Voihan ruutu

Lähdettiin tänään heti aamusta Iitun ja Sakun kanssa Hakametsään treenailemaan. Oltiin jo ajoissa kentällä, joten odotellessa aloin purkaa Dellan ylimääräisiä energioita pois. Tehtiin sitten lyhyitä seuruupätkiä, joista palkkailin pallolla. Della oli ihan täpinöissään, mutta ihme kyllä se ei äännellyt yhtään! Seuruu oli kuitenkin tosi pomppivaa ja rytmi ei oikein pysynyt. Kontakti sen sijaan oli hyvä ja samoin käännökset oli napakoita. Perusasennot oli välillä taas liian edessä, mutta neiti paransi niissä loppua kohden, kun olin aina korjannut ne. Juoksuosuudessakaan ei kuulunut pienintäkään inahdusta, jes!

Iitun ja Sakun tultua otettiin heti paikkaistuminen. Dellan pää kääntyili taas aika paljon, mutta sain toruttua sitä joka kerta. Loppua kohden neiti taas paransi, kun se selvästi tajusi, ettei pää saa kääntyillä.

Sitten tehtiin ruutua. Tehtiin Iitun violetilla ruutunauhalla, koska heh, meillä ei oo vieläkään omaa ruutunauhaa... En vaan ikinä saa ostettua sitä mistään, mutta nyt pitää kyllä tilata se vaikka jostain netin kautta. No, päästiin nyt siis tekemään ihan nauhan kanssa. Vein aluksi kosketusalustan ruutuun, koska viime treeneissä oon huomannut, ettei Dee vielä ihan tarkalleen tiedä, minne sen siellä ruudussa pitäisi mennä. Tehtiin sitten kolme toistoa sen kanssa. Aluksi neiti ei meinannut löytää ruutua lainkaan, koska ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Hienosti se kuitenkin jatkoi etsimistä ja lopulta löysikin ruudun. Toisella ja kolmannella toistolla Dee meni suoraan ruutuun, mutta todella hitaasti.

Sitten hain kosketusalustan pois ruudusta ja jatkettiin samalla tavalla. Tosi monesti Dee jäi pörräämään ruudun eteen tai nauhalle, mutta toisella käskyllä se löysi lähes aina oikealle paikalle. Kävin palkkaamassa neitiä ruudun sisällä aina. Vaihdettiin monta kertaa puolta, koska ruudun joka puolella oli sopivasti tilaa. Kertaakaan Della ei juossut täysiä ruutuun, vaan meni ravilla tai sitten pysähteli matkalla ja odotti lisäkäskyä. Vielä siis tarvitaan paaaljon treeniä.

Ihan viimeiseksi tehtiin vielä kosketusalustan kanssa pari toistoa, josta palkkasin heittämällä pallon ruudun taakse. Niihin Della sai jo ihan hyvää vauhtia, joten hain sitten alustan taas pois. Sama vauhti jatkui vielä seuraavissa toistoissa ja paikkakin löytyi jo hyvin. Näitä pitää siis tehdä enemmän.

Kokeilin muutaman kerran lähettää Dellan niin, ettei se ollutkaan perusasennossa, vaan käskin sen seisomaan mun eteen, kun itse olin kylki ruutua kohden. Tehtiin näin siksi, koska Dee on opetettu pitämään katsekontaktia perusasennossa, joten sille on hankalaa etsiä ruutu katsellaan käskystä. Seistessä se on kuitenkin "vapaa", joten silloin se pystyy paremmin etsiä ruudun. Della onnistuikin bongaamaan ruudun joka kerta, mutta itse lähetyskäskyn jälkeen neiti rupesi riehumaan, eikä suostunut lähteä ruutuun jostakin tuntemattomasta syystä. Tätä sitten hinkattiinkin aika paljon, ja vasta kun lyhensin matkaa ruutuun kunnolla ja sain Dellan rauhoittumaan (eli hiljentymään), niin neiti suostui menemään ruutuun.

Della siis tarvii ruutuun vielä paljon paljon toistoja, Haluan opettaa sen sille niin varmaksi, että vaikka se ei välttämättä löytäisikään ruutua heti, sillä on rohkeutta lähteä juoksemaan täysillä eteenpäin. Tarkoitus kuitenkin on, että saisin opetettua Dellalle "missä ruutu"-käskyn niin hyvin, että neiti osaa etsiä ruudun myös siinä perusasennossa, eli kokeessa ennen liikkeen alkua.

Kuva alkuviikolta

Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin ruututreenien välissä myös merkin kiertoa. Lainattiin Iitun violettiä tötsää, joten saatiin vähän haastetta lisää. Ekalla toistolla Della ei meinannut ollenkaan löytää merkkiä, mutta sitkeän etsimisen jälkeen kartio löytyi ja palkkasin heti, kun Dee oli kartion takana tulossa takaisin päin. Seuraavilla toistoilla kartio löytyi jo hyvin, mutta vauhti sinne oli todella hidas. Niinpä sitten palkkasin pelkästä kartiolle menosta pallolla, jonka heitin kartion taakse. Vauhtia löytyikin sitten jo mukavasti muutaman toiston jälkeen, joten lopuksi otettiin liike kokonaisena. Dellan vauhti oli hyvä molempiin suuntiin, mutta perusasento jäi liian taakse. Loppuperusasentoja ollaan treenailtu taas enemmän, mutta näemmä niitä pitää tehotreenata vieläkin lisää...

Viimeisenä otettiin vielä kaukot ja paikkis uudestaan. Kaukoissa otettiin vaan m-i-m-vaihtoja noin 5m etäisyydellä. Ollaan oikein tehotreenattu kaukoja kotona viime päivät joulusta asti, varsinkin i-s-i ja m-s-m, joten pelkät istumiset ja maahanmenot olivat neidille ihan helppo nakki. Tosin kerran se sekotti istumisen ja seisomisen, mutta muuten neiti pysyi hyvin kuulolla ja istumaan nousemiset oli tosi napakoita.

Paikkista tehtiin noin 5min, ja kävin palkkailemassa Dellaa aina, kun tuli jokin häiriö (ohikulkija, kova ääni, tmv.), mutta neiti piti katseen mussa. Toruin taas joka kerta kun katse eksyi. Nyt Della teki tosi hienosti, enkä joutunut kovin montaa kertaa huomauttaa sitä, vaikka häiriöö oli paljon.

"Ei sitä tiiä vaikka se söis mut" T. Della

Onnistuneet treenit saatiin siis ainakin siltä osin, että nyt tiedetään mitä taas treenata. Loppuun voisinkin vielä nopeasti kerrata, missä vaiheessa meidän avoliikkeet on ja mitä erityisesti pitää treenata.

Paikalla istuminen 1 min: Hyvällä mallilla, paitsi taaksemenemistä ei olla vielä treenattu. En usko kuitenkaan siinä olevan mitään ongelmaa, koska ollaan tehty sitä eri yhteyksissä aikaisemmin. Vielä enemmän häiriötreeniä tarvitaan.

Seuraaminen: Muuten menee, paitsi peruuttaminen vielä pahasti vaiheessa. Ollaan kuitenkin tehty peruuttamista nyt paljon Oilin ohjeiden mukaan, mutta vielä tarvitaan paljon toistoja, ennenkuin päästään peruutamisessa seuraavaan vaiheeseen. Tällä hetkellä Dee peruuttaa kaksi-kolme askelta suoraan ja hiljaa tötsien avulla.

Jäävät: Istuminenkin alkaa olemaan kunnossa, ei sekota enää käskyjä hirveästi (vrt. kun aloitettiin istumistreenit). Pääosin istuu maahan asti ja nopeasti. Koko liikettä ei olla vielä tehty ollenkaan. Maahan ja seis onnistuu niinkuin aina. Ohituksia pitää tosin vielä kertailla.

Luoksari: Tässä ei mitään muuta uutta olekaan kuin maahanmeno alussa. Ollaan tehty muutamaan otteeseen, eikä ongelmia.

Ruutu: No tätähän on nyt käsitelty melkein koko postaus, eli pahasti vaiheessa vielä. Ei olla myöskään tehty maahanmenoa ruudussa vielä ollenkaan, tosin en usko siinä tulevan suurempia ongelmia.

Noutaminen: Dellan lemppari, ei pitäisi olla ongelmia. Dellan nouto videolla (1:00 alkaen).

Kauko-ohjaus: Vain i-m-i-vaihtoja, joten ei ongelmia. Lisää häiriötreeniä vielä tarvitaan.

Estehyppy: Samaisella^ videolla noutamisen jälkeen estehyppy. Tässäkään ei siis pitäisi olla ongelmia, vaikka ei ollakaan treenattu tätä ollenkaan. Toivottavasti päästään treenaamaan vielä ennen kokeita, että Della saa varmuutta hyppäämiseen.

Merkin kiertäminen: Korkeammilla kartioilla ei olla tehty kuin viime leirillä, joten niillä pitäisi päästä treenaamaan vielä ennen kokeita. Ongelmana vielä se, että Della ei edelleenkään siis osaa etsiä merkkiä ja jää pörräämään puoliväliin matkaa, kun ei löydä sitä. Tähänkin tarvitaan siis lisää varmuutta vaan.

Trimmasin koiran. En trimmaa enää koiria. En vaan osaa.

Tavoitteet vuodelle 2016

Nyt vuorossa meidän tavoitteet ja toiveet vuodelle 2016!

Hempu:

- Ihan ensisijainen tavoite olisi tulla takaisin täysin terveeksi, joka tarkoittaa tällä hetkellä ihon kuntoon saamista ja selkäkipujen laskemista minimiin

- Olisi ihan huippua, jos iho paranisi niin hyvin, että pääsisin käyttämään Hempun taas näyttelyissä ja mätsäreissä

- Selän uusintakuvaus (virallisesti), jonka perusteella lähdettäisiin sitten miettimään uudestaan, miten Hempun selän saisi pidettyä mahdollisimman kivuttomana

- Enemmän aikaa vain mun kanssa ja uusia harrastuksia. Nosework ainakin tällä hetkellä kiinnostaisi omistajaa kovasti, jospa me päästäisiin johonkin kurssillekin?

- Esineruutua ja jälkeä enemmän

- Paimentamaan olisi ihan tosi kiva päästä, toivottavasti meidän resurssit mitenkään riittää siihen ensi vuonna

- Turha haukkuminen pois. Ovikellon soidessa ei tarvi aloittaa sitä kauheaa sekasortoa ja rähjäämistä, eikä jokaiseen ulkoa tulevaan ääneen tarvi reagoida. Jo pieni askel hiljaisuuteen päin olisi huippujuttu.

Della:

Ensi vuodelle Dellalle on suunnitteilla pennut, joten tavoitteiden asettaminen on hieman haastavaa. Dellan juoksujen ajankohta ei ole tietenkään täysin varma, enkä voi tietää kuinka nopeasti Dee palautuu pennuista. Ja eihän sitä tiedä, vaikka Della jäisikin tyhjäksi tai jotain muuta tapahtuisi niin, ettei pentuja tulisi. Yritin nyt kuitenkin miettiä jonkinnäköisiä tavoitteita ensi vuodelle.

TOKO:

- Avoimen korkkaus jo ennen mammalomaa (mikäli se sijoittuu kesäksi)

- Viimeinen vuosi tokonuorissa (mikäli meidät valitaan vielä jatkamaan ensi vuodelle), joten pyri repimään kaikki mahdollinen koulutuksista irti

- Treenaaminen ahkerasti resurssien mukaan kuitenkaan stressaamatta, jos (ja valitettavasti kun) treenittömiä viikkoja tulee

- Ääntelyongelman ratkaiseminen ja tiukkana pysyminen sen kanssa

- Kuuntelutreenejä

- Ehjiä ja hiljaisia koesuorituksia, joihin voin olla aidosti tyytyväinen.

- TK2?

AGI:

- Käytäisiin kisoissa säännöllisesti mammalomaan asti ja myös sen jälkeen, riippuen tietysti ajankohdasta ja Dellan palautumisesta

- Rutiinia kisoihin

- Yhteistyö pelittämään sujuvasti ja sen kautta ehjiä ratoja

- Muutama LUVA

- Kisoissa johdonmukaisuus: jos karkaa kontakteilta tai lähdöstä, vie takaisin vaikka siitä tulee hylky

MUUT:

- Muutamat epätoivoiset näyttelykäynnit olisi hyvä käydä, ihan vain senkin takia, että nähtäisiin taas muita pumi-ihmisiä. :D

- Yleisesti terveenä pysyminen

- Fyssarikäynti

- Kyynärien uusintakuvaukset ja selän epävirallinen kuvaus

- Uusia koiratuttavuuksia, jotta Della löytäisi hieman lisää itseluottamusta muiden koirien seurassa.

- Lambit!!!

Hihnan väärä pää:

- Edelleen huolellista ajankäytönsuunnittelua

- Täysikäisyyden saavutettua ajokortti mahdollisimman pian!

- Blogin pitäminen pystyssä, ei siis viikkojen postaustaukoja...

- Kuvia enemmän koirista, vähintään kerran kuukaudessa kamera mukaan lenkille, kesällä sitten paljon enemmän

- Paljon videoita (toko)treeneistä

- Uuden treeniseuran löytäminen, yksin on niiiin tylsä treenata

- Edes yhden päivän kestävä vaellusreissu pumi(e)n kanssa

- Fyysisen kunnon kasvattaminen, esim. juokseminen

- Muista pitää hauskuus kaikessa tekemisessä!

- Stressittömyys, en ole paha ihminen jos en treenaa koirien kanssa joka viikko

Näillä lähdetään kohti vuotta 2016! Kaikki tavoitteet ovat toteutettavissa, joten kyse onkin sitten vain jaksamisesta, ajasta ja rahasta. Toivon mukaan näitä kaikkia kuitenkin löytyy, ja päästään kokemaan uskomaton vuosi! :)

Miten me selviydyttiin tästä vuodesta?

Vuodenvaihteessa on taas aika päivitellä meidän vuosittaiset tavoitteet, joten eiköhän tsekata minkälaisia tavoitteita asetettiin tälle vuodelle.

Hempukka:

C.I.B.!!!

- Heh, ei ihan. :D Näyttelyissä ei käyty kertaakaan iho-ongelmien takia ja suoraan sanottuna ohjaajaakaan ei hirveästi touhu enää jaksa kiinnostaa.

Muutaman kerran näyttelyissä ja mätsäreissä

- No ei käyty siellä näyttelyissä, eikä taidettu mätsäreissäkään niiden iho-ongelmien vuoksi

Paikkis lopullisesti kuntoon ja kisaamaan, agilityssä kakkosiin 

- Kumpaakaa ei edes yritetty, koska aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt kahden koiran kanssa treenaamiseen, eikä Hempun selkä valitettavasti kestänyt enää aksaa. :( Ollaan kuitenkin tokoa ja rallyä treenailtu nyt loppuvuodesta taas enemmän, ja ollaan löydetty hyvä yhteinen sävel treenaamisesta! 

Jälkeä ja haun kokeilu

- Jälki taiettiin kädä tekemässä ehkä kerran, eikä hakua päästy kokeilemaan. Sen sijaan esineruutua ollaan tehty muutama kerta. Siitä onkin tullut Hempulle uusi lempiharrastus, kumpa vaan ohjaajan resulssit riittäisivät enempään treenaamiseen...

Paimentamaan!

- Tää harmittaa oikeasti tosi paljon, ettei päästy kertaakaan lampaille koko vuonna. :( Pumien paimennusviikonloppu oli juuri huonona viikonloppuna, joten sinnekään ei päästy.

Pysyä terveenä ja pitää selkä kunnossa ja kivuttomana

- Iho-ongelmien kanssa ollaan painittu koko vuosi, eikä olla löydetty vielä niiden aiheuttajaa. Pari kertaa neiti on syönyt kortisonikuurin, joiden aikana rapsuttaminen/nuoleminen on selvästi vähentynyt. Selkä on pysynyt ihan hyvässä kunnossa, varsinkin BOTin avulla. Isoja jumeja ei ole selkään tullut agin lopettamisen jälkeen. Täysin kivuton selkä ei todennäköisesti ole (eikä tule koskaan olemaankaan), mutta teen kaikkeni, että Hempun olisi hyvä olla.

Normaalipainoon ja enemmän lihaksia

- Hempulta lähti hyvin painoa kesällä ja nyt se onkin ihannepainossaan! Lihaksia neiti on puolestaan menettänyt agin lopettamisen vuoksi, mutta se olikin odotettavissa. Metsässä juoksemisella ollaan yritetty lihaksia taas kasvatella, mutta eihän se juurikaan auta.

Turhaa haukkumista vähemmälle

- Ei panostettu kunnolla, välillä on hyviä päiviä, mutta sitten on myös niitä huonompia päiviä. Riippuu aika paljon Hempun energiatasosta, joten nyt kun ei ole ollut aikaa touhuilla sen kanssa niin paljon, haukkuminen on selvästi lisääntynyt.

Vieraisiin ihmisiin varmuutta

- Dellan kautta Hempusta on tullut hieman avoimempi vieraita ihmisiä kohtaan, mutta edelleen se on varautunut. On kuitenkin kiinnostunut muista ihmisistä ja joskus meneekin itsenäisesti haistelemaan. Houkuttelemalla se ei kuitenkaan uskalla tulla tutustumaan.

Uusia koirakavereita

- Jonkin verran käytiin muita koiria tapailemassa, mutta ei todellakaan paljon. Kaikki koirakaverit on oikeastaan muuttanut kauemmaksi, joten pitäisi tsempata uusien tuttavuuksien kanssa.

Della:

FI MVA:ksi, ehkä muutamia mätsäreitäkin

- Hahhahhaa. Käytiin me muutaman kerran näyttelyissä kokeilemassa valioitumista, mutta Dellalla on niitä tiettyjä vikoja (korvat, pää, häntä jossain osin), ja niiden takia Dellasta ei tule luultavasti koskaan (tai ainakaan helpolla) valio.

Ainakin kerran Ruotsiin, ehkä myös Ruotsin valio?

- Ruotsissa päästiin käymään, mutta tosiaan valioitumista olisi saanut vain haaveilla villeimmissä unelmissa. :D

Viretila sopivaksi agissa ja tokossa

- Töitä ollaan tehty paljon ainakin tokopuolella ja tulostakin näkyy. Vielä ei olla löydetty sitä sopivaa viretilaa (tai tapaa millä se saavutetaan), mutta eteenpäin ollaan menty huimasti! Agipuolella täytyisi pysähtyä miettimään kunnolla, koska nyt vireongelma (ylikuumeneminen ->  rimojen roiskiminen, reikäpäisyys) alkaa heijastua treeneissä vähän liikaa.

Tokossa kisaamaan!

- Todellakin done! Tokosta kuoriutui meidän todellinen ykköslaji ja pääsy Kennelliiton nuorten tokovalkkuun vaan lisäsi motivaatiota meidän tokoiluihin, Päästiin kesäkuussa kisaamaan ja neljän kokeen jälkeen napattiinkin TK1.

Agilityssä kisavalmiiksi, ehkä jopa kisauran avaus?

- Kisavalmis neiti on ollut jo jonkun aikaa (toki parannettavaa löytyy aina), mutta jostain syystä kisojen korkkaus on vain venähtänyt. Heti ensivuoden alusta suunnitelmissa olisi kuitenkin kisauran avaus.

Paimennuksen kokeilu

- Eipä me päästy Dellankaan kanssa lambeille. :(

Terveenä pysyminen, jumien välttäminen

- Terveenä neiti on pysynyt ja jumitkin on vältetty huolellisilla lämpillä ja jäähdyttelyillä. BOT on auttanut todella paljon Dellallakin.

Polvitutkimus ja silmäpeilaus, ehkä kyynärien uusintakuvaus ja selän epävirallinen kuvaus?

- Polvet ja silmät käytiin tsekkaamassa, eikä kummistakaan löytynyt mitään erikoista. Kyynärien uusintakuvaus ja epävirallinen selkäkuvaus on tiedossa heti ensivuoden alusta.

Ylimääräinen rasvakerros pois ja lisää lihaksia

- Dellakin pääsi ihannepainoonsa ja lihaksia on tullut hyvin lisää.

Hihnakäytös priimaksi, välillä meinaa vielä innostua kiskomaan

- En ole kauheasti panostanut tähän, mutta harvoin neiti enää yrittää kiskoa. Vielä kuitenkin haluisin hieman paremman paikan hihnassakävelemiselle, kun nyt Della kävelee aika edessä.

Enemmän kokemuksia muista koirista, itseluottamus paremmaksi niiden seurassa

- Jonkin verran Dellakin pääsi treffailemaan muita koiria. Itseluottamus on ehkä hieman noussut, mutta vielä on töitä paljon. Erityisesti meidän Ruotsin reissun aikana näkyi edistymistä, kun Della lähti todella nopeasti Kirkan, Nastan ja erityisesti Milan kanssa juoksemaan. Edelleen sisätiloissa Dee on kuitenkin tosi pelokas ja murisee usein vieraille koirille. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään neitiä muiden koirien seurassa ja toivon, että sen avulla saan Dellaankin lisää itseluottamusta. :)

Hihnan toinen pää:

Blogin aktiivinen päivittäminen

- Pyh. Naurettavan vähän postauksia koko vuonna, hyihyi. Kiire on ollut kova ja välillä olenkin siirtänyt tietoisesti blogin pois ajatuksista. En ole kuitenkaan halunnut lopettaa bloggaamista, koska tykkään tästä ja on kiva aina lueskellä vanhoja postauksia nähden kehityksen.

Paljon kuvaamista ja videointia treeneistä

- Kuvaaminen on ollut todella vähäistä, mutta treenejä olen kyllä videoinut yllättävän paljon. Blogin puolelle ei vaan ole jostain syystä läheskään kaikkia videoita päätynyt.

Kuntoa paremmaksi, että jaksaa juosta agikentillä

- Syksyllä kävin jopa juoksulenkeillä Dellan kanssa, vaikka en tykännytkään juoksemisesta. :D Opin kuitenkin tykkäämään siitä, tosin nyt juoksulenkit on jäänyt taas vähemmälle jostain tuntemattomasti syystä (okei tunnustan, laiskuudesta) johtuen.

Parempaa ajansuunnittelua koirien ja koulun välillä, ei laiskottelua

- Tähän oon panostanut, ja koirille oon saanut kyllä revittyä enemmän aikaa huolellisella ajankäytön suunnittelulla!

Aikaa ja yhdessätekemistä enemmän Hempukan kanssa

- Alkuvuodesta ja keväästä meidän suhde oli Hempun kanssa ihan tosi huono, koska lopetettiin tosiaan agi, eikä ollut aikaa touhuilla sen kanssa lähes ollenkaan. Nyt kuitenkin kun ollaan taas treenailtu yhdessä ja meidän suhde on parantunut jo lähes entiselleen. :)

Panostus lukioon, ei yhtään kutosta kursseista

- Oon kyllä panostanut enemmän, mutta kutosilta en oo välttynyt... Oikeanlaisen opiskelutekniikan avulla oon kuitenkin saanut mulle tärkeistä aineista hyviä numeroita ja se riittää. 

Yhteenvetona voin sanoa, että aika moni tavoitteista jäi saavuttamatta. Varsinkin Hempulla ei toteutunut kokonaan yhtäkään tavoitetta, mutta asiat Hempun suhteen muuttuivatkin rajusti jo heti tämän vuoden alusta. Kaiken kaikkiaan olen joutunut opiskelemaan huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten aikaa ja jaksamista ei vain ole yksinkertaisesti riittänyt läheskään kaikkeen mitä olisin halunnut. Olen joutunut tekemään vaikeita valintoja koirien ja opiskelun väliltä, ja usein mun on ollut pakko valita näistä kahdesta se opiskelu. En ole todellakaan nauttinut tästä tilanteesta ja suoraan sanottuna se on ihan perseestä, kun haluisi mennä treenaan ja pää täynnä uusia ideoita, mutta tajuaa, että on vaan pakko jäädä kotiin lukeen johonkin kokeeseen. Oonkin nyt tänä vuonna muuttanut aina koeviikoiksi pois kotoa, jotta saisin rauhassa lukea, eikä tarvitsisi miettiä koiria. Kova ikävä on aina ollut, mutta se on ollut paras ratkaisu. Onneksi lukiota on jäljellä enää sen vähän reilun vuoden, jonka jälkeen pääsen taas miettimään uudet kuviot ja laittamaan asiat uudestaan tärkeysjärjestykseen, mikä se ikinä sitten onkaan.

Kulunut vuosi on ollut siis meille kaikille raskas ja oon tehnyt uusia valintoja koskien omaa elämääni. Kuitenkin paljon on vielä mietittävää juurikin koirien ja opiskelun suhteesta mun elämässä ja toivon todella, että ensi vuoden aikana saan mietittyä parhaan ratkasun tähän tilanteeseen. Oonkin henkisesti kasvanut vuoden aikana ihan älyttömästi ja tää vuosi tulee hyvin todennäköisesti olemaan yksi unohtumattomimmista. Kiitos kaikille siinä mukana olleille, tehdään ensi vuodesta vieläkin huikeempi!

Hyvää Joulua!

Heja Sverige !

Tänäkin vuonna meidän kisavuoden päätti jo tavaksi tullut reissu Ruotsiin. Della oli ilmoitettu Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyyn. Tänä vuonna reissuun lähti mun ja Dellan lisäksi Anja ja Mila, sekä Mirjami Kirkan ja Nastan kanssa. Vähän etukäteen mietitytti miten pärjätään keskenämme Ruotsissa, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin.

Matkaan lähdettiin torstaina ja perjantain vastainen yö nukuttiin laivassa. Dellan kanssa sai taaskin tapella kannella, kun neiti ei suostunut millään tehdä tarpeitaan kannelle... onneksi sain sen lopulta pissaamaan kannelle, niin ei ihan koko matkaa neidin tarvinnut kärvistellä.

Aamulla perjantaina suunnattiin sitten ensimmäiseksi Ruotsissa eläinlääkäriin, josta haettiin ekinokokkoosi merkinnät passeihin. Sitten lähdettiin juoksuttamaan koiria isolle nurmialueelle, joka oli aivan eläinlääkärin vieressä. Kaikki pumit juoksivat ihan innoissaan, kun olivat viettäneet niin kaun aikaa laivassa makoillen. Varsinkin Dellalla ja Milalla synkkasi hyvin ja neidit riekkuivat keskenään paljon. Anja nappaili tosi kivoja kuvia, kiitos siitä! Nurmikuvien lisäksi näyttelykuvat, joissa me ollaan Dellan kanssa on Anjan ottamia, eli (c) Anja.

Mila, Della, Nasta ja Kirka

 !

Illemmalla nähtiin vielä Lizaa ja Millania, ja pumit pääsivät taas riekkumaan keskenään. Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa Lizaa ja Millania, viime kerrasta kun oli päässyt vierähtämään taas vuosi! Valitettavasti illalla oli jo niin pimeää, ettei kuvia tullut yhtään. Käveltiin porukalla sitten ravintolaan, kun ei oltu syöty vielä kunnolla koko päivänä. Ravintolaan sai tosiaan tuoda koiria ja siellä oli vapaanakin useampi koira. Me pidettiin pumit kuitenkin kiinni, mutta sai kyllä olla ylpeä näistä rotunsa edustajista, nimittäin kukaan ei alkanut riehua tai sählätä, ja päästiin ihan rauhallisesti omaan pöytään istumaan. Onnistuttiin sitten tilaamaan ruuat, vaikka ruotsinkielinen menu tuottikin hieman hankaluuksia ja väärinkäsityksiä. :D Onneksi itse sain suurinpiirtein mitä odotinkin ja maha täynnä pääsin ravintolasta lähtemään. Jatkettiin sitten vielä ostoskeskukseen, jossa syötiin jälkkärit. Della alkoikin sitten yhtäkkiä oksennella, joten lähdettiin aika nopeasti takaisin hotellille. Della oksensi mahanesteitä tyhjän mahan takia ja hotellilla sitten juotin sen ja tarjosin vähän ruokaa. Aluksi neiti ei pystynyt syömään, mutta loppuillasta voinnin parantuessa alkoi ruokakin maistua. Tuli taas muistutus itselleni siitä, että Dellan ruoka-ajoista pitää pitää kiinni, vaikka mikä olisi. Näemmä heti, jos ruoka on myöhässä muutaman tunnin, niin neiti alkaa voida pahoin. :/

Lauantaiaamuna olikin jo aikainen herätys ja pikaisen aamupalan, sekä koirien ulkoilutuksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti messukeskusta. Pienten eksymisten jälkeen löysimme perille, tosin olimme aikataulusta vartin myöhässä. Olimme sopineet Camillan kanssa, että näkisimme ulko-ovilla ja saisin Dellan numeron, että päästäisiin sisään. Jouduinkin lopulta kiertämään koko messukeskuksen, ennenkuin löysin oikeille oville. Päästiin kuitenkin sisään, mutta meidän aikataulut menivätkin uusiksi. Alunperin Camillan oli tarkoitus trimmata Della ennen Tistan tokokehää, joka alkoi klo. 9, eli samaan aikaan kuin pumikehä. Nyt kuitenkin muutettiin niin, että Camilla lähti heti Tistan kanssa tokokehälle ja vasta sen jälkeen tekisi Dellan trimmin. Pumeja oli nimittäin ilmoitettuna yli 50, joten arvelimme kehän kestävän ainakin tunnin ennen narttujen alkua.

Ja koska mikään ei voi mennä suunnitelmien mukaan, Camillalla kestikin sitten kauemmin tokokehällä. Menin jo ihan paniikkiin, kun Camillaa ei näkynyt missään ja pumeissa alkoi jo junnunartut Dellan ollessa avoimessa luokassa. En enää pystynyt olla tekemättä mitään, joten lainasin sitten Mirjamin saksia ja aloin trimmata Dellaa itse. Kun olin saanut neidin lähes valmiiksi, Camilla tuli. Camilla sitten vielä viimeisteli Dellan (ja yritti korjata mun virheet...).

Dellan luokassa oli yhteensä viisi narttua. Della esiintyi tosi hyvin ja pöytäkin sujui hienosti. Tuomarin katsoessa hampaita Dellan huuli jäi jotenkin puristuksiin, joten neiti hieman vinkaisi. Tuomari pyysi sitten mua näyttämään loput hampaat. :D Lopulta kehäsihteeri näytti punaista lappua, eli neiti sai erin. :) Muutkin luokan nartut saivat erin. Kilpailuluokassa tuomari tuli sitten kättelemään meidät ensimmäisenä pois, joten luokkasijoitusta ei siis tullut. Olin kuitenkin tyytyväinen, koska viimeksi Della sai EH:n ja näyttelytaukoa on tullut jo jonkun verran. Arvosteluun sain myös olla ihan tyytyväinen ja se näytti tältä: "2,5 years. Correct size. Enough correct type. Normal head. Good neck. Correct chest and bone. Front could be better. Enough correct topline. Good angulation behind. Medium quality of coat. Close in hocks, enough correct movement from the side." 

Tuomarina oli siis serbialainen Dusan Paunovic, joka on siis chihukasvattaja. :D Monelle pumille oli tullut noottia huonosta etuosasta, eli liekö sitten tuomari halunnut terrierimäisempää etuosaa, mitä pumeilla ei oikein kuulukaan olla. Noh, ropiksi tuomari valitsi kuitenkin todella hienon suomalaisen uroksen Karvakorvan Elohiiren, eli tutummin Elon. Mila nappasi omasta luokastaan EH:n, sekä Nasta ja Kirka pelkät erit omista luokistaan. Huikeaa näyttelymenestystä ei siis tullut, mutta oli todella kiva päästä pitkästä aikaa näyttelyyn tapaamaan muita pumi-ihmisiä ja näkemään erilaisia pumeja. :) Tuliaiseksi ostin näyttelystä Dellalle uuden tug-e-nuff-lelun, kun nykyinen on jo todella kulunut eikä karvaa ole melkein yhtään enää jäljellä. Nyt siis Dellalla on uusi valko-pinkki karvalelu, ja muutamien treenien perusteella voin sanoa, että on kyllä neidille mieleinen.

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa koiria ja käppäilemässä Tukholman keskustassa. Sitten päästiinkin laivaan ja nauttimaan laivan buffetista. :P Koirat olivat rauhassa hytissä, vaikka käytävillä ramppasikin paljon porukkaa. Taas sai olla ylpeä pumeista! :) Yökin sujui hyvin ja aamulla sitten startattiinkin jo aamulla kohti kotia.

Kiitos Mirjamille ja Anjalle seurasta, oli oikein mukava reissu! Joku kerta pitää kyllä ottaa uudestaan! ;)

Tokonuorten syysleiri

Perjantaina lähdettiin sitten ajelemaan kohti Klaukkalaa ja meidän toista Kennelliiton järjestämää valmennusleiriä. Odotin leiriä todella innolla, koska nyt meillä löytyy niin paljon treenattavaa, kun alokkaaseen ei enää päästä. :D Oikeastaan ongelmaongelmia ei ole, mutta kaivattiin vinkkejä, miten treenata eri liikkeitä.

Perjantaina alkulöpinöiden jälkeen oli Anna Boströmin luento koskien tokokoiran fysiikkaa ja siitä huolehtimista. En ala nyt luentoa sen enempää purkaa, mutta eniten Anna kertoi mistä tokokoirat ovat useimmiten jumissa ja minkä takia. Tokossa liikkeet ovat koiran kropalle usein epäsymmetrisiä, esim. seuruussa koira pitää päätänsä aina tietyssä asennossa, jotta se saisi pidettyä kontaktin omistajaan. Tämä aiheuttaa koiralle usein niskaan jäykkyyttä, ja se saattaa heijastua alaselkään asti suurten lihasten vuoksi.

Lisäksi saatiin tietoa eri lihaksista ja miten ne vaikuttavat liikkumiseen. Luennon jälkeen mentiinkin Annan ohjastuksella tekemään käytönnän treenejä, jotka koostuivat erilaisista venyttelyistä. Saatiin kyllä tosi hyviä venyttelyohjeita, pitää vain muistaa ottaa ne käytäntöön aina ennen treenejä!

Illalla sitten mentiin hotellille, jossa syötiin ja lähdettiin sitten koirien kanssa lenkille. Della käyttäytyi todella hyvin koiralauman joukossa, eikä sitä pelottanut yhtään isotkaan koirat. Välillä piti vähän murahtaa, jos joku meinasi tulla liian lähelle, mutta Della meni kyllä itsekin rohkeasti haistelemaan muita. Ylpeä sai olla pikkuneidistä!

(c) Hanna-Maria Karvinen

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen lähdettiin sitten takaisin Kennelliiton koulutustilaan treenaamaan. Kouluttajina meillä oli uutena tuttavuutena Oili Huotari, sekä jo viime leirillä ollut Pernilla Tallberg. Me aloitettiin Oilin opissa ja aiheeksi otin peruuttamisen, kun olin kuullut, että Oililla on siihen hyvät vinkit. Saatiinkin ihan huiput vinkit ja neuvot! Oon kirjoitellut meidän treenipäiväkirjaan kaikista treeneistä pienet muistiinpanot, niin ajattelin vaan kirjoitella ne tähän suoraan, enkä sen kummempaa selostusta. Älkää siis ihmetelkö, miksi teksti on hieman tönkköä. :D

"Mitä tehtiin: kartioiden avulla peruuteltiin. Heitin namin Dellan eteen ja samalla lähdetiiin peruuttamaan. Della meni suoraan ja hienosti. Selvästi tajusi, ettei kartioihin saa koskea. Saatiin monta hyvää toistoa. Otin namin käteen, jolloin Della alkoi komentaa. Siitä pitää selvästi kieltää. Vähitellen pidennettiin peruutusmatkaa, mutta Dee saa namin ainoastaan alussa, kun lähdetään liikkeelle." Sitten vielä muutama satunnainen kommentti, jotka Oili sanoi Dellasta ja jotka halusin vielä kirjoittaa ylös:

"Della tietää ääntelevänsä. Sille pitää selvästi kertoa, että niin ei saa tehdä. Se ei hermoile, ääntely ei johdu siitä. Äänteli on enemmänkin komentamista tai tylsistymistä.  Della on läpinäkyvä koira, siitä saa helposti selvää. Della ei kerää kierroksia tehdessään"

Oilin treenien jälkeen oli vuorossa nopea paikkistreeni. Kaikki muut koirakot rivissä menivät vuorotellen maahan, mutta Della teki paikkaistumisen. Hienosti neiti pysyi siis ylhäällä, vaikka muut käskettiin maahan. Aikaa oli noin minuutti ja puolessa välissä kävin palkkaamassa Deen. Dellahan ei ole ennen tehnyt istumista rivissä muiden koirien kanssa, mutta eipä se tuntunut hirveästi häiriötä siitä ottaakaan. Pää kyllä kääntyili aika huolella, joten seuraavaksi lähdetään sitten sitä treenaamaan pois.

(c) Hanna-Maria Karvinen

Sitten olikin ruokailun vuoro, jonka jälkeen päästiin Pernillan treeneihin. Teemana oli seuruusta istuminen ja merkin kierto. Näin kirjoittelin treeneistä: "Ensin Della sekoitti käskyt ja meni ensin maahan ja sitten seisomaan. Otettiin sitten kaksi kertaa peruuttamalla edessä istumiset ja kummallakin kerralla onnistui. Sitten myös jäävä onnistui. Merkin kiertoa tehtiin noin viidestä metristä. Della ei millään hahmottanut sitä. Tehtiin sitten niin kauan, kunnes Della muisti sen. Teki kuitenkin laiskasti, kun viimein kiersi merkin. Sitten harjoiteltiin kohteen etsimistä. Ei millään meinannut katsoa tötsää. Tehtiin sitten samaa lelulla, eli Pernilla heilutti lelua Dellan edessä. Eikä vieläkään katsonut lelua, vaan piti kontaktia. Lelun etsimistä katseella pitää siis harjoitella! Käskysanana "missä". Yksin treenatessa voi tehdä sillain, että käy heittämässä lelun koiran edelle ja sitten kun katsoo, niin vapauttaa lelulle. Voi myös odottaa, että katseella etsimisen jälkeen ottaa vielä kontaktin, ja sitten vasta vapauttaa lelulle." Eli meidän ongelma on, että Della pitää LIIAN hyvin kontaktia. En kyllä olisi uskonut, että joskus tälläinenkin ongelma tulee vastaan, huoh :'D

Sitten päivän päätti yllätysohjelma eli möllitoko! Kaikki koirakot suorittivat oman luokkansa mukaan paikkiksen, seuruun, noudon ja yhden vapaavalintaisen liikkeen. Meidän sitten piti tietenkin mennä avoimen luokan mukaan, koska sielähän me nyt ollaan. Vähän mietitytti meidän nouto, koska ei olla tehty sitä juurikaan kokonaisena liikkeenä. Ihan hyvin se kuitenkin meni, alla video meidän yksilöliikkeistä!

Ihan hyvin se siis meni! Vähän seuruissa neiti haahuili, eikä keskittyminen oikein ollut enää huippuluokkaa pitkän päivän jälkeen. Juoksuosuudesta oon kuitenkin supertyytyväinen! Nouto meni myös tosi hyvin, verraten meidän harjoitusmäärään. Yksi ruma haukahdus sielä taisi tulla ja lisäksi sähläsin (taas?!) luovutuksen kanssa. Hyppy oli hieno, vaikka olin ihan varma, ettei Dee ekalla käskyllä liikahda mihinkään, kun pälyili ihan toiseen suuntaan. Siirtymät oli myös tosi kivat ja koira jotenkin näyttää niin iloselta. ♥ Paikkaistuminen meni myös ihan nappiin, paitsi pää taas pyöri.

Sitten takaisin hotellille ja syömään. Kunnon lenkille ei enää lähdetty, oli meinaan vähän väsähtänyttä sakkia huoneessa kun tultiin syömästä. :D 

Sunnuntaina-aamuna taas sama rutiini; koirat ulos, syömään ja kohti treenitilaa. Tällä kertaa me aloitettiin Oilin häiriötreenillä, johon kuului kaukoja ja paikkista. "Ensin kaukoja. Kaikki koirakot oli rivissä ja teki kaukoja noin 2m etäisyydellä. Della ei reagoinut muiden käskyihin ollenkaan. Tehtiin i-m-i-vaihtoja ja kerran kokeiltiin myös seisominen, mutta valui pahasti, joten ei tehty sitä enää. Sitten sama homma, mutta koirat piirissä. Menin Dellaa vastakkaisen koiran taakse antamaan käskyjä. Della hämmentyi todella paljon, kun ihmisiä tuli sen eteen, eikä se saanut pidettyä kontaktia. Sen katse haahuili muissa ihmisissä, eikä se pystynyt keskittymään kunnolla. Sain vain muutaman käskyn annettua niin, että Della oli kontaktissa ja se teki oikein. Tsemppasi kuitenkin hyvin loppua kohden ja selvästi yritti keskittyä, mutta oli vaan liian haastavaa. 

Sitten tehtiin paikkamakuuta ympyrässä. Oili häiriköi vuorotellen koiria houkuttelemalla ja antamalla niille istu- ja sivu-käskyjä. Della reagoi aika paljon, mutta kun kielsin sitä ja palautin vain takaisin maahan, se ymmärsi jutun aika nopeasti. Tsemppasi taas hurjasti loppua kohden, eikä enää tarttunutkaan Oilin käskyihin. Tätä treeniä lisää!! Sama tehtiin myös koirat istuen ja seisten, ja varsinkin seisominen paikallaan oli tooodella hanakalaa. Saatiin kuitenkin onnistumisia ja jäi tosi hyvä mieli!"

Della ja Huima
(c) Hanna-Maria Karvinen

Sitten olikin vuorossa lauantain möllitokon suullinen arvostelu. Pernilla oli siis tuomaroinut suorituksen ja kertoi siitä. Kehuja saatiin tosi paljon, oikeastaan ainoat huomautettavat oli Dellan ääntely ja seuruun käännökset. 

Sitten olikin vuorossa Pernillan lyhyet treenit ja päätettiin sitten tehdä niitä käännöksiä, jotka meillä oli vähän puutteellisia. "Kokeiltiin käännökset vasemmalle ja oikealle. Palkkasin heti "jes"-sanalla ja Dee reagoi siihen tosi hyvin (pomppasi heti ylös ilman ääntä!). Käännökset oli tosi nätit, joten ei tehty niitä sitten enempää. Pitää vain itse keskittyä kääntymiseen ja askeliin kunnolla."

Sitten olikin jo lounastauko, jonka jälkeen taas Oilin treenit. Tällä kertaa otettiin aiheeksi ruutu. Sain taas toosi paljon ohjeita ja neuvoja ihan kaiken suhteen! Tässä muistiinpanot: "Mitä tehtiin: Della meni ruutuun tarketille (kosketusalusta). Kun se meni tarketille, menin ruutuun palkkaamaan sen. Seuraavilla toistoilla sama homma. Ei kuitenkaan "seis"-käskyä ruudussa. Tarkoitus on, että jos Dee jää pyöriin ruudun eteen (mitä se treeneissä joskus tekee), eikä mene toisellakaan käskyllä ruutuun, vien sen nätisti (pannasta) oikealle paikalle. Tämän jälkeen on tärkeää, että seuraavalla toistolla koira löytää oikean paikan (käy esim. taputtelemassa oikeaa paikkaa ja jää seisomaan ruudun lähelle, että voit palkata nopeasti). Koira ei saa tulla takaisin ohjaajan luo ruudulta!! Muuten se tekee sen kokeessakin, jos ei löydä heti ruutua." 

Sitten vielä juteltiin Dellan rauhoittumiskäskystä ("käy") ja vähän yleisestikin sen äänenkäytöstä (taas :D): " Dellan täytyy olla vaan hiljaa maassa "käy"-käskystä. Palkattomuus on ongelma, silloin se huutaa. Siitä se ei saa saada palkkaa. Tätä pitää tehdä kotona, esim. kun on ruoka-aika tai lähdetään ulos. Koira vain ei yksinkertaisesti saa ääntelemällä mitään. Se joutuu olemaan sielä maassa makaamassa niin kauan, kunnes on hiljaa. Anna usein liikkeiden alussa nami suuhun, jolloin se ei voi huutaa (esim. ruutuun lähetys). Treeneissä tee myös niin, ettei aina palkkaa (nami) liikkeen jälkeen. Esim. ota lennosta seuruupätkä. Jatka kokeenomaisesti liikkeen jälkeen seuruusta seisomiseen. Siinä palkkaa stopin jälkeen, mutta jatka kuitenkin liike loppuun. Sitten vasta vapautus ja palkka "kehän" ulkopuolelta." 

Tiedättekö sen ihan parhaan fiiliksen, kun tuntuu, että kouluttaja oikeesti näkee koiran pään sisään ja osaa antaa niin paljon hyviä neuvoja? Jotenkin ihan uskomaton wow-tunne. Oili on kyllä niin täydellinen kouluttaja meille, pakko päästä vielä monta monta kertaa sen oppiin!

Viimeiseksi treeniksi käytiin tekemässä vielä kerran paikkamakuu Pernillan valvovan silmän alla. Della ei oikein mennyt maahan ekalla käskyllä, joten sitä sitten hinkattiin vähän aikaa. Muuten ei kyllää mitään valittamista, huomasi kyllä koiran olevan jo ihan puhki rankasta viikonlopusta... :D

Voi rakas kalju hörökorva ♥♥♥
(c) Emma Tuominen

Loppuun oli sitten vielä loppuhöpinät, kaikilla tuntui olevan kiva leiri ja haikeilla mielin joillekin tämä leiri oli viimeinen yli-ikäisyyden vuoksi. Onneksi meillä Dellan kanssa on vielä vuosi jäljellä, jos meidän jatkopaikkahakemus nyt hyväksytään. :D Ollaan kyllä päästy jo niin pitkälle näiden valmennuksien avulla, että en usko, että oltaisiin vielä saatu edes TK1:stä, jos ei oltais päästy mukaan tokonuoriin...

Kiitos siis jälleen kaikille leiriläisille, järjestäjille ja kouluttajille, huippua oli jälleen kerran! ♥ Nyt sitten vaan kaikki hakemaan tokonuoriin, paikkoja tosiaan vapautuu ensi vuodeksi, eli täydennyshaku suoritetaan varmaan jossain vuoden vaihteen jälkeen.

Pssst. Hukkapalojen youtube-kanavalta löytyy myös myweekend-pätkä Tokonuorten valmennusviikonlopusta Kanervan ja Mirkan tekemänä, kannattaa käydä tsekkaamassa nimittäin videon kautta pääsee paremmin mukaan siihen huippuun tunnelmaan, mikä leirillä oli! (klik!) 

Me tehtiin se!

Ihan näin alkuun todettakoon, että viime postauksesta on kulunut aivan liian kauan aikaa... Opiskeluun on ollut pakko panostaa, enkä ole kerennyt ajattelemaankaan blogia. Aika vähän ollaan treenattukin tokoa, yksinkertaisesti aika vain ei ole riittänyt enempään. Kerettiin kuitenkin käydä tokokokeessa 7.11, joten nyt juttua siitä!

Koe oli Koirakoutsin hallilla Ylöjärvellä. Dellan kanssa ollaan ylipäätään treenattu tokoa tosi vähän halleissa ja lisäksi koirakoutsiareena oli täysin uusi paikka. Pienellä riskillä lähdettiin siis kokeeseen...

Tuomarina kokeessa oli meille jo tuttu Riitta Räsänen. Della oli heti hallissa jo hieman levoton ja meinasi piipata kokoajan. Hyvissä ajoin ennen meidän suoritusta lähdinkin purkamaan Dellan energioita ulos, ja täytyy kyllä mainita, että hallin vieressä oli todella hyvin tilaa heitellä palloa ja juoksuttaa Dellaa. Todella hyvät puitteet siis!

Sain Dellan hyvin läkähdyksiin, mutta silti Dee vaikutti vielä vähän häsläävän, kun otin muutaman seuruupätkän. Itse päästin vähän liian paljon jännitystä pintaan ja Dee vastasi siihen levottomuudella. Joitakin kokeita jännitän ihan hirveästi ja toisia en ollenkaan. Nyt sitten jännitin, vaikka yritin kokoajan hokea itselleni, että "me nyt vaan kokeillaan näitä uusia sääntöjä, eihän me olla ees treenattu kunnolla..." Noh, ei kuitenkaan itseni tsemppaaminen onnistunut, joten jalat täristen lähdettiin kehään.

Liikejärjestys oli Räsäselle tuttuun tapaan muutettu, tosin nyt ainoa muutos oli vain viimeiseksi laitettu paikkamakuu. Kehääntulotarkastus suoritettiin ihan ensimmäiseksi, ja jokainen sai mennä vuorollaan koiran kanssa Räsäsen luo. Della oli todella reipas ja antoikin tuomarin rapsutella sitä ihan rauhassa. Juoksutarkastus onnistuikin tosi kivasti. :)

Seuruu: 8 - Voi sähläys. Ihan järkyttävää. :D Itse käännyin vasempaan kun liikkuri sanoi vasempaan. Pysähtelin ihan liian nopeasti ja Della valui. Ja äänteli. Vähän myös jätätti.

Maahan jäävä: 8,5 -  Muuten hieno, mutta kun palasin Dellan vierelle ja käskin perusasentoon, neiti lähti huitelemaan. :D Ei mitään hajua miksi, mutta neiti vaan päätti pompata kokonaan pois mun viereltä ja jäi sitten tosi kauas perusasentoon. Ihme aivopieru. :D

Luoksetulo: 7,5 - Della teki jälleen vähän oman variaationsa :D Muuten toodella hieno luoksari, mutta neiti päättikin mennä suoraan maahan tullessaan perusasentoon. Jooh, kyllä se normaaliversiokin olis riittäny Della :'D

Kapulan pito: 7 - Olin siis Dellan edessä. Neiti alkoi heti tuijottaa liikkuria, ja sille tielle se sitten jäikin. Kapulan Dee otti vasta toisella käskyllä, kun jatkoi vain liikkurin tapittamista. Itse sähläsin irrotuksessa ja kapula tipahti maahan.

Kaukot: 9,5 - Tästä oon tosi ylpee! Dee teki tosi hienosti, ja oli kokoajan skarppina. Vaihdot onnistui hienosti, eikä Dee liikahtanut eteen- eikä taaksepäin. Yhdessä vaihdossa inahti, joten siitä -0,5p.

Estehyppy: 9,5 - Hieno! Tätä ei olla tehty ollenkaan avoesteellä, joten vähän jänskätti mitä Della meinaa tässä liikkeessä tehdä. :D Neiti kuitenkin veti tosi hienosti, mutta lopun perusasento oli hieman vino, siitä pistevähennys.

Paikkamakuu: 10 - Laskeskelin jo ennen paikkista, että riittääkö ykköstulokseen, jos lähtee pisteitä muiden käskyihin reagoimisesta... :D Neiti kuitenkin totteli vain omia käskyjä, eikä itse paikallamakaaminenkaan ollut virheellistä.

Kokonaisvaikutus: 7,5 - Ääntelystä lähti jälleen pisteitä. Siirtymät oli myös täyttä häsläystä, enkä keskittynyt niihin. En hypyttänyt Dellaa ollenkaan, enkä ymmärrä miksi. Lisäksi tuomari sanoi, että kannattaaa olla varovainen, kun annoin Dellalle ennakoivan merkin ennen maahanjäävää. Nykyiset säännöt nimittäin kieltävät kaiken koiran ohjaamisen/koskemisen ennen liikettä, ja antamani ennakoiva merkki voidaan tulkita ohjaavaksi merkiksi. Pitää siis vain opettaa Della kuuntelemaan... :D

Yhteensä 170,5p, 1-tulos, TK1, sij.4/11

Me siis viimein tehtiin se! Ette arvaakaan miten riemu repesi, kun tuomari palkintojen jaossa tokaisi, että seuraavaksi siirrytään ykköstuloksiin, eikä me oltu saatu vielä kilpailukirjaa. Vuoden tavoite saatiin siis tehtyä! :) Seuraavaksi sitten treenaamaan avon liikkeitä, ja niissä kyllä riittää treenattavaa. :D

Kuulumisia harrastusrintamalta

Koulujen alettua 11.8. ei ole ollut ihan hirveästi aikaa päivitellä blogia. Itsenäisille treeneillekään ei ole ollut aikaa kuin viikonloppuisin, ts. ollaan pidelty aikalailla tokolomaa nämä muutamat viikot. Meillähän piti olla koe 23.8, mutta jouduttiin lopulta peruuttaan sinne meno, koska serkun ristiäiset osuivat samalle päivälle. Toisaalta ihan hyväkin ettei päästy, koska niinkuin edellä mainitsin, treenit on jääneet todella vähälle. Kyllähän koira osaa kaikki uudetkin aloliikkeet, mutta häiriötä ja kokeenomaisuutta ei olla vielä saatu treeneihin lisättyä tarpeeksi. Todennäköisesti siis ilmoitan Dellan seuraaviin kokeisiin vasta lokakuulle, kun ensimmäinen jakso lukiossa loppuu, ja uusi, paljon kevyempi alkaa. Silloin sitten keretään treenaankin enemmän. :) (Postausta kuvittamassa muutama satunnainen ennenjulkaisematon kuva)

Lauantai-illasta päästiin kuitenkin pitkästä aikaa treenikentälle. Ajattelin treenata vähän erilaisempia juttuja, eikä vaan niitä perusseuraamisia, jääviä, jne. Aloiteltiin sitten ruudulla, koska sain viimein ostettua uudet tötsät Tigeristä hintaan 4e. :D Ollaan lähdetty tekeen sitä nyt kosketusalustan kanssa, joten ihan aluksi vahvisteltiin vain sitä. Kuitenkin heti, kun vein tarketin ruudun sisälle, neiti meni ihan sekaisin ja "kansi"-käskyllä kävi kiertämässä ruudun jokaisen tötsän ympäri. Aika taitavasti neiti kyllä vältteli ruudun keskellä olevaa tarkettia. :D Aloitettiin sitten ihan alusta, eli vein tarketin takaisin ruudun ulkopuolelle ja sitten pikku hiljaa siirsin sitä kohti ruutua. Saatiin tosi paljon onnistuneita toistoja, ja lopulta sain sitten tarketin ruutuun asti. Della ei (ihme kyllä) sekoittanut enää ollenkaan käskyjä, eli saatiin vielä tosi hyvät onnistumiset loppuun!

Sitten tehtiin muutaman kerran tunnari. Ollaan otettu siinä aika paljon pakkia, eli Dee on alkanut sählään ja ei malta haistella ollenkaan, vaan kokeilee satunnaisesti vain palikoita. Niinpä alkuun laitoin vain kolme tunnaria noin 20cm etäisyydelle toisistaan ja niiden päälle matalat avopääkartiot. Della malttoi haistella kaikkia palikoita ja merkkasi sitten hienosti omansa. Oikeastaan neiti nappasi kartion suuhunsa ja yritti saada sen alla olevaa tunnaria hampaisiinsa. :D

Koska Dee malttoi hyvin haistella, otin sitten kartiot pois ja lisäsin yhden palikan vielä. Dee malttoi haistella kaikki palikat, tosin maistoikin yhtä, mutta oman palikan se sieltä löysi ja lähti palauttamaan. Palkkasin siitä heti. Seuraavalla toistolla Dee teki samalla tavalla. Sitten otin tyhmänä vielä yhden toiston ja häslääminen alkoi. Della nappasi vain sattumanvaraisesti jonkun, eikä oikein malttanut haistella. Otin vielä yhden toiston ja samaa häsläämistä taas... en sitten viitsinyt enää ottaa toistoja, koska sama pelleily olisi todennäköisesti jatkunut.

Sitten tehtiin kapulan pitoa. Nyt otin treenattavaksi asiaksi irroituksen. Della välillä meinaa vähän ennakoida irrotusta ja kapula tipahtaa maahan mun käsistä. Nyt sitten hämäsin Dellaa koskettelemalla kapulaa ilman, että käskin sitä irrottamaan. Nopeasti Dee hoksasi jutun ja piti tosi hyvällä otteella loppuun asti. Vielä kuitenkin tarvitaan tähän liikkeeseen häiriötreeniä. Nyt kokeilin ekaa kertaa myös tehdä liikettä Dellan edessä ja se on kyllä kieltämättä vähän helpompaa, kun ei tarvi kurotella kapulaa. Näin pitää siis tehdä jatkossakin.

Loppuun tehtiin vielä muutama luoksari, sekä seuraamisen perusasentoja. Yhteensä tehtiin kolme luoksaria, joista vika oli vauhtiluoksari, eli vapautin palkalle jo puolessa välissä, kun vauhti oli maksimissaan. Kaksi ekaa olivat hyviä, mutta vauhti tippui raville jo vähän puolenvälin jälkeen. Della kuitenkin tuli hiljaa ja perusasento oli hyvä.

Seuraamisen perusasentoja tehtiin imuttamalla, koska perusasennot olivat tooodella edessä kun kokeilin vähän Dellan seuruuta. Imuttamistoistojen jälkeen pa:n paikka olikin sitten huimasti parempi! Seuruu vaikutti muutenkin paljon rauhallisemmalta, eikä niin kiihkeältä kuin Deellä yleensä.

Saatiin siis hyvät onnistumiset loppuun, vaikka alussa meinasikin vähän usko kadota neidin touhuihin. :D Kyllä se osaa, kun vähän vaan jaksaa kuunnella ja keskittyä.

Agilitystä voisin kertoa sen verran, että Della on nyt mennyt erikseen 12 keppiä! Muutaman kerran kokeiltiin myös radan yhteydessä ja neiti oli toosi pätevä, mutta vikaa väliä ei malttanut enää mennä. Dellalle onkin muodostunut vikoista väleistä ne vaikeimmat, kun rytmi meinaa vähän kadota pujotteluasennnon noustessa ja vauhdin hidastuessa, eikä neidillä oikein enää riitä kärsivällisyyskään. Vielä kun saadaan alle varmoja kepittelyjä radan yhteydessä, niin vähän kuumottaisi ilmota neiti kisoihinkin...

Viimeisen sertin metsästystä

© Nanna Salmela

Lauantaina 8.8. oli Nokian ryhmis, jonne siis lähdettiin metsästämään Dellalle sitä viimeistä valionarvoon oikeuttavaa sertiä. Koira näytti suoraan sanottuna aika kauhealta, trimmauksen jälkeen en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. :D Della oli ainoa rotunsa edustaja ja tuomarina oli todella tiukka Anita Al-bachy. Pelkkä eri sieltä sitten napsahti, eli pienestä jäi kiinni valioituminen kuitenkin. Kuulin tuomarin sanovan, että ei anna sa:ta, koska kevyet korvat ja liian tiukka häntä. Allekirjoitan kyllä molemmat ihan täysin, harmi vaan, ettei kummallekaan voi tehdä mitään. Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan:
"2v. Erinomaiset mittasuhteet ja raajakorkeuden omaava narttu. Hyvä purenta. Erinomainen pigmentti. Hyvät silmät. Pää voisi olla kauttaaltaan pidempilinjaisempi. Ilmavat korvat. Hyvä kaula ja selkä. Erinomainen karvan karkeus. Yhdensuuntaiset rodunomaiset liikkeet." AVO ERI, AVK1

© Nanna Salmela

Lauantai-iltana Mirjami ja Nasta (Kasevan Antaa Palaa) saapuivat meille. Oli Nasta vähän kasvanu viime kerrasta. :D Lähdettiin sitten uittamaan vähän pumeja ja Nastastakin tuli muutama kiva kuva.







Sunnuntaiaamusta lähdettiin sitten Mirjamin ja nuorten pumien kanssa kohti Turkua ja unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyä. Se järjestettiin Turun elonäyttelyn yhteydessä, joten löydettiin paikalle helposti. Ravirata oikein hehkui kuumuutta ja koirien häkit piti sijoittaa huolellisesti varjoon. Onneksi sain Mirjamilta aurinkorasvaa, muuten olisin ihan varmasti palanut. :D
Pumeja oli ilmoitettu 36, joista narttuja oli 15. Tuomarina meillä oli tuttu Maija Sylgrén, joka tuomaroi Dellaa neidin toisessa pentunäyttelyssä (klik).

Dellan kanssa avoimessa luokassa oli nartut Teräsvillan Ainoa Oikea ja Crispum's Firebird. Della esiintyi tosi kivasti ja varsinkin seisominen oli nyt hyvää. Siitä huolimatta neidille napsahti EH. Lisäksi Della jäi viimeiseksi luokassaan. Tässä koko arvostelu:
"Oikeat rungon mittasuhteet. Hieman kevytpiirteinen pää. Kevyet korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Rintakehä saisi olla syvempi ja olkavarsi viistompi. Hyvät takakulmaukset. Hieman sykerö häntä. Liikkuu riittävällä askeleella. Karva ei parhaimmillaan." AVO EH, AVK3

Aika paljon tämä tuomari siis löysi nyt vikoja Dellasta. :D Muuten kyllä allekirjoitan tämänkin arvostelun, mutta vähän tuota "liikkuu riittävällä askeleella" ihmettelen. Ennen Dellan liikkeitä on kehuttu tosi hyviksi ja erittäin tyypillisiksi. Jännä myös, että lauantaina Dellan turkin karkeus oli erinomainen ja seuraavana päivänä karva ei ole parhaimmillaan. Nooh... :D Eihän se turkki todellakaan parhaimmillaan ollut, kun oli ihan liian lyhyt. Joka tapauksessa sertiä ei siis tältäkään reissulta irronnut, ja nyt todennäköisesti pidetään vähän taukoa, jolloin Della saa kasvatella vähän karvaa seuraaviin koitoksiin.

Nasta tuli hienosti junnuluokassa toiseksi ja sai vielä sa:n. PN-kisassa ei sitten enää menestystä tullut. Nopeasti lähdettiin sitten takaisin kohti kotia, koska vesi alkoi olemaan lopussa ja koirat sekä omistajat alkoivat olla jo ihan väsyneitä ja paahtuneita. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan mukava näyttelypäivä ja näin samalla myös Dellan velipoika Kitin (Camms Dynamit), sekä Dellan sedän PP:n (Camms Attityd). Della ja Kiti olivat kyllä ihan erinäköisiä, ja kokoerokin oli huomattava. :D

Camms Dynamit

Kotiin päästyä lähdettiin sitten metsään vähän juoksuttamaan tupsukorvia. Kovasti pumit kyllä juoksivat metsää ympäri yhdessä, vaikka kotona Dellaa vähän jänskättikin olla Nastan seurassa. Sain napattua kolmikosta myös muutaman yhteiskuvan.

Lella irvistää >:D

Maanantaiaamusta käytiin vielä vähän treenailemassa tokoa Mirjamin ja Nastan kanssa. Yritin vähän ohjastaa, miten päästä tokossa eteenpäin, kun Nastalta kuitenkin löytyi mielyttämisenhalua ja intoa tokoilla. Välillä tosin keskittyminen oli vähän hankalaa, mutta sen kyllä ymmärtää noin nuorelta pumilta uudessa ympäristössä. Dellan kanssa oikeastaan vaan höntsäiltiin ja keskityttiin enemmänkin siihen kuonon kiinni pitämiseen. Hyvin se loppujen lopuksi onnistuikin, kun sain aina otettua Nastan treeniin kun Dee joutui jäähylle.
Pian treenien jälkeen Mirjami ja Nasta sitten lähtivätkin. Kiitos paljon vielä huippuviikonlopusta! :)

Viime viikon keskiviikkona käytiin Dellan kanssa silmä- ja polvitarkastuksessa. Silmistä ei löytynyt mitään, ja polvetkin olivat 0/0. Nyt siis on enää jäljellä dm- ja pll-testit, ennen kuin Camilla pennuttaa Dellan (ellei testeitä löydy mitään hälyttävää).

Tänään ilmoitin myös Hempun TamSKin tokoilijoille suunnatulle rally-tokon alkeiskurssille. Ihan parasta päästä treenaan blondipumin kanssa kunnolla valvovan silmän alle. Kurssi alkaa vasta syyskuun lopulla, mutta innolla molemmat odotellaan sitä! Lisäksi Dellakin on nyt ilmoitettu jatkamaan Saanan ja Annan agiryhmässä talvikaudella. :)

Taistelua mustikoista ja koirakavereita

Eilen lähdettiin äitin kanssa metsään juoksuttamaan koiria. Otettiin varalta rasia mukaan, mikäli löydettäisiin mustikoita. Metsä olikin sitten ihan täynnä tätä superfoodia, joten keräiltiin niitä äitin kanssa koko rasia täyteen. Koirat myös innostuivat hommasta, tosin ne popsivat mustikat suoraan omiin suihinsa. Hempu varsinkin oli röyhkeä mustikoiden napostelija, joka tilaisuuden tullen yritti napata niitä käsistä ja rasiasta. Della puolestaan ei tykännyt repiä mustikoita itse (koska hyi sitten lehtiäkin tuli mukana ja sitten nekin meni suuhun), vaan sille piti poimia ihan omat mustikat.

Hempuhan oli pienenä todella kova syömään mustikoita metsästä, mutta viime vuosina se ei enää suostunut jostain syystä syömään niitä. Della ei varmaan ole ennemmin huomannut näitä herkkuja metsässä, koska se ei myöskään ole aiemmin syönyt mustikoita. Nyt kuitenkin Dellalle alkoi maistua, joten niin Hempunkin piti sitten taas alkaa syömään niitä.

Sitten muita juttuja. Eilen tuli muutama iloinen viesti sähköpostiin. Ensinäkin tuli Dellan numerolappu Nokian ryhmikseen. Neiti on ainut pumi, eli ainakaan viimeinen serti ei jää kanssakilpailijoista kiinni. :D Saa nyt nähdä mitä tuomari tykkää karvattomasta Dellasta. Jouduin about viikko sitten leikkaamaan Deen selän turkin ihan lyhyeksi, kun siellä oli niin huonoa karvaa. Nyt karva on jo hieman kasvanut, mutta vielä jos muutama milli tulisi lisää, niin se kovasti helpottaisi turkin muotoilua. Vielä on siis melkein pari viikkoa aikaa kasvatella turkkia. :D Tässä hieman kuvaa neidin tämänhetkisestä kampauksesta.

Bikini-Della 2v ja 1kk

Sitten toiseksi, me saatiin koepaikka! Päästään nimittäin korkkaamaan uusi alokasluokka oman seuran kisoissa 23.8. Oon tosi innoissani, mutta hiukan mietityttää esim. kaukojen koevarmuus. Treeneissä niissä ei ole ongelmaa, mutta en tiedä, miten Della tekee niitä koetilanteessa. Onneksi tässä on vielä aikaa treenata kunnolla, vielä luvassa on ainakin paljon häiriötreeniä.

Pikkuneiti etsii itselleen aina pehmeimmän paikan nukkua :D

Ja sitten muihin mukaviin juttuihin, nimittäin tänään lähti tilaukseen pumeille Back On Track verkkoloimi! Tästäkin oon tosi tosi innoissani, mihin muuhunkaan sitä käyttäisi synttärirahat? :D Vähän piti miettiä sopivaa kokoa, koska loimi tulee yhteiseksi molemmille pumeille ja Dellalla on Hempua aavistuksen lyhyempi selkä. Tilaukseen lähti lopulta kokoa 40 oleva loimi ja todella toivon, että se sopii molemmille. Hempulla loimea tullaan käyttämään selän takia kotona, jos jumit ja kipuilu vähenisi sen ansioista. Della puolestaan tarvitsee loimea agitreeneihin varsinkin kylmemmällä ilmalla, ettei mene ihan jumiin. Niin kuin ehkä huomaatte, en malta odottaa, että päästään kokeilemaan tätä tuotetta, oon siitä jo niin kauan haaveillut! :)

Eilen treffailtiin myös pitkästä aikaa Jennaa ja Appia. Heti aamusta lähdettiin metsään juoksuttaan koiria ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Kaikki koirat leikkivät sopuisasti yhdessä (mitä nyt kerran jouduin Hempua kunnolla komentamaan) ja ainakin pumit olivat ihan väsyneitä lenkin jälkeen. 

Käytiin vähän treenailemassakin ja itse otin pelkän Dellan mukaan. Tehtiin lähinnä merkkiä, kaukoja, metskua ja noutoa. Yksi paikkiskin tehtiin uusien sääntöjen mukaisesti. Merkkiä oikeastaan vaan vahvisteltiin, joka kerralla neiti juoksi täysillä merkille ja pysähtyi siellä. Kaukoja tehtiin noin 3m etäisyydellä ja vain i-m-i-vaihtoja. Paikoillaan neiti pysyi hienosti ja teki muutenkin teknisesti hyvin, mutta käytti ääntään jatkuvasti. Itse pitäisi vaan pysyi todella tiukkana tuon ääntelyn kanssa, että jos koira alkaa vähänkin vinkumaan, tmv. se joutuu jäähylle. Siinä kuitenkin lähtee heti tekemisen ilo, jos joutuu viemään koiraa kokoajan jäähylle. Pitäisi vaan malttaa...

Noutokapulan kanssa tehtiin ensin pitoa, aikana kokeenomaisesti se viisi sekuntia. Siinä ei mitään ongelmaa, neiti tarttui kapulaan hienosti pureskelematta ja luovutti hyvin. Sitten tehtiin muutama iskunouto, muuten Dee teki hyvin, mutta takaisin tullessa vauhti tuntui olevan hitaampi mitä normaalisti. Lisäksi neiti vähän sekoili kapulan nostossa, eikä saanut napattua kapulaa kätevästi. Ennen Dellalla on ollut itsestään tosi hyvä tekniikka nostaa kapula takaapäin, mutta saa nähdä joudutaanko opettelemaan se uudestaan.

Metallin kanssa tehtiin myös muutama pitoharjoitus ja muutama iskunouto. Ensimmäisellä kerralla neiti vähän katsoi kapulaa ja mietti kannattaako sitä ottaa ollenkaan suuhun, mutta toisesta käskystä nappasi sitten metallin. Metallia Della pitää vielä aika huonosti ja kevyesti suussa, mutta pikku hiljaa senkin ote on alkanut parantua. Iskunoudoissa palkkasin suoraan siitä, kun Dee nosti kapulan suuhun. Välillä neiti jää vieläkin katsomaan, että "tarviiko tätä nyt ottaa suuhun", mutta aika nopeasti kuitenkin Dee sen nappaa lopulta. 

Yksi paikkiskin siis tehtiin. Käskettiin koirat vuorotellen maahan, ensin App ja sitten Della. Dee ei reagoinut ollenkaan Jennan käskyihin, ei edes ylös noustessa. Maassa Della pysyi sitten hienosti sen vajaa minuutin, tosin jätin sen taas vähän vinoon. Itse kun en ikinä muista katsoa, että Dee on suorassa kun aloitan liikkeen...



Treenien jälkeen mentiin meille katsomaan leffaa ja koirat saivat levätä. Oli kyllä tosi kiva nähdä taas Jennaa ja Appia, pian taas uudestaan! :)