Voihan ruutu

Lähdettiin tänään heti aamusta Iitun ja Sakun kanssa Hakametsään treenailemaan. Oltiin jo ajoissa kentällä, joten odotellessa aloin purkaa Dellan ylimääräisiä energioita pois. Tehtiin sitten lyhyitä seuruupätkiä, joista palkkailin pallolla. Della oli ihan täpinöissään, mutta ihme kyllä se ei äännellyt yhtään! Seuruu oli kuitenkin tosi pomppivaa ja rytmi ei oikein pysynyt. Kontakti sen sijaan oli hyvä ja samoin käännökset oli napakoita. Perusasennot oli välillä taas liian edessä, mutta neiti paransi niissä loppua kohden, kun olin aina korjannut ne. Juoksuosuudessakaan ei kuulunut pienintäkään inahdusta, jes!

Iitun ja Sakun tultua otettiin heti paikkaistuminen. Dellan pää kääntyili taas aika paljon, mutta sain toruttua sitä joka kerta. Loppua kohden neiti taas paransi, kun se selvästi tajusi, ettei pää saa kääntyillä.

Sitten tehtiin ruutua. Tehtiin Iitun violetilla ruutunauhalla, koska heh, meillä ei oo vieläkään omaa ruutunauhaa... En vaan ikinä saa ostettua sitä mistään, mutta nyt pitää kyllä tilata se vaikka jostain netin kautta. No, päästiin nyt siis tekemään ihan nauhan kanssa. Vein aluksi kosketusalustan ruutuun, koska viime treeneissä oon huomannut, ettei Dee vielä ihan tarkalleen tiedä, minne sen siellä ruudussa pitäisi mennä. Tehtiin sitten kolme toistoa sen kanssa. Aluksi neiti ei meinannut löytää ruutua lainkaan, koska ei mennyt tarpeeksi pitkälle. Hienosti se kuitenkin jatkoi etsimistä ja lopulta löysikin ruudun. Toisella ja kolmannella toistolla Dee meni suoraan ruutuun, mutta todella hitaasti.

Sitten hain kosketusalustan pois ruudusta ja jatkettiin samalla tavalla. Tosi monesti Dee jäi pörräämään ruudun eteen tai nauhalle, mutta toisella käskyllä se löysi lähes aina oikealle paikalle. Kävin palkkaamassa neitiä ruudun sisällä aina. Vaihdettiin monta kertaa puolta, koska ruudun joka puolella oli sopivasti tilaa. Kertaakaan Della ei juossut täysiä ruutuun, vaan meni ravilla tai sitten pysähteli matkalla ja odotti lisäkäskyä. Vielä siis tarvitaan paaaljon treeniä.

Ihan viimeiseksi tehtiin vielä kosketusalustan kanssa pari toistoa, josta palkkasin heittämällä pallon ruudun taakse. Niihin Della sai jo ihan hyvää vauhtia, joten hain sitten alustan taas pois. Sama vauhti jatkui vielä seuraavissa toistoissa ja paikkakin löytyi jo hyvin. Näitä pitää siis tehdä enemmän.

Kokeilin muutaman kerran lähettää Dellan niin, ettei se ollutkaan perusasennossa, vaan käskin sen seisomaan mun eteen, kun itse olin kylki ruutua kohden. Tehtiin näin siksi, koska Dee on opetettu pitämään katsekontaktia perusasennossa, joten sille on hankalaa etsiä ruutu katsellaan käskystä. Seistessä se on kuitenkin "vapaa", joten silloin se pystyy paremmin etsiä ruudun. Della onnistuikin bongaamaan ruudun joka kerta, mutta itse lähetyskäskyn jälkeen neiti rupesi riehumaan, eikä suostunut lähteä ruutuun jostakin tuntemattomasta syystä. Tätä sitten hinkattiinkin aika paljon, ja vasta kun lyhensin matkaa ruutuun kunnolla ja sain Dellan rauhoittumaan (eli hiljentymään), niin neiti suostui menemään ruutuun.

Della siis tarvii ruutuun vielä paljon paljon toistoja, Haluan opettaa sen sille niin varmaksi, että vaikka se ei välttämättä löytäisikään ruutua heti, sillä on rohkeutta lähteä juoksemaan täysillä eteenpäin. Tarkoitus kuitenkin on, että saisin opetettua Dellalle "missä ruutu"-käskyn niin hyvin, että neiti osaa etsiä ruudun myös siinä perusasennossa, eli kokeessa ennen liikkeen alkua.

Kuva alkuviikolta

Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin ruututreenien välissä myös merkin kiertoa. Lainattiin Iitun violettiä tötsää, joten saatiin vähän haastetta lisää. Ekalla toistolla Della ei meinannut ollenkaan löytää merkkiä, mutta sitkeän etsimisen jälkeen kartio löytyi ja palkkasin heti, kun Dee oli kartion takana tulossa takaisin päin. Seuraavilla toistoilla kartio löytyi jo hyvin, mutta vauhti sinne oli todella hidas. Niinpä sitten palkkasin pelkästä kartiolle menosta pallolla, jonka heitin kartion taakse. Vauhtia löytyikin sitten jo mukavasti muutaman toiston jälkeen, joten lopuksi otettiin liike kokonaisena. Dellan vauhti oli hyvä molempiin suuntiin, mutta perusasento jäi liian taakse. Loppuperusasentoja ollaan treenailtu taas enemmän, mutta näemmä niitä pitää tehotreenata vieläkin lisää...

Viimeisenä otettiin vielä kaukot ja paikkis uudestaan. Kaukoissa otettiin vaan m-i-m-vaihtoja noin 5m etäisyydellä. Ollaan oikein tehotreenattu kaukoja kotona viime päivät joulusta asti, varsinkin i-s-i ja m-s-m, joten pelkät istumiset ja maahanmenot olivat neidille ihan helppo nakki. Tosin kerran se sekotti istumisen ja seisomisen, mutta muuten neiti pysyi hyvin kuulolla ja istumaan nousemiset oli tosi napakoita.

Paikkista tehtiin noin 5min, ja kävin palkkailemassa Dellaa aina, kun tuli jokin häiriö (ohikulkija, kova ääni, tmv.), mutta neiti piti katseen mussa. Toruin taas joka kerta kun katse eksyi. Nyt Della teki tosi hienosti, enkä joutunut kovin montaa kertaa huomauttaa sitä, vaikka häiriöö oli paljon.

"Ei sitä tiiä vaikka se söis mut" T. Della

Onnistuneet treenit saatiin siis ainakin siltä osin, että nyt tiedetään mitä taas treenata. Loppuun voisinkin vielä nopeasti kerrata, missä vaiheessa meidän avoliikkeet on ja mitä erityisesti pitää treenata.

Paikalla istuminen 1 min: Hyvällä mallilla, paitsi taaksemenemistä ei olla vielä treenattu. En usko kuitenkaan siinä olevan mitään ongelmaa, koska ollaan tehty sitä eri yhteyksissä aikaisemmin. Vielä enemmän häiriötreeniä tarvitaan.

Seuraaminen: Muuten menee, paitsi peruuttaminen vielä pahasti vaiheessa. Ollaan kuitenkin tehty peruuttamista nyt paljon Oilin ohjeiden mukaan, mutta vielä tarvitaan paljon toistoja, ennenkuin päästään peruutamisessa seuraavaan vaiheeseen. Tällä hetkellä Dee peruuttaa kaksi-kolme askelta suoraan ja hiljaa tötsien avulla.

Jäävät: Istuminenkin alkaa olemaan kunnossa, ei sekota enää käskyjä hirveästi (vrt. kun aloitettiin istumistreenit). Pääosin istuu maahan asti ja nopeasti. Koko liikettä ei olla vielä tehty ollenkaan. Maahan ja seis onnistuu niinkuin aina. Ohituksia pitää tosin vielä kertailla.

Luoksari: Tässä ei mitään muuta uutta olekaan kuin maahanmeno alussa. Ollaan tehty muutamaan otteeseen, eikä ongelmia.

Ruutu: No tätähän on nyt käsitelty melkein koko postaus, eli pahasti vaiheessa vielä. Ei olla myöskään tehty maahanmenoa ruudussa vielä ollenkaan, tosin en usko siinä tulevan suurempia ongelmia.

Noutaminen: Dellan lemppari, ei pitäisi olla ongelmia. Dellan nouto videolla (1:00 alkaen).

Kauko-ohjaus: Vain i-m-i-vaihtoja, joten ei ongelmia. Lisää häiriötreeniä vielä tarvitaan.

Estehyppy: Samaisella^ videolla noutamisen jälkeen estehyppy. Tässäkään ei siis pitäisi olla ongelmia, vaikka ei ollakaan treenattu tätä ollenkaan. Toivottavasti päästään treenaamaan vielä ennen kokeita, että Della saa varmuutta hyppäämiseen.

Merkin kiertäminen: Korkeammilla kartioilla ei olla tehty kuin viime leirillä, joten niillä pitäisi päästä treenaamaan vielä ennen kokeita. Ongelmana vielä se, että Della ei edelleenkään siis osaa etsiä merkkiä ja jää pörräämään puoliväliin matkaa, kun ei löydä sitä. Tähänkin tarvitaan siis lisää varmuutta vaan.

Trimmasin koiran. En trimmaa enää koiria. En vaan osaa.

Tavoitteet vuodelle 2016

Nyt vuorossa meidän tavoitteet ja toiveet vuodelle 2016!

Hempu:

- Ihan ensisijainen tavoite olisi tulla takaisin täysin terveeksi, joka tarkoittaa tällä hetkellä ihon kuntoon saamista ja selkäkipujen laskemista minimiin

- Olisi ihan huippua, jos iho paranisi niin hyvin, että pääsisin käyttämään Hempun taas näyttelyissä ja mätsäreissä

- Selän uusintakuvaus (virallisesti), jonka perusteella lähdettäisiin sitten miettimään uudestaan, miten Hempun selän saisi pidettyä mahdollisimman kivuttomana

- Enemmän aikaa vain mun kanssa ja uusia harrastuksia. Nosework ainakin tällä hetkellä kiinnostaisi omistajaa kovasti, jospa me päästäisiin johonkin kurssillekin?

- Esineruutua ja jälkeä enemmän

- Paimentamaan olisi ihan tosi kiva päästä, toivottavasti meidän resurssit mitenkään riittää siihen ensi vuonna

- Turha haukkuminen pois. Ovikellon soidessa ei tarvi aloittaa sitä kauheaa sekasortoa ja rähjäämistä, eikä jokaiseen ulkoa tulevaan ääneen tarvi reagoida. Jo pieni askel hiljaisuuteen päin olisi huippujuttu.

Della:

Ensi vuodelle Dellalle on suunnitteilla pennut, joten tavoitteiden asettaminen on hieman haastavaa. Dellan juoksujen ajankohta ei ole tietenkään täysin varma, enkä voi tietää kuinka nopeasti Dee palautuu pennuista. Ja eihän sitä tiedä, vaikka Della jäisikin tyhjäksi tai jotain muuta tapahtuisi niin, ettei pentuja tulisi. Yritin nyt kuitenkin miettiä jonkinnäköisiä tavoitteita ensi vuodelle.

TOKO:

- Avoimen korkkaus jo ennen mammalomaa (mikäli se sijoittuu kesäksi)

- Viimeinen vuosi tokonuorissa (mikäli meidät valitaan vielä jatkamaan ensi vuodelle), joten pyri repimään kaikki mahdollinen koulutuksista irti

- Treenaaminen ahkerasti resurssien mukaan kuitenkaan stressaamatta, jos (ja valitettavasti kun) treenittömiä viikkoja tulee

- Ääntelyongelman ratkaiseminen ja tiukkana pysyminen sen kanssa

- Kuuntelutreenejä

- Ehjiä ja hiljaisia koesuorituksia, joihin voin olla aidosti tyytyväinen.

- TK2?

AGI:

- Käytäisiin kisoissa säännöllisesti mammalomaan asti ja myös sen jälkeen, riippuen tietysti ajankohdasta ja Dellan palautumisesta

- Rutiinia kisoihin

- Yhteistyö pelittämään sujuvasti ja sen kautta ehjiä ratoja

- Muutama LUVA

- Kisoissa johdonmukaisuus: jos karkaa kontakteilta tai lähdöstä, vie takaisin vaikka siitä tulee hylky

MUUT:

- Muutamat epätoivoiset näyttelykäynnit olisi hyvä käydä, ihan vain senkin takia, että nähtäisiin taas muita pumi-ihmisiä. :D

- Yleisesti terveenä pysyminen

- Fyssarikäynti

- Kyynärien uusintakuvaukset ja selän epävirallinen kuvaus

- Uusia koiratuttavuuksia, jotta Della löytäisi hieman lisää itseluottamusta muiden koirien seurassa.

- Lambit!!!

Hihnan väärä pää:

- Edelleen huolellista ajankäytönsuunnittelua

- Täysikäisyyden saavutettua ajokortti mahdollisimman pian!

- Blogin pitäminen pystyssä, ei siis viikkojen postaustaukoja...

- Kuvia enemmän koirista, vähintään kerran kuukaudessa kamera mukaan lenkille, kesällä sitten paljon enemmän

- Paljon videoita (toko)treeneistä

- Uuden treeniseuran löytäminen, yksin on niiiin tylsä treenata

- Edes yhden päivän kestävä vaellusreissu pumi(e)n kanssa

- Fyysisen kunnon kasvattaminen, esim. juokseminen

- Muista pitää hauskuus kaikessa tekemisessä!

- Stressittömyys, en ole paha ihminen jos en treenaa koirien kanssa joka viikko

Näillä lähdetään kohti vuotta 2016! Kaikki tavoitteet ovat toteutettavissa, joten kyse onkin sitten vain jaksamisesta, ajasta ja rahasta. Toivon mukaan näitä kaikkia kuitenkin löytyy, ja päästään kokemaan uskomaton vuosi! :)

Miten me selviydyttiin tästä vuodesta?

Vuodenvaihteessa on taas aika päivitellä meidän vuosittaiset tavoitteet, joten eiköhän tsekata minkälaisia tavoitteita asetettiin tälle vuodelle.

Hempukka:

C.I.B.!!!

- Heh, ei ihan. :D Näyttelyissä ei käyty kertaakaan iho-ongelmien takia ja suoraan sanottuna ohjaajaakaan ei hirveästi touhu enää jaksa kiinnostaa.

Muutaman kerran näyttelyissä ja mätsäreissä

- No ei käyty siellä näyttelyissä, eikä taidettu mätsäreissäkään niiden iho-ongelmien vuoksi

Paikkis lopullisesti kuntoon ja kisaamaan, agilityssä kakkosiin 

- Kumpaakaa ei edes yritetty, koska aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt kahden koiran kanssa treenaamiseen, eikä Hempun selkä valitettavasti kestänyt enää aksaa. :( Ollaan kuitenkin tokoa ja rallyä treenailtu nyt loppuvuodesta taas enemmän, ja ollaan löydetty hyvä yhteinen sävel treenaamisesta! 

Jälkeä ja haun kokeilu

- Jälki taiettiin kädä tekemässä ehkä kerran, eikä hakua päästy kokeilemaan. Sen sijaan esineruutua ollaan tehty muutama kerta. Siitä onkin tullut Hempulle uusi lempiharrastus, kumpa vaan ohjaajan resulssit riittäisivät enempään treenaamiseen...

Paimentamaan!

- Tää harmittaa oikeasti tosi paljon, ettei päästy kertaakaan lampaille koko vuonna. :( Pumien paimennusviikonloppu oli juuri huonona viikonloppuna, joten sinnekään ei päästy.

Pysyä terveenä ja pitää selkä kunnossa ja kivuttomana

- Iho-ongelmien kanssa ollaan painittu koko vuosi, eikä olla löydetty vielä niiden aiheuttajaa. Pari kertaa neiti on syönyt kortisonikuurin, joiden aikana rapsuttaminen/nuoleminen on selvästi vähentynyt. Selkä on pysynyt ihan hyvässä kunnossa, varsinkin BOTin avulla. Isoja jumeja ei ole selkään tullut agin lopettamisen jälkeen. Täysin kivuton selkä ei todennäköisesti ole (eikä tule koskaan olemaankaan), mutta teen kaikkeni, että Hempun olisi hyvä olla.

Normaalipainoon ja enemmän lihaksia

- Hempulta lähti hyvin painoa kesällä ja nyt se onkin ihannepainossaan! Lihaksia neiti on puolestaan menettänyt agin lopettamisen vuoksi, mutta se olikin odotettavissa. Metsässä juoksemisella ollaan yritetty lihaksia taas kasvatella, mutta eihän se juurikaan auta.

Turhaa haukkumista vähemmälle

- Ei panostettu kunnolla, välillä on hyviä päiviä, mutta sitten on myös niitä huonompia päiviä. Riippuu aika paljon Hempun energiatasosta, joten nyt kun ei ole ollut aikaa touhuilla sen kanssa niin paljon, haukkuminen on selvästi lisääntynyt.

Vieraisiin ihmisiin varmuutta

- Dellan kautta Hempusta on tullut hieman avoimempi vieraita ihmisiä kohtaan, mutta edelleen se on varautunut. On kuitenkin kiinnostunut muista ihmisistä ja joskus meneekin itsenäisesti haistelemaan. Houkuttelemalla se ei kuitenkaan uskalla tulla tutustumaan.

Uusia koirakavereita

- Jonkin verran käytiin muita koiria tapailemassa, mutta ei todellakaan paljon. Kaikki koirakaverit on oikeastaan muuttanut kauemmaksi, joten pitäisi tsempata uusien tuttavuuksien kanssa.

Della:

FI MVA:ksi, ehkä muutamia mätsäreitäkin

- Hahhahhaa. Käytiin me muutaman kerran näyttelyissä kokeilemassa valioitumista, mutta Dellalla on niitä tiettyjä vikoja (korvat, pää, häntä jossain osin), ja niiden takia Dellasta ei tule luultavasti koskaan (tai ainakaan helpolla) valio.

Ainakin kerran Ruotsiin, ehkä myös Ruotsin valio?

- Ruotsissa päästiin käymään, mutta tosiaan valioitumista olisi saanut vain haaveilla villeimmissä unelmissa. :D

Viretila sopivaksi agissa ja tokossa

- Töitä ollaan tehty paljon ainakin tokopuolella ja tulostakin näkyy. Vielä ei olla löydetty sitä sopivaa viretilaa (tai tapaa millä se saavutetaan), mutta eteenpäin ollaan menty huimasti! Agipuolella täytyisi pysähtyä miettimään kunnolla, koska nyt vireongelma (ylikuumeneminen ->  rimojen roiskiminen, reikäpäisyys) alkaa heijastua treeneissä vähän liikaa.

Tokossa kisaamaan!

- Todellakin done! Tokosta kuoriutui meidän todellinen ykköslaji ja pääsy Kennelliiton nuorten tokovalkkuun vaan lisäsi motivaatiota meidän tokoiluihin, Päästiin kesäkuussa kisaamaan ja neljän kokeen jälkeen napattiinkin TK1.

Agilityssä kisavalmiiksi, ehkä jopa kisauran avaus?

- Kisavalmis neiti on ollut jo jonkun aikaa (toki parannettavaa löytyy aina), mutta jostain syystä kisojen korkkaus on vain venähtänyt. Heti ensivuoden alusta suunnitelmissa olisi kuitenkin kisauran avaus.

Paimennuksen kokeilu

- Eipä me päästy Dellankaan kanssa lambeille. :(

Terveenä pysyminen, jumien välttäminen

- Terveenä neiti on pysynyt ja jumitkin on vältetty huolellisilla lämpillä ja jäähdyttelyillä. BOT on auttanut todella paljon Dellallakin.

Polvitutkimus ja silmäpeilaus, ehkä kyynärien uusintakuvaus ja selän epävirallinen kuvaus?

- Polvet ja silmät käytiin tsekkaamassa, eikä kummistakaan löytynyt mitään erikoista. Kyynärien uusintakuvaus ja epävirallinen selkäkuvaus on tiedossa heti ensivuoden alusta.

Ylimääräinen rasvakerros pois ja lisää lihaksia

- Dellakin pääsi ihannepainoonsa ja lihaksia on tullut hyvin lisää.

Hihnakäytös priimaksi, välillä meinaa vielä innostua kiskomaan

- En ole kauheasti panostanut tähän, mutta harvoin neiti enää yrittää kiskoa. Vielä kuitenkin haluisin hieman paremman paikan hihnassakävelemiselle, kun nyt Della kävelee aika edessä.

Enemmän kokemuksia muista koirista, itseluottamus paremmaksi niiden seurassa

- Jonkin verran Dellakin pääsi treffailemaan muita koiria. Itseluottamus on ehkä hieman noussut, mutta vielä on töitä paljon. Erityisesti meidän Ruotsin reissun aikana näkyi edistymistä, kun Della lähti todella nopeasti Kirkan, Nastan ja erityisesti Milan kanssa juoksemaan. Edelleen sisätiloissa Dee on kuitenkin tosi pelokas ja murisee usein vieraille koirille. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään neitiä muiden koirien seurassa ja toivon, että sen avulla saan Dellaankin lisää itseluottamusta. :)

Hihnan toinen pää:

Blogin aktiivinen päivittäminen

- Pyh. Naurettavan vähän postauksia koko vuonna, hyihyi. Kiire on ollut kova ja välillä olenkin siirtänyt tietoisesti blogin pois ajatuksista. En ole kuitenkaan halunnut lopettaa bloggaamista, koska tykkään tästä ja on kiva aina lueskellä vanhoja postauksia nähden kehityksen.

Paljon kuvaamista ja videointia treeneistä

- Kuvaaminen on ollut todella vähäistä, mutta treenejä olen kyllä videoinut yllättävän paljon. Blogin puolelle ei vaan ole jostain syystä läheskään kaikkia videoita päätynyt.

Kuntoa paremmaksi, että jaksaa juosta agikentillä

- Syksyllä kävin jopa juoksulenkeillä Dellan kanssa, vaikka en tykännytkään juoksemisesta. :D Opin kuitenkin tykkäämään siitä, tosin nyt juoksulenkit on jäänyt taas vähemmälle jostain tuntemattomasti syystä (okei tunnustan, laiskuudesta) johtuen.

Parempaa ajansuunnittelua koirien ja koulun välillä, ei laiskottelua

- Tähän oon panostanut, ja koirille oon saanut kyllä revittyä enemmän aikaa huolellisella ajankäytön suunnittelulla!

Aikaa ja yhdessätekemistä enemmän Hempukan kanssa

- Alkuvuodesta ja keväästä meidän suhde oli Hempun kanssa ihan tosi huono, koska lopetettiin tosiaan agi, eikä ollut aikaa touhuilla sen kanssa lähes ollenkaan. Nyt kuitenkin kun ollaan taas treenailtu yhdessä ja meidän suhde on parantunut jo lähes entiselleen. :)

Panostus lukioon, ei yhtään kutosta kursseista

- Oon kyllä panostanut enemmän, mutta kutosilta en oo välttynyt... Oikeanlaisen opiskelutekniikan avulla oon kuitenkin saanut mulle tärkeistä aineista hyviä numeroita ja se riittää. 

Yhteenvetona voin sanoa, että aika moni tavoitteista jäi saavuttamatta. Varsinkin Hempulla ei toteutunut kokonaan yhtäkään tavoitetta, mutta asiat Hempun suhteen muuttuivatkin rajusti jo heti tämän vuoden alusta. Kaiken kaikkiaan olen joutunut opiskelemaan huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten aikaa ja jaksamista ei vain ole yksinkertaisesti riittänyt läheskään kaikkeen mitä olisin halunnut. Olen joutunut tekemään vaikeita valintoja koirien ja opiskelun väliltä, ja usein mun on ollut pakko valita näistä kahdesta se opiskelu. En ole todellakaan nauttinut tästä tilanteesta ja suoraan sanottuna se on ihan perseestä, kun haluisi mennä treenaan ja pää täynnä uusia ideoita, mutta tajuaa, että on vaan pakko jäädä kotiin lukeen johonkin kokeeseen. Oonkin nyt tänä vuonna muuttanut aina koeviikoiksi pois kotoa, jotta saisin rauhassa lukea, eikä tarvitsisi miettiä koiria. Kova ikävä on aina ollut, mutta se on ollut paras ratkaisu. Onneksi lukiota on jäljellä enää sen vähän reilun vuoden, jonka jälkeen pääsen taas miettimään uudet kuviot ja laittamaan asiat uudestaan tärkeysjärjestykseen, mikä se ikinä sitten onkaan.

Kulunut vuosi on ollut siis meille kaikille raskas ja oon tehnyt uusia valintoja koskien omaa elämääni. Kuitenkin paljon on vielä mietittävää juurikin koirien ja opiskelun suhteesta mun elämässä ja toivon todella, että ensi vuoden aikana saan mietittyä parhaan ratkasun tähän tilanteeseen. Oonkin henkisesti kasvanut vuoden aikana ihan älyttömästi ja tää vuosi tulee hyvin todennäköisesti olemaan yksi unohtumattomimmista. Kiitos kaikille siinä mukana olleille, tehdään ensi vuodesta vieläkin huikeempi!

Hyvää Joulua!

Heja Sverige !

Tänäkin vuonna meidän kisavuoden päätti jo tavaksi tullut reissu Ruotsiin. Della oli ilmoitettu Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyyn. Tänä vuonna reissuun lähti mun ja Dellan lisäksi Anja ja Mila, sekä Mirjami Kirkan ja Nastan kanssa. Vähän etukäteen mietitytti miten pärjätään keskenämme Ruotsissa, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin.

Matkaan lähdettiin torstaina ja perjantain vastainen yö nukuttiin laivassa. Dellan kanssa sai taaskin tapella kannella, kun neiti ei suostunut millään tehdä tarpeitaan kannelle... onneksi sain sen lopulta pissaamaan kannelle, niin ei ihan koko matkaa neidin tarvinnut kärvistellä.

Aamulla perjantaina suunnattiin sitten ensimmäiseksi Ruotsissa eläinlääkäriin, josta haettiin ekinokokkoosi merkinnät passeihin. Sitten lähdettiin juoksuttamaan koiria isolle nurmialueelle, joka oli aivan eläinlääkärin vieressä. Kaikki pumit juoksivat ihan innoissaan, kun olivat viettäneet niin kaun aikaa laivassa makoillen. Varsinkin Dellalla ja Milalla synkkasi hyvin ja neidit riekkuivat keskenään paljon. Anja nappaili tosi kivoja kuvia, kiitos siitä! Nurmikuvien lisäksi näyttelykuvat, joissa me ollaan Dellan kanssa on Anjan ottamia, eli (c) Anja.

Mila, Della, Nasta ja Kirka

 !

Illemmalla nähtiin vielä Lizaa ja Millania, ja pumit pääsivät taas riekkumaan keskenään. Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa Lizaa ja Millania, viime kerrasta kun oli päässyt vierähtämään taas vuosi! Valitettavasti illalla oli jo niin pimeää, ettei kuvia tullut yhtään. Käveltiin porukalla sitten ravintolaan, kun ei oltu syöty vielä kunnolla koko päivänä. Ravintolaan sai tosiaan tuoda koiria ja siellä oli vapaanakin useampi koira. Me pidettiin pumit kuitenkin kiinni, mutta sai kyllä olla ylpeä näistä rotunsa edustajista, nimittäin kukaan ei alkanut riehua tai sählätä, ja päästiin ihan rauhallisesti omaan pöytään istumaan. Onnistuttiin sitten tilaamaan ruuat, vaikka ruotsinkielinen menu tuottikin hieman hankaluuksia ja väärinkäsityksiä. :D Onneksi itse sain suurinpiirtein mitä odotinkin ja maha täynnä pääsin ravintolasta lähtemään. Jatkettiin sitten vielä ostoskeskukseen, jossa syötiin jälkkärit. Della alkoikin sitten yhtäkkiä oksennella, joten lähdettiin aika nopeasti takaisin hotellille. Della oksensi mahanesteitä tyhjän mahan takia ja hotellilla sitten juotin sen ja tarjosin vähän ruokaa. Aluksi neiti ei pystynyt syömään, mutta loppuillasta voinnin parantuessa alkoi ruokakin maistua. Tuli taas muistutus itselleni siitä, että Dellan ruoka-ajoista pitää pitää kiinni, vaikka mikä olisi. Näemmä heti, jos ruoka on myöhässä muutaman tunnin, niin neiti alkaa voida pahoin. :/

Lauantaiaamuna olikin jo aikainen herätys ja pikaisen aamupalan, sekä koirien ulkoilutuksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti messukeskusta. Pienten eksymisten jälkeen löysimme perille, tosin olimme aikataulusta vartin myöhässä. Olimme sopineet Camillan kanssa, että näkisimme ulko-ovilla ja saisin Dellan numeron, että päästäisiin sisään. Jouduinkin lopulta kiertämään koko messukeskuksen, ennenkuin löysin oikeille oville. Päästiin kuitenkin sisään, mutta meidän aikataulut menivätkin uusiksi. Alunperin Camillan oli tarkoitus trimmata Della ennen Tistan tokokehää, joka alkoi klo. 9, eli samaan aikaan kuin pumikehä. Nyt kuitenkin muutettiin niin, että Camilla lähti heti Tistan kanssa tokokehälle ja vasta sen jälkeen tekisi Dellan trimmin. Pumeja oli nimittäin ilmoitettuna yli 50, joten arvelimme kehän kestävän ainakin tunnin ennen narttujen alkua.

Ja koska mikään ei voi mennä suunnitelmien mukaan, Camillalla kestikin sitten kauemmin tokokehällä. Menin jo ihan paniikkiin, kun Camillaa ei näkynyt missään ja pumeissa alkoi jo junnunartut Dellan ollessa avoimessa luokassa. En enää pystynyt olla tekemättä mitään, joten lainasin sitten Mirjamin saksia ja aloin trimmata Dellaa itse. Kun olin saanut neidin lähes valmiiksi, Camilla tuli. Camilla sitten vielä viimeisteli Dellan (ja yritti korjata mun virheet...).

Dellan luokassa oli yhteensä viisi narttua. Della esiintyi tosi hyvin ja pöytäkin sujui hienosti. Tuomarin katsoessa hampaita Dellan huuli jäi jotenkin puristuksiin, joten neiti hieman vinkaisi. Tuomari pyysi sitten mua näyttämään loput hampaat. :D Lopulta kehäsihteeri näytti punaista lappua, eli neiti sai erin. :) Muutkin luokan nartut saivat erin. Kilpailuluokassa tuomari tuli sitten kättelemään meidät ensimmäisenä pois, joten luokkasijoitusta ei siis tullut. Olin kuitenkin tyytyväinen, koska viimeksi Della sai EH:n ja näyttelytaukoa on tullut jo jonkun verran. Arvosteluun sain myös olla ihan tyytyväinen ja se näytti tältä: "2,5 years. Correct size. Enough correct type. Normal head. Good neck. Correct chest and bone. Front could be better. Enough correct topline. Good angulation behind. Medium quality of coat. Close in hocks, enough correct movement from the side." 

Tuomarina oli siis serbialainen Dusan Paunovic, joka on siis chihukasvattaja. :D Monelle pumille oli tullut noottia huonosta etuosasta, eli liekö sitten tuomari halunnut terrierimäisempää etuosaa, mitä pumeilla ei oikein kuulukaan olla. Noh, ropiksi tuomari valitsi kuitenkin todella hienon suomalaisen uroksen Karvakorvan Elohiiren, eli tutummin Elon. Mila nappasi omasta luokastaan EH:n, sekä Nasta ja Kirka pelkät erit omista luokistaan. Huikeaa näyttelymenestystä ei siis tullut, mutta oli todella kiva päästä pitkästä aikaa näyttelyyn tapaamaan muita pumi-ihmisiä ja näkemään erilaisia pumeja. :) Tuliaiseksi ostin näyttelystä Dellalle uuden tug-e-nuff-lelun, kun nykyinen on jo todella kulunut eikä karvaa ole melkein yhtään enää jäljellä. Nyt siis Dellalla on uusi valko-pinkki karvalelu, ja muutamien treenien perusteella voin sanoa, että on kyllä neidille mieleinen.

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa koiria ja käppäilemässä Tukholman keskustassa. Sitten päästiinkin laivaan ja nauttimaan laivan buffetista. :P Koirat olivat rauhassa hytissä, vaikka käytävillä ramppasikin paljon porukkaa. Taas sai olla ylpeä pumeista! :) Yökin sujui hyvin ja aamulla sitten startattiinkin jo aamulla kohti kotia.

Kiitos Mirjamille ja Anjalle seurasta, oli oikein mukava reissu! Joku kerta pitää kyllä ottaa uudestaan! ;)