Mökkikuvia

Ollaan nyt mökkeilty tosi paljon, vaikka sää ei oo ollutkaan mitä parhain. Enimmäkseen ollaan oltu Mikkelissä vuokramökillä, eka oltiin 17.-20.6. ja nyt oltiin vielä viime viikolla keskiviikosta lauantaihin. Koirilla oli kunnolla lääniä juosta ja paljon rapsuttavia käsiä tarjolla. Kamera oli matkoilla mukana, joten kerrankin kunnon kuvapostaus, olkaapa hyvä!

Hempusta jälleen kerran parasta oli uiminen. Laiturilta se ei vieläkään uskaltanut hypätä, mutta rannasta se kyllä sinkosi innoissaan kepin perään. Uimisasentohan Hempulla on tosi huono, sen etuosa on tosi pystyssä ja peppu vajoaa pohjaan. Saattaa hyvin johtua sen selästä, koska sen ravikin on epäpuhdasta, eli selkä on luultavasti hieman kipeä. Uidessa Hempu siis varmaan varoo alaselkäänsä, eikä potki takajaloilla niin tehokkaasti. Suunnitelmissa olisi ostaa sille pelastusliivit, että sen ei tarvisi aina niin hädissään yrittää polskia eteenpäin.

Della ei vieläkään uskaltautunut uimaan. Aina se vain kahlailee rannassa ja juoksee kepin perään, mutta jos yksikin veto pitää ottaa kohti keppiä niin sinne se keppi sitten jää. Kovasti sitä kyllä aina kiinnostaa kepit vedestä hakea, joten vielä on pieni mahdollisuus, että sekin lähtisi uimaan.

Puhvihousu :D

Mökillä oli myös mummini pystismix Hopo, joka oli pumineideistä varsin kiinnostunut. Toimeen koirat tulivat, tosin pumit kyllä murahtivat heti, jos Hopo meinasi vähänkin tulla haistelemaan. Aluksi nimittäin Hopolla taisi olla muutkuin leikkimiset mielessä, joten neidit sitten päättivät, ettei tarvi tulla enää ollenkaan lähelle.

Pientä koiraa välillä vähän laulatutti

Hempun mielipide kuvaamisesta... ja itseasiassa kaikesta muustakin

Mökillä oli myös puolitoistavuotias kummityttöni Saana ja pumit käyttäytyivät hienosti niinkin pienen lapsen seurassa, joka ei välttämättä tajua, että koiraa ei saa lyödä kepillä. Kun Saana tuli koiria silittämään, niin jos koirista tuntui epämukavalta, ne osasivat lähteä itse pois tilanteesta. Jopa makupaloja annettaessa Hempu otti Saanan kädestä kinkun palasen todella nätisti, kun muilta se vie suurinpiirtein sormet mukana...

Setäni kävi bcmix Minninsä kanssa myös mökillä. Ensiksi Della oli hieman epävarma Minnin suhteen ja Hempu haukkui sedälleni, mutta loppujen lopuksi kaikki tulivat keskenään toimeen. Minniä en ollut itse nähnyt moneen vuoteen, ja en meinannut aluksi edes tunnistaa koiraa, kun se on harmaantunut niin paljon.

Nukuin koirien kanssa aitassa ja molemmat olisivat halunneet änkeä sänkyyn nukkumaan. Lopulta Della kuitenkin tyytyi menemään lattialle ja Hempu pääsi jalkoihin. Normaalistihan Della nukkuu mun huoneessa ja Hempu alakerrassa sohvalla tai vanhempieni sängyssä. Della ei normaalisti ikinä halua nukkua mun vieressä, mutta yllättäen nyt kun Hempukin halusi niin Deekin päätti haluta tulla sänkyyn nukkumaan. Eilen sitten kotona löysinkin pienen harmaan karvapallon nukkumasta sängystäni, kun tulin itse nukkumaan...

Pieni sai häädön lattialle, koska kaksi lämpöpatteria samassa sängyssä kesällä on vain liikaa...

Muiden pelatessa jalkapalloa Hempun oli ihan pakko päästä mukaan. Kun pallo lensi, Hempu pukkasi sitä kuonollaan ja teki muutaman maalinkin. :D Palloon tuli kyllä samalla hampaanjäljet, kun Hempu myös onnistui saamaan sen hampaisiinsa ja juoksi se suussa karkuun.

Juomatauko

Sitten vielä auringonlaskussa otettuja kuvauksellisesti epäonnistuneita otoksia, jossa kuitenkin tunnelma ja ilmeet julkaisemisen arvoisia. :D

Della ei ollut samaa mieltä siitä, että Hempu halusi mukaan kuviin :D

Pieni näyttää niin pieneltä... eikun mitä?

Tää on musta jotenkin hauska kuva, kaikki vaan on niin tyhmästi ja epäonnistuneesti :D

Ja sitten vielä muutama mun ensimmäinen siluettikuva, tuli todettua etten osaa ja pumi ei ehkä oo paras rotu näihin... kuvat puhukoot puolestaan.

Älkää kysykö noista korvista mitään.......

Haluuko joku kertoo mitä eläimiä mulla täälä on :DD

Joo, eli ei ehkä pumien kanssa tällasia kuvia...

Mökkireissut onnistuivat siis hyvin ja toivottavasti päästään vielä omalle mökille monta kertaa kesän aikana. Koirat nauttivat ja ihmiset nauttivat. Mikäs sen parempaa.

Sitten vielä yksi asia, eli me saatiin kuin saatiinkin peruutuspaikka kokeeseen, eli ollaan menossa heti huomenna iltakokeeseen. Saa nähdä miten käy, tänään käydään tekemässä vielä viimeistelytreenit, eli luultavasti yksi kerta koko ALO kokeenomaisesti ja sitten vähän rennommin jäävien erottelua. Nyt vain toivotaan huomiselle hyvää säätä, ulkokoe nimittäin taas edessä... 

Tokokoe 14.6

Viime sunnuntaina oli sitten pikkuneidin ensimmäinen virallinen tokokoe! Tai oikeastaan ensimmäinen ikinä, koska eihän me mölleissä ennen sitä käyty.

Sunnuntaiaamu alkoi sitten sateisissa merkeissä, ja maa oli ihan märkä. Koe pidettiin aivan meidän lähellä, noin kahden kilometrin päässä meiltä kotoa, joten olin suunnitellut, että käveltäisiin Dellan kanssa koepaikalle. Niin me sitten puoli kahden aikaan lähdettiin kävelemään tihkusateessa kohti Kaukajärveä. Koepaikkana toimi SPL:n kenttä, ja perillä oltiin Dellan kanssa vähän ennen kahta. Della pysyi yllättävän virkeänä, vaikka ajattelin sen muuttuvan heti kastuessaan passiiviseksi. Voin olla vain kiitollinen, että treenattiin silloin muutamisen viikkoa sitten kaatosateessa Dellan kanssa, sillä nyt ainakin tiesin miten se toimii sateessa. :D

Tuomari Ilkka Stén oli tuomaroinut edeltävät luokat todella nopeasti, joten aikataulussa oltiin 45min etuajassa. Sain juuri täytettyä kisakirjan, kun kehäsihteeri ilmoittaa, että 10min päästä aloitetaan. Tuli pieni kylmähiki, kun koira oli vielä ihan keskeneräinen, enkä ollut ehtinyt tehdä sen kanssa vielä mitään. Nopeasti sitten lähdin virittelemään Dellaa ja sain todeta, että hienohelma ei suostu menemään märkään maahan makaamaan. Peruasennosta se meni maahan, mutta jäävä ei toiminut. Siinä se meni vasta toisella käskyllä maahan, jos silläkään. Monien nopeiden toistojen jälkeen sain sen menemään ekasta käskystä maahan, joten lopetettiin sitten siihen. Sitten päästiinkin jo kehään.

Kehääntarkastus meni todella hyvin. Della pysyi paikallaan ja antoi hienosti koskea. Vähän lipoi huuliaan ja pyöritteli silmiään.

Luoksepäästävyys: 10 - Pysyi paikallaan, kun tuomari rapsutteli kaulasta. Oli edelleen hieman hermostunut.

Paikkamakuu 2min: 10 - Dellan molemmilla puolilla oli koirat, vasemmalla sakemanni ja oikealla amstaffi. Della meni vasta toisella käskyllä maahan (hah, tuomari ei tainnut kuulla). Koko ajan neiti sitten pysyi maassa rauhassa, eikä pyöritellyt päätään muuta kuin kerran vilkaisi yleisöön. Dellan molemmilla puolilla olevat koirat olivat rauhattomia ja rivin päässä ollut koira lähti omistajan perään. Hyvää häiriötreeniä siis samalla. :D Loppu pa oli hyvä, ei haukahtanut ja nousi ekalla käskyllä.

Seuraaminen kytkettynä: 8 - Alussa vähän jäi, mutta juoksuosuuden jälkeen piristyi ja teki todella kivasti. Perusasentoja hienoneiti ei tehnyt loppuun asti, koska hyi märkä maa. Vasemmalle käännös valui hieman ja kontakti tipahti nopeasti. Jatkoi kuitenkin hienosti. Täyskäännös oli hiiieno.

Seuraaminen hihnatta: 8 - Nyt alku lähti tosi hyvin. Juoksuosuus meni tällä kertaa todella hienosti ja neiti piti hienosti paikan. Oikealle käännös oli hienosti tiivis ja napakka. Jälleen perusasennot jäivät vajaiksi... Sitten neitiä alkoi aivastuttaa ja se jäi vähän jälkeen. Niinpä vasemalle käännöksessä tuli törmäys, mutta yllättävän hyvin Dee siitä jatkoi oikealla paikalla. Kontakti kuitenkin tipahteli ja oli pitempäänkin poissa. Täyskäännös ok. Loppu pa:ssa malttoi mennä loppuun asti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 - Eihän se nyt voinut sitten mennä maahan. Hienosti kyllä niiasi, mutta sitten tajusi, että maa oli liian märkä. :D Annoin tuplakäskyn heti, kun huomasin Deen jääneen seisomaan, mutta tällä kertaa sekään ei tehonnut.

Luoksetulo: 10 -  Hieno. Ei koskenut mun oikeaa kättä ja tuli tiiviisti perusasentoon. Istui jopa maahan asti. :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Seurasi hyvin ja jäi hyvin seisomaan. Perusasento jäi hieman vajaaksi ja piti ihan pienen äänen istuessaan.

Estehyppy: 8 - Meinasi lähteä jo "valmis"-käskystä. Hyppäsi niin kuin treeneissäkin; juuri ja juuri esteen yli kääntyen ilmassa. Jäi sitten aika lähelle hyppyä ja ohjaajalla oli hieman vaikeuksia päästä siihen koiran sivulle... Loppuperusasentoa ei suostunut tekemään, neiti oli ihan selvästi jo mielestään istunut tarpeeksi märässä maassa. :D Käskin vain kaksi kertaa ja sitten liikkuri sanoi jo "kiitos".

Kokonaisvaikutus: 9 - Liikkeiden väleissä sain hyvin hypytettyä, mutta viimeisissä liikkeissä alkoi vähän vinkua. Kehäsihteerit nauroivat Dellan ääntelylle ensimmäisessä pa:ssa...

Kokeen jälkeen oli hyvä fiilis. Koira teki niin kuin oletinkin, eikä yllätyksiä tullut. Itse asiassa oletin Deen olevan paljon passiivisempi, joten varsinkin sen seuraamisista olin varsin onnellinen. Palkintojen jaossa odotinkin sitten Dellan nimen tulevan aika nopeasti ja olin varma kakkostuloksesta. Dellan nimeä ei kuitenkaan kuulunut ja pian oltiinkin jo 161:ssä pisteessä. Hetken kesti tajuta, että Dellahan nyt sitten sai sitä enemmän pisteitä ja ykköstuloksen. Seuraavaksi olikin sitten Dellan vuoro ja meidät sijoitettiin jaetulle neljännelle sijalle 161:llä pisteellä. Ykköstuloshan sieltä siis tuli, niin koiran kuin ohjaajankin ensimmäinen! Oli ihan mahtava fiilis, vaikka ensisijainen tarkotus kokeella ei ollutkaan tulla hakemaan ykköstulosta. Della kuitenkin teki tasoisensa suorituksen vaativissa olosuhteissa ja siitä sain olla todella ylpeä. ♥

Seuraava koe onkin sitten hieman epävarma, kun 30.6. olevaan kokeeseen päästiin varasijalle ja  viikon päästä pitäisi toiseen kokeeseen ilmota. Tästä on nyt kuitenkin hyvä jatkaa, kyllä me se TK1 vielä saadaan. :)

Della 2v

Tänään pikkupumi täyttää jo kaksi vuotta. Kaksivuotiasta koiraa yleensä pidetään jo aikuisena, mutta Della sitä ei todellakaan ole, ainakaan luonteensa puolesta. Kotona se kulkee edelleen nimellä pentu tai pahimmassa tapauksessa kakara, ja luultavasti se joutuu pysymäänkin sinä niin kauan, kunnes seuraava koira astuu taloon joskus hamassa tulevaisuudessa. Jonkunhan aina täytyy olla se nuorin.

Eihän meille edes pitänyt tulla alunperin toista koiraa. Ei silloin. Koko kesän olin haaveillut ja miettinyt, mutta ei tullut vanhemmilta lupaa. Ja eihän se edes ollut järkevää, kun peruskoulun tärkein vuosi vielä edessä. Ja eihän aika edes riittäisi. Mitä vielä. Tämä pieni riiviö valloitti meidän sydämet niin totaaalisesti sieltä ruudun toiselta puolelta, että eihän siinä enää kukaan ajatellut järkevästi. Olihan se ihan hullua lähteä hakemaan Ruotsiin pentua, joka on palautettu kasvattajalleen, ja jonka luonteesta olin kuullut vain kasvattajan puheiden perusteella. Tehtiin nopea päätös toisesta koirasta ja riskillä lähdettiin noutamaan meille uutta perheenjäsentä ja harrastuskaveria Ruotsista. Mutta voin sanoa, että riskinotto totaalisesti kannatti.

Muistan vieläkin, ja tuun varmaan muistaan ikuisesti, kun ensimmäisen kerran näin Dellan. Pienen pieni tumma pumineiti juoksi meitä vastaan Camillan pihassa häntä heiluen. Siellä se painoi menemään kuuden aikuisen pumin joukossa kuin kala vedessa. En aluksi voinut uskoa, että tuo oli se meidän mukaan lähtevä pentu, kaikki Dellassa vaikutti vaan niin täydelliseltä. Pieni oli niin reipas ja totteli niin hienosti Camillaa. Ja olihan se tottakai ihan älyttömän söpö ♥

Nyt Della on asunut meillä noin 20kk. Se kuulostaa ihan järkyttävän lyhyeltä ajalta. Silti tuntuu, kuin Dee olisi asunut meillä ikuisuuden ja se olisi ollut aina mukana meidän arjessa. Oikeastaan nyt arki ilman Dellaa kuulostaa ihan hirveältä. Joka ikiseen päivään se tuo niin paljon iloa ja naurua, että en olisi uskonut minkään koiran pystyvän siihen.

Dellasta on tullut muutenkin paljon enemmän, kuin mitä ikinä pystyin kuvittelemaan. Ensinäkin siitä on kasvanut järkevä koirakansalainen, jonka kanssa arki on helppoa. Luonteeltaan se on osoittautunut todella passeliksi ja treenikentälläkin se on ihanteellista seuraa, ainakin valmiiksi kuuroille. Se on mun käteen sopiva koira, jonka kanssa tykkää olla ja treenata. Maailman paras heräteostos, jos sitä siksi voi sanoa.

Dellan kanssa on koettu paljon myötä- ja vastoinkäymisiä, unohtamatta ilon ja surun hetkiä. Treeneissä koettuja onnistumisen hetkiä, mutta myös huolesta valutettuja kyyneliä. Dellan kanssa eläminen ei ole aina ollut helppoa, mutta sekuntiakaan en vaihtaisi pois. En ikinä. Jokainen hetki on ollut arvokas ja opettanut jollain tavalla. On aivan uskomatonta, kuinka pieni koira on voinut opettaa näin paljon sekä kasvattanut mua ihmisenä huimasti. Ei sitä oikeasti pysty edes kuvailemaan, kuinka tärkeä tuo pikkupiski on mulle ja kuinka paljon sitä rakastan.

Siispä, hyvää syntymäpäivää ihanalle, söpölle, leikkisälle, äänekkäälle, ärsyttävälle, raivostuttavalle ja ennenkaikkea rakkaalle Dellalle ♥ Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta yhdessä kuljettavana ♥

Häiriötreeniä

Eilen lähdettiin seitsemän maissa Hakametsään treenailemaan Iitun ja Sakun kanssa. Tarkoituksena oli Dellan kanssa tehdä koko alo (ilman hyppyä) Iitun liikkuroimana.

Aloiteltiin sitten heti kehätarkastuksella. Della meni reippaasti Iitun luo, ja pysyi hienosti paikallaan. Sitten luoksepäästävyys, Della jälleen hieman hermoili ja lipaisi huuliaan, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Sitten paikkis. Siinä Saku oli Dellan vierellä, eli tällä kertaa ei tarvinnut olla yksin. Aikaa oli joku 2,5min ja hienosti neiti pysyi paikallaan. Ei vaihtanut asentoa, eikä vilkuillut mihinkään. Nousi loppuperusasentoon ihan hiljaa. Siitä sitten vähäksi aikaa tauolle.

Ennen "kehään" menoa otettiin tosi lyhyt seuruupätkä superpalkalla, jonka jälkeen jätin Dellan maahan rauhoittumaan vähäksi aikaa. Sitten laitoin sen takaisin hihnaan ja annoin vihjesanan hiljaa olemisesta.

Della pysyi hyvin mukana kehään asti ja sain sen hyvin ensimmäiseen perusasentoon. Iitu liikkuroi meille sitten normaalimittaiset hihnaseuruun ja hihnatta seuraamisen. Della teki tosi hienosti, käännökset olivat pääosin todella tiiviit, eikä kontakti tainnut tipahtaa kertaakaan kummankaan liikkeen aikana. Pieni oli myös hienosti hiljaa koko ajan, jopa juoksuosuuksissa. Peruasennoista saatiin sitten palautetta, että Dee on edelleen liian edessä ja se menee toodella hitaasti pohjaan asti, eli jää useasti liian ylös.

Jäävät onnistui tosi hyvin, samoin luoksari. Luoksarissa tosin Della tuli vasta toisella käskyllä, kun se katsoi lähellä treenaavia koirakoita juuri silloin, kun kutsuin sitä. Se tuli kuitenkin hyvällä vauhdilla ja kiersi perusasentoon koskematta kättä.

Kokonaisuutena olin tosi ylpeä Dellasta, varsinkin sen seuraamisista. Yleensä liikkuroituna ne vain tuppaavat mennä todella huonosti, tiedä sitten mistä se johtuu. Siirtymätkin olivat hyvät, vaikka Della haukkuikin, kun hyppyytin sitä. Liikkeiden aikana se pysyi kuitenkin ihan hiljaa, paitsi kerran se inahti seisomaan jäävän seuruuseen lähdössä. Olen nyt siis lähes varma, miten hoidan kokeissa siirtymät. Hyppyytys toimii, vaikka Dee haukkuukin. ALOssa meitä tuskin heitetään kehästä pihalle haukkumisesta (voiko edes?), koska Dee ei kuitenkaan hauku kesken liikkeiden. Kokonaisvaikutelmasta luultavasti tulee vitonen, mutta siinä kerroin on vaan yksi, niin se ei hirveästi vie meiltä pisteitä. (Hah, kuitenkin saadaan muutamaa pistettä vaille ykköstulos :D)

Kokonaisuutena saatiin tehtyä ehjä ja dellamainen suoritus, Della teki kaiken niin kuin sille on opetettu ja niin kuin ollaan treenattu. Jos se tekee samalla tavalla kokeessa, niin jos hyppy ei mene nollille, niin uskoisin sieltä ykköstuloksen tulevan. Hyihyi, ajatukset pois pisteitä.

Takaisin treeneihin. Superpalkan ja tauon jälkeen tartuttiin sitten niihin pysähdyksiin. Iitu kertoi milloin Dee oli hyvässä paikassa, jolloin palkkasin sen taaksepäin. Onnistumisia tuli ehkä 1/10, joten päätin sitten tehdä ihan lelun kanssa (olisin tehnyt imuttamalla, jos en olisi unohtanut pilkottuja nakkeja keittiön pöydälle...). Siinä Della sitten petrasi ja sain sitä palkattua onnistumisista. Nyt siis ainakin tiedän mitä treenata ahkerasti kokeen jälkeen, enää en ala tekemään mitään radikaaleja treenejä ennen koetta. Nyt pitää siis keskittyä vain palkkaamaan koiraa taaksepäin, jos se siitä nyt alkuun vähän helpottaisi. Ja että pysähdysten treenaaminen ei olisi muutenkaan liian helppoa, Della tekee perusasennot todella hitaasti, eli sitäkin pitäisi treenata. Pysähdykset on siis meille nyt varsinainen kompastuskivi, pitää alkaa miettiä sotasuunnitelmaa niitä varten. Molempia ongelmia ei oikein voi treenata yhtä aikaa, joten pitää nyt kunnolla paneutua asiaan.

Loppuaika otettiin muutamia onnistuneita vauhtinoutoja ja pari ruutuun juoksemista, kun Iitu sen oli kentälle koonnut. Della ei vieläkään juokse aivan täysiä ruutuun, vaikka siellä on lelu. Lisäksi sen on todella vaikea löytää ruutu ja lelu katsellaan. Toisaalta se voi johtua pelkästään kokemattomuudesta, joten ehkä meille pitäisi vihdoinkin saada ostettua oma ruutunauha. Toisaalta sillä ei ole vielä mikään kiire, mutta olisihan sitäkin jo kiva päästä treenaamaan kunnolla.

Aivan viimeiseksi otettiin vielä pari kosketusalustatreeniä, Dellasta huomasi, että se oli jo vähän väsy, eikä oikein jaksanut enää keskittyä. Niinpä otettiin se vaan muutaman kerran, jonka jälkeen oltiin valmiit lähtemään hyvillä mielin kotiin.

 Trimmattu pikkuneiti, neljää päivää vajaa 2v ♥