Tavoitteiden päivittelyä

No niin, vuosi on taas vaihtumassa ja on aika kurkistaa tavoitteita, joita asetin tälle vuodelle!

Hempukka: 

- Hakea ulkomailta näyttelyistä kaksi cacibia -> C.I.B
Kerran käytiin kokeilemassa ja silloin heti onnisti. Kesällä suunniteltiin Norjaan menoa, mutta se jäi suunnittelutasolle.

- Agilityssä kakkosiin
Heh, ei nyt ihan. :D Loppuvuodesta kuitenkin petrattiin kisaamisen suhteen ja tulihan sieltä yksi luvakin!

- Tokossa jatkaa ALOssa, ehkä ensimmäinen ykköstulos
Ei jatkettu. Ohjaajalla ei riittänyt aika panikoida kisoista, eikä paikkis ole vielä täysin varma. Hempun tokomotivaatio on laskenut tosi paljon, katsotaan miten jatketaan tästä eteenpäin.

- Paikkis kuntoon
Tässä ollaan kyllä edistytty ihan huimasti! On pysynyt vieraiden koirien vieressä häiriössä, enää vaan kisatilanne ja muutamat kokeenomaiset treenit, niin eiköhän se ole taas kunnossa. :)

- Kokeilla jotain uutta lajia, esim. koiratanssi tai rally-toko
Muutaman kerran taidettiin kokeilla rallyä, mutta tosi huonosti muuten. Ei vain aika riittänyt.

- Saada Hempukan paino pudotettua ainakin muutama kiloa
Parempaan suuntaan on taas menty, pikkuhiljaa Hempu on jo normaalipainossaan. Lihasta pitäisi saada vielä vähän lisää, sitten olen tyytyväinen. :)

- Saada ovirähjäys pois

Ei panostettu, yhtä paha kuin ennen.

Della:

- Debytoida näyttelyura, ehkä ensimmäinen serti
Done! Näyttelyissä käytiin tarvittava määrä, nyt neidillä on kaksi sertiä. :)

- Valmistella tokon ALO-liikkeet kisakuntoon vuoteen 2015 mennessä
Hyvältä näyttää, koira osaa kaikki tarvittavat liikkeet, vielä vähän hiomista, niin hyvä tulee!

- Käydä hallilla treenaamassa agilityä, kaikki esteet tutuiksi vuoteen 2015 mennessä
Ollaan kyllä käyty ahkerasti treenaamassa, kun saatiin ryhmäpaikkakin keväällä. Kaikki muut esteet alkaa olemaan jo kuosissa, paitsi keppejä mennään vielä vinoilla ja keinua ollaan vasta paukuteltu.

- Saada uusia koirakavereita, varmuus isoihin koiriin
Alkuvuodesta käytiin paljon koirapuistossa ja muutaman kerran Della lähti leikkimäänkin muiden kanssa. Edelleen kuitenkin Dee jännittää muita koiria, paljon on työtä vielä jäljellä!

- Saada Dellan paino normaaliksi
Huomattavasti paino on parempi nyt kuin vuosi sitten, mutta edelleen kylkiluiden päällä on ylimääräinen rasvakerros. Lihaksia on kyllä tullut kivasti!


Aika moni tavoitteista jäi saavuttamatta, mutta sille on yksinkertainen selitys: lukio. Aika vain ei ole yksinkertaisesti riittänyt, kun syksyn ajan olin joka päivä kotona vasta puoli viiden aikaan ja sitten pitäisi vielä tehdä läksytkin... Onneksi nyt kuitenkin helpottaa ainakin ykkösen loppuun asti.
Lisäksi silmiin pistävästi suurin osa toteutuneista tavoitteista oli Dellalla. Sen kanssa on treenattu paljon enemmän, mutta toisaalta se on myös oppinut todella nopeasti ja sen kanssa treenaaminen on ollut todella palkitsevaa. Hempukalla taas on pientä tokomasennusta, eikä sitä treenatessa välillä ollenkaan kiinnosta, jolloin ohjaajakaan ei jaksa innostua. Agilityn puolella taas junnataan paikoillaan, kun kisaamaankaan ei olla päästy monta kertaa. Jotain pitää nyt kiireesti keksiä, ei tämmöinen voi jatkua!

Asetetaanpas sitten jotakin tavoitteita vuodelle 2015!

Hempukka:

• C.I.B.!!!
• Muutaman kerran näyttelyissä ja mätsäreissä
• Paikkis lopullisesti kuntoon ja kisaamaan!
• Agilityssä kakkosiin (josko tällä kertaa, on ollut nyt kolmena vuotena peräkkäin tavoitteena :D)
• Jälkeä ja haun kokeilu
• Paimentamaan!
• Pysyä terveenä ja pitää selkä kunnossa ja kivuttomana
• Normaalipainoon ja enemmän lihaksia
• Turhaa haukkumista vähemmälle
• Vieraisiin ihmisiin varmuutta
• Uusia koirakavereita

Della:

• FI MVA:ksi, ehkä muutamia mätsäreitäkin
• Ainakin kerran Ruotsiin, ehkä myös Ruotsin valio?
• Viretila sopivaksi agissa ja tokossa
• Tokossa kisaamaan!
• Agilityssä kisavalmiiksi, ehkä jopa kisauran avaus?
• Paimennuksen kokeilu
• Terveenä pysyminen, jumien välttäminen
• Polvitutkimus ja silmäpeilaus, ehkä kyynärien uusintakuvaus ja selän epävirallinen kuvaus?
• Ylimääräinen rasvakerros pois ja lisää lihaksia
• Hihnakäytös priimaksi, välillä meinaa vielä innostua kiskomaan
• Enemmän kokemuksia muista koirista, itseluottamus paremmaksi niiden seurassa

Hihnan toinen pää:

• Blogin aktiivinen päivittäminen
• Paljon kuvaamista ja videointia treeneistä
• Kuntoa paremmaksi, että jaksaa juosta agikentillä
• Parempaa ajansuunnittelua koirien ja koulun välillä, ei laiskottelua
• Aikaa ja yhdessätekemistä enemmän Hempukan kanssa
• Panostus lukioon, ei yhtään kutosta kursseista

Siinä ne nyt oli, tällä kerta asetin jopa itselleni jotain tavoitteita. Aika paljon tuli tavoitteita varsinkin koirille, mutta osan niistä kyllä tiedän varmasti toteutuvan. Saa nähdä, miten käy!

Kukaan ei voi olla täydellinen

Luustokuvien tulokset tulivat hunddataan (Ruotsin koiranet) todella nopeasti, olisikohan ollut kaksi päivää kuvien otosta. Tässä tuomio:

Jep, siellä ne nyt komeilee. Lonkat täysin puhtaat A:t, mutta sitten kyynäret. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Menin jotenkin ihan pois tolaltani, enkä pystynyt mitenkään uskoa tätä. Mietin, miksi mulle pitää aina käydä näin. Hempu ja Della, kaksi koiraa, joiden molempien sukulaiset papereilla täysin terveet, mutta sitten molemmat koirat kuitenkin sairaat. Voiko tää olla enää pelkkää huonoa tuuria?

Itkin koko illan. Syytin itseäni ihan kaikesta ja mietin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin. "Jos Della olisi syönyt koko lapsuutensa nappulaa, olisiko se ollut terve? Entä olisiko sitä sittenkin pitänyt kieltää ramppaamasta rappusia? Entä metsälenkit ja alkeisagility?" Mielessä pyöri miljoonia kysymyksia, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin suuri pelko ja pettymys itseeni, että nyt Della jouduttaisiin jättämään kokonaan pois jalostuksesta. 

Päivää myöhemmin kuvat tulivat Camillalle s-postiin. Ette voi kuvitellakaan, kuinka suuri helpotus tuli, kun Dellan oikea kyynär olikin todettu nollaksi! Vain vasen on siis ykkönen. (en ymmärrä miten tonne hunddataan on merkattu vain ykkönen) Vaikka edelleenkin siellä on se ykkönen toisessa, niin olo helpottui kuitenkin huomattavasti. Ehkei se nyt olisikaan maailman loppu? 

Kyynärkuvia katselin ja vertailin monta tuntia, mutta en saa niistä vieläkään mitään selkoa. 29.1. Camilla soittaa lausuneelle eläinlääkärille, joka palaa silloin lomalta. Siihen mennessä ei tehdä vielä mitään päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Camilla ei ole vielä päättänyt, mitä tekee Dellan kanssa, eikä me olla päätetty mitä tehdään agilityn kanssa. Dellan vasen kyynär ei ulkopuolisesti vaikuta mitenkään sairaalta, eikä se ole koskaan ontunut sitä, tmv.

Helmikuulle varataan todennäköisesti ortopedi, sekä vuoden tai parin päästä mennään uusintakuviin, että nähdään onko tilanne muuttunut, ja jos on, niin mihin suuntaan. Nyt vaan ollaan siihen asti, eikä tehdä mitään päätöksiä. Ajatukset on vieläkin todella ristiriitaiset ja sekavat, mutta vastailen kyllä kysymyksiin, jos jollekin tulee jotain mieleen.

Edit// Ollaan nyt mietitty asiaa ja päätetty, että eletään Dellan kanssa normaalia elämää ihan niinkuin tähän asti, eikä huolehdita tuosta kyynärestä. Agilityä tullaan siis jatkamaan normaalisti. :)

Della reser till Sverige: Luustokuvat

Aluksi pitää mainita, että ostin Ruotsin Voittajasta Tug-e-nuff-merkkisen lelun Dellalle. Neiti rakastaa sitä ylikaiken. Oon jo pitkään halunnut noille Ke-Hun, mutta tuo on kyllä ihan yhtä hyvä!

Välillä Della meinaa vielä purra tuosta kuminauhaosasta, mutta nykyään se kyllä jo nappaa tuosta karvaosasta. Pallosta se ei hirveästi välitä tuossa lelussa, mutta se tuo kuitenkin hyvin painoa, että lentää paremmin. ;) 

Hempulle tuli tuohon leluun jo ikuinen käyttökielto, kun neiti rupesi heti repimään siitä karvoja irti...

Sitten niihin itse kuvauksiin! Puoli kymmeneltä maanantaiaamuna lähdettiin kohti Haninge Djurklinik:ia, jossa kuvat otettiin. Oltiin vähän ennen kymmentä paikanpäällä, jossa odoteltiin sitten Camillaa jonkun aikaa. Della tunnisti Camillan jo kaukaa ja neidin häntä alkoi hulluna vispata edestakaisin. Camillalla oli mukana Camms Blixtra "Inja", jolle tehtiin samalla progesteronitestit. 

Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan, kunnes päästiin sisälle huoneeseen. Dellalta kuunneltiin sydän ja keuhkot, jonka jälkeen sille pistettiin rauhoittavia. Dellaa pistettiin takaraivoon, eikä neiti, ihme kyllä, huutanut tai rimpuillut laisinkaan! Laskin sitten Dellan takaisin lattialle ja neiti käpertyi heti penkin alle makaamaan. Sillä välin, kun rauhoittava alkoi vaikuttaa, Injalta otettiin verikoe. Aika nopeasti Dellakin sitten nukahti ja se vietiin röntgeniin. Itse en alaikäisenä saanut mennä katsomaan, mutta Camilla sai mennä.

Injan kanssa odottelemassa

Me mentiin sitten Injan kanssa odottelemaan. Siinä vaiheessa jännitti aika paljon, vähintään yhtä paljon kuin tärisevää Injaa, joka pelkää eläinlääkäreitä kuollakseen. 

Nopeasti kuvaus olikin ohi, jonka jälkeen jäätiin odottelemaan Dellan selviämistä rauhoittavista. Ruotsissa luustokuvia ei arvioida ollenkaan eläinlääkärissä, vaan ne lähetetään suoraan Ruotsin Kennelliittoon. Itse en sitä heti tajunnut, joten jännitin kuvausta siis aivan turhaan...

Sitten olikin jo aika lähteä ja hyvästellä Camilla. Sovittiin, että nähdään taas viimeistään ensi vuoden Ruotsin Voittajassa, mutta toivottavasti jo ennen sitä. Keväällä olisi cammsilaisten yhteiset agilitytreenitkin, mutta on vielä kovin epävarmaa päästäänkö me sinne.

Me lähdettiin sitten syömään ja kiertelemään kauppakeskuksia. Meidän laiva lähti vasta illalla, joten meillä oli taas tosi paljon aikaa kulutettavana. Saatiin kuitenkin jotenkin kulutettua koko päivä ja lähdettiin jo hyvissä ajoin takaisin Tukholmaan. Tällä kertaa me säästyttiin eksymiseltä ja päästiin nopeasti oikeaan terminaaliin. 

Tällä kertaa meidän hytti oli 2. kerroksessa, eli autokannen alla. Aluksi se vaikutti ihan kauheelta, mutta siihen kyllä tottui tosi nopeasti. Koirien laatikko oli taas 9. kannella, joten tällä kertaa me käytettiin suosiolla hissiä. 

Illalla me käytiin nopeasti syömässä ja ostamassa tuliaiset, jonka jälkeen lähdin vielä Dellan kanssa kannelle. Eihän Dee suostunut taaskaan sinne pissaamaan. Puolitoista tuntia käveltiin siellä tuulessa, kunnes lopulta Della pissasi kannelle. Kello olikin jo yksi, kun päästiin nukkumaan. Laiva keinui ihan hirveästi, tuntui ihan kuin olisi nukkunut kehdossa, jota joku keinuttaa. :D Dellaa vähän pelotti se keinuminen, toinen ei suostunut nukkumaan maassa ollenkaan, vaan kiipesi kokoajan jalkoihin. Annoin sitten pienen nukkua siinä. 

Saatiin hyvin nukuttua, vaikka herätys olikin jo kuudelta. Aamulla napattiin vaan nopeesti tavarat ja lähdettiin autolle. Yhdentoista aikoihin oltiin jo kotona, ja itse meninkin siitä sitten suoraan kouluun.

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan mahtava, oli niin kiva nähdä kaikkia. Dellastakin pystyi olemaan ylpeä, miten se kulki hienosti joka paikassa ja kävi tervehtimässä tuttuja. Camillakin tuntui pitävän siitä, ja sanoikin, että jos luusto on priimaa, niin käyttää Dellaa ehdottomasti jalostukseen. ♥

Della reser till Sverige: Svensk Vinnare

Pitkän tauon jälkeen pääsen taas koneen ääreen kertaamaan vähän kuulumisia. Aloitetaan vaikka meidän vuoden päätapahtumasta, eli Ruotsin Voittajasta! Kirjoittelen koko Ruotsin matkan kahteen osaan, ettei postauksesta tulisi liian pitkä.

"Hyi yök mikä laatikko!"

13.12 lähdettiin aamulaivalla kohti Ruotsia. Tällä kertaa kokoonpanoon kuului vain minä, iskä ja Della. Laiva lähti Turusta kohti Tukholmaa klo. 8:45. Dellaa vähän jännitti laivan käytävillä, varsinkin kun siellä oli paljon ihmisiä. Matkan myötä se kuitenkin osasi hieman rauhoittua.

Meidän hytti oli 5. kannella, ja koirien ulkoilutuspaikka tietenkin 9. kannella. Sitä väliä me sitten ravattiin todella ahkerasti, sillä Della ei sitten millään suostunut pissaamaan koirille tarkoitettuun hiekkalaatikkoon. Ulkokannella oli ihan älyttömän kova tuuli, ettei Dee meinannut pysyä edes pystyssä. Siellä me kuitenkin vietettiin suurinosa ajasta.

Juuri ennenkuin päästiin Tukholmaan, Della suostui viimein pissaamaan 10 tunnin pidättelyn jälkeen... Ja ei, se ei pissannut laatikkoon, vaan kannelle. Onneksi sinne oli roiskunut vettä aika kivasti, niin pissat huuhtoutui sitten pois nopeesti. :D

Ruotsiin päästyä mentiin sitten suoraan hotelliin, joka oli Årstassa, aivan messukeskuksen vieressä. Ei voi vaan ihmetellä, miksi koirilta sallitussa hotellissa on heti ulko-oven edessä liukuportaat... Liukuportaissa oli tietenkin merkki, että koiria piti pitää sylissä portaissa. Meiltä se onnistui ihan hyvin, mutta jonkun isomman koiran kanssa se saattaisi olla pieni ongelma. :D Hotelli oli suhteellisen täynnä koiraväkeä, mutta onneksi yö meni todella rauhallisesti, enkä itse ainakaan herännyt kertaakaan koirien haukuntaan.

Dellan "ennen"-kuva hotellihuoneesta

Aamulla oli sitten aikainen herätys, ja heti aamupalan jälkeen oli aika lähteä kohti näyttelyä. Sovittiin Camillan kanssa, että nähtäisiin tasan seitsemältä ulko-ovien edessä, että saisin Dellan näyttelylapun. Pienen haahuilun jälkeen nähtiinkin toisemme ja Della tunnisti heti Camillan. ♥ Se oli ihan älyttömän hieno juttu, koska Dee ei ole kuitenkaan vähän yli vuoteen nähty Camillaa ja jännitin vähän, että jos Della olisikin jo ehtinyt unohtaa sen. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan Della meni ihan sekaisin kun tapasi Camillan.

Mentiinkin siitä heti koirien sisäänpääsylle, jossa tsekattiin rokotukset ja numerolappu. Sitten vielä jokaisen koiran piti mennä eläinlääkärin pöydän kautta, jossa tutkittiin mahdolliset kennelyskän oireet. Se oli mun mielestä ihan huippujuttu, voisi kyllä ehdottomasti tulla Suomeenkin! Vaikka kennelyskän tartunta-aika voi ollakin jopa pari viikkoa, niin kyllähän tuo nyt ainakin jonkun verran auttaisi, ja ainakin Ruotsissa homma sujui todella nopeasti ja kätevästi, eikä aiheuttanut ylimääräistä jonotusta, ym.

Etsittiin sitten pumikehä, jossa tavattiin Anna pumeineen. Näin siis heti Dellan velipoika Deccon! Decco vaikutti luonteeltaan aika paljon Dellalta, mutta ulkomuodoltaan aika vähän. Decco on nimittäin juuri ja juuri sallituissa pumimitoissa kokonsa puolesta, sekä Deccon turkki oli hyvin erilainen kuin Dellan, paljon karheampi.

Camilla alkoi sitten heti trimmaamaan Dellaa. Neiti pysyi hienosti pöydällä, ja Camilla sai saksittua Dellan todella kivan näköiseksi. Neidin turkki on aika kamalassa kunnossa, kun se on juuri vaihtumassa, joten saatiinkiin kotiin ohjeeksi saksia koiran selästä kaikki huonot karvat pois. Joissain kohdissa turkki on jo todella karheaa ja toivottavasti ajan kanssa se muuttuisi siksi kokonaan.

Aika kului nopeasti ja pian pumikehä alkoikin. Dellan veljet Decco ja paikalle tullut Diamant kävivät molemmat pyörähtämässä kehässä nuorten luokassa. Decolle tuli tällä kertaa H ja Diamantille ERI. Diamant oli sitten nuorten luokan ykkönen, muttei saanut kumminkaan SA:ta. Itse kyllä pidin todella paljon Diamantin ulkomuodosta, varsinkin sen turkki näytti tosi kivalta.

Camms Decorus "Decco"

Camms Diamant "Diamant"

Valioluokassa esiintyi vielä yksi cammsilainen, nimittäin Camms Ceger. Ceger sai ERIn ja oli viidestä valiouroksesta hienosti kolmas.

Camms Ceger

Parhaan uroksen valinnan jälkeen oli viimein vuorossa nartut. Junioriluokassa oli vain yksi osallistuja, joten se oli nopeasti ohi. Sitten oli vuorossa Dellan nuorten luokka. Dellan luokassa oli neljä muuta osallistujaa. Della oli ensimmäisenä yksilöarvostelussa. Neiti oli tosi hienosti pöydällä, vaikka nojasikin vähän. Tuomari  Benny Blidh Von Schedvinin lisäksi kehässä oli vielä miespuolinen tuomarikokelas, joten Dee sai taas tuplasti tuomaritreeniä. :)

Nuorten luokan neljä ensimmäistä numerojärjestyksessä
Della, Imse Vimse Minolta "Millan", Maktez Yra ja Sue The Invisible Pumidoro

Pöydän jälkeen mentiin edestakaisin ja sitten ympäri. Tämän jälkeen seisotettiin koiraa keltaisella matolla. Kokeilin seisottaa Dellaa ensin vapaasti, mutta neiti meni kokoajan vinoon, joten lopulta päädyin seisottamaan sitä maasta aseteltuna. Pian tuomari olikin jo valmis ja Dellalle nousi punainen lappu! Lisäksi saatiin vielä Pedigreen laukku, sekä puruluu.

Della ja Imse Vimse Minolta "Millan"

Viidestä nuoresta neljä sai ERIn, jotka laitettiin sitten järjestykseen. Ensin seisotettiin taas koiria, itse seisotin Dellan aseteltuna. Tämän jälkeen tuomari pyysi jokaisen menemään yksitellen edestakaisin. Tämä sujui Dellalta hyvin ja muistin tulla tuomaria kohti hieman hitaammin, miten Camilla oli neuvonut. Kaikkien mentyä edestakaisin koiria taas seisotettiin ja tuomari katseli vielä ilmeitä. Siinä vaiheessa tuomari oli jo selvästi päättänyt kaksi parasta, eikä Della kuulunut niihin. Kerran saatiin vielä johdattaa muut ympäri, mutta sitten tuomari siirsi kaksi koiraa Dellan eteen. Tämä oli myös lopullinen järjestys, joten Della oli hienosti luokkansa kolmas. SA:t tuomari jakoi vain kahdelle parhaalle, joten Della jäi ilman sitä tällä kertaa.

Olin kuitenkin tyytyväinen, koska Della ei todellakaan ole parhaassa näyttelykunnossa turkin suhteen juuri nyt.

Tässä Dellan arvostelu siltä osin, mitä sain selvää: "Hyvin tasapainoinen nuori narttu. Feminiininen pää. ???? kevyet korvat. Hyvä ylälinja. Hyvä runko. Hieman löysät kyynärpäät. Hieman suora selkä (?). Hyvä ?????? sivu. Hyvä turkin laatu." Vieressä vielä kuva, sanokaa jos saatte enemmän siitä selvää! (klikkaamalla suuremmaksi)

Nuorten luokan jälkeen kamerasta loppu akku, mutta tässä
kännykkäräpsy kasvattajaryhmästä
Tista, Ceger, Cinna, Inja

Avoimessa luokassa kilpaili Camms Cnabba Cinna "Cinna", joka sai ERIn, sekä voitti luokkansa SA:n kera! Lisäksi Camms Blixtra "Inja" ja Camms Ametist "Tista" kilpailivat valioluokassa ollen ensimmäinen ja toinen SA:iden kera!

PN-kehässä nuorten luokan kaksi parasta olivat sitten PN1 ja PN2, ja Inja ja Tista kolmas ja neljäs. Ei siis huonoille hävitty nuorten luokassa. ;) Camms oli vielä kasvattajaluokassa ensimmäinen KP:n kera, ja päivän päätteeksi Cammsin kasvattajaryhmä pääsi jatkoon BIS-kehässä! Kasvattajaryhmään kuuluivat Tista, Inja, Cinna ja Ceger. Ette arvaakaan, kuinka paljon harmitti etten jäänyt katsomaan BIS-kehiä!

Myöhemmin näyttelyssä nähtiin myös Dellan sisko Camms Deia "Deia", joka oli edustamassa SvkFURia (vrt. Unkarinpaimenkoirat ry Suomessa). Deia oli muuttunut väriltään jo ihanan vaaleanharmaaksi, samanlaiseksi haluaisin Dellankin (mutta tuskin saan :D).Tytöistä löytyi paljon samaa ulkonäöllisesti, vaikka Deia olikin Dellaa noin viisi senttiä korkeampi. :D Hyvin on siis meille valikoitunut pentueen ainoa (? yhdestä en tiedä) medikokoinen pumi. :D

Oli kyllä ihan mahtavaa nähdä Dellan sisaruksia ja muita sukulaisia. Toivottavasti nähdään taas pian! :)