Kraniosakraali-hoito

Viimeksi kun olimme pumikävelyllä, löysin Vainusta yllätyslahjakortin, joka sisälsi yhden  kranio-hoidon koirakahvila Vainussa koirahieroja Niina Kivimäeltä. Maanantaina kävimme käyttämässä sen.

Saavuimme juuri ajoissa paikalle. Vainu oli jo suljettu, joten saimme olla rauhassa. Niina levitti lattialle karvamaton ja yritin houkutella Hempukan sille. Hempukkaa kuitenkin jännitti aika paljon, eikä se suostunut liikkumaan, joten nostin sen matolle. Niina istui Hempukan viereen, jolloin Hempukka yritti mennä karkuun sitä. :D Autoin Niinaa nostamaan/laittamaan Hempukan kyljelteen matolle, jolloin se rauhottui hieman. Sitten Niina aloitti hoidon painelemalla Hempukkaa. :)

Hempukalta löytyi jumeja eniten selästä ja takajalkojen alueelta. Niina sai kuitenkin kaikki jumit pois, ja neuvoi, miten voin ehkäistä niiden palautumista. Saimme mm. venyttely- ja lämmittelyvinkkejä/ohjeita. Lisäksi Niina suositteli kauratyynyn ostamista, ja näyttikin mihin se Hempukalla pitäisi laittaa. Sen kyllä aion Hempukalle ostaa ehdottomasti! :)

Hempukka stressasi tilannetta aika paljon vieraan ihmisen (Niinan) takia. Uskon kyllä, että se osasi edes hieman nauttia hoidosta, sillä se oli todella rentoutuneen näköinen lähdettyämme liikkeestä. :)

Seuraavaksi Hempukka menee hierontaan/kranio-hoitoon ensi syksyllä, koska agilityn harrastamiselle ei näy loppua... päinvastoin. :D Agility on kuitenkin sen verta kuormittava laji, että muutaman kerran vuodessa olisi ainakin Hempukan kanssa hyvä käydä aukomassa jumeja. :)

Sunnuntaina on se tokokoe, APUA!!! Veikaampa, että tulos tulee olemaan ALO0 ja sijoitus 7/7. Pessimisti ei pety. ;)
Miestuomari ei sitten yhtään paranna asiaa... melkein toivoin, että toi olis alottanu juoksut. :D No, me mennään sinne Hempan kanssa säätään ja harjotteleen. :D tai jotain semmosta... onneks tulikin jo seuraava kisakirje sähköpostiin. ;)

Taas tylsä kuvaton postaus, mutta ens postauksessa on kuvia tai videoita, sen lupaan! ;)

Aksaryhmän vaihtoa ja mätsäröintiä vesisateessa

Meidän olisi siis tarkoitus aloittaa toukokuussa TamSKilla treenaaminen. SportDogParkilla treenaaminen ei tietenkään ollut mitenkään huonoa, vaan haluamma nyt vain kokeilla, minkälainen ohjaaja on meille paras. :)
Heti aamusta lähdimme TamSKin koiratallille tutustumaan (mahdolliseen) uuteen aksaohjaajaamme. Tarkoitus oli vain mennä vähän esteitä, ja koutsi katsoi miten suoritimme ne, miten meidän yhteistyö sujuu, jne. Saimme heti paljon vinkkejä, ja suunnittelimme jo miten saisimme kepit kivemmiksi Hempukalla, miten sen kontaktit tulisivat nopeammiksi, miten keinu tulisi varmemmaksi,... Ohjaaja oli todella mukava, ja huomasi heti Hempukan hyvät ja huonot puolet. Kaiken huipennukseksi Hempukka rakastui ohjaajaan. :D Hempukka ei yleensä pidä vieraista ihmisistä, mutta teki nyt ison poikkeuksen. :D Hempsu seurasi koko ajan sitä, tapitti silmiin ja kerjäsi rapsutuksia. Ihme pumi. :D
No, tutustuminen sujui muutenkin hyvin, ja tuntuu että tämä olisi juuri se meille paras ohjaaja. :) Toukokuussa olisi sitten tarkoitus päästä ensimmäistä kertaa "kunnolla" treenaamaan. :)
Sitä odotellessa....pitäisi hankkia lisenssi. Niinpä niin, TamSKilla treenaavilla täytyy olla lisenssi lunastettuna TamSKin nimiin. Ehkä se olisi sitten jo kilpailulisenssi... :D

Ennen kahtatoista lähdimme sitten vielä mätsäröimään. Hakametsässä satoi kaatamalla, mutta pitihän sinne raahautua kun viime viikonloppuna ei päästy. Onneksi äiti jäi auton kanssa odottamaan meitä, joten saimme lämmitellä siellä siihen asti kunnes kehämme alkoi.
Kehässä menimme valkoista käppänää vastaan. Hempukkaa ei kauheasti kiinnostanut liikkua vesisateessa... Sain kuitenkin innostettua sitä jonkin verran, joten saimme punaisen. :)
Olimme viimeinen pari, joten odotimme vain sinisten kehän, kynnes pääsimme taas kehään. Punaisen saaneita oli vain viisi, joten meillä oli hyvät mahdollisuudet. Ensin tuomari tiputti yhden koirakon, ja sitten sijoitettiin neljäs ja kolmas. Meitä ei sijoitettu vielä silloin. Menimme vielä ympäri, jonka jälkeen tuomari oli tehnyt päätöksensä. Olimme ensimmäisiä. :)) Saimme pokaalin, ruusukkeen ja yhdet vaivaiset valjaat. :/ muut sijoittuneet saivat pussillisen tavaraa, pokaalin ja ruusukkeen. Vähän ihmetytti palkintojärjestely... :/
Vuorossa oli vielä BIS-kehä. Siellä emme päässeet enään jatkoon, johon otettiin neljä parasta. Eräs jatkoon päässyt ei suostunut edes liikkua, taas mietitytti tuomarien päätös. No, tuomari on aina oikeassa, vaikkei olisikaan. Hempukka kuitenkin seisoi hyvin ja liikkui...no, miten märkäkoira liikkuu sateessa. :D
Pääsimme kuitenkin viimein pois sateesta, ja pääsimme kotiin lämmittelemään. :)

Viime tiistaina olimme ensimmäistä kertaa Kilpailuvalmiit-tokokurssilla. Ohjaaja katsoi meidän jäävät ja luoksetulon. Ne menivät ihan hyvin, mitä nyt seuraaminen vähän liian laiskaa. Luoksari meni kuitenkin hyvin. :) Otimme myös paikkamakuun pikana, ja Hempukka suoriutui hyvin. Paikkis tuntuu vaan joka kerta paremmalta, joten sen osalta odotan kokeessa varmaa suoritusta. :) Otimme myös luoksepäästävyyden, ja sekin meni ihan hyvin. Tiedän, että se tulee olemaan Hempukalle kaikkein vaikein kokeessa. Vieläpä miestuomari... ://

Kokeeseen meillä on tosiaan enään viikko. Ensi kerralla ohjatussa tokossa menemme kaikki liikkeet kokeenomaisesti. Olen suunnitellut, etten sen jälkeen enään treenaisi ennen koetta, jotta Hempukalla olisi mahdollisimman hyvä vire kokeessa. Toisaalta, jos kaikki liikkeet menevät pieleen tiistaina, niin pakko sille on jotain sitten tehdä. :D


Ps. Taas tylsä tekstipostaus, ehkä ensi kerralla kuvia. :)

Lappeenranta KR

Lauantaina lähdimme ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Hempukka ei tällä kertaa päässyt mukaan, sillä olin lupautunut esittämään kummitätini saksanseisojan, Teerenpelin Frau Simpson "Maisa".
Heti kun pääsimme kummitätini luo, lähdimme treenaamaan. Maisa kulki todella nätisti ensimmäiseksi kerraksi. Kokeilin myös vähän seisomista, jota serkkuni oli harjoitellut Maisan kanssa. Maisa seisoi hienosti. :) Näki, että sen kanssa oltiin tehty töitä. :)

Yövyin kummitädilläni. Heti yhdeksän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kisapuistoa. Maisaa hieman jännitti uusi tilanne, mutta tottui näyttelypaikan hälinään nopeasti. Menimme Maisan kehälle valmiiksi. Kehä oli harjoitushallissa, jossa oli kylmä (tai ainakin kaikki väittivät, itselleni ei tullut yhtään kylmä :D) Tuomarina Maisalla oli Harri Lehkonen. Kun tuomari aloitti arvostelun, huomasimme, että hän antoi jokaiselle setterijuniorille H:n. Meitä alkoi pelottaa H, sillä Maisakin oli junioriluokassa.
Jännitimme kehän alkuun asti. Lk. saksanseisojia oli vain neljä, joista kolme oli uroksia. Maisalla olisi siis hyvät mahdollisuudet.
Urokset olivat kaikki eri luokissa. Junnu-uros sai ERIn, muttei SA:ta. Silloin mielessä kävi pieni helpotus. Sitten nuorisouros sai ERIn ja SA:n, ja lopulta vielä sertinkin, sillä avoimen luokan uros sai EH:n. Sitten oli meidän vuoro. Heti kehään päästyämme tuomari otti mittakepin ja mittasi Maisan. Läheltä liippasi, tulos oli 62,5cm, kun 63cm on yläraja. :D Tuomari tarkasti vielä Maisan hampaat. Siitä Maisa ei ollenkaan tykännyt, mutta pienen rimpuilun jälkeen suostui toimenpiteeseen. :D Sitten menimme ympyrän ja edestakaisin. Liikkeet sujuivat hienosti. Maisa ei vetänyt eikä laukannut ollenkaan. :) Sitten seisotin Maisaa, ja pitkään! Maisa ei hievahtanutkaan, joka oli varsin mukava yllätys! :) Sitten menimme vielä ympäri ja seisottiin lisää. Ihan kun se ei olisi jo riittänyt. :D No, sitten kehäsihteeri nosti kaksi lappua; punainen ja vaal.punainen!!! -> sert!!! Juoksin äkkiä viemään ruusukkeen kehän reunalle, ja juoksimme taas kehään, jossa paras uros olikin jo. Seisotimme koiria vähän aikaa, kunnes juoksimme taas kehää ympäri, jonka jälkeen tuomari tuli luoksemme puna-keltainen ruusuke kädessään!!! Maisa oli siis myös ROP! Juoksimme kehästä ulos, jossa Maisan omistaja/kummitätini riemuitsi jo mahtavasta tuloksesta. :) Myös muut kannustusjoukkomme näyttivät olevan ihan puulla päähän lyötyjä. :D Haimme serkkuni kanssa Maisan pystit, jotka olivat todella hienot. :)

Kello oli vasta vähän yli kaksitoista, joten Maisa lähti isäntänsä kanssa vähäksi aikaa huilaamaan kotio, ja me muut menimme syömään. Palasimme vähän ennen kolmea Kisapuistoon ja katsoimme junior handlerin. Sitten kävimme nopeasti pyörähtämässä ryhmäkehässä. Ei sijoitusta, kuten arvasimme.

Mahtava päivä! Oli ihana esittää Maisaa.♥  Seuraavaksi ehkä Tampere? ;)

Teerenpelin Frau Simpson "Maisa"
JUN ERI, JUK1, SA, SERT, ROP