänyt namia lähdöissä, ollaan tehty lähtöjä joka asennosta, oon sekoittanut muita käskyjä mukaan, oon tehnyt äkkilähtöjä kesken leikkimisen. Jos joku tapa on toiminut hetken, niin viimeistään muutaman treenin jälkeen ollaan oltu taas lähtötilanteessa. Vuoden lopulla luulin jo, että nyt on löytynyt _se_ tapa. Saatiin tosi paljon hiljaisia lähtöjä yksinkertaisesti jäädyttämällä lähtötilanne. Seisoin paikallani Della perusasennossa ja syöttelin sille namia noin 10 sekunnin välein. Dellan vire laski ja muutaman namin syötön jälkeen lähetin sen kiertämään tai ruutuun. Hiljaisia lähtöjä tuli, kunnes Della tajusi jutun juonen. Tähän meni noin kuukausi. Lopulta, vaikka sen vire ehti laskea, se silti teki yhden haukahduksen lähtiessään. Ei siis toiminut tämäkään taktiikka. 

_SAM6418

Dellan vuoden vaihteen hiljaiset lähdöt sai mut kuitenkin uskomaan, että se oikeasti pystyy siihen. Ihan samoin kuin sosiaalisen palkankin suhteen, en pystynyt ennen uskomaan, että Della kykenisi lähtemään hiljaa vauhtiliikkeessä. Nyt se oli kuitenkin näyttänyt pystyvänsä siihen, joten pallo oli taas mulla - miten saisin Dellan päähän ajatuksen, että hiljaa lähteminen on kannattavampaa, kuin haukun kanssa lähteminen? Miksi Dellan oli päästettävä se yksi pieni haukku? 

Jälleen pitkien pohdiskelusessioiden jälkeen kokonaisuus alkoi hahmottua. Della on todella pitkään saanut palkkaa, vaikka se on lähtenyt äännellen. Välillä sitä on huomautettu, kun se on haukahtanut, mutta yleensä ei. Tästä on siis varmasti kertynyt Dellalle turhaumaa, varsinkin kun se ottaa pienestäkin huomautuksesta niin paljon itseensä. Sitä ahdistaa lähteä, koska se ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Se haukahtaa, koska se on aina haukahtanut. Jos huomautan sille siitä, se ei yleensä liikahda mihinkään seuraavalla käskyllä: "en lähde sitten ollenkaan, kun en ymmärrä, miksi joskus teen oikein ja joskus väärin". En ole keksinyt, miten saisin Dellan lähtemään hiljaa, jolloin pystyisin palkkaamaan sen siitä. Olen vain huomauttanut, kun se on tehnyt väärin, ilman, että sillä on tietoakaan oikeasta suoritustavasta.

_SAM6428

Niinpä piti lähteä siitä, että Dellan on pakko saada onnistumisia. Jollain tavalla sitä piti päästä palkkaamaan lähtötilanteesta. Mutta kun Della ei lähde hiljaa. Se ei lähde hiljaa, vaikka sillä olisi nami suussa. Niinpä piti ottaa askel taaksepäin. Entä jos palkkaan sen heti, kun olen antanut käskyn? Silloin se ei ehdi haukahtaa.

Tästä alkoi meidän kokeilevat treenit. Sain palkattua Dellaa niin, että naksautin ja heitin namin tai lelun heti eteenpäin, kun olin sanonut käskysanan, jolloin Della oli ehtinyt jo aloittaa lähtemistä mun viereltä. Della tykkäsi tästä treenistä tosi paljon. Alkoi tulla hiljaisia lähtöjä kohti namia ja lelua, eli toisin sanoen Della ei enää reagoinut mun käskyyn haukahtaen. Niinpä aloin pikku hiljaa lisätä aikaa käskyn ja palkan välillä, eli Dellan oli ensin lähdettävä hiljaa, josta se vasta sain naksun + namin/lelun. Della alkoi pian kohdentaan katsettaan jo edessä olevaan tötsään tai ruutuun, joihin oli etäisyyttä alussa noin pari metriä. Ruutu vetää Dellaa tosi paljon puoleensa, joten Della alkoi aika nopeasti hakeutua sinne, vaikka naksu kuuluikin jo pian lähdön jälkeen. Merkinkierrossa Della kääntyy aina, kun kuulee naksun, joten aloin lisäämään aikaa käskyn ja naksun välille. Vaihtelin kuitenkin aina naksun paikkaa, jotta Della ei alkaisi ennakoida palkkaa. Tötsä alkoikin pian löytyä ja nyt ollaan saatu jo hurjan paljon hiljaisia kiertoja tötsälle asti! Tässä vielä video kaikista näistä opetusvaiheista nimenomaan merkinkierron suhteen. 




Videossa näkyy, että edelleen jokaisen uuden treenikerran alussa joudun antamaan palkan jo heti lähdön jälkeen, koska Della ei ensimmäisellä toistolla vielä muista hiljaa olemista. Ja vaikka muistaisikin, haluan vielä pelata varman päälle, että onnistuneita toistoja tulisi paljon. Ekan toiston jälkeen Della kuitenkin heti kykenee hiljaiseen lähtöön, vaikka palkka tulee vasta noin tötsän kohdalla. Etäisyyttä tötsään en muistanut viime treenissä laskea, mutta eiköhän se ala olla jo avoimen koe-etäisyys.

Videolta huomaa myös, että Della on oikeasti tajunnut treenin idean. Jos se haukahti lähdössä, se joko mun kutsuessa tai itse ilman kutsua tuli heti takaisin ja teki seuraavan lähdön ihan hiljaa. Della ei myöskään ole kertaakaan jättänyt lähtemättä käskystä. Edistys on siis (jälleen) ollut huimaa, nyt vaan kovasti toivon, että tämä on vihdoin toimiva tapa saada Dellalle hiljaiset lähdöt.

23.2.2018

Vanhat ja uudet tavoitteet

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten nyt on viimein aika purkaa viime vuoden tavoitteet!

(c) Essi Partanen
Hempu

Iho kuntoon laskemalla stressitasot alemmas
- Iho on ollut paremmassa kunnossa jo pitkään! Stressiä Hempulla vieläkin on, mutta tätä alemmaksi en usko sen stressitasojen laskevan. Vähän edelleen Hempu pureskelee tassujansa, mutta voi olla, että sekin on vain jäänyt tavaksi.

Hierojakäynti, selän kunnon tsekkaus ja sen mukainen toiminta
- Ei taidettu hierojalla käydä. Rokotuksien yhteydessä saatiin Hempulle kipulääkkeitä, joita on sitten syötelty silloin, kun selkä on vaikuttanut kipeältä. Eli kaksi kertaa syksyn ja talven aikana.

Agilitykokeilu kuinka selkä kestää. Hempu kuitenkin rakastaa niin paljon lajia, että haluan vielä kokeilla miten selkä kestäisi kevyen treenauksen
Agia Hempu pääsi tekemään satunnaisesti ja sen selkä kesti hyvin. Tuskimpa kuitenkaan otan sitä jatkuvaan treenaukseen, koska eiköhän sille riitä, että välillä pääsee hallille mukaan.

Yhteistä aikaa Hempsun kanssa ilman Dellaa, jotain pientä höntsäilyä (esim. rt, nw, esineruutu)
Yhteistä aikaa tuli agitreeneissä, mutta muuten jäi vähälle. Vähän käytiin kesällä treenaamassa tokoakin ja mietin jopa kisakentille palaamista. Hempulla kun on kaikki liikkeet täysin valmiina, joten miksi ei.

Ehkä jotkut mätsärit/näyttelytkin, jos vaan iho paranee siihen kuntoon
Ei lähdetty misseilemään, vaikka iho ihan hyvässä kunnossa onkin. Tassut kuitenkin punottaa sen verran, että niistä tulisi sanomista.

Hempun tavoitteista täysin toteutui 2/5, mutta suurin osa tavoitteista saatiin lähes toteutettua. Hempu vieraili meillä noin pari kertaa kuukaudessa, joten ei siinä nyt kauheasti ehtisikään tehdä. Pian blondipumille alkaa kuitenkin vanhuus iskeä, joten mielenvirkistykset ovat tarpeen.

(c) Essi Partanen.
Käytiin syksyllä kuvauttamassa pumit koirarotukirjaa varten,
enkä ole täällä blogin puolella kuvia vielä julkaissut!

Della

Toko:
Liikkeiden välit kuntoon
Paljon tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia tapoja, mutta mikään ei oikein toiminut. Loppukesän katastrofikokeen vuoksi otettiin todella iso askel taaksepäin kaikessa, mikä liittyi mielentilaan kokeissa. Onneksi meillä on nyt vihdoin työkalut sosiaaliseen palkkaan, kiitos Piian koulutuksen!

Ruutu sellaiseksi, että Della haluaa juosta sinne täysillä, eikä epäröi
Done! Della ei epäröi enää ruutuun menoa, mutta ruudussa on vielä muuta fiksattavaa, ennen kuin olen siihen täysin tyytyväinen.

Äänen käytön pohtimista, ratkaisuja ja niissä pysyminen
Pohdittu ollaan jatkuvasti ja kokeiltu erilaisia tapoja. Nykyään ääniongelmat ovat vain vauhtiliikkeiden lähdöissä sekä osittain sosiaalisessa palkassa. Molempiin on löytynyt kuitenkin (toistaiseksi) toimivat treenitavat, joten eiköhän tämä tavoite ole suoritettu!

TK2, vaikka toinen jalka haudassa. Sitä on hinkattu nyt jo niin kauan.
Avoin luokka päästiin korkkaamaan, mutta pienestä jäi kiinni TK2. Jos olisin välttämättä halunnut jatkaa kesän kokeiden jälkeen Dellan kanssa kisaamista, vaikka se ei nauttinut siitä, meillä olisi TK2. Tein kuitenkin päätöksen, että me ei kisata ennen kuin ollaan saatu sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Dellalla on oikeasti hyvä ja rento mieli kehässä. Niinpä loppuvuosi meni kisaamatta, mutta eiköhän meidät taas kesällä kisakentiltä löydä. Avoimesta olisi tarkoitus vielä jatkaa sen yhden 1-tuloksen verran ja sitten vasta siirtyä voittajaan.

Tunnaritreeniä, kärsivällisyyttä oman etsimiseen
Paljon ollaan treenattu tunnaria ja kärsivällisyyttä on tullut ehdottomasti lisää. Tunnari tuntuu kuitenkin olevan liike, joka vähän aikaa toimii ja sitten hajoaa taas kappaleiksi.

Muut voittajan liikkeet hyvälle mallille
Done! Metallihyppynouto, tunnari ja ohjattu alkaa oleen valmiita kisanomaisiin treeneihin. L:ssä ei ongelmia, mun täytyy vain treenata siinä liikkuminen. Ruudun luoksetuloa ollaan aloiteltu ja pikku hiljaa sekin alkaa hahmottua. Seuruuseen ei olla nyt panostettu, joten se pitää ottaa vielä tarkempaan syyniin. Luoksarin stoppia ollaan treenailtu putken avulla, siinä Della pysähty tosi hyvin, mutta luoksetulon yhteydessä neiti meinaa vähän valua. Kaukoja ollaan hinkattu ja niissäkin on tullut hyvää edistymistä. Piilopaikkiksia ollaan otettu paljon, mutta vielä haluan saada varmuutta siihen, ettei Della reagoi muiden istu- ja maahan-käskyihin.

(c) Essi Partanen
Agility:
Kisoja, kisoja, kisoja
Kisattiin enemmän kuin ikinä, vaikka väliin mahtui mm. puomin kontaktiprojekti. Todellakin siis saavutettu tämä tavoite. 

Varmuus kepeille, huom. ensimmäiset välit
Varmuutta on tullut todella paljon lisää, mutta avokulmaa täytyy treenata vielä paljon lisää.

Eteen irtoamista paremmaksi
Tähän ei ihan hirveästi panostettu, mutta Dellasta on kyllä tullut agissa röyhkeämpi, jolloin se irtoo myös paremmin.

Kakkosiin nousu ja myös siellä rohkeasti kisaaminen
Noustiin jo kolmosiinkin, joten eiköhän tavoite suoritettu :)

Muut:
Epätoivoisia näyttelykäyntejä, ehkä mätsäreitäkin kehäkäytöksen muistuttelemiseen?
Käytiin Tampereen KV:ssa hakemassa sileä eri. Kehäkäytös oli hyvää.

Remmiräyhäys pois (hyvällä alulla jo!)
Huoh. Edelleen Della alkaa rähjätä, jos vastaan tulee iso tai provosoiva koira.

Hierojakäynti
Fyssarille neiti pääsi loppukesästä ja vähän kieryksiä löytyi lapojen ja niskan alueelta. Ykkösen kyynärestä ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä.

Lampaille
Ei ollut resursseja viime vuonnakaan

Lisää lihaksia, vähemmän läskiä
Done! Della on itseasiassa nyt hieman turhankin kuivassa kunnossa, tosin lihaksia on tullt hyvin lisää, varsinkin jalkoihin (kanankoipi :D). Della itseasiassa kävi eilen puntarilla ja painoi vain 9,6kg, kun yleensä sen paino on ollt lähes 11kg:n puolella.

Dellan tavoitteista täysin toteutui 11/15! Oon tosi ylpeä, että kehityttiin Dellan kanssa vuodessa näin paljon. Kokeissa ja kisoissa tuli onnistumisia, sekä kerrankin kisattiin paljon.

Nomi, Juno, Della ja Hempu
(c) Essi Partanen

Omistaja

Vuhuun hallille viikottaisvuokraus toukokuuhun asti, sitten TamSKin hallille avain
Vuhuuta vuokrattiin, mutta tamskille en ostanut omatoimioikeuksia kuin kuukaudeksi kesällä. Nyt helmikuussa sain kuitenkin vihdoin haettua omatoimioikeudet, joten päästään treenaamaan toukokuuhun asti niin paljon hallille kuin sielu sietää!

Hyvää ajansuunnittelua kevään yo- ja pääsykokeiden lähestyessä
En kyllä yo-kokeista enää muuta muista kuin sen, että luin aivan älyttömän vähän niihin. Kai sekin on hyvää ajansuunnittelua, jos treenasin Dellan kanssa kokeisiin lukemisen sijaan? :D Pääsykokeeseen en myöskään loppujen lopuksi lukenut kuin vähän, koska tuli muita suunnitelmia loppuvuodelle (jotka sitten kaatuivat, jei)

Vähintään kerran viikossa yhdet toko- ja agitreenit
Kesäkaudella päästiin aloittamaan Stiinan agiryhmässä, joten agia treenattiin säännöllisesti vähintään sen kerran viikossa. Tokoa hieman harvemmin, kunnes päästiin talvikaudelle TamSKin tokon tehoryhmään, joka treenaa viikottain. Tokossa oli kesällä ja syksyllä kausia, kun treenattiin monta kertaa viikkoon ja sitten saattoi tulla kuukauden tauko. Joten varmaan keskimäärin tavoite tuli toteutettua.

Koirien kuvaamista ja treenien videoimista
Treenejä videoin ihan mukavan aktiivisesti, mutta koiria olisin saanut kuvata enemmän syksyn ja talven aikana.

Blogin herättely takaisin aktiiviseksi viimeistään koerumban jälkeen
Loppuvuodesta postaukset jäivät 1 per kuukausi-tahdille, joten ei sitä kauhean aktiiviseksi voi sanoa...

Juoksulenkkejä säännöllisesti, vähintään 2krt/vk
Juoksulenkit vaihtuivat suurimmaksi osaksi salitreeniin, mutta sain sentään noin kerran kuukaudessa lähdettyä juoksemaan.

Omista tavoitteista toteutui 2/6. Alkuvuosi meni osaltani inhottavasti, koska toukokuuhun asti en vielä tiennyt, missä olisin tai mitä tekisin loppuvuoden. Armeijaan meno lopulta siirtyi, enkä siis päässyt astumaan varusmiespalvelukseen toiveideni mukaisesti kesällä. Edessä oli välivuosi, jonka aikana oli tarkoitus opiskella eläinlääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelu oli kuitenkin todella hankalaa, joten todennäköisesti pidän vielä toisenkin välivuoden, jonka käytän opiskeluun. Toisin kuin viime vuonna, nyt olen kuitenkin varma asiasta ja mulla on myös suunnitelmia vuodelle. Hyvillä mielin siis jatkan vuotta 2018 eteenpäin!


Sitten olisi aika miettiä uusia tavoitteita vuodelle 2018!

(c) Essi Partanen
Hempu:
- löytää pääsyy, miksi Hempu nuolee itseään. Mahdollisesti närästys tai selkäkipu?
- Ihannepainossa pysyminen
- koirakaverereiden kanssa lenkkeilyä
- noin kuukausittain treenaamista, esim. aksa, rt, toko
- lisää paimennusta

Della:
Toko:
- TK2
- voittajan korkkaus, ehkä jopa TK3?
- evl-liikkeiden treenaamista
- sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Della kestää koko kokeen iloisena ja rentona, eikä ääntele turhia
- hiljaiset lähdöt vauhtiliikkeisiin - löytyykö lopullinen ratkaisu sheippauksesta vai odottamisesta?
- mielentila treeneihin sopivaksi: ei turhia haukkumisia sekä Dellan itseluottamusta paremmaksi
- "käy siihen"- rauhoittumiskäsky kuntoon, ehkä matolle?

Agility:
- juoksu-A valmiiksi
- keppien avokulmaan varmuutta
- rentous hyppäämiseen -> lisää vauhtia
- kisoja, kisoja ja kisoja, kun saadaan A-este toimimaan
- ekat nollat kolmosista, miksei myös valiokello käyntiin

Muut:
- debytointi rally-tokossa
- bh-koe
- esineruutua ja mejää
- fi mva, mikäli saadaan korvat taittumaan
- remmirähjäys pois
- turha ääntely pois ruuan antamisen sekä ulos lähtemisen yhteydessä
- yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa
- mahd. viralliset selkäkuvat, mikäli rekisteröin Dellan Suomeen

Kirjuri:
- ahkeraa pääsykokeisiin lukemista
- treenien videoimista
- koirien kuvaamista
- kertausta englannin puhumiseen, sitä tulen tarvitsemaan toivottavasti kesällä
- terveelliset elämäntavat: paljon itsetehtyä ruokaa ja vain vähän alkoholia
- salilla tai juoksemassa käyminen vähintään kerta viikkoon

(c) Essi Partanen

Näillä mennään! Yksi jokavuotinen tavoite on ollut koirilla paimentamassa käyminen ja viime viikonloppuna saatiin se vihdoin toteutettua! Hempu oli ihan innoissaan, kun taas Dellaa pelotti lampaat pimeässä ja ahtaassa maneesissa. Sen takia laitoin nyt tavoitteeksi Hempulle, että se pääsisi vielä uudestaan paimentamaan, niin paljon se siitä tykkäsi.

Dellan tavoitteita kirjoitellessa tuntui ihan hullulta, että siellä oikeasti on esim. TK3 ja nollien saaminen kolmosluokasta. Enkä olisi laittanut niitä, jos en uskoisi niiden toteuttuvan. Vaikka koirien kanssa harrastusvuosia on takana jo jonkun verran, silti näinkin pitkälle eteneminen mm. tokossa tuntuu ihan älyttömän hienolta. Vuosi sitten painittiin vielä avoimen liikkeiden kanssa ja agilityssäkin kisattiin ykkösissä, joten vuoden aikana ollaan edistytty tuloksellisesti tosi paljon. En edes tiedä, uskallanko odottaa näin paljon vuodelta 2018... Toivotaan kuitenkin parasta ja treenataan sen mukaisesti!

11.2.2018

Piia Karinen: Mielentila kisatilanteessa

Muutama viikko takaperin otettiin äkkilähtö Piia Karisen mielentilakoulutukseen Koirakoutsille. En entuudestaan tuntenut Piia, mutta koulutus kuulosti niin täydelliseltä meille, että oli pakko päästä koirapaikalle. Niinpä sitten ajeltiin lauantaiaamuna kohti Koirakoutsiareenaa, joka paikkana oli meille lähes uusi, nimittäin kerran ollaan taidettu siellä mätsärit käydä.

Koulutuksessa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa, joten saatiin lähes privakoulutus! Osallistujien vähyyden vuoksi luennolla keskityttiin vain niihin asioihin, jotka olivat koirakoille ongelmallisia. Meillä ongelmana on sosiaalinen palkka, joka ei toimi. Della ei tunnu ymmärtävän kehuja ja sen vire nousee aina liikkeiden jälkeen, kun se luulee saavansa palkan.

_SAM6205

Piia puhui sosiaalisesta palkasta sitoutumisena. Sitoutuminen edellyttää yhteistyötä, ja se tarkoittaa myös omistautumista ja uskollisuutta molemminpuolin. Sitouttaminen kuitenkin voidaan opettaa koiralle aivan samalla tavalla kuin istuminen, eli aluksi ohjaajalla on kaikki vastuu ja koiran oppiessa vastuu siirtyy sille. Esimerkiksi, kun koira opetetaan istumaan, ohjaaja voi viedä kättä koiran pään yläpuolelle, jolloin se istahtaa. Silloin ohjaajalla on vasttuu siitä, että saa koiran istumaan. Pikku hiljaa ohjaaja antaa vähemmän apua koiralle, eli tällöin myös vastuu alkaa siirtyä koiralle. Lopulta vain pieni vihje istumisesta pitäisi saada koiran istumaan. Tällöin koira on saanut vastuun siitä, että se menee istumaan. Tästä vastuun siirrosta koostuu sosiaalinen palkka.

Seuraavana kokonaisuutena käsiteltiin koiran mielentilaa, joten kerron siitä nyt tärkeimmät pointit. Ensin täytyy miettiä, onko koiralle enemmän kontrolloija vai mahdollisuuksien antaja. Toki, jotta voi antaa koiralle mahdollisuuksia, on ensin hieman rajoitettava sitä. Ohjaajan ollessa mahdollisuuksien antaja koira haluaa kysyä ohjaajalta, mitä se saa tehdä seuraavaksi. Ohjaaja on ikäänkuin portti kaikkeen kivaan.

Mielentila on asia, joka saattaa pilaantua hetkessä. Esimerkiksi, kun koirakko tulee koepaikalla hyvässä mielentilassa ja lähtee lenkille, niin entä jos koira alkaakin rähjätä vastaantulevalle koiralle? Silloin ohjaajan mielentila muuttuu samantien huonoksi, kun koira käyttäytyykin yhtäkkiä epämiellyttävästi. Silloin kannattaa ikäänkuin palata ajassa taaksepäin ja miettiä, milloin mielentila oli vielä hyvä. Olivatko koira ja ohjaaja autossa vielä hyvässä mielentilassa? Jos olivat, voi palata takaisin autoon, ajaa vaikka pieni lenkki ja tulla takaisin. Silloin mielentilan saa helpommin nollattua takaisin hyvään ajattelemalla, että mitään huonoa ei ole vielä tapahtunut. Yleensä, jos antaa vain huonon mielentilan pysyä, se vain pahenee ja on hankala saada hyvä fiilis takaisin. Siksi on kannattavaa katkaista huonon mielentilan kierre ja aloittaa alusta hyvällä fiiliksellä.

_SAM6234

Sitten palataan sitoutumiseen, ja kuinka sen voi opettaa koiralle. Kyseessä on siis sosiaalisen palkan opettelu. Piian ideana on saada koira palkkautumaan ohjaajan liikkestä, jota usein täytyy tapahtua kokeissa liikkeiden välillä. Tässä treenissä koira saa siis vain palkkaa silloin, kun ohjaaja on liikkeessä. Aina palkan saatuaan, koiralta ikäänkuin kysytään, että "haluatko vielä jatkaa yhdessä olemista, vaikka saitkin jo nami-/lelupalkan?". Ohjaaja toimii tässä siis koiralle mahdollisuuden antajana, jolloin koira saa rehellisesti valita, mitä tehdä. Ideaalitilanteessa koira vastaa "kyllä", eli se haluaa sitoutua ja on aktiivinen ohjaajaa kohtaan (alussa pelkkä kontaktikin riittää). Silloin ohjaaja lähtee taas liikkeelle koiraa kehuen ja kun koira tulee hyvin mukana iloisesti, se palkataan. Koiran syötyä namin ohjaaja pysähtyy ja kysyy taas koiralta, haluaako se vielä sitoutua, jne. Lopulta (pitkän harjoittelun jälkeen) koiralta kysymisen jälkeen, eli kun se oppii olemaan aktiivinen ohjaajaa kohtaan, otetaan perusasento ja siitä tokoliike. Tokoliikkeestä palkkaus tapahtuu kehuilla ohjaajan liikkuessa. Tällä tavalla treenistä saadaan lopulta valmis kokonaisuus kokeseen. Mutta nämä siis vasta pitkän harjoittelun jälkeen.

Kerron nyt, miten Dellan kanssa lähdettiin tekemään tätä harjoitusta. Dellan kanssa jouduttiin vähän soveltamaan, koska se alkoi herkästi ääntelemään. (Ollessaan vähän liian valmis sitoutumaan...)

Aloitettiin siitä, että Della ei päässyt häkistä ennen, kuin se oli hiljaa. Kun se vihdoin hiljeni, aloin samantien kehua sitä, jolloin se ei halua äännellä. Namitin sen ulos häkistä ja laitoin maahan rauhoittumiskäskyllä (joka ei Dellalla vielä kunnolla toimi, mutta sitä tuli hyvin treenattua tässä samalla). Kun Della osoitti olevansa valmis tekemään töitä, eli se piti kontaktia ja oli hiljaa, aloin kehua ja namittaa sitä samalla, kun peruutin. Samantien kun lopetin namituksen, laitoin Dellan heti takaisin maahan, jotta ääntä ei tullut. Sitten taas sama homma uudestaan.

Seuraavassa pätkässä jatkoin samalla tavalla, mutta vaihdoin pelkkiin kehuihin, joista palkkasin namilla. Taas nami tuli vain silloin, kun itse liikuin. Heti namin saatuan käskin Dellan maahan, jotta se pysyi hiljaa. Tässäkin mun oli oltava tosi tarkka, sillä jos vähänkin liian hätäisesti käskin Dellan maahan, se haukahti. Maassa olemista täytyi alkaa vaikeuttaa Dellalle, ettei se kyllästynyt, joten kiertelin Dellan ympäri sen ollessa maassa. Maasta sitten kutsuin Dellan kehuilla mukaan ja kun se vastasi kehuihin hyvin, palkkasin sen liikkeessä.

Tehtiin myös muutama toisto ilman maahanmenoa, eli Dellan syötyä namin, pysähdyin vain ja odotin Dellan haluavan vielä sitoutua hiljaa, josta palkkasin liikkeellä. Vähän Della innostui haukkumaan aina saatuaan namin, mutta alkoi tajuta treeniä kokoajan paremmin.

Seuraavaksi lisättiin Dellalle tehtävä, kun se oli hiljaa ja osoitti olevansa aktiivinen mua kohtaan. Tosin Della oli kokoajan aktiivinen, joten lähinnä vaadittiin, ettei se äännellyt maassa ollessaan. Eli kun Della oli maassa ja piti hiljaa kontaktia, käskin sitä istu-maahan-istu. Suoritettuaan ne hyvin, palkkasin sen lähtemällä liikkeelle ja kehumalla Dellaa. Della teki tosi kivasti ja oikeasti tuli mun mukana innoissaan. Jos Della haukahti, käskin sen heti maahan ja siitä sitten palkkasin taas lähtemällä liikkeelle. Jos kaukoissa Della äänteli, seuraavalla toistolla otettiin vähemmän vaihtoja. Pyrittiin lisäämään vaihtoja noin 1-2-1-4-1-3 tavalla, eli ensin vain yksi vaihto, sitten kaksi, sitten taas yksi, jne. Tässä kohtaa palkkasin Dellaa aina jokaisen liikkumisen jälkeen, josta laitoin sen taas suoraan maahan.

Palkkasin Dellaa välillä myös lelulla, kun se tuli vastasi kehuihin hyvin. Della alkoi haukkua herkästi heti, kun käskin sen irrottaa lelusta, joten koettiin parhaaksi se tapa, että lähdin vain liikkeelle kesken leikin ja Della irroitti lelusta itsekseen. Silloin sain myös palkattua Dellan kuolleelle lelulle kehujen jälkeen.

_SAM6218

Tästä eteenpäin tarkoituksena on siis a) lisätä pikku hiljaa kokonaienn tokoliike koiralta kysymisen ja "palkkakävelyn" väliin ja b) vähentää nami-/lelupalkkaa, eli toisinsanoen lisätä näitä komboja (kysymys+tokoliike+palkkakävely) peräkkäin ilman nami-/lelupalkkaa samalla ajatuksella kuin kaukoissa vaihtoja eli noin 1-2-1-4-jne. Alkuun tokoliike voi olla esim. pelkkä perusasento, joita sitten otetaan useampi peräkanaa palkaten välissä pelkällä palkkakävelyllä.

Mulla tuli tosi vahva tunne, että tälläinen sitoutumistreeni voi oikeasti ratkaista meidän sosiaalisen palkan ongelman. Treenien edetessä Dellan mielentila parani kokoajan ja se oikeasti pystyi olemaan innokas ja iloinen ilman, että äänteli. Se oli musta jotenkin ihan epärealistista, koska ennen Dellan kehuminen on saanut sen vaan kiihtymään ja riehumaan rääkyen. Nyt pystyin jopa nostamaan äänensävyä korkeammaksi ja iloisemmaksi, eikä Della siltikään äännellyt. Ihan valtavan hienoa, vaikka ulkopuolisesta se saattaa kuulostaa ihan hassulta. Della on vaan tähän asti ollut niin kuuma peruna sekä tikittävä aikapommi yhtäaikaa kaiken innostamisen suhteen. Arvata saattaakin, että mun fiilis koulutuksessa oli ihan euforinen ja hämmentynyt samaan aikaan.

_SAM6274

Välipalatauolla saatiin myös muita vinkkejä Dellan ääniongelmiin arjessa. Dellahan on muuten todella hiljainen koira, mutta ulosmenot ja ruokkiminen saa sen kiihtymään liikaa. Ulosmenoihin aiotaan lisätä nyt Dellalle jokin muu tehtävä, ettei se vain kyttää ja kiihdy mun vieressä, kun puen ulkovaatteita. Älypelien pelaaminen on osoittautunut tässä toimivaksi. Ruokkimisesta sen sijaan täytyy tehdä Dellalle niin arvaamaton asia, ettei se tajua kiihtyä. Jos se kuitenkin kiihtyy, se saa ruuan vasta, kun se on selvästi rauhoittunut.

Sain Piian koulutuksesta ihan älyttömästi irti, ja vihdoin löysin kouluttajan, joka oikeasti ymmärtää Dellaa. Piia kertoi, että hänellä itsellään on hyvin samanlainen ääntelijäkoira, joten sen vuoksi hän esim. osasi aina kertoa mulle, miksi Della yhtäkkiä haukahti jostain. Ennen oon joutunut eritteleen kouluttajille todella pitkästi Dellan ääntelyjä ja silti on tuntunut, ettei kukaan saa kiinni niistä. Piian koulutuksessa oli niin helpottavaa olla, kun mun ei tarvinnut ollenkaan avata syitä Dellan äännähdyksiin, koska Piia tiesi ne. Aivan ehdottomasti käännytään tulevaisuudessa heti Piian puoleen, kun jos seuraava ääniongelma puhkeaa! :)