Erikoispostaus: Pumin kanssa näyttelyyn

Päätin sitten kirjoitella erikoispostauksen pumin viemisestä näyttelyyn. Kiitos siis Anjalle kysymyksestä, toivottavasti saat jonkunlaisen vastauksen! :)

Kun olet ilmoittanut pumisi näyttelyyn, katsot pumiasi ja mietit, mitä sille pitäisi tehdä. Ensimmäiseksi pumi kannattaa pestä, n. muutamaa viikkoa ennen näyttelyä, jotta sen karvat ehtivät laskeutua.
Pumi on trimmattava rotu, ja se kannattaa trimmata n. viikkoa ennen näyttelyä. Trimmaamisen voit hoitaa itse, jos osaat/haluat tai sitten voit viedä pumisi trimmaajalle. Jos päätät viedä pumisi trimmaajalle, kannattaa varmistaa, että trimmaaja osaa trimmata pumin näyttelykuntoon, eli tuntee rodun. Pumit-lehdestä löytyy myös lista pumiharrastajista / -kasvattajista, jotka trimmaavat pumeja niin koti- kuin näyttelytrimmeihin.
Jos taas päätät trimmata pumisi itse, ohjeita voit kysellä kasvattajilta. Jonkin verran tietoa löytyy myös netistä (hieman esim. täältä) Pumin trimmaamisessa pitää muistaa myötäillä rotumääritelmää.

Ennen näyttelyä, sinun kannattaa opettaa pumisi käyttäytymään niin kuin kehässä kuuluu, ts. seisomaan paikallaan ja ravaamaan ilman ylimääräistä pomppimista ym. Pumeja esitetään monella eri tavalla. Itse olen opettanut Hempukan seisomaan vapaasti ja aion opettaa sen myös Dellalle.

Useasti pumia nähdään esitettävän aseteltuna, pitämällä kuonosta ja pepusta/hännästä kiinni. Sekin on ihan hyvä tapa. Pumin eturaajat kuuluvat olla tukevasti rungon alla, ne ovat pumin tukipilarit. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla vierekkäin täydellisesti, jos ne ovat suunnilleen kohdillaan se riittää. Jos etusia lähtee turhaan siirtelemään, pumi joutuu siirtämään painonsa takaraajoille ja lopulta pumin asettelu turhan paljon aikaa. Etusiin ei siis kannata yleensä koskea.
Takaraajat asetellaan rungon taakse, kuitenkaan liikaa venyttäen. Peili on käytännöllinen esine harjoittelussa. Jokaiselle pumille pitää etsiä se oikea tapa, miten se esitetään. Esim. jos pumillasi on huonot takakulmaukset, ei kannata venyttää sen jalkoja niin paljon taaksepäin.

Pumin pentua on ehkä helpoin esittää sillain, että pitää kokoajan namia sen kirsun edessä ja asettelee toisella kädellä takajalat + pitää hännän ylhäällä, jos tarpeellista. Silloin namin saa annettua heti pennulle, kun tuomari katsoo muualle. Silloin pennun kärsivällisyys saattaa kestää paremmin, kun se tietää namin tulevan.

Liikkuessa pumin kuuluu ravata niin, että se astuu takajaloilla etutassujensa jälkiin. Pumin kanssa siis joko hölkätään kevyesti tai kävellään nopeasti. Hihna kannattaa pitää kaulan yläosassa. Jos pumisi osaa ravata vetämättä ja on liikkeessa varma, paras tapa on pitää hihna löysänä. Jos pumisi on kuitenkin hieman innokkaampi, eikä kehäravi oikein vielä suju (tai pumisi roikottaa kehässä päätään apaattisena) hihna kannattaa pitää kireällä nostamalla päätä kevyesti ylöspäin. Yleensä tällöin pumi saa ryhtiä liikkeeseen ja näyttää tarmokkaammalta. Kehäravissakin täytyy löytää se paras tapa pumillesi. Pyydät vaikka ystävisiäsi katsomaan pumisi liikkeitä eri vauhdeissa / hihnan asennoissa, jolloin saat tietää milloin pumisi näyttää parhaimmalta liikkeessä.

Lisäksi ennen näyttelyä sinun on totutettava pumisi vieraiden ihmisten käsittelyyn. Se on parasta aloittaa jo pennusta lähtien. Epäviralliset koiranäyttelyt eli match show:t ovat mainio tapa totuttaa pumisi ihmisten käsittelyyn. Tuomari tarkistaa kehässä myös pumin hampaat, eli siihenkin pumi pitää totuttaa. Jotkut tuomarit katsovat pelkän purennan edestä, mutta toiset saattavat laskea koiran kaikki hampaat. Kaikkeen pitää siis varautua.
Pumi on pöydällä arvosteltava rotu. Pumi kannattaa siis totuttaa pöydällä seisomiseen, parhain tapa on aloittaa se jo pennun kanssa. Jotkut tuomarit kuitenkin haluavat arvostella pumit maassa, joten siihenkin pumi pitää totuttaa.

Kultainen snake + valkoinen bling bling

Ennen näyttelyä sinun kannattaa hankkia pumillesi näyttelyhihna. Monessa hihnassa on myös panta-osa, joten sitä ei aina tarvitse ostaa erikseen. Useat näyttelyharrastajat käyttävät koirillaan myös snake-ketjua sekä erillistä näyttelyhihnaa. Se on myös hyvä yhdistelmä, mutta pennun kanssa ei kannata käyttää snake-ketjua, koska se saattaa vahingoittaa pennun kaulaa.
Perussääntönä on, että hihnan täytyisi olla pumin värinen, jotta se ei katkaise pumin kaulalinjaa. Hihna voi olla ohut silkkihihna tai leveämpi nahkahihna. Jos pumisi on vetävämpää sorttia, sille ei ehkä kannata ostaa kaupan ohuinta hihnaa. Maalaisjärkeä saa siis käyttää tämän asian suhteen.
Hempukalla on kultainen snake ja valkoinen bling bling-hihna, jossa on siis helmiä. Dellalla ei ole vielä omaa näyttelyhihnaa, mutta sen kanssa harjoitellaan tukevammalla perusnäyttelyhihnalla.

Huomaa vaatetus

Entä, miten itse kannattaa pukeutua näyttelyyn? Muuta sääntöä ei ole, kuin siistit vaatteet. Ei siis huppari-verkkari-yhdistelmiä. Voit valitta vaikka siistin paidan ja farkut. Muista kuitenkin pukeutua eriväriseksi kuin pumisi, ettet hukuta pumiasi vaatteisiisi. Myöskään liehuvat vaatteet eivät ole hyvät näyttelykehään. Lisäksi sinun pitää muistaa, ettet tullut esittelemään itseäsi, vaan koiraasi. Huomio ei saa kiinnittyä sinuun kehässä. Myöskin 12-senttiset korot kengissä saattavat vaikeuttaa kehässä liikkumista. Tässäkin asiassa saa käyttää maalaisjärkeä.
Itse pukeudun näyttelyihin yleensä farkkuihin ja siistiin paitaan. Isoimpiin hallinäyttelyihin laitan jakun ja kynähameen. Jakku on mielestäni paras vaihtoehto näyttelyyn, koska siinä on taskut. Jakun ja hameen käyttö johtuu eniten ehkä junior handlerista, koska siinä lähes jokaisella kilpailijalla on jakku ja hame.

On näyttelyaamu ja panikoit, mitä tarvii ottaa mukaan näyttelypaikalle? Näyttelyyn mukaan sinun kannattaa ottaa mukaan koiran häkki / viltti, jonka päällä se voi rauhoittua, vesikuppi, nameja, näyttelyhihna, numerolappua varten jonkinlainen kiinnityssysteemi (esim. hakaneula), koiran paperit, koiran numerolappu, kampa viimeistelyä varten ja iloinen mieli! Koiranäyttelyt eivät ole vakava asia, niitä varten ei kannata jännittää, jännitys tarttuu vain pumiisi. Näyttelyitä tulee ja menee, ikinä ei voi olla varma, mitä tulee tapahtumaan.

Ennen kehää pumi kannattaa vielä viimeistellä, esim. kampaamalla korvat, häntä ja jalat. Saksi vielä pumistasi pystyyn nousseet karvatupot. Älä kuitenkaan ala tekemään radikaalia muutosta pumisi turkkiin näyttelypaikalla, leikkaat kuitenkin pumillesi lommon kylkeen jännityksissäsi. Kehään mennessäsi muistat iloisen ja reippaan mielen sekä muistat olla ystävällinen tuomarille.

Loppuun vielä muutamia vinkkejä kehään:

• Muista seisottaa pumiasi tarpeeksi kaukana tuomarin pöydästä, että tuomari näkee muutakin kuin pumisi ylälinjan
• Kiinnitä huomiosi pumiin käännöksissä, ettei se jää haahuilemaan ja kiinnitä huomiotansa johonkin muuhun
• Opettele sanomaan pumisi ikä ennen näyttelyä englanniksi, mikäli tuomari ei ole suomalainen
• Ymmärrä tilanne pumisi kannalta, se on juuri tullut aivan outoon paikkaan, joten et voi odottaa sen käyttäytyvän samalla tavalla, kuin harjoitellessanne kotona
• Vaikka pumisi ei menestyisikään ensimmäisellä näyttelykerralla, älä lopeta näyttelyissä käymistä siihen, koska varsinkin pumituomarit ovat välillä aivan erimieltä: pumisi voi saada toiselta tuomarilta hyvän ja toiselta erinomaisen

Onnea ja menestystä tuleviin näyttelyihin!

Suunnitelmat uusiksi

Unohdin sitten ilmoittaa Dellan Best-In Puppy Show:hun. Torstaiaamuna heräsin tuskan hiki otsalla, "ei hitsi ne ilmot...." Ensimmäistä kertaa Della pääsee sitten kehään ensi vuonna, Kajaanin KV-näyttelyyn, johon se menee pentuluokkaan. Sen jälkeen sitten kaikkiin mahdollisiin näyttelyhin. Junnuluokkaan neiti pääsee (laskujeni mukaan) samaan näyttelyyn, missä Hempukkakin aloitti junnuissa, Lappeenrannan inttiin.

4kk / 38cm /  6,6kg
Selkäkarvat pystyssä, koska tuuli, mutta onnistunein kuva...

Lisäksi tulin eilen kipeeksi, joten ei päästy tänään aksakisoihin. :( Ensin pohdin pitkään, menenkö Lahteen näyttelyyn vai starttaan agilitykisoihin. Nyt sitten en mennytkään kumpiinkaan. :/ Luultavasti aloitetaan kisaaminen sitten marraskuussa TamSKin kisoissa. 

Huomaa komea hammasrivi! :D

Oon nyt pikkusen alkanut tajuaan näistä kuvaamisjutuista ja objektiiveista, ja nyt haaveena olisi Samsungin 50-200 mm F4 - 5,6 ED OIS III telezoomi. Se siis lisätty joululahjalistaan. ;)

Paljon on tapahtunut

...niin hyvässä kuin huonossakin!

12.10 Hempukalla oli luonnetesti. Pisteitä kasaantui yhteensä 12:
Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: -1 pieni
Hermorakenne: -1 vähän hermostunut
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: - - laukausarka

Isoja yllätyksiä ei testin edetessä tullut. Hempukka paineistui testin aikana todella paljon, ja laukauksissa oli jo ihan lukossa. Lisäksi äiti oli kuvaamassa ja Hempukka halusi tietenkin kokoajan äitin luo, jonka takia ainakin taisteluhalu meni huonosti, vaikka Hempsulta kyllä löytyisi sitä... Uusimaan päästäisiin, mutta päätin etten halua enää paineistaa Hempukkaa niin paljon parin pisteen takia.

Viikonloppuna lähdettiin perheen kanssa (paitsi äitin) Lappeenrantaan sukua tapaamaan. Lauantaina, kun oltiin lähdössä kummitätini luota, laitoimme koirat peräkonttiin. Tietenkin Della-pieni päättikin sitten, ettei haluakaan jäädä sinne, vaan ryntäsi pois sieltä peräluukun mennessä jo alas. Kauhea kiljunta alkoi, pennun etutassu oli jäänyt väliin. Nostimme sitten Dn nopeasti pois ja kokeilimme, varaisiko se jalalle painoa. Eipä se tietenkään varannut, joten lähdimme sitten kiikuttamaan kiljuvaa pentua kohti lähintä päivystävää eläinlääkäriä, joka oli Taavetissa 30min ajomatkan päässä.

Matkan aikana Della hieman rauhoittui ja eläinlääkäriin päästyämme se punnittiin (6,6kg !) ja sen etutassu tutkittiin. Röntgeniä lääkärissä ei ollut, joten el.lääkäri vain paineli tassua. Della ei suostunut suoristamaan rannettaan kunnolla, joten epäilimme ranteen pienissä sisäluissa olevan vähintään hiusmurtuma. Dellalle annettiin kipulääkettä, ja laitettiin paksu tukiside jalkaan. Lisäksi se määrättiin häkkilepoon. 

Della sitten nukkui koko loppupäivän. Yöllä se alkoi olla jo selvinpäin lääkkeistä ja se ei olisi millään malttanut enää nukkua. Aamulla se sitten oli kävellyt ominpäin huoneen toiseenpäähän. :D Kipua ei tassussa enää ollut ja jos vain olisin antanut, se olisi alkanut painimaan Hempsun kanssa. :D Oli hirveää saada D pysymään paikallaan lepäämässä, kun sillä oli niin paljon energiaa. Se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa, pienen taistelun jälkeen. :D

Maanantaina veimme Dellan sitten heti eläinlääkärillemme. Siltä otettiin tukiside pois ja kokeiltiin miten se kävelee. Ja se käveli täysin normaalisti :) Sitten D rauhoitettiin ja vietiin röntgeniin.

Siinä ei mennyt kauan, kun pääsimme jo katsomaan kuvat. Eikä niissä näkynyt murtumia. ♥

Nyt Della voi todella hyvin, tänään se saa jo riehua melkein normaalisti. Ontumista ei ole ollut ollenkaan, eikä tassu ole ollut mitenkään epänormaali. :)

Me päästiin Hempukan kanssa TamSKin nuorten agilityvalmennusryhmään! :) Nyt on muutamat treenit takana ja on ollut kyllä kivaa. Ollaan opeteltu mm. leijeröintiä. Lisäksi Hempukan keinu ja kepit on tullut valmiiksi. Ja sen kunniaksi ilmoitin meidät kisoihin! :) Me startataan lauantaina kahden startin (agi + hypäri) verran TamSKin kisoissa. Meillä ei ole mitään tulostavoitteita, mennään pitämään hauskaa ja katotaan miltä kisaaminen tuntuu. :)

Della myös luultavasti ilmoitetaan Helsingin pentunäyttelyyn marraskuun lopulle. Kehäkäyttäytymistä pitää kyllä vielä treenailla... pikkunen osaa jo näyttelyseisomisen, mutta liikkuessa se vetää. Sen hihnakoulutus on on vielä kesken, se vetää vielä lenkin alussa. Yritän nyt opettaa ensin sen pois ja sitten harjoitellaan näyttelyliikkumista. Paljon pitää siis tapahtua kuukaudessa. :D

Kuvat menneiltä viikoilta. :)

Viikko yhdessäoloa takana...

...ja voin sanoa, että mulle on kyllä huippupentu!
Kaikki on sujunut siis hyvin. :) Toissa viikon sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa metsälenkillä, ja Della pysyi hienosti perässä. Se tuli luokse aina, kun kutsuin. Muuten se kulki Hempukan perässä. :)

Hihnalenkitkin on mennyt hyvin kahden koiran kanssa. Della hieman aristelee vieraita koiria, varsinkin isoja. Imuttamalla mennään lenkillä ohi, eikä siinä mitään ongelmaa. (Paitsi, että kädet loppuu kesken :D) Tuttuja koiria D pääsee haistelemaan, ja usein se haistaa muutaman kerran ja perääntyy sitten hieman muristen. Dellaa ei muut koirat hirveesti kiinnosta, mieluummin se syö herkkua. :D
Hihnassa kakara meinaa välillä ryhtyä vetämään, mutta paljon ollaan hihnakoulutuksessa edistyttykin. Yleensä se vetää vain alkulenkistä, kun on niin innoissaan, mutta rauhoittuu loppua kohden. :)

Kynsiä olen vähän Dellalta leikellyt. Itse leikkauksessa ei ole mitään ongelmaa, vaan paikalla oleminen on Dellasta kaikista kauheinta. :D Hampaitakin on vähän pikku D:ltä harjailtu. Della antoi nätisti pestä hampaitaan, vaikka yrittikin kaikin tavoin syödä hammastahnan. :D

Torstaina Della pääsi mukaan Hempukan treeneihin. Meillä oli vapaat treenit, joten pari minuuttia ennen loppua menin Dellan kanssa radalle kokeilemaan putkea. Pikkuinen oli ihan innoissaan ja juoksenteli ympäri kenttää. Laitettiin sitten putki ihan lyhyeksi ja mun pikku kakarani juoksi putkesta läpi ilman mitään kehotusta! Luonnonlahjakkuus selvästi. ;) Della oli ihan innoissaan putkesta ja meni sen vielä muutaman kerran itse läpi. Pätevä pentu!  :)

Ollaan Dellan kanssa myös käyty tutustumassa eläinkauppoihin ja lauantaina oltiin mummulassakin, jossa oli paljon meidän sukulaisia. Della on kyllä niin ihanan sosiaalinen. :) Se käy moikkaamassa kaikkia häntä heiluen ja jättää sitten ne huomioimatta. Mummulassa se oli todella nätisti, halusi kaikilta silityksiä eikä pelännyt ketään. Toivon mukaan Hempukka imee siitä vähän sosiaalisuutta itseensä. ;) Ainakin nyt se on jo vähän rohkeampi. :)

Kaikki sujuu siis hyvin, lukuunottamatta Dellan porraspelkoa. :/ Eli koska Dellakaan ei voi olla täydellinen, se pelkää rappusia. Della nukkuu yöt yläkerrassa mun huoneessa, joten sitä saa olla aina kantamassa edestakaisin. Sille on varmaan tapahtunut jtn traumaattista portaissa, koska se ei uskalla tulla edes niiden lähelle, vaikka sitä houkuttelisi RUUALLA. Olen päättänyt, että kannan sitä nyt portaissa, mutta en kanna sitä loppuun asti, vaan se saa mennä itse pari viimeistä porrasta. Pikku hiljaa yritän siis saada sitä varmemmaksi portaissa.
Toisaalta on hyvä, koska nyt Hempukka pääsee Dellaa pakoon aina yläkertaan. :D Muutenkaan kasvavalle pennulle ei rappusten ravaaminen ole hyväksi, joten Dellan rappuspelko on nyt toistaiseksi vielä ihan OK. Kunhan se vanhempana oppii ne kulkemaan, se riittää hyvin. :)

Della on nyt kotona!

(Varoitus! Teksti saattaa sisältää pieniä määriä söpöjä pentukuvia, joten jos podet pentukuumetta, suosittelen sinua vakavasti harkitsemaan alaspäin selaamista!)

Keskiiviikkona lähdettiin sitten hakemaan Dellaa. Nukutiin laivassa, ja torstaina oltiin kahdelta Dellan kasvattajan, Camillan luona. Heti ensivaikutelma pentusesta oli mainio: se tuli iloisesti luokse häntä heiluen. ♥
Camillalla asuu myös kuusi muuta pumia, ja voin sanoa, että niillä on kyllä aika hienot puitteet siellä. Hirmu iso piha, joka on täynnä agilityesteitä. Kelpais mullekkin. :D

Täyteltiin sitten papereita ja Camilla kertoi Dellasta. Della on pehmeä pumi, mutta temperamenttinen. :D Sosiaalinen ihmisille, joka on todella hyvä asia. Isoja koiria vähän aristelee, mutta uskon, ettei siitä tule mitään suurempaa ongelmaa. Totuttelemista vain. :) Lisäksi Della on oikea "draama queen", jos vähänkin esim. koskee jalallaan vahingossa pentuun, se vinkasee heti kuin jotain suurempaakin olisi tapahtunut. :D Eli ei saa huomioida tai ainakaan vahvistaa tuota käytöstä.

Ja sitten se ihanin asia: Della rakastaa ruokaa. En olisi ikinä arvannut, että se ihan noin perso on ruualle! :D Mutta se on onneksi vain hyvä asia, kunhan muistaa tarjota sitten vain riittävä määrä ruokaa, eikä yhtään enempää. Ruoka on siis hyvä motivaatio väline koulutuksessa. Leluista Della ei kauheasti innostu, tosin saattaa johtua siitäkin, että sen hampaat on alkamassa vaihtua ja se vähän varoo nyt suutansa.

Sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti satamaa pentu kyydissä. :) Della oli koko matkan häkissä, eikä ollut ollenkaan pahoinvoiva tai vinkunut. Nukkui vain. :)

Meillä oli vielä reilusti aikaa, joten mentiin sitten vähän käveleskeleen Tukholman keskustaan. Della oli tosi reipas, ei pelännyt ollenkaan autoja, pyöriä, tmv. Se käyttäytyi kaikin puolin todella mainiosti. :)

Laiva lähti klo. 20:00. Vietiin heti kaikki tavarat hyttiin ja koottiin Dellan häkki. Sitten lähdin Dn kanssa kannelle, jossa oli koirien hiekkalaatikko. Della ei ollut tottunut tekemään tarpetaan hiekalle, joten eihän se sitten ollenkaan tajunut, että sinne hiekkalaatikkoon pitäisi tarpeet tehdä. Olin sitten sen kanssa pari tuntia siellä kannella kävelemässä Dellan kanssa odottaen, että se edes pissaisi. Käytin sen välillä juomassa ja syömässä, mutta eihän se siltikään oikein tiennyt, mitä siltä odotettiin ja mihin se pitäisi tehdä tarpeensa. Jätin sen sitten Martan kanssa hyttiin nukkumaan, ja lähdin syömään isin kanssa.
Söin nopeasti ja menin sitten hakemaan Dellan takaisin kannelle. Sillä oli tietenkin hätä, kun se oli nukkunut ja syönyt, joten tekihän se vihdoin pissat ja kakat, vaikkakin hiekkalaatikon ulkopuolelle. :D Kehuin sitä silti, ja siivosin jäljet pois. Sitten mentiin hyttiin ja annoin sille vielä vähän ruokaa, koska en ollut antanut vielä kaikkea, joka oli tarkoitettu illaksi. Sitten annoin sen levätä taas hetken, jonka jälkeen menin vielä pikaisesti käyttämään sen kannella. Se ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Yö sujui Dn kanssa paremmin kuin odotin. :) Se nukkui koko yön sikeästi häkissään, eikä ollut tehnyt sinne mitään hätiään. Kerran se oli kuulemma vinkaissut, mutta itse en ollut herännyt siihen.
Aamulla lähdin sitten heti käyttämään sen kannella. Se teki pissat, ja sai siitä taas paljon kehuja. Sitten pakkasimmekin jo tavarat ja lähdimme autoon.

Matka laivasta kotiin sujui hyvin. Annoimme Dellalle häkkiin syötäväksi Camillan antaman lihaisan luun palan, jota se söi alkumatkan tyytyväisenä. Välillä D kyllästyi ja alkoi meluta häkissään... se piti ihmellisiä ääniä, ja välillä suorastaan huusi. :D Mutta ei se kuitenkaan tehnyt sitä koko matkaa, vaan nukkui välillä.

Kotiin tulessa kävin ensin hakemassa Hempukan ulos ja annoin se vähän aikaa rauhoittua hepulistaan, onka se saa aina, kun olen ollut "kauan" pois. Sillä välin isi oli ottanut Dellan pois autosta. Della aluksi pelästyi Hempukkaa ja alkoi haukkua tälle. Hempukka tietenkin vastasi haukkuun. Vein sitten Dellan vähän kävelylle rauhoittumaan. Sitten menimme kotiin, jossa muut odottivat meitä. Annoimme koirien olla ihan rauhassa. Della vähän pelkäsi Hempukkaa, eikä oikein luottanut siihen. Hempukka sen sijaan olisi kokoajan halunnut tulla tutustumaan rauhallisesti uuteen perheenjäseneen.

Pikku hiljaa Della kuitenkin tuli rohkeammaksi, ja nyt ne jo leikkivätkin keskenään. :) Hempukka ei ole (suureksi ihmeeksi) yhtään kateellinen Dellalle. :) Välillä Hempukka kutsuu Dellaa vähän rajummin leikkiin, josta pikkuD vähän pelästyy ja alkaa kirkua, mutta muuten kaikki on oikein hyvin. ♥

























//muoks. Hempukan ja Dellan leikkivideo :)