Koiralapseni Celta

Jos ihmislasten äidit harmittelevat nopeasti menevää vauva-aikaa, niin koiranpentujen kanssa aika menee kyllä vielä nopeampaa! Celta on kuulunut laumaan nyt lähes viisi kuukautta ja se on kasvanut jo melkein täyteen korkeuteensa (tai ainakin jalkojen kasvu on toivottavasti jo loppunut :D )

Celtasta on paljastunut vilkas, nopeasti reagoiva ja taistelunhaluinen tyyppi. Toisaalta myös kuuliainen, todella miellyttämisenhaluinen ja kiltti koiralapsi. Tällä hetkellä neidillä on menossa mörköikä, joten kaikkea täytyy ensin epäillä ja haukkua koviksena. Hieman raskasta aikaa näin omistajan kannalta, mutta yritän olla kärsivällinen ja tukea koiralasta parhaani mukaan inhottavissa tilanteissa. Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat kuitenkin Celtasta ihan yli-ihania ja rakastettavia.

Vilkkaus yhdistettynä kovaan saalisviettiin tuotti myös alkuun pahoja ongelmia. Celta kiihtyy kovasti kaikesta liikkuvasta ja haluaa syöksyä kohti liikkuvia autoja, pyöriä, jne. Lenkkeily ei siis alkuun ollut kovin leppoisaa, kun piti kokoajan yrittää ehtiä huomaamaan kaikki kiihdyttävät kohteet ennen Celtaa. Jos Celta ehti nähdä kohteen ja kiihtyä, siihen ei saanut mitään kontaktia.

Vas. reuna: Celta junassa, ostoskeskuksessa ja bussissa
Keskellä: Celta hengailee Lempäälässä ja Eteläpuistossa
Oik. reuna: Celta Tampereen keskustassa x2 ja Helsingissä
pentunäyttelyssä

Tilanne on kuitenkin parantunut jo huomattavasti, eikä Celta esim. reagoi enää autoihin juurikaan. Vieläkin saan jatkuvasti tarkkailla ympäristöä, mutta nyt joka lenkki ei enää aiheuta harmaita hiuksia. Ainoastaan pimeän tullen lenkit muuttuvat hirveiksi, koska silloin kaikki täkäläiset rusakot kömpivät ulos koloistaan ja valtaavat meidän lenkkireitit. Celta menee aivan sekaisin kaikista eläimistä, mutta varsinkin rusakot saavat sen ihan psykooseihin. Muutaman kerran Celta on päässyt lähtemään rusakon perään, mutta onneksi se on myös tullut aina takaisin hetken päästä. Jahtaaminen on kuitenkin sille niin kiihdyttävää toimintaa, että se ei pysty sen jälkeen rauhoittumaan nukkumaan moneen tuntiin, pahimmillaan se on häsännyt koko yön, kun se on iltalenkillä päässyt jahtamaan.

Kaikenlainen pakottaminen ja kiinni pitäminen on Celtasta ahdistavaa, joten erilaiset hoitotoimenpiteet olivat aluksi vaikeita. Positiivisen vahvistamisen kautta ollaan kuitenkin saatu kynsien leikkaamiset, yms. helpottumaan.

Koiralasta ahdistaa myös kovin, jos se joutuu olemaan erossa laumasta (etenkin musta). Alusta asti ollaan siis treenattu paljon yksinoloa ja muutenkin hengailua erikseen niin, ettei Celta kokoajan ole kiinni mussa. Kotiin jäädessään Dellan kanssa kaksin se edelleen jää vähäksi aikaa haukkumaan mun perään, jos sille ei anneta muuta tekemistä, mutta melko nopeasti se pystyy jo rauhoittumaan ja menee nukkumaan. Celta tosin vahtii myös jonkun verran ja reagoi vielä rappukäytävän ääniin haukkumalla, jos kukaan ei ole puuttumassa siihen. Onneksi sillä on kuitenkin ollut alusta asti hyvänä esimerkkinä Della, joka ei reagoi mihinkään ja nukkuu vain yksin ollessaan.

Celtan kanssa ollaan treenailtu jo vähän kaikenlaista, mutta eniten ollaan keskitytty rauhoittumiseen eri paikoissa. Taukomatto on tullut koiralapselle hyvin tutuksi ja Celta on oppinut jo kivasti tarjoamaan maahanmenoa ja rauhoittumista ilman mattoakin. 

Rauhoittumisen lisäksi ollaan aloiteltu tokojuttujen treenaamista. Perusasento ja sivulla oleminen on Celtasta superkivaa, joten ollaan aloitettu pikku hiljaa seuruunkin rakentaminen. Noutokapulasta on myös tullut lemppari, neiti jopa kanteli kilon pk-kapulaa ihan innoissaan :D

Ylipäätään treenaaminen on Celtasta maailman parasta. Vaikka treenikertoja ei ole tullut niin paljon kuin olisin ehkä halunnut, laatu on ehdottomasti korvannut määrän. Heti alusta asti Celta on tarjonnut paljon kontaktia ja sen halu tehdä mun kanssa on todella suuri. Se ei juurikaan välitä häiriöistä silloin, kun tehdään. Olenkin siitä ihan älyttömän onnellinen, koska vilkkaana koirana häiriöt voisivat olla sillä tosi kova paikka. Kerran treenatessa sitä ei haitannut edes samalla kentällä oleva frisbeen heittelijä, vaikka ajattelin sen olevan Celtalle iso häiriö. Kerran Celta taisi nähdä frisbeen lentävän ja lähti täysiä juoksemaan sitä kohti, mutta pysähtyi samantien käskystä ja tuli luokse.

Alkukankeuden jälkeen Della on tullut aivan mainiosti Celtan kanssa toimeen. Meniköhän edes viikkoa, kun Della jo leikitti pentua innoissaan! Edelleen tytöt leikkivät päivittäin ja oikeastaan Della onkin usein se, joka hakee Celtaa painimaan. En olisi kyllä ikinä uskonut sanovani näin, mutta Della on nauttinut ihan valtavasti kaverista. Lisäksi Della osaa hyvin sanoa Celtalle, kun tarvitsee omaa tilaa ja Celta kuuntelee myös hyvin Dellaa. Muutaman kerran tytöille on tullut vähän riitaa resursseista, mutta nahistelulla ollaan selvitty tähän mennessä. Molemmat sanovat kyllä voimakkaasti mielipiteensä asiasta, eikä kumpikaan luovuta helpolla.

Hempu yrittää olla huomioimatta Celtaa kokonaan, varsinkin jos Celta yrittää vähän turhan innokkaasti rakastaa Hempua. Ainoastaan Celtan riehuessa Hempu komentaa sitä, tosin silloinkin Hempu lähinnä keskittyy Dellan kontrolloimiseen. Kolmikko tulee siis toimeen, mutta koiraseura stressaa Hempua edelleen paljon, että se saa jatkaa asumistaan muun perheeni luona ainoana koirana. 

Celta on ehtinyt käydä jo yhdessä pentunäyttelyssä sekä pumien agilitypäivässä. Pentunäyttelyssä Celta oli luokkansa toinen häviten siskolleen Lorulle. Arvostelu oli kuitenkin kiva ja violetti kp-ruusuke tarttui myös mukaan. Yllättävän hyvin koiralapsi käyttäytyi kehässä ja pääsi pussailemaan tuomariakin. Seuraava kehäkäynti on suunniteltu erkkariin syyskuulle.

Aksapäivässä harjoiteltiin taukomattoa, erilaisia palkkaustapoja ja esteen tarjoamista. Lotta Vuorela oli todella mukava kouluttaja ja saatiin hyviä neuvoja Celtan kanssa jatkoon. Lotta tsemppasi kovasti Celtan kanssa elämiseen, koska se on hieman haastavampi pentu. Mutta juuri nämä haastavat tapaukset ovat niitä kaikista opettavaisimpia ja Celtasta tulee kuulemma vielä magee harrastuskoira. Tosin musta se kyllä on jo ♥

Celta myös tapasi paljon sukulaisiaan, mm. veljensä, joka oli ulkomuodoltaan aivan Celtan näköinen, tosin urosmaisena. Päivä kokonaisuudessaan oli antoisa ja oli ihana nähdä kaikkia pumi-ihmisiä pitkästä aikaa.

Celtan äiti Irma ja veli Kipinä ♥

Että sellaista kaikkea ollaan viime aikoina puuhailtu! Pikkupentuaika Celtan kanssa aikamoista taistelua, mutta nyt on jo helpottanut huomattavasti. Tiesin, että Celta tulee olemaan selkeästi haastavampi pentu kuin Hempu ja Della oli, mutta välillä kyllä kyseenalaistin valintani, kun välttämättä halusin tuon riiviön itselleni. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty tähän mennessä ja arki rullaa jo hyvin.

Celta on ihan hirveän rakastettava ja se on kaikessa koomisuudessaan ihan mahtava koiralapsi. Joka aamu se hyppää sängylle ja kömpii kirjaimellisesti mun päälle seisoon ja heiluttaa häntää niin että koko koira heiluu. :D Sen estottomuus on muutenkin jotenkin niin hassua, kun se saattaa koska tahansa hypätä mun syliin tai ylipäätään päälle. Ajatuksena se on ihanan hellyyttävää, mutta siinä vaiheessa, kun melkein 10-kiloinen koiralapsi juoksee hepuleissaan naaman päältä niin, että nenä tuntu murtuneen, ei kauheasti naurata...

Tervetuloa kotiin Celta!

Eilen meille kotiutui Karvakorvan Kottarainen, eli tutummin Celta. Toiveeni Irman (Karvakorvan Ilmatar) pennusta siis vihdoin toteutui!

Pentuja syntyi vain kolme kappaletta, mutta onneksi joukossa oli tällä kertaa kaksi narttua. Pentua oli odotettu hurjasti ja kaikkien pettymysten jälkeen 8.1. noin kello kymmenen aikoihin aamulla sain kasvattajalta viestin "Sun pentus syntyi just ♥". Sitä hetkeä en tule ikinä unohtamaan, sillä aloin itkeä aivan hysteerisesti luettuani viestin. Niin älyttömän onnellinen olin.

Irma pentuineen 13.1.

Seitsemän viikkoa hurahti nopeasti, kun vähintään kerran viikossa tuli Karvakorvalassa rampattua :D Onneksi Irman omistaja kävi lähes yhtä usein, ettei tarvinnut yksin matkata. Pienet pennut kasvoi ihan hurjan nopeasti ja joka kerta ne tuntuivat kasvaneen hirveästi edelliskertaan verrattuna.

Celta oli pennuista aavistuksen rämäpäisin ja rohkein, joten se valikoitui muuttamaan mun ja Dellan luokse. Näin kahden päivän yhdessä asumisen perusteella osaan sanoa, että Celta on hurjan avoin ja iloinen pentu. Se

on rakastunut kaikkiin näkemiinsä ihmisiin, mm. soralaatikossa leikkiviin lapsiin ja isoihin muuttomiehiin. Kaikista parasta on, kun saa pusutella ihmisiä naamaan ja samalla vähän purra nenästä. Celta on myös rohkea ja reipas, se viipottaa uusissakin paikoissa häntä heiluen menemään. Tänään käytiin jo pienellä metsälenkillä, eikä Celtalla ollut mitään vaikeuksia pysyä menossa mukana. Välillä toki piti tulla syliin hieman lepäämään, mutta äkkiä neiti halusi jo alas juoksentelemaan. Luoksekin tultiin jo hienosti yhdestä kutsusta, jota en olisi ikinä osannut uskoa!

Celta leikkii todella hyvin ja siltä tuntuu löytyvän taistelutahtoa kivasti. Erityisen mieluisia leluja on lateksinen pieni sonni, kasvattajalta saatu ikean råtta ja pehmeä merihevonen. Tosin tähän mennessä kaikki lelut on käyneet pikkuneidille hyvin. Ruoka on maittanut hyvin, tosin nappuloita Celta on vähän kummastellut. Se on syönyt kasvattajalla enimmäkseen raakaa, joten eiköhän se vielä totu nappuloihin. Celta syö pääosin täälläkin raakaa, mutta treenatessa ja lenkeillä on puolikosteat nappulat käytössä.

Kainalossa on hyvä nukkua ♥

Della on suhtautunut uuteen perheenjäseneen odotetun kylmästi, eikä se tykkää yhtään, jos Celta tulee sen lähelle. Aluksi se pysytteli kokoajan nojatuolissaan, mutta nyt se on uskaltautunut jo lattialle hengailemaan. Celta (tietenkin) on aivan rakastunut Dellaan, mutta se on osannut olla todella fiksusti Dellan kanssa. Dellan ei tarvitse kuin vähän murahtaa ja Celta lopettaa härkkimisen. Välillä tosin pikkuneidin täytyy vähän protestoida kohtaloaan etäämmällä.

Eka yö meni ilman kitinöitä ja nopean aamulenkin jälkeen nukuttiin koko porukka sinne yhdentoista kieppeille. Nukuin itse lattialla ja Celta ainakin aamulla heräsi jaloistani nukkumasta. Tarkoituksena olisi nukkua vielä muutama yö lattialla pennun kanssa ja sitten miettiä, josko malttaisi siirtyä sänkyyn nukkumaan :D

Kaiken kaikkiaan oon todella onnellinen Celtasta, koska se vaikuttaa jo nyt aivan huipputyypiltä. Sen kanssa tulee olemaan ihan erilaisia haasteita kuin Hempun ja Dellan kanssa, mutta näen sen vaan positiivisena haasteena. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan siihen vielä lisää ja kokeen kaikki seikkailut sen kanssa! ♥

Vuosi 2018

Tänään on vuoden toiseksi viimeinen päivä, joten ajattelin avata bloggerin taas pitkästä aikaa päivittääkseni meidän tavoitteet. Blogi on pysynyt pitkään jo hiljaisena, koska olen keskittynyt päivittämään meidän kuulumisia enemmän ig:n puolelle. Haluan kuitenkin pitää blogia vielä, sillä tänne on hyvä kirjoitella kaikki pidemmät tarinat koulutuksista, jne. Mutta nyt niihin tavoitteisiin!

Hempu:

1) Löytää pääsyy, miksi Hempu nuolee itseään. Mahdollisesti närästys tai selkäkipu?

- edelleen hieman epäselvää. Pidän tällä hetkellä selkäkipua epätodennäköisenä vaihtoehtona, koska Hempu on säännöllisesti hierottavan, eikä sen selkä ole enää yleensä kovin jumissa. Närästys on mahdollinen syy, mutta on ollut todella hankalaa selvittää, mikä Hempua närästää. Ollaan kokeiltu yhtä närästyslääkettäkin, mutta se ei juurikaan auttanut. Liha ollaan myös vaihdettu pelkkään poroon, mutta ainakaan vielä ei ole tullut selkeää helpotusta. 

Uusin ja valitettavasti todennäköisin syy on Hempun ranteet ja varpaat. Hempu nykyään nuolee niitä eniten ja viime hierontakerralla hierojamme Heidi sai Hempun ranteet sekä varpaat naksumaan. Tarkoitus olisi viedä Hempu eläinlääkäriin röntgeniin, jotta saadaan tietää minkälaisia muutoksia siellä on, sekä saataisiin niihin mahdollisesti jonkunlainen kipulääkitys.

2) Ihannepainossa pysyminen

- Jep, Hempu on tällä hetkellä tosi hyvässä kunnossa!

3) koirakavereiden kanssa lenkkeilyä

- Jonkun verran Hempu pääsi mukaan pumilenkeille, mutta uusia kavereita se ei juurikaan tavannut.

4) Noin kuukausittain treenaamista, esim. aksa, rt, toko

- en ole pitänyt tarkkaa kirjaa Hempun treenaamisista, mutta sanoisin, että vähintään kuukausittain ollaan höntsäilty jotain pientä kivaa.

5 ) Lisää paimennusta

- Jep! Hempu kävi vuoden aikana kaksi kertaa paimentamassa. Hempu on lampailla jotenkin todella häiriöherkkä, joten en usko, että jatketaan ainakaan tämän useammin lampailla käymistä.

Hempun tavoitteet liittyi aika pitkälti sen hyvinvointiin ja sen vuoksi olen iloinen, että suurin osa tavoitteista toteutui. Selkäongelmat ovat olleet poissa, eikä virtsakivistäkään ole ollut merkkejä. Blondi on riehakas oma itsensä, jonka kanssa saa edelleen vängätä kaikesta pienistäkin asiosta. :D 

Ensi vuonna Hempu pääsee jo viralliseen veteraani-ikään, joten toivottavasti saataisiin nyt loputkin terveyshuolet selätettyä.

Della:

Toko:

1) TK2

- Kyllä, vihdoin!!!

2) Voittajan korkkaus, ehkä jopa TK3?

- Tokoilut jäi tauolle TK2:n jälkeen, eikä voittajan liikkeet ole vielä koevalmiit.

3) Evl-liikkeiden treenaamista

- Ollaan tehty kiertonoutohässäkkää, zetaa ja eteenmenoa. 

4) Sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Della kestää koko kokeen iloisena ja rentona, eikä ääntele turhia

- Kovasti asian kanssa painitaan, mutta ratkaisua tähän ei ole löytynyt. Vikassa tokokokeessa sosiaalinen palkka kesti toka vikaan liikkeeseen, kunnes Della alkoi haukkua mulle. Iloinen tai rento Della ei todellakaan ollut. Rallykokeissa Della oli paljon rennompi, jopa lähes omaitsensä.

5) Hiljaiset lähdöt vauhtiliikkeisiin - löytyykö lopullinen ratkaisu sheippauksesta vai odottamisesta?

- Tässä me kyllä onnistuttiin, ja oon siitä ihan todella ylpeä. Vielä jokaisella toistolla, varsinkaan kokeissa, Della ei vielä lähde hiljaa, mutta treeneissä se ei tarvi kuin yhden muistutuksen, jonka jälkeen se lähtee hiljaa. Sheippaus ja vastaehdollistaminen oli tässä se juttu.

6) Mielentila treeneihin sopivaksi: ei turhia haukkumisia sekä Dellan itseluottamusta paremmaksi

- Treenitilanteiden haukkumiset ovat ehkä jopa pahentuneet, kun en ole juurikaan puuttunut niihin. Dellan itseluottamuksesta en osaa sanoa oikein. Välillä se tekee aivan miten itse haluaa, vaikka olen kertonut sille, että se on väärin ja välillä se ei suostu tekemään yhtään mitään, ettei vaan tee väärin...

7) "käy siihen"- rauhoittumiskäsky kuntoon, ehkä matolle?

- Tähän ei panostettu ja se jää treenilistalle. Muutaman kerran tehtiin matolle rauhoittuminen

Tuloksellisesti olen tyytyväinen vuoden saavutuksiin tokon osalta. Saatiin puristettua vihdoin TK2, eikä se tarvinnut kuin kaksi koetta loppukesästä. Voittajaluokan liikkeetkin ovat ihan hyvällä mallilla, vaikka ohjattu näyttäisi olevan vuoden treenaamisen jälkeen takaisin lähtökuopissa. 

Koulutustunnuksen saamisen jälkeen olen pyöritellyt paljon ajatusta Dellan tokouran tauolle jättämisestä. Vaikka rakastan tokon treenaamista ja varsinkin kokeissa käymistä, Dellalla on niin iso henkinen lukko koetilanteissa, että sen aukaiseminen vaatisi ihan älyttömän paljon työtä. Tällä hetkellä lisäksi mun on priorisoitava pitkälti Dellan treenaamiset, koska aksassakin on tällä hetkellä isoja projekteja menossa. Ei olla juurikaan tokoiltu talvikauden aikana, eikä tällä hetkellä tee mielikään treenata tokoa. Niinpä jatketaan tokotonta elämää ja keskitytään ainakin vielä talvikausi lähinnä aksaan ja rallyyn. 

Agility:

1) Juoksu-A valmiiksi

- ei ole A vielä valmis

2) Keppien avokulmaan varmuutta

- Vähän on tullut lisää varmuutta, mutta vielä on treenattavaa paljon

3) Rentous hyppäämiseen -> lisää vauhtia

- Hyppääminen on nykyään aivan hirveää, eikä Della osaa hypätä oikein. Me ei treenata tällä hetkellä kuin max 25cm rimoilla. Hyppytekniikkaa tehdään kovasti ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta. 

Vauhtia Dellalle on omasta mielestäni tullut huimasti lisää, kun olen alkanut palkkaamaan sitä paremmin, sekä sen estevarmuus on lisääntynyt.

4) Kisoja, kisoja ja kisoja, kun saadaan A-este toimimaan

- Kisattiin ihan hyvällä tahdilla, ennen kuin kaikki (lue: hyppääminen, A ja puomi) hajosi. Jopa meidän ekat SM-kisat tuli korkattua!

5) ekat nollat kolmosista, miksei myös valiokello käyntiin

- Nollia tuli, jopa yksi tupla! Pienestä oli kiinni ekat a-sertit, mutta eiköhän ne vielä jossain vaiheessa tule

Aksapuolenkin tavoitteet täyttyi tuloksellisesti hyvin, kun kisattiin kesään asti hyvällä tahdilla. Kesällä aloiteltiin juoksariprojektia ja syksyllä lopulta päätin vaihtaa Dellan puomin 2on2off-kontaktin juoksariksi. Sillä tiellä ollaan edelleen, joten A:n treenaaminen on jäänyt vähemmälle.

Isoin ongelma aksassa on tällä hetkellä Dellan hyppääminen. Della ponnistaa aivan liian kaukaa ja töpöttää hypyille, koska sitä jännittää ponnistaminen. Tällä hetkellä ongelma on pahempi kuin koskaan aikaisemmin, eikä Della ole hypännyt 40cm rimoja sitten elokuun. Jännittämistä näkyy jo 30cm rimoilla, joten esim. ratatreeniä tehdään vain max 25cm rimoilla.

Joulukuun alussa käytiin hyppytekniikkakurssilla, jossa Dellan ongelma tuli hyvin esille. Nyt vaan treenataan kovasti saaduilla ohjeilla ja toivottavasti saadaan palautettua rentous hyppäämiseen ja Della oppisi hyppäämään lähempää.

Muut:

1) Debytointi rally-tokossa

- Debytoitiin ja vähän hurahdettiin lajiin. Saatiin RTK1 sekä eka AVOHYV plakkariin

2) BH-koe

- Tääkin saatiin vihdoin käytyä ja vieläpä hyväksytysti!

3) Esineruutua ja mejää

- Esineruutua ei taidettu talloa kertaakaan, mutta jälkiä käytiin ajamassa kolme tai neljä.

4) Fi mva, mikäli saadaan korvat taittumaan

- Ei saatu glyserolilla korvia taittumaan, joten ei myöskään käyty näyttelyissä. Vähän harmitti, etten ilmonnut Dellaa erkkariin, koska olisin halunnut saada tuomarin arvostelun Dellasta.

5) Remmirähjäys pois

- Hyvällä mallilla! Välillä tulee takapakkeja, mutta pääsääntöisesti Della ei rähjää enää remmissä koirille, kun mulla on nameja mukana.

6) Turha ääntely pois ruuan antamisen sekä ulos lähtemisen yhteydessä

- Ei panostettu tähän, joten sama tai entistä pahempikin meno jatkuu...

7) Yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa

- Jep! Pumilenkkejä tuli tehtyä monia ja loppuvuodesta Della on päässyt Hugo-schapepennun kanssa myös lenkille. Pikku hiljaa Della alkaa hyväksyä Hugon leikkiinkutsumisyritykset. :D

8) Mahd. viralliset selkäkuvat, mikäli rekisteröin Dellan Suomeen

- En nähnyt tarpeelliseksi kuvata Dellan selkää, vaikka toukokuussa se rekisteröitiinkin Suomen Kennelliittoon

Koska toko oli pitkään tauolla, ehdittiin keskittyä vähän muihinkin lajeihin loppuvuodesta. Rallyssä oli alunperin tarkoitus kisata vain siksi, että saataisiin mukavia ja rentoja kokemuksia Dellalle niin jännittävistä koetilanteista. Kliseisesti lajin helppous viehätti, joten startattiin yhteensä neljässä rallykisassa, joista jokaisesta hyväksytty tulos yli 90:llä pisteellä ja uusi koulutustunnus rtk1. 

BH-koe oli meille myös hyvä koetilanne harjoitus ja olen ylpeä, kuinka hyvin Della suoritti sen. Vaikka Della ei päässyt lähellekään treenitasoansa, sen pakka ei kuitenkaan levinnyt kesken suorituksen ja se kykeni tekemään kaikki liikkeet. 

Jälkiä ajettiin myös enemmän kuin koskaan. Pumipäivillä Della sai paljon kehuja, kun se jäljesti todella tarkasti ja hyvällä vauhdilla lähes virheetömästi vaikean jäljen. Jäljestä tuli vähän turhan vaikea, koska janat menivät vain noin viiden metrin etäisyydellä toisistaan, koska puro yllätti jäljen tekijät toisella puolella. Della ei kuitenkaan edes yrittänyt mennä toiselle janalle, vaan pysi tarkasti oikean jäljen päällä. Vähän tässäkin lajissa houkuttelisi kisaamaan lähteminen...

Kirjuri:

1) Ahkeraa pääsykokeisiin lukemista

- Lukeminen jäi töiden takia todella vähälle, joten sisäänpääsy kouluun oli mahdottomuus

2) Treenien videoimista

- hyvin tuli videoitua, koska varsinkin juoksaritreenejä en voi olla videoimatta :D

3) Koirien kuvaamista

- Aika vähän tuli pelkästään omia koiria kuvattua, mutta tapahtumissa pyörin jälleen kamera kädessä 

4) Kertausta englannin puhumiseen, sitä tulen tarvitsemaan toivottavasti kesällä

- Englanninkieliset sarjat ja musiikki on tehnyt hyvää mun englannille, vaikka taitoa ei valitettavasti tarvittukaan kesällä, kun en saanutkaan pentua ulkomailta

5) Terveelliset elämäntavat: paljon itsetehtyä ruokaa ja vain vähän alkoholia

- Done!

6) Salilla tai juoksemassa käyminen vähintään kerta viikkoon

- Kesän jälkeen en ole tainnut käydä kertaakaan juoksemassa tai salilla. :D Töissä tulee seisoskeltua koko aika ja askelia kertyy jo neljässä tunnissa reilu 10 000, joten ylimääräiset liikuntasuoritukset on jääneet aksassa juoksemiseen.

Tänä vuonna oon käyttänyt paljon aikaa miettien, kuka oikeasti oon ja mitä haluan elämältä. Mitä asioita pidän tärkeinä ja mitä haluan vaalia elämässä. Mulle on tullut suuria pettymyksiä, mutta myös ilon aiheita, ja oon kokenut paljon muita suuria tunteita. Dellan vika tokokoe, jolloin aloin melkein itkeä kehän jälkeen, koska tiesin, että pisteet riittäisivät ykköstulokseen ja Della vihdoin ansaitsisi koulutustunnuksen TK2. (Nousee muuten kyyneleet vieläkin silmiin, kun muistelen sitä tilannetta). Agin SM-kisat, kun olin tosi kipeä radalle mennessäni, mutta niin vain taisteltiin rata läpi vitostuloksella. 

Heinäkuinen aamu mökillä, kun heti herättyäni avaan viestin, jossa lukee, että mun narttupentua ei olekaan syntynyt. Meidän sadan pisteen rallysuoritus, jossa ekaa kertaa yli vuoteen Della teki tasoisensa koesuorituksen. Ja viimeisenä, joulukuun alussa viesti, jossa kerrotaan, että ultrassa näkyi pentuja. ♥

Kiitos vuosi 2018.

Kasevan kennelin pentuja muutaman vuoden takaa ♥

Kiitos ihana kesä, tervetuloa syksy!

Kesän loppu on vierähtänyt ihan hullun nopeasti! Uskomatonta, että nyt on jo lokakuu.

Karvakorvan Illantullen "Hulina" ja Hulinan ihana väritys! 

Heinäkuussa vietin yhden kesäisen torstain Lempäälässä Salme Mujusen saalisviettikurssilla. Olin mukana vain kuuntelupaikalla, mutta sain todella paljon irti päivästä! Kurssilla käytiin läpi koiran eri viettejä verraten niitä saalisviettiin ja harjoiteltiin saalisviettileikittämistä. Saalisviettileikitys tapahtui pareittain toisen parista esittäessä koiraa, joka joutui mm. olemaan kontiltaan nurmikolla... Naurulta ei siis vältytty, mutta harjoituksesta oli hirmuisesti hyötyä, mm. voimansiirtoa treenattaessa, jolloin toinen parista juoksi suoraan kohti ja nappasi kiinni ohjaajan patukasta. Siinä sai konkreettisesti tuntea sen voiman, joka koiraan tulee sen iskiessä hampaansa patukkaan vauhdissa.

Karvakorvan Ilmatar "Irma" nappaamassa patukkaa

Suurin osa kurssin koirista oli pumeja, jotka kaikki leikkivät innolla. Muut koirat eivät kaikki olleetkaan niin innostuneita leluista, joka oli myös opettavaista katseltavaa! Koko päivä tulikin vietettyä koirien leikkimistä katsellessa, parhaassa pumi-ihmisten seurassa. :)

Elokuu lähti käyntiin pitkään tavoitteena olleella BH-kokeella! Pumiporukassa on pitkään ollut puhetta pumien pk-oikeuksien palauttamisesta, jota varten vaaditaan viiden pumin bh-kokeen läpäisy kahden vuoden sisällä. Aiemminkin pumit ovat siis suorittaneet bh-kokeita, mutta tarpeeksi ei ole vielä löytynyt vaadittavaan viiteen hyväksyttyyn suoritukseen. Nyt kuitenkin heinäkuussa Irma kävi läpäisemässä bh-kokeen, joten päätettiin Annikan kanssa kantaa kortemme kekoon ja ilmoitettiin Della ja Nomi samaan bh-kokeeseen Akaaseen. Kova tehotreeni tuotti tulosta ja molemmat pumineidit ansaitsivat päivän päätteeksi bh-koulutustunnuksen! Nyt lokakuun alkuun mennessä loput kaksi pumia ovat käyneet suorittamassa bh-kokeen, joten vaadittavat tulokset ovat kasassa! Seuraavaksi asiaa eteenpäin lähtee viemään rotuyhdistys ja toivottavasti pian pumien pk-oikeudet ovat taas nykypäivää :)

Elokuussa korkattiin toinenkin uusi kisakirja, nimittäin rally-tokokokeessa! Alunperin idea rally-kokeista lähti siitä, kun ilmosin Dellan erkkarin yhteydessä pidettäviin unkarinpaimenkoirien rt-mestiksiin. Sattumalta huomasinkin sitten, että viikkoa ennen oli myös TamSKilla kisat, joten päätettiin lähteä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuisi uudessa lajissa. Valmistelin Dellan hieman huonosti kehään, joten ääniä tuli pitkin rataa. Pisteitä jäi kuitenkin 91, joten ensimmäinen hyväksytty tulos oli plakkarissa.

Viikkoa myöhemmin toteutettiin pieni viikonloppureissu Oulun Nallikariin, jossa järjestettiin lauantaina unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttely ja sunnuntaina unkarinpaimenkoirien rallytokomestikset. Lauantaina hilluttiin molemmat vain turisteina ja itse napsin kuvia yhden akullisen verran. Tuomarina toimi erittäin pätevä kasvattajatuomari suoraan Unkarista, jolta oli kyllä mahtava kuulla suomalaisten pumien (etenkin urosten) todella korkeasta tasosta! Ihan itsekin meinasi herkistyä siinä ylistyssanoja kuunnellessa...

ROP ja ROP-VET Felallo-Fulu Fiona, VSP ja VSP-VET Karvakorvan Elohiiri

Kirka, Della, Nomi ja Feny ♥
© Eevaliisa Pohjanen

Sunnuntaina kisattiin sitten kovatasoinen kisa upk:n mestaruuksista. Dellan suoritus oli paljon edellistä parempi ja tällä kertaa pisteitä lähti ääntelystä vain kaksi ja yksi kyltin nuuhkaisusta. Niinpä Della tuli toiseksi 97:llä pisteellään unkarinpaimenkoirien mestiksissä, ja koko kisassa päätyi sijalle 4. Neljä pumia sai alokasluokassa yli 94p, joten kilpailu oli todella tiukka! Todella ylpeä sai olla unkarilaisten suorituksista! :)

Rally-tokokokeisiin eksyttiin vielä kerran syyskuun puolessa välissä, kun suunnattiin Hyvinkäälle tuplakisoihin. Alokasluokan rata sujui Dellalta todella hyvin ja suoritus olikin ehdottomasti rennoin ja iloisin, sitten vuosi sitten tapahtuneen katastrofikokeen jälkeen! ♥ Vieläkään Della ei ollut täysin omaitsensä radalla, mutta nyt se kuitenkin pystyi jo pitämään seuruussa kontaktia. Tuomari tykkäsi myös Dellan menosta ja palkitsi meidät täydellä sadalla pisteellä, joka oikeutti toiselle sijalle. Samalla Della ansaitsi koulutustunnuksen RTK1. Tässä video radasta!

Niinpä päästiin korkkaamaan samoissa kisoissa hihnaton (vihdoin, jes!) avoin luokka. Itse otin turhia virheitä pitkin rataa, mutta pisteitä jäi kuitenkin 94 eli saatiin heti hyväksytty tulos! Vähän Della paineistui tän radan aikana, mutta suoritti kuitenkin kohtuullisen hyvin ja hiljaa (!!). Sain siis olla todella tyytyväinen kisojen tuloksiin, sekä Dellan asenteeseen radoilla.

Annika nappasi meistä ihania kuvia yksi lämmin kesäilta ♥

Kesän aikana kunnostauduttiin myös tokokoerintamalla. Heinäkuussa käytiin kokeilemassa kisaamista pitkästä aikaa tuloksena 236,5p ja AVO2. Viimeiseen liikkeeseen, eli kaukoihin, asti oltiin kiinni ykköstuloksessa, mutta sitten Della päätti lähteä hipsimään perääni heti, kun jätin sen. Koetilanne oli Dellasta edelleen todella inhottava, joten en yhtään ihmettele, ettei se halunnut jäädä yksin paikalleen kaukoissa. Kokeen jälkeen oli taas täysin musertunut olo, ja pohdin pitkään, josko koe olisi ollut Dellan tokouran viimeinen.

Syyskuussa päätin kuitenkin sisuuntua ja katsoin Dellalle vielä muutaman kokeen kalenteriin. Della oli tehnyt todella hyviä koetreenejä, joten hieman jopa luottavaisena lähdettiin 23. päivä Ylöjärven legendaariselle Mutalan kentälle kokeilemaan päivän koekunnon. Liikkeet oli jaettu yhteensä kolmeen kehään, eli yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Liikejärjestys oli aivan täydellinen Dellalle: ensin paikkis, sitten tokassa kehässä seuruu, jäävät, luoksari ja ruutu, sekä vikassa kehässä nouto, kaukot, hyppy ja kierto. Jokaisessa kehässä oli siis ekat liikkeet hieman rauhallisempia ja vauhtiliikkeet vasta vikoina. Vauhtiliikkeiden jälkeen Dellan vire on usein niin korkea, että se ei kykene (kokeessa varsinkaan) mihinkään hiljaa, joten oli hyvä päästää se vauhtiliikkeiden jälkeen heti pois kehästä.

Niinpä Della pystyi kuin pystyikin suorittamaan kaikki liikkeet ilman täydellistä pakan hajoamista, joten pisteitä kertyi yhteensä 278,5, eli avoimen kolmas ykkötulos oli vihdoin plakkarissa ja Della ansaitsi itselleen TK2-koulutustunnuksen! ♥ Fiilis kokeen jälkeen oli ihan hurjan onnellinen ja helpottunut, vaikka itse koesuoritukseen en ollutkaan tyytyväinen. Kehässä Dellan mielentila ei ollut vieläkään sellainen, minkä haluan, mutta kyllä tässä on jotain edistystäkin tullut vuoden aikana. Mutta sen olen varma, että voittajaa ei korkata ennen kuin palkattomuus ja sosiaalinen palkka on täysin kunnossa.

Della oli kerrankin osunut kameraan agilitykisoissa! Suuri kiitos kuvista Katariina Tenhuselle!

Tältä Della oikeasti näyttää radalla :D
© Katariina Tenhunen

Aksakisoissa ei olla juurikaan käyty smien jälkeen. Muutamissa kisoissa käytiin heinäkuussa, joista mainittavia tuloksia tuli vain TamSKin tuplakisoista, kun haettiin agiradalta yksi nolla ja hypäriltä hyvä vitonen. Kisotaukoon syynä on ollut nyt meidän virallisesti alkanut puomin juoksukontaktiprojekti. :D Pääsin kuunteluoppilaaksi lyhyelle juoksarikurssille elo-syyskuussa, joten nyt meillä on vähän tarkemmat suunnitelmat, miten lähteä etenemään treeneissä. Suurin hankaluus on Dellan 2on2off-kontakti, jota se yrittää kovasti tarjota heti, kun otan oman liikehäiriön tai etupalkan käyttöön. Ollaankin nyt aloiteltu mattotreenit lähes alusta uuden namiautomaatin kanssa, ja edistystä on alkanut tulla jo kivasti. Tällä hetkellä Della osaa tehdä tiukat käännökset väärinpäin puomin kontaktilla ja ne vaikuttaa helpommalta projektilta kuin suora poistuminen. Suoraa ollaan tehty nyt vain puomin alastulo maassa ja näitä treenejä jatketaan vielä niin kauan, että saadaan laukat tasaantumaan.
Videolla käännöksiä kuukauden takaa, tällä hetkellä tehdään vain videolla viimeisinä näkyviä toistoja, mutta lähetyksiä eri kulmista.

Siinä taisi olla kaikki tärkeimmät kesän tapahtumat! Kovasti olin odottanut tästä kesästä pentukesää, mutta tällä kertaa unelma pennusta siirtyi myöhemmäksi, kun haluamaani pentueeseen syntyi vain uroksia. Onneksi suunnitteilla on uusi ihana pentue, jota saan jäädä jännityksellä odottamaan. Jos suunnitelmat toteutuvat toivotunlaisesti, ensi vuoden alkupuolella meille tassutelee uusi perheenjäsen :) Loppuun vielä Dellan pentukuvia, nimittäin tänään on tasan viisi vuotta siitä, kun haettiin pieni koalan poikanen meille! ♥