Lähdimme keskiviikkona mätsäriin Miljan ja Oonan kanssa. Ilma ei ollut ehkä parhain; oli kylmä ja satoi, mutta kehätreeniä oli silti saatava.
Ilmoittauduimme kahteen luokkaan, pieniin aikuisiin ja junior handleriin. Ensiksi vuorossa oli JH. Minulla oli Hempukan uusi näyttelyhihna, joka kehässä osoittautuikin hieman hankalaksi, sillä hihna oli todella pitkä enkä ollut huomioinut sitä, joten olin jättänyt sen solmimatta. (Muut näyttelyhihnat olen solminut sopivan mittaisiksi.) Hihna siis oli kehän jälkeen aivan musta, koska se oli raahannut maata pitkin.
Muutenkaan meidän suoritus ei mennyt ihan nappiin. Hempukkaa ei kiinnostanut ollenkaan namit ja se oli ihan väsynyt. (Jostain tuntemattomasta syystä) Olin itse ihan hermona, kun Hempukkaa ei kiinnittänyt nameihin mitään huomiota. Siirtelin sen jalkoja kokoajan, eikä oikeaa seisomisasentoa tuntunut löytyvän.
Kaikkesta huolimatta olimme neljänsiä. Milja ja Oona sijoittuivat viidensiksi. Tuomari kertoi, että esitin Hempukan hyvin, ja osasin suhteuttaa liikkeet sen kokoon. Lisäksi tuomari kehui, että selvästi tunsin rodun hyvin, ja osasin esittää sen hyvin. Ainoana miinuksena tuomari piti sitä, että (mielestäni hyvään) seisomisasentoon asettelu meni liian kauan. Hän kehoittikin, että antaisin (varsinkin) etujalkojan vain olla, ettei asetteluun kuluisi hirveästi aikaa. Kuulemma peilin edessä harjoittelu auttaisi. Lisäksi hän piti rauhallisuudestani, josta olin hieman ihmeissäni, sillä en ollut kehässä todellakaan rauhallinen!
Palkintoina saimme kakkapusseja, pinkin tennispallon, ruusukkeen ja pienen pokaalin.
Junnukehästä juoksimmekin nopeasti seuraavaan kehään. Menimme kahta koirakkoa vastaan. Hempukka oli aivan väsynyt, ja roikkui hihnassa perässäni. Pöydällä Hempukka väisti hieman tuomaria, mutta antoi kuitenkin näyttää hampaat (onneksi!). Vain yksi koirakko sai punaisen kehästämme, ja se ei valitattavasti ollut me.
Milja ja Oonakin saivat kehästään sinisen.
Sinisten kokoomakehässä ei ollut hirveän paljon koiria. Tuomari päästi ensiksi kahdeksan jatkoon. Milja ja Oona eivät päässeet, mutta me pääsimme. Sitten tuomari liikutti koiria pari kertaa, jonka jälkeen seistiin taas. Sitten tuomari yhtäkkiä tuli viereemme. Tuomari nosti nopeasti kätensä Hempukan selän päälle ja yritti silittää Hempukkaa, joka näytti kyllä enemmän siltä, kuin tuomari olisi yrittänyt huitaista Hempukkaa. Hempukka pelästyi kauheasti ja väisti tuomaria nopeasti. Sitten tuomari vain yritti rauhotella Hempukkaa, mikä ei kyllä todellakaan auttanut! Hempukka oli ihan kauhuissaan. Mielestäni tuollaisten tuomareiden ei todellakaan kuuluisi olla tuomaroimassa, jotka pelästyttelevät koiria, ja sen jälkeen yrittävät vielä rauhoitella niitä!
Väistämisen jälkeen tuomari tietenkin tiputti meidät, joka ei kyllä sinänsä harmittanut tippaakaan!
Jäimme vielä katsomaan pari kehää, jonka lähdimme kotiin.
Mätsärissä näimme Hempukan kasvattajan. Hän kertoi hieman, miten voisin trimmata Hempukan takajalat, ettei sen ahtaat liikkeet näkyisi. Hän kyseli myös vähän, missä vaiheessa olimme agilityssä, ja ehdotti tavoitteeksi ensi vuoden Agirotu-tapahtumaa. Pitää vähän katsoa, miten Hempukka edistyy (jos edistyy...), ja miettiä sitten mahdollisia ensi vuoden kisoja. Parin viikon päästä olisi kyllä tarkoitus mennä möllikisoihin; katselemaan tai kilpailemaan, sitä en vielä tiedä! ;)
Kirjoitellen Senni & Hempukka