Pumien treeniringin tokotreenit

Ihan ensimmäiseksi pitää ilmoittaa, että mut ja Della on VALITTU KENNELLIITON TOKONUORTEN VALMENNUSRYHMÄÄN! Ihan huippua! Kuulin, että sinne oli ollut tänä vuonna tosi paljon hakijoita, joten on ihan mahtavaa, että me päästiin mukaan! Innolla odotan maaliskuun treeniviikonloppua! :)

Ja sitten asiaan. Lauantaina 10.1 oli herätys jo klo. 5:40, sillä varttia yli kuusi piti startata kohti Akaata. Iskä heitti meidät Jaanalle juuri seitsemäksi ja siitä sitten suunnattiin kohti Veikkolan PiskiPajaa ja pumien tokotreenejä.

Matkalla noukittiin vielä Pirita ja Taivas mukaan. Aivan loppumatkasta eksyttiin, joten oltiin hieman myöhässä. Onneksi vasta ensimmäinen koirakko oli mennyt, joten paljoa ei skipattu.

Koulutus alkoi siis klo. 9 ja kouluttajana meillä oli Angelica Leiman. Jokaisella koirakolla oli 20min treeniaikaa ja päivään sisältyi myös luento, lounastauko ja yhteinen paikkamakuu kokeenomaisesti. Dellan kohdalta päivä alkoi kahdentoista aikaan, kun heti lounastauon jälkeen tehtiin paikkamakuu. Otin Dellan ehkä hieman liian myöhään autosta, sillä Deellä oli ihan älyttömästi energiaa. Sain sen kuitenkin jotenkin rauhotettua pienellä lämppälenkillä.

Halliin mennessä Della oli todella nätisti, eikä nostanut ollenkaan kierroksia, vaikka reunoilla näkyikin aksaesteitä, ym. Melkein heti me mentiin jo kentälle ja Ansu teki kehääntulotarkastuksen. Dellalta se sujui ongelmitta, tosin juoksutarkastusta ei ollut, ainoastaan pienet rapsutukset. Sitten mentiin riviin ja aloitettiin paikkamakuu. Ei siis tehty ollenkaan luoksepäästävyyttä (tosin Deellä siinä ei ole mitään ongelmaa). Dellalla nousi hieman kierrokset, kun pyysin sitä perusasentoon, joten neidillä meni vähän hutiloinniksi. Kolmannella kerralla sain sen kuitenkin oikeaan kohtaan ja otin taluttiman pois. Dee meni ensimmäisellä käskyllä nopeasti maahan ja se jäi riviin rauhassa. Melkein heti Della laittoi päänsä alas (vaikken ole sitä sille opettanut). Kerran 2 min aikana Della vähän nosti katsettaan, kun ulkoa kuului ääniä, mutta muuten neiti pysyi rivissä todella hienosti. Perusasentoon Della nousi vähän huonosti ja hätäisesti, sitä pitää siis ehdottomasti muistaa treenata lisää!

Seuraavan kerran Della pääsikin treenaamaan kahdelta, kun oli meidän yksittäistreenivuoro. Niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, tarkoitus oli tehdä liikkeiden välejä. Juteltiin sitten Ansun kanssa aluksi vähän erilaisista tavoista, miten liikkeiden välejä voi tehdä. Meille löydettiin sopivaksi tavaksi ihan normaali koiran vapautus ja sitten pomputtaminen palkkana. Kuitenkin samantien, jos koira sanoo jotain, niin heti kielto. Otettiin sitten ihan perusasentoa ja siitä vapautusta pomputtamalla. Della meinasi ensin purra käsiä, joten otettiin heti uudestaan. Seuraavalla kerralla vapautus ja pomputtaminen onnistui hyvin, eikä Della pitänyt äännähdystäkään! Della oli ihan täydellisessä vireessä, joten se myöskin keskittyi todella hienosti. Vitsit olin ylpeä. ♥

Seuraavaksi kokeiltiin seuruuseen lähtöä. Siinä kokeiltiin sellaista, että laitoin Dellan eteen nameja maahan ja kun seuruu oli alkamassa, annoin Dellan ensin syödä namit ja juuri kun Dee oli syömässä viimeistä namia, annoin seuruu-käskyn ja lähdin liikkeelle. Dellä lähti mukaan vähän huonosti, mutta se johtui liian pienistä nameista, joita se jäi sitten etsimään. Vinkki oli kuitenkin todella hyvä ja aiotaan kyllä tehdä lisää näitä treenejä! :)

Meillä oli vielä paljon aikaa, joten otettiin sitten kokeenomaista seuruuta. Della ei pitänyt taaskaan pienintäkään ääntä, vaan keskittyi hienosti. Ongelmaksi kuitenkin muodostui seuruuttaminen seinää kohti, jolloin Dellan kontakti tipahti. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan odotettavissa, koska Della treenaa tokoa pääosin ulkona kentällä, jossa siis ei ole seiniä. Näitä treenejä pitää siis ottaa lisää, vaikka Ansun mukaan harvoin alemmissa luokissa koiria seuruutetaan noin lähelle seinää.

Sitten otettiin vielä jääviä. Aloitettiin maahanmenosta. Ensimmäisellä kahdella kerralla Dee jäi seisomaan (!?!), joten otin sitten erikseen pari maahanmenoa, joiden jälkeen neiti suoritti täydellisen maahanjäävän. :) Siitä heti seisomaan jääminen, joka sujui ensimmäisellä kerralla hienosti. Selkeästi ennakoiva merkki on auttanut tähän, vielä pitäisi ehkä keksiä maahanmenollekin oma ennakoiva, ettei menisi vahingossakaan sekaisin. Saatiin kyllä todella paljon huippuvinkkejä, näillä päästään taas jatkamaan vähäksi aikaa. ;)

Päivään sisältyi myös luento, jossa Ansu kertoi omasta tokotaustastaan ja yleisestikin tokosta. Oli kyllä todella hyvä mieleenpalauttelu ja paljon uutta tuli myös opittua! En nyt ala luennosta sen enempää kertoa, mutta tässä jotain sekavia muistiinpanoja, joita merkkailin jälkeenpäin:

- liikkeiden paloittelu opetteluvaiheessa

- tekninen- ja asennepuoli

- toko sisältää nopeaa ja hidasta tempoa, muista vaihtelun opettelu

- epäonnistumisien hakeminen -> koira tietää oikeasti mitä tehdä ja mitä ei tehdä (esim. paikkamakuu)

- tarkat treenisuunnitelmat etukäteen, ei luppoaikaa!!!

- treenejä ei venytetä!

- leikki: lelu poispäin koirasta

Itselle ainakin tuo treenien suunnittelu ja se, ettei treeniaikaa saa venyttää, on vähän sellaisia, joihin pitäisi panostaa. Kun yleensä mennään vaan "tekeen jotain", eikä siitä tule sitten mitään järkevää. :D

Mutta tosiaan oli kyllä hyvä luento ja muutenkin ihan huippu päivä muiden tokopumien ja omistajien seurassa! Kiitos vielä kaikille, mahdollisimman pian uudestaan! ;)

Hempukan jatkosta

Hempukan tilanne on mietityttänyt itseäni jo todella kauan. Olen kuluttanut tunteja pohtien, mitä blondipumin kanssa pitäisi tehdä harrastusten, tai lähinnä agilityn, suhteen. Lopullisia päätöksiä en kuitenkaan ole vielä tehnyt, mutta alla vähän ajatuksia tulevasta.

Dellan tultua Hempukan aika luonnollisesti puolittui. Nyt kun Deen kanssa ollaan lähes samoissa asemissa kisaamisien suhteen, on ajankäyttö ja treeni/kisasuunnitelmien tekeminen entistä vaikeampaa. Kun välillä tuntuu, että nyt pitäisi keskittyä Hempun agilityyn ja toisaalta tuntuu, että ehkä sittenkin Dellan toko on nyt tärkeämpää. Nuoren koiran kanssa kun haluisi koko ajan edistyä ja tehdä paljon pohjia tulevaa varten. Vielä kun Dellasta löytyy niin järkyttävästi potentiaalia, niin sille haluaisi uhrata kaiken aikansa, että saisi koirasta kaiken irti.

Meillä on kaksi lajia koirien kanssa, agility ja toko. Näissä molemmissa lajeissa haluaisin kisata tavoitteellisesti. Kahden koiran kanssa se on kuitenkin todella hankalaa, koska molemmille pitäisi löytyä maximimäärä treeniaikaa, jotta edistystä tulisi toivotunlaisesti. Nyt se aika puolittuu koirien kesken. Jotain on siis tehtävä ja pitkien mietintöjen jälkeen olen päättänyt vähentää Hempukan harrastamista ainakin aksan osalta. Se ei kuitenkaan johdu ainoastaan siitä, että haluan saada Dellalle maximimäärän treeniaikaa, vaan siihen löytyy myös useita muita syitä.

Suurin syy on ehdottomasti Hempukan terveyden tila. H:n selän tilanne näyttää vain pahenevan. Varsinkin talvisin selkä on jatkuvasti jumissa, ja tänäänkin kun hieroin selkää, niin Hempu alkoi samantien nuolla huuliaan tuskaisesti ja yritti saada mua lopettamaan. Tuntuu pahalta katsoa, kun koira on noin kipeä. Kun Hempun sakralisaatio todettiin muutama vuosi sitten, monet sanoivat, että ei mitään hätää, jatka vain harrastamista. Sakralisaatio oli silloin vasta kehittymässä, ja selän tilanne oli paljon parempi mitä nyt. Huolellisilla lämpillä Hempulla oli vain jumeja ja koira oli parempi kotonakin. Nyt kuitenkin selkä on selvästi kipeä ja koira on ärtyisempi. Olen myös tajunnut, että meidän alkutalven aksan kontaktiongelmat saattoivat hyvin johtua H:n selästä. Sitä kun ei ikinä voi tietää. Loppukesän fyssarikäynnillä ei onneksi löytynyt mitään hälyttävää ja selän jumit saatiin auki. Silti jalan pyörittäminen liikkeessä jatkui ja joka lenkillä edelleen näen takajalan epäpuhtaan kiertoradan.

Hempu rakastaa agilityä silminnähden, sitä en voi kiistää. Samalla agility kuitenkin kipeyttää Hempun selkää eniten. Tuntuisi niin tyhmältä viedä koiralta sen ehdottomasti lempiharrastus, mutta taas toisaalta sitä ei kestä katsoa, miten sen selkä on kipeä. Hempu on kuitenkin vasta 4-vuotias. Sen ikäinen koira ja sairaseläke ei voi mitenkään kuulua yhteen.

Missä menee se raja, että koiran voi päästää sairaseläkkeelle agilitystä? 

Hempu on muutenkin sellainen koira, että se ei tarvitse miljoonaa harrastusta ja jatkuvaa treeneissä ravaamista. Se on tyytyväinen, kun se saa makoilla sohvalla oman ihmisensä kainalossa ja juosta metsässä vapaana. Tähän mennessä kaikki harrastaminen on ollut plussaa, mutta ei mitenkään välttämätöntä. Hempulla ei ole sellaista työmoottoria, jonka avulla se paahtaisi hulluna töitä. Kyllä se lähtee innolla kaikkeen mukaan ja sen kanssa on mukava puuhastella kaikennäköistä, mutta palo töitä kohtaan puuttuu. Se on asia, jonka takia itse en koe Hempun kanssa treenaamista niin palkitsevaksi, kuin esim. Dellan.

Niinpä olen kallistumassa sille puolelle, että jätettäisiin Hempun kanssa pikku hiljaa agilitykentät ja keskityttäisiin muihin lajeihin. Näitä olisivat sitten luultavasti rally-toko (eksyinkin jo katselemaan sopivia kursseja...) ja ehkä dobo-tyyppinen jumppailu selkää varten. Tokon kohdalla mietin vielä mitä tehdä, mutta sen voin sanoa, että ainakin alon koulari me haetaan ja sitten vasta mietitään mahdollista kisauran lopettamista. Sen kanssa oon tehnyt niin älyttömästi töitä, että haluan myös sen palkinnon siihen nimen eteen. 

Valkussa käydään Hempun kanssa ainakin nyt vielä kauden loppuun ja sitten mietitään, että mitä tehdään. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vaihtaa Della valkkuun, mutta sitä pitää vielä miettiä. 

Toivon, että löytäisin kaikkia osapuolia mielyttävän ratkaisun.

Mitä muuta me ollaan tehty?

En ole kirjoitellut blogin puolelle oikeita kuulumisia pitkään aikaan, joten olkaa hyvä!

Ollaan treffailtu Jennaa ja Appia ahkerasti siitä asti, kun App Suomeen muutti. Hempun mielestä on ihan parasta kiusata pientä Appia haukkumalla ja pomppimalla sen ympärillä. App taas yrittää ihan tosissaan murista ja pelotella Hempua, josta neiti saa vielä enemmän iloa irti. Muutaman kerran kaverukset ovat kyllä jo leikkineet ja molemmilla on ollut kivaa.

Jenna The Namitäti taas vauhdissa...

Della on päättänyt vihata Appia sydämensä pohjasta, vaikka luulisi ruotsalaisten pitävän yhtä. :D Dellan mielestä App on rasittava pieni riiviö, joka saa luvan pysyä kaukana hänestä. Aluksi Della alkoi murisemaan ja irvistelemään Appille, jos se tuli liian nopeasti sen lähelle. Nyt kuitenkin Della jo pikku hiljaa alkaa sietämään Appia ja on jo muutaman kerran mennyt haistelemaan sitä. Koko ajan pienten yhteiselo alkaa siis menemään parempaan suuntaan! :)

Hempun ilme kertoo pitkälti, miten uuvuttava ja raskas prosessi oli saada muutaman kk ikäinen bc pysymään sekunnin paikallaan...

Joulukuussa käytiin myös odotetussa Niinun aksakoulutuksessa. Niinu oli suunnitellut meille todella pitkän radan, jota en muistanut ollenkaan. No, eipä me sitten mentykään sitä paljon ollenkaan. Itsellä ei pysynyt ajatus mukana tekemisessä, mutta koira teki kyllä kivasti. H teki mm. todella upean putken ohituksen, mitä muut koirakot hinkkasivat pitkään. Lopulta tehtiin oikeastaan vain irtoamista, joka onkin Hempukan ikuisuusongelma. Sillä ei vaan ole sellaista paloa esteille, että se suostuisi irtoamaan. Huoh. Toisin sanoen käytiin koulutuksessa vain toteamassa, ettei Hempu irtoa. Taas sain itse palautetta, etten kehu koiraa. Jotenkin en vaan pysty olemaan yhtä rento kouluttajien läsnäollessa ja samalla sitten koiran kehuminen jää. Ensi kerralla pitää oikein panostaa kehumiseen!

Lisäksi ollaan tietenkin käyty ahkerasti molempien viikkotreeneissä. Joulukuun aikana meillä oli valkussa tosi monta eri kouluttajaa, ja alla olisikin videota meidän treeneistä joulukuun ajalta!



Joulukuun alussa meillähän oli vielä aikamoinen kontaktiongelma, mutta muutaman kunnon treenikerran jälkeen se on taas hävinnyt. Niistoja ja keppejäkin ollaan tehty ihan kivasti, molemmat toimii aika hyvin. Vielä pitäisi saada lisää keppitreeneihin lähetyksiä eri kulmista ja itsenäisempiä keppejä. Tammi-helmikuun ajan meille ei ole tulossa hirveästi kouluttajia valkkuun, joten silloin sitten tehdään niitä! Lisäksi ohjelmaan ehdottomasti enemmän ja enemmän irtoamistreeniä!

Dellan kanssa ollaan myös aksailtu ja alla olisikin video valkusta, jossa se oli kerran poikkeuksellisesti mukana! Tehtiin siis tuollaista lyhyttä radan pätkää Lelluran kanssa.



Kerran taidettiin käydä joulukuussa itsenäisestikin treenaamassa ja silloin tehtiin puomin kontaktia. Lähinnä tehtiin vaan kontaktia etupalkalla niin, että Della pystyisi menemään 2on2off-asentoon, vaikka olisin sen takana. Saatiinkin tosi paljon onnistumisia ja pian Dellan puomi näyttäisikin olevan jo kasassa! :)
Paljon ollaan tehty myös keppejä. Jonkun verran ollaan otettu pakkia, kun Dee on päättänyt, ettei enää irtoakaan kepeille, ainakaan menemällä oikeaan väliin. Vinokepit on jo ihan muutamaa astetta vailla pystyt ja samalla Dellan vauhtikin on luonnollisesti hidastunut aika paljon. Nyt vain pitää tehdä tooodella paljon keppejä juurikin tuossa kulmassa, että siihen tulee se varmuus ja samalla Dellalle syntyisi säännöllinen rytmi niille. Voisinkin tehdä vertailuvideon, kun Dellan kepit valmistuvat, että miten keppien eri opetustyylit ovat vaikuttaneet koirien asentoihin suorittaa kepit. Hempukkahan on opetettu verkoilla ja peruuttamalla, kun taas Dellan kanssa ollaan tehty nyt vinokepeillä. Heittäkää kommenttia, jos semmonen kiinnostaisi!

Paljon ollaan myös likkojen kanssa ravattu metsässä, ja kamerakin on päässyt muutaman kerran mukaan. Alla muutamia kuvia, täältä lisää! Valkotasapaino heittää varmaan tosi paljon, kun läppärin näytöllä noi kaikkien kuvien lumet näyttää ihan valkoisilta, mutta kännykän näytöllä osa on ihan sinisiä tai keltaisia. :/ Lisäksi kuvat on kahdella eri reissulta, että älkää ihmetelkö, miksi Hempulla on osassa valjaat ja osassa panta. :D



















Tokoiltu ollaan likkojen kanssa aika vähän lumien tultua maahan, vaan kerran käytiin Dellan kanssa hallilla tokoa varten. Deen kanssa keskusteltiin vähän äänenkäytöstä ja jäähynurkka tuli neidille yllättävän tutuksi. Saatiin kyllä tosi kivoja pätkiä, kun neiti malttoi keskittyä ja olla hiljaa. Alettiin jo ketjuttamaan alon nykyisiä liikkeitä takaperin, kun oikeastaan kaikki liikkeet ovat nyt kisakunnossa. Ainoa, mitä pitää ehdottomasti treenata on liikkeiden välit, joissa on siis ongelmana pakan hajoaminen vapautuksen jälkeen. Nyt onkin tullut mietittyä erilaisia vaihtoehtoja liikkeiden välille ja lisää treeniä on tulossa, sillä huomenna (la) me suunnataan Dellan kanssa pumien tokotreeneihin Veikkolaan heti aamusta ja ollaan siellä kouluttautumassa koko päivä. Siellä ajattelin treenata lähinnä liikkeiden välejä ja koiran pään kasassa pitämistä. Innolla odotan huomista! :)

Jossain vaiheessa on tulossa myös uutta juttua Hempun harrastusjatkosuunnitelmasta, jota olen nyt viime viikkoina kovasti pohtinut ja päätynyt (toivottavasti) molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Pysykää kuulolla! :)