Koko kesän olen tästä haaveillut ja unelmoinut. Nyt olen viimeinen saanut vanhempani suostumaan tähän.
Meille tulee toinen pumi.
Melkein pystyin pitämään tämän salassa pennun tuloon asti, mutta lopulta päätin julkaista asian ihan virallisesti. :) Kirjoitan tähän nyt teille rakkaat lukijat, miten haaveeni alkoi toteutumaan.
Kaikki lähti ehkä siitä, kun luin keväällä Pumit-lehdestä kennelesittelyn ruotsalaisesta Camms-kennelistä. Tekstin luettuani tiesin, että seuraava pumini tulee tästä kennelistä. En pystynyt kuvitellakaan, että tämmöinen pumikenneli yleensäkin oli! Kasvattaja kilpailee pumiensa kanssa mm. tokossa ja agilityssä. Hänen mielestään pumi on työkoira, ja haluaa kasvattaa "iso moottorisia" pumeja, joilla olisi hyvät ominaisuudet "työn" tekoon, eli kevyt rakenne, jne. Hän on myös todella tarkka terveyden suhteen, ja pyytää kasvattiensa omistajia kuvauttamaan puminsa. Näiden perusteella voisi melkein ajatella, että hän kasvattaa "käyttölinjaisia" pumeja, vaan ei, hänen puminsa pärjäävät kyllä näyttelyissäkin: tänä vuonna hänen kasvattinsa oli VSP maailman voittaja- näyttelyssä, johon oli ilmoittautunut 125 pumia. Mielestäni tämä oli aivan täydellinen pumikennel. Mitä muutakaan voisi enää toivoa pumikasvattajalta? :)
Jotenkin tämä kenneli kuitenkin unohtui, ja vasta loppukesästä huomasin kennelissä olevan pentuja. Olin kuitenkin liian myöhään liikkeellä: kaikki pennut oli varattu. :(
 |
Della 3kk ♥ (c) Camilla Carlsson |
Kuin ihmeen kaupalla, syyskuun 3. päivä, eräs Camms-pentu oli kuitenkin palautettu kasvattajalle omistajan henk.koht. syistä. Tämä suloinen pieni pentu etsi siis sijotuskotia. Ilmoituksen huomatessani mielessäni pilkahti: Voisiko tämä olla se "minun" pentuni?
No, näytin sitten tämän pienen pennun kuvan äidille ja kerroin, että tämä etsisi sijoituskotia. Äiti tietenkin heti ihastui pentuun, joten vähän leikilläni kysyin, että voisiko tämä tulla meille. Äiti ei kuitenkaan vastannut kieltävästi, josta varsin innostuin. Isällekin vähän vihjasin asiasta, eikä isäkään suoranaisesti "kieltäytynyt", vaikka olikin ajatusta vastaan. Niinpä nokkelana tyttönä kirjotinkin sitten kasvattajalle sähköpostia. Ensimmäiseksi kyselin tietenkin, että olisiko mitenkään mahdollista, että pentu tulisi Suomeen sijoitukseen. Lisäksi kerroin hieman meistä. Jäin innolla (mutta valmiina pettymykseen,) odottamaan vastausta.
Seuraavana päivänä koulussa ollessani huomasin, että vastaus oli tullut: Kasvattaja sijoittaisi pennun Suomeen, koska tunsi meidän olevan hyvä perhe pennulle. Meinasin seota onnesta. Laitoin heti äidilleni kopion viestistä. Riemuitsin jo hieman mielessäni, mutta minulla oli vielä suuri taakka edessäni. Isäni.
No, koulusta päästessäni aloin heti puhua isälleni. Siivoilin kotia ja yritin miellyttää isääni kaikin tavoin. Kerroin sijoituspennun ehdoista ja kerroin, miten pärjäisin kyllä varmasti kahden koiran kanssa. Pikku hiljaa aloin olla voiton puolella.
 |
Dellan (13vk) ensimmäinen trimmi
(c) Camilla Carlsson |
Niinpä jatkoimme viestittelyä kasvattajan kanssa. Kerroin meistä lisää, ja kasvattaja kertoi ehdoistaan. Lopulta hän halusi vielä puhua vanhempieni kanssa. Annoin äitini numeron ja sovimme päivän, jolloin hän soittaisi. Silloin tiesin, että pennun tuleminen meille riippuisi siitä puhelusta.
Sunnuntaina, 5 päivää ensimmäisestä sähköpostista, kasvattaja soitti äidilleni. He juttelivat yleisesti pennusta, rokotuksista, tuontimääräyksistä, sijoitussopimuksesta, jne. Puhelun lopussa äitini kysyi, että voisimmeko jo varovasti iloita asiasta. Saimme luvan siihen ja pentu varattiin meille. :)
Jatkoin vielä viestittelyä kasvattajan kanssa. Selvitimme tuontimääräyksistä, että koska pentu on jo yli 3kk vanha, se tarvitsisi rabies-rokotuksen ennen Suomeen tuloansa. (Ruotsissa ei enää rokoteta pentuja ollenkaan rabiesta vastaan.) Kasvattaja rokotti pennun heti seuraavana päivänä, mutta varoaijaksi napsahti se 21vrk. Niinpä sovimme hakupäiväksi 4.10.
Vaikka nyt ehkä tekstistä saattakin päätellä, pentu ei tule meille ollenkaan heräte-ostoksena. Olen koko kesän valmistautunut pennun tuloon, koska minusta oli hirveää elää noin täydellinen kesä ilman pentua. Olemme vanhempieni kanssa jutellut tästä aiheesta ennenkin, vaikka meillä onkin vasta tuo yksi koiruus. Nyt ajankohta tuntui sopivalta pennulle ja olemme koko perhe hyvin innoissamme pentuprojektista!
Jännitän eniten, miten Hempukka suhtautuu pentuun. Olen varma, että se on aluksi hieman kateellinen pennulle. Uskon kyllä, että Hempukka tottuu pentuun nopeasti ja toivon Hempsun ottavan heti vankan johtajan aseman. Saa kuitenkin nähdä, miten käy! :)
Jotkut saattavat myös miettiä, että emmekö ollenkaan miettineet pentuetta, josta pennun otamme. Riittääkö, jos kerron että vanhemmat molemmat ovat terveitä? Lisäksi emällä on 2 sertiä ja isä on Ruotsin muotovalio. Isä myöskin kisaa tokossa VOIssa. Tämä oli yksi seikka, minkä takia tämä pentue miellytti minua suuresti. Lisäksi pennun isänisä on Suomen TVA, josta vielä innostuinkin. Tällä hetkellä tunnen vain kaksi pumia, jotka ovat FI TVA, joten jos toinen on koirasi sukutaulussa, niin onhan se jo aikasta hyvin, koska pentu on kuitenkin tulossa minulle harrastuskoiraksi. :)
Tässä oli nyt pikaselitys, että miten haaveni toisesta koirasta toteutuu. :)
Ette arvaa kuinka onnellinen ja innoissani olen! Kasvattaja on jo nimennyt pennun, joten nimiongelmaa meillä ei ole. ;) Pentu on viralliselta nimeltään Camms Delightful, ja pentua kutsutaan Dellaksi. :) Della on vielä musta, mutta vanhetessaan siitä tulee vaalean harmaa. Vaalealle värillä siis jatketaan!
Jos jokin asia jäi epäselväksi pennun tuloa koskien, vastaan mielelläni kysymyksiin! :)
Ps. Kirjoittelen vielä myöhemmin Dellalle ostetuista tavaroista!