Mökkeilyä again...

Eilen olimme taas vaihteeksi mökillä. Hempukka tuttuun tapaan ui, söi paljon, piilotti makkaran palasia ja juoksi hulluna ympäriinsä. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, ja otin paaaljon kuvia. Tässä parhaimpia niistä:

"Hei, tuola meni joku!"

Yks torvelo joi järvi vettä kokoajan...

Ponnistus...

....Ilmalento

... Ja omaperäinen laskeutuminen

Hempukan sekoilua...

Suu auki!

Uimista ja agilitykisoja♥

Aamulla lähdimme Ellin ja Hempukan kaveri Hertan kanssa koirarantaan. Ilma oli vähän viileä ja sateinen, mutta se ei meitä haitannut!

Hempukka heti järven nähtyään syöksyi veteen innoissaan. Hertta jäi rantaveteen pulikoimaan. Hempukka ui ja etsi keppejä, ja minä tietenkin flexin päässä jouduin kanssa menemään veteen. Hyrrr, se oli kylmää! Hempukka ei kylmyydestä piitannut, vaan etsi keppejä tyytyväisenä. Yhtäkkiä se työnsi päänsä veden alle sukeltaakseen! En oikein ymmärtänyt mikä sen tarkoituksena oli, mutta ehkä Hempukka oletti näkevänsä veden alle, ken tietää...

Vähän matkan päässä oli myös sorsia, mutta onneksi kumpikaan koira ei niistä kiinnostunut. Hempukka tosin nousi aina välillä takajaloilleen, kun yritti nähdä sorsia. 

Tässä muutama kuva reissusta:

Hertta ♥

Rannalta tullessamme menin suoraan koneelle katsomaan agility kisoja. Aivan mahtavaa, että ne voi katsoa livena netistä! Mukana oli vain kaksi pumia, mutta kumpaisellakin meni hienosti. :) 

Tuli itsellekkin hirveä halu päästä hallille treenaamaan. Ehkä joskus ensi viikolla... Vasta elokuun puolessa välissä meillä jatkuu kurssit Best In-areenalla. Sitä odotellessa...

Kirjoitellen Senni & Hempukka

Motivoinnin pelastus♥

Eilen tajusin, ettei Hempukka olekkaan niin vaikeasti motivoitava! Kun välillä tuntuu, ettei prinsessaa kiinnosta yhtään mikään! Kaikkia nameja olen koittanut kokeiltu, mutta tuloksetta. Eilen kuitenkin hoksasin Hempukan motivoinnin salaisuuden: lelut !

Eilen ja tänään olen kokeillut tokoilla lelun kanssa, ja Hempukka on kuin eri koira! Se on aidosti innostunut, kiinnostunut ja on oikeasti (tätä en uskonut voivani sanoa koskaan) MIELYTTÄMISENHALUINEN!

Kokeilin lelua eilen myös aksassa. Ja se toimi mainiosti!
Pikku hiljaa olen aloittanut namittomilla kontakteilta, joten perjaatteessa nameja ei tarvittaisi... Paitsi tietenkin kepeissä!

Näyttelyitäkin olen hieman harjoitellut lelulla ja sekin tuntuu paremmalta. Hempukka on kiinnostuneempi, eikä enään laahaa perässä. Seisominenkin on ryhdikkäämpää, eikä huomio herpaannu niin helposti muuhun.

Tässä motivointiaarre, jonka ostin Forssan näyttelystä.
Karvapallo, jonka sisässä on vinku; täydellisempää lelua ei voi olla!

Nameja alan pikku hiljaa ottamaan pois. Katsotaan miten käy! :)

Kirjoitellen Senni & Hempukka

Rataa KK-hallissa

Eilen lähdimme KK-hallille. Mukana oli Milja & Oona sekä Ellen & Alma. Rata oli Miljan suunnittelema. Tässä piirros siitä:

Noista nuolista tuolla 8, 9 ja 10 välillä ei tarvitse välittää.
15, 16 ja 17 jäivät pois.

Radan tekemiseen meni 15min, joten jokaiselle jäi vain 10min harjoittelu aikaa. Ensiksi Oona & Milja harjoittelivat rataa. He eivät mennet ihan ratasuunnitelman mukaan, vaan sovelsivat vähän. Heidän jälkeen menivät Ellen & Alma, jotka harjoittelivat kaikki esteitä, mutta eivät menneet rataa, sillä tämä oli Alman ensimäinen kerta hallilla.
Heidän jälkeensä me pääsemmimme vihdoin radalle. Alku lähti hyvin, mutta kolmonen oli vähän hankala. Senkin suoriuduimme pienen harjoittelun jälkeen. Sitten ysiin asti kaikki meni miten piti, mutta ysin jälkeinen putki oli vähän hankala. Loppu ratakin meni hyvin. Saimme tehtyä rataa n. 5 krt, jonka jälkeen pitikin jo alkaa purkaa sitä. Saimme kaikki esteet pois ajallaan, joista olimme varsin tyytyväisiä. Koirat olivat aivan poikki, joka oli mukava yllätys varsinkin Ellenille, sillä Almalta ei energiaa otetakkaan pois ihan noin vain, briardi kun on!
Seuraavaksi ajattelin vuokrata hallia tiistaiksi, mutta katsotaan nyt!


Kirjoitellen Senni & Hempukka

Forssa KR

Eilen suuntasimme kuonot kohti Tammelaa ja Forssan KR näyttelyä. Olin itse trimmannut Hempukan, eikä trimmi ollut mielestäni mennyt yhtään putkeen. Mutta se nyt oli mitä oli, eikä sitä enään muutettu.
Yhdeksältä oli lähtö. Hempukka pakattiin takapenkille häkkiinsä. Sielä se nukkui koko matkan tyytyväisenä. Puoli yksitoista olimmekin jo perillä Tammelassa. Paikka oli hieman kurainen, mutta onneksi kehässämme oli vain pari kurakohtaa.

Olimme junioriluokassa numerolla 1333. Meitä vastassa oli Minttumantelin Kardemumma ja Pustan Helmen Katajanmarja. Yhteensä pumeja oli 12, joista kaksi oli pois. Narttuja oli 6, joista Fifikus Rege oli pois.

Tuomarimme oli Rui Oliveira Portugalista. Hän ei paljon koiria kopeloinut, tuntui että hän oli enemmän liiketuomari.
Hempukka antoi nätisti katsoa hampaat. Menimme tuomarin pyynnöstä edestakaisin, joka sujui suht. hyvin. Sitten kehäsihteeri näytti punaista lappua, eli olimme saaneet erinomaisen. Niin saivat kaikki muutkin junnunartut. Yksilöarvosteluiden jälkeen valittiin luokan paras. Voitimme luokan ja saimme SA:n. Jes! Eka SA! Muutkin luokkamme nartut saivat SA:n.
Menimme tyytyväisinä kehän ulkopuolelle. Sitten odotimme muiden narttujen arvostelut. Muutkin nartut (Giabella´s Adeline [AVO] ja FI MVA Fifikus Ribizli [VAL]) saivat ERI:n ja SA:n.

Sitten olikin paras narttu-kilpailun aika. Menimme numerojärjestykseen kehään, joten me olimme ensimmäisinä. Sitten tuomari liikutti meitä kierroksen. Sitten se pysäytti koirakot ja seisotti niitä hetken. Sen jälkeen se viittoi meidät nelosen kohdalle. Olin tyytyväinen ja silitin Hempukkaa. Meidät viereemme kolmoiselle tuli Fifikus Ribizli. Sitten tuomari pitkän harkinnan jälkeen sijoitti Pustan Helmen Katajanmarjan kakkosen paikalle ja Giabella´s Adelinen ykkösen paikalla. Sitten tuomari heilauttikin sormiaan juoksemisen merkiksi! Olimmekin siis tässä juoksujärjestyksessä ja olimme ekoina! Yhtäkkiä tuomari tulikin meidän luoksemme ja osoitti ykköspaikkaa! Olimme voittaneet PN-kilpailun! Kakkoseksi tuli Fifikus Ribizli ja kolmanneksi Pustan Helmen Katajanmarja. Neljänneksi tuli Giabella´s Adeline. Sitten kehäsihteeri tuli luoksemme ja huusi: " 33 on ensimmäisen ja saa sertin!" Mitä?!?! Saimme SERTIN!!! Jee! Pustan Helmen Katajanmarja sai vara-sertin, sillä Ribizli ei sitä voinut vastaanottaa.
Ojensin nopeasti sertimme toiselle pumikasvattajalle ja menimme uudelleen Rotunsa Paras- kehään. Vastassa oli FI&SE&EE MVA Karvakorvan Eversti. Pitkän harkinnan jälkeen hän sijoitti meidät kakkosiksi, eli olimme VSP. Ei harmittanut yhtän, sillä olihan uros jo moninkertainen valio ja ainakin puolet Hempukkaa vanhempi!

Kehän jälkeen haimme arvostelun, joka näytti tältä:

"Very nice head. Beautiful shape. Exellent quaters & moving."

Eli suomeksi: 

"Erittäin hyvä pää. Kaunis muoto. Erinomaiset mittasuhteet(?) ja liikkeet."

Kuva (c) Milja. Tulos siis JUN ERI, JUK1, PN1, VSP, SERT
Tästä se sertien haku sitten alkaa! ;)

Kirjoitellen Senni & Hempukka

JHmätsi

Lähdimme keskiviikkona mätsäriin Miljan ja Oonan kanssa. Ilma ei ollut ehkä parhain; oli kylmä ja satoi, mutta kehätreeniä oli silti saatava.
Ilmoittauduimme kahteen luokkaan, pieniin aikuisiin ja junior handleriin. Ensiksi vuorossa oli JH. Minulla oli Hempukan uusi näyttelyhihna, joka kehässä osoittautuikin hieman hankalaksi, sillä hihna oli todella pitkä enkä ollut huomioinut sitä, joten olin jättänyt sen solmimatta. (Muut näyttelyhihnat olen solminut sopivan mittaisiksi.) Hihna siis oli kehän jälkeen aivan musta, koska se oli raahannut maata pitkin.
Muutenkaan meidän suoritus ei mennyt ihan nappiin. Hempukkaa ei kiinnostanut ollenkaan namit ja se oli ihan väsynyt. (Jostain tuntemattomasta syystä) Olin itse ihan hermona, kun Hempukkaa ei kiinnittänyt nameihin mitään huomiota. Siirtelin sen jalkoja kokoajan, eikä oikeaa seisomisasentoa tuntunut löytyvän.


Kaikkesta huolimatta olimme neljänsiä. Milja ja Oona sijoittuivat viidensiksi. Tuomari kertoi, että esitin Hempukan hyvin, ja osasin suhteuttaa liikkeet sen kokoon. Lisäksi tuomari kehui, että selvästi tunsin rodun hyvin, ja osasin esittää sen hyvin. Ainoana miinuksena tuomari piti sitä, että (mielestäni hyvään) seisomisasentoon asettelu meni liian kauan. Hän kehoittikin, että antaisin (varsinkin) etujalkojan vain olla, ettei asetteluun kuluisi hirveästi aikaa. Kuulemma peilin edessä harjoittelu auttaisi. Lisäksi hän piti rauhallisuudestani, josta olin hieman ihmeissäni, sillä en ollut kehässä todellakaan rauhallinen!
Palkintoina saimme kakkapusseja, pinkin tennispallon, ruusukkeen ja pienen pokaalin.


Junnukehästä juoksimmekin nopeasti seuraavaan kehään. Menimme kahta koirakkoa vastaan. Hempukka oli aivan väsynyt, ja roikkui hihnassa perässäni. Pöydällä Hempukka väisti hieman tuomaria, mutta antoi kuitenkin näyttää hampaat (onneksi!). Vain yksi koirakko sai punaisen kehästämme, ja se ei valitattavasti ollut me.
Milja ja Oonakin saivat kehästään sinisen.


Sinisten kokoomakehässä ei ollut hirveän paljon koiria. Tuomari päästi ensiksi kahdeksan jatkoon. Milja ja Oona eivät päässeet, mutta me pääsimme. Sitten tuomari liikutti koiria pari kertaa, jonka jälkeen seistiin taas. Sitten tuomari yhtäkkiä tuli viereemme. Tuomari nosti nopeasti kätensä Hempukan selän päälle ja yritti silittää Hempukkaa, joka näytti kyllä enemmän siltä, kuin tuomari olisi yrittänyt huitaista Hempukkaa. Hempukka pelästyi kauheasti ja väisti tuomaria nopeasti. Sitten tuomari vain yritti rauhotella Hempukkaa, mikä ei kyllä todellakaan auttanut! Hempukka oli ihan kauhuissaan. Mielestäni tuollaisten tuomareiden ei todellakaan kuuluisi olla tuomaroimassa, jotka pelästyttelevät koiria, ja sen jälkeen yrittävät vielä rauhoitella niitä!


Väistämisen jälkeen tuomari tietenkin tiputti meidät, joka ei kyllä sinänsä harmittanut tippaakaan!
Jäimme vielä katsomaan pari kehää, jonka lähdimme kotiin.


Mätsärissä näimme Hempukan kasvattajan. Hän kertoi hieman, miten voisin trimmata Hempukan takajalat, ettei sen ahtaat liikkeet näkyisi. Hän kyseli myös vähän, missä vaiheessa olimme agilityssä, ja ehdotti tavoitteeksi ensi vuoden Agirotu-tapahtumaa. Pitää vähän katsoa, miten Hempukka edistyy (jos edistyy...), ja miettiä sitten mahdollisia ensi vuoden kisoja. Parin viikon päästä olisi kyllä tarkoitus mennä möllikisoihin; katselemaan tai kilpailemaan, sitä en vielä tiedä! ;)

Kirjoitellen Senni & Hempukka

Mökillä taas♥

Olimme perjantaina ja lauantaina mökillä. Olimme siellä yötä. Hempukka ui (taas) paljon. Pitäisi ehkä vähän rajoittaa sitä, ettei se saa hotspottia tai vesihäntää...

Perjantaiaamuna, kun saavuimme mökille, äiti antoi Hempukalle makkaran palan, jonka Hempukka piilotti. Sitten illalla se haki sen makkaran, ja söi sitä tyytyväisenä. :D
Nukuimme mökillä tuvassa, jonne olimme laittaneet hyttysverkon. Hempukka nukkui osan yöstä vieressäni, mutta sitten se siirtyi laittialle, koska siellä oli viileämpää.

Kuvia minulla ei valitettavasti ole mökkireissusta, sillä unohdin kamerani kotiin. Tässä on kuitenkin Miljan kameralla otettu kuva, jonka otin itse Hempukasta:

Aivan ihana kuva Hempukasta, vaikka itse sanonkin. :)

Olin tänään katsomassa Oonan rallytokoa. Sitä voisi kokeilla joskus Hempukankin kanssa... ;)
Koiratanssiliikkeitäkin me ollaan harjoiteltu. Miljan kanssa yritettiin tänään katsoa hyvää musiikkia ohjelmaan. Koreografiakin on vielä suunnittelematta. Pitäisi ehkä panostaa hieman enemmän...

Huomenna on sitten JH mätsäri, josta kirjoittelen paljon! =)

Kirjoitellen Senni & Hempukka

Kuvia

Tähän aluksi laitan heti trimmauskuvan, etten unohda sitä. Tämä siis otettiin trimmauksen jälkeen.

Häntä nyt on miten on, mutta muuten suht. hyvä seisominen. :)

Olimme viime keskiviikkona tokossa. (Josta kirjoitinkin jo edellisissä postauksissa) Tässä kuvia tokosta.

"Vierelle!"

"Maahan!"

"Paikka!"

 Tänään kirjoitan vielä mökkeilystä, mutta nyt laitoin kaikki tarvittavat kuvat. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat (c)Milja.

Piknikillä

Päivällä perheemme suuntasi Eteläpuistoon ja Hempukka oli tietenkin mukana. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten saimme viettää tyytyväisinä päivällisen nurmikolla. Hempukalle oli ostettu oma luu, jota se tyytyväisenä pureskeli varjossa.

Voi ei, tuossa noi korvat sitten ovat... :D

Kävelime Pyhäjärven rantaan, jossa Hempukka sai sitten uida.

Järkevää ravistella vedessä... :D

Nyt tuli kiire!

Trimmausta ja tokoilua

Tänään päivällä päätin raahata trimmauspöydän takapihalle ja trimmata Hempukan. Pienen etsinnän jälkeen löytyi myös tarvittavat sakset ja kampa + paljon nameja. Forssan näyttelyyn oli enään vähän yli viikko, joten trimmin pitäisi onnistua heti. (yleensä olen tehnyt harjoitustrimmauksen, mutta nyt se vähän niinkuin unohtui...) Päätin aloittaa trimmauksen takaa. Leikkasin takaosan ja kyljet ensiksi. Sitten alalinjan, joka näyttää joltain aivan muulta, kuin pumin alalinjalta. Ja sitten ylälinja, josta en paljoa ottanut pois, koska se tuntui olevan hyvä muutaman vedon jälkeen. Sitten vielä pää ja korvat, eli vaikeimmat. Pään päätin ensin leikata myöhemmin, mutta jotenkin oudosti sekin tuli leikattua, muttei kyllä mitenkään "oikealla tavalla"...
Ja sitten ne korvat. Hempukka on kasvattanut korviin n. 10cm karvaa korvien päälle, joten leikkauksen tulos oli erimittaiset korvat. Toinen oli muutenkin vähän raskaampi ja toinen vähän kevyempi. Trimmauksen jälkeen olisi tehnyt mieli laittaa Hempukalle hattu päähän, ettei korvia näkyisi; niin kauhea se näky oli...

Saatuani itseni taas kasaan, trimmasin vielä etuosan ja siistin hieman jalkoja ja häntää. Muutamat kuvat tuli myös otettua ja ne lisäilen piakkoin. Korvat voisin kyllä sensuroida... :D

Illalla piipahdimme myös tokossa. Emme päässeet taaskaan hyppimään, harmi sinänsä, sillä sen opettaminen on aivan kesken Hempukalla. Sen sijaan saimme noutoharjoitusta, mikä oli todella hyvä, sillä Hempukalla on paha tapa "sylkäistä" kapula pois suusta heti, kun se saapuu luokseni. Mutta tietenkin ohjaajan tullessa katsomaan harjoitusta Hempukka teki noudon täydellisesti, emmekä saaneet ohjeita ongelmaamme. Olen yrittänyt kaikin tavoin vahvistaa Hempukan otetta kapulasta, mutta se ei tunnu onnistuvan. Prinsessa kun ei pitele mitään rikkinäisiä puukapuloita suussaan!
Tokossa harjoittelimme myös paikalla makaamista, maahanmenoa seuraamisen yhteydessä sekä eteen lähettämistä. Huomasin myös Hempukalla olevan todella huonot hermot; kun se ei eteen lähettämisessä löytänyt namia, se rupesi haukkumaan ja riehumaan vimmatusti ohi menevälle pyöräilijälle. Paikalla makaamisessakaan sen pinna ei kestänyt odotusta, vaan rupesi katselemaan aivan muualle, muttei onneksi noussut maasta. Lopulta se kuitenkin ryhtyi haukkumaan hermostuksissaan, joten harjoitus pilalla.

Noh, ehkä me yritämme treenata tokoa tästedes HIEMAN aktiivisemmin. :)

Terveisin Senni & Herkkähermo Hemppa

Valkeakosken mätsäri

Päätimme äitin (ja tietenkin Hempukan) kanssa lähteä Valkeakoskelle mätsäilemään, koska lauantaina emme päässeet. Meillä oli vähän löytämisongelmia, mutta onneksi ehdimme juuri ja juuri ilmoittuatua ennen mätsärin alkua.
Ensin kehään meni Lapsi&Koira-kilpailuun osallistuvat. Niiden jälkeen menivät Mies&Koira-kilpailuun osallistuvat. Sitten tuli vielä pikku pennut, ja tuntui ettemme koskaan pääsisi kehään. Kello hipoi jo kahdeksaa, kun luokkamme vihdoin alkoi.

Olimme omassa luokassamme numero 419, joten jouduimme taas odotella hetkisen, ennen kuin pääsimme kehään. Sillä välin Hempukka nukkui tyytyväisenä retkituolini takana välittämättä mistään ohi menevästä. Neiti oli oksentanut automatkalla, joten väsymys ei ollut ihme.
Vähän ennen kehään menoa herättelin Hempukan ja harjasin sen jalat vielä näteiksi. Saimme ensimmäistä kertaa kokeilla myös uutta näyttelyhihnaamme, joka oli juuri ostettu Fifi&Fidosta. Hihna oli valkoinen ja siinä oli pari timanttia. Siitä lisää myöhemmin.

Kehässä meitä vastaan tuli vinttikoira. Minua alkoi jännittää entistä enemmän, mutta yritin peittää sen. Saimme Hempukan kanssa mentyä pyydetyt kuviot ja pöytäkin meni Hempukan osalta loistavasti. Tuomari oli nainen, eikä Hempukka pelännyt sitä ollenkaan. Näin siis saimme punaisen nauhan, josta olin varsin ylpeä! :)

Sitten piti vielä odotella punaisten kehää. Siinä ei mennyt kauan, sillä olimme toisiksi viimeinen pari. Ensin kehään kuitenkin menivät sinisen saaneet ja näistä ykköseksi valittiin mopsi. Sitten olikin jo meidän vuoro. Koiria oli kehässä noin kymmenen, joka oli todella vähän yleisesti ottaen. Kehät olivat muutenkin tällä kertaa todella isot, joten mahduimme kaikki liikkumaan hyvin.

Sitten tuomari alkoi yhtäkkiä pudotella koirakkoja pois. Tuomari lähestyi meitä, mutta pudottikin viereisemme. Sitten tuomari jäi katsomaan pitkäksi aikaa Hempukkaa, joka tuijotti kädessä olevaa namia herkeemättä. Tuomari tiputti viereisemme. Aloin laskea jäljellä olevia koirakoita, ja niitähän oli lisäksemme enään kolme! Olimme siis neljän parhaan joukossa! Menimme vielä pari kierrosta ympäri ja tuomari valitse meidät neljäsiksi. Olin huippu ylpeä pumpelostani!
Kun palkintokuvat oli otettu, veimme nopeasti palkinnot äidille, joka onnitteli meitä kovasti. Katsoin nopeasti palkintojani. Vähän ihmetytti pystin puuttuminen, sillä kaikkien muiden luokkien neloset olivat saaneet pikku pystit. Meillä pystiä ei kuitenkaan ollut, mutta kaikkea muuta mukavaa oli! :)


Terveisin Senni & Hempukka