Tuuri KR

Eilen loppui Dellan yli puoli vuotta kestänyt näyttelytauko, kun suuntasimme auton nokan kohti Tuuria. Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja pumeja oli ilmoitettu vain viisi kappaletta. Sain etukäteen tiedon, että Della olisi ainoa narttu, joka voisi ottaa vastaan sertin. Olin siis supertarkka trimmauksen kanssa ja onneksi ihana Terhi neuvoi kokoajan, kun tuskastelin erityisesti pään kanssa. Lopputulokseen olin kerrankin tyytyväinen! 

Ennen viimeistelyä

Oltiin näyttelypaikalla hyvissä ajoin ja Elinan kanssa viimeistelin vielä Dellan. Kehät olivat ulkona, ja tuuli oli kohtuullisen kova ajoittain. Dellan kevyet korvat pyörivät siis tuulen mukana ja pelkäsin, että tuuli nostaisi ne pystyyn kehässä. Kahden uroksen jälkeen oli sitten Dellan vuoro tepsutella kehään. Onneksi tuuli oikeaan suuntaan ja Della sai seistä juuri myötätuuleen. Della malttoi seisoa todella hyvin ja ravasi hyvin ympäri isoa kehää. Pöydällä neiti oli taas hieman ujo ja nojasi aika paljon. Hampaat Della näytti kuitenkin hyvin, eikä pakoillut tuomarin koskiessa. Tuomari näpräsi Dellan korvia todella paljon ja tuli vielä monta kertaa pöydän takaa tarkastelemaan niitä. Yksilöliikkeiden jälkeen kehäsihteeri nosti meille sinisen lapun, eli Della sai EH:n. 

"Neliömäinen. Hyvä luustoinen narttu. Hyvä raajakorkeus. Hyvä pään muoto. Hyvät silmät. Korkealle kiinnittyneet, hyvin niukasti taittuneet korvat. Hyvä kaulan pituus. Hyvä selkä ja häntä. Hyvä runko. Riittävästi kulmautunut. Hyvä sivuliike ja karvan laatu." AVO EH1

Olin tietenkin pettynyt, mutta toisaalta osasin odottaa sitä. Tuomari tuntui olevan tiukalla päällä ja jakeli paljon EH:ta. Kuitenkin oli todella kiva, että korvien lisäksi tuomari ei löytänyt mitään vikoja. Korville en kuitenkaan voi tehdä mitään, koska teippaamaan/liimaamaan/painottamaan en lähde. Lisäkarvat korviin eivät olisi tietenkään pahitteeksi, mutta kun karvat eivät kasva kuin ilvesmäisiksi tupsuiksi korvien päihin... Viimeisen sertin metsästys saa kuitenkin jatkua, ehkä joku tuomari arvostaa Dellan hieman kevyempiä korvia tai ei ainakaan pidä niitä niin suurena virheenä. :D

Ropiksi pumeista valikoitui Elinan ihana Napos Zendüles "Heili" ja vsp:ksi Heilin veli Napos Zálog "Fiu". Onnittelut ja kiitokset Eltsulle seurasta sekä Dellan viimeistelystä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Luonnetestissä

Lauantaina, kun olin saanut todistuksen kouraan, suunnattiin auton nokka kohti Lempäälää ja Dellan luonnetestiä. Olin siis ilmoittanut Dellan LeVeKin järjestämään luonnetestiin, jossa tuomareina toimivat Katri Leikola ja Irene Puputti. Molemmat tuomarit olivat mukavia ja tuntuivat osaavan asiansa. Itse testiä odotin todella paljon, koska en yhtään tiennyt miten Della reagoisi, sillä sen luonteenpiirteet ovat välillä todella ristiriitaisia.

Tässä koko testi videolla.

Osa-alueet menivät siis näin:
Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2a kohtuullinen
Hermorakenne: +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteensä pisteitä kertyi 125, eli hyväksytty tulos. Kovin suuria yllätyksiä ei testin aikana tullut, ainoastaan kelkan en olisi uskonut olevan noin paha paikka Dellalle. Aika pitkälti siitä johtuikin toimintakyvyn meneminen pakkasen puolelle. Lisäksi jatkuva pidättyväisyys harmitti, sillä en tiennyt Dellan olevan noin ujo. Esim. pimeässäkin huoneessa Della ei ensin uskaltanut lähteä etsimään kunnolla, kun tuomarit olivat sen kulkureitillä. Ensimmäisellä kutsulla Della kävi jo ihan mun lähellä, mutta ei sitten vielä saanut kunnolla hajua. Lopulta Della löysi mut vasta kolmannella luoksetulokäskyllä, koska oli jo käynyt "tarkistamassa" paikan.

Testi paljasti kyllä Dellasta uusia puolia ja erityisen iloinen olen siitä, ettei Della kerännyt paineita testin aikana, vaan pystyi aina nollaamaan tilanteet niiden mentyä ohi. Testitilanne on kuitenkin aivan eri kuin arki, joten saan olla kyllä kiitollinen siitä, että mulle on sattunut koira, joka toimii molemmissa tilanteissa pitkälti tavalla, josta pidän.

Ei mitään erikoisempaa selässä, mutta...

Pari viikkoa takaperin olin turistina TamSKin kolmosluokan agikisoissa. Menin katsomaan Hempun siskon Innan (Fifikus Ugras) ratoja ja samalla palluttelemaan samaan talouteen tullutta 10 viikkoista pumikakaraa. Oli kyllä niiin ihana nähdä pieni Pika-pentu, ei ainakaan pentukuume pahentunut yhtään... Oli myös hauska seurata Innaa ja huomata, kuinka samanlaisia siskokset ovat.

Juteltiin sitten Mirvan kanssa Hempusta ja Hempun selästä, ja kisojen jälkeen Mirvan heittäessä mut kotiin liikuttelin vähän Hempua ja Mirva katsoi Hempun liikkumista. Mirva antoi ihan toisenlaisen näkökulman Hempun selkäongelmiin. Innallahan on aivan sama muutos selässä, eikä se vaikuta Innan elämään juurikaan, mitä nyt fyssarilla täytyy käydä useammin hieromassa selkää. Mirva siis osasi kyseenalaistaa mun havaitsemat "oireet" ja antoi niille vaihtoehtoiset merkitykset, jotka tuntuivat ihan järkeviltä, vaikkei Mirva mikään eläinlääkäri, tmv. olekaan. Aloin itsekin nähdä Hempua hieman eri valossa - "onko sen takajalan väärä liikerata sittenkään niin suuri?" "ehkä ahtaat takaliikkeet korostavat sitä?" "laukan pomputtelua tulee vain hitaassa laukassa, mutta miksi sitä ei tule täydessä vauhdissa?" "voisiko lenkillä hännän laskeminen merkitä vain rentoutumista?" En tietenkään uskonut sokeasti Mirvaa, vaan aloin ajatella asioista erilailla.

Ajatus aksasta Hempun kanssa tuli myös mieleen Innaa katsellessa. Muistin, kuinka kivaa blondipumin kanssa kentällä onkaan. Ja agia jos jotakin Hempu rakastaa. Niinpä päätin, että lähden kuvauttamaan Hempun selän uudelleen ja tällä kertaa virallisesti. Jos selästä ei löytyisi mitään uutta vikaa, lähtisin kokeilemaan Hempun kanssa taas aksaa varovasti. Katsomaan, miten selkä reagoisi. 

Jos tarkemmin ajattelee, kaikki Hempun ongelmat alkoivat silloin, kun agi lopetettiin vuosi sitten. Tän vuoden sisällä Hempun kanssa on ollut enemmän vaikeuksia ja se on tuottanut enemmän huolia kuin koskaan. Iho-ongelmia tuli, Hempun käytös muuttui ja sisätiloissa ääntä alkoi löytyä koko perheen hermostumispisteeseen asti. Niinpä ajatus "vanhan Hempun" palaamisesta tuntui enemmän kuin hyvältä. Ehkä mikään ongelmista ei ratkeaisi agin avulla, mutta sittenhän olisi ainakin kokeiltu. Enkä näe miksi kokeilu olisi jollain tavalla huono idea, koska Hempun selän ehdoilla mentäisiin kokoajan.

Hempu aksaamassa vuonna 2013
 © Mikko Kumpulainen

Niinpä sitten torstaina lähdettiin Taidoggaan Heidin kanssa ajelemaan kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän vastaanottoa. Heidiltä lähti myös yksi koira kuvattavaksi, joten saatiin hyvin matkakulut jaettua.

Paikan päällä meidät toivotettiinkin heti sisään ja Heidin koira Rämä meni ensin. Rämän kuvaamisen ja tulosten jälkeen Hempu pääsi lääkärin pöydälle, jonne se samantien simahtikin. Sitten alkoivat hyvin piinaavat minuutit, kun koira oli muottien sisällä lääkärin pöydällä. Yli puolituntia siinä sitten vierähtikin, kunnes Hempu tuotiin heräämään. Pääsin heti katsomaan kuvia, tosin Hempu päätti, ettei suostu enää olemaan hoitajan kanssa ja lähti mun perään. Siinä sitten Hempun kanssa katsottiin yhdessä kuvia.

Eli niinkuin jo tiesinkin, Hempun selästä löytyi sakralisaatio eli epäsymmetrinen lanne-ristinikama, LTV3. Siitä johtuu myös lantion vinous. Muuten Ventelän mukaan koko ranka näytti puhtaalta, eikä silloittumia, tmv. näkynyt. Mutta sitten Ventelä sanoi, että löytyi pieni sivulöydös...

... nimittäin virtsarakko täynnä virtsakiviä. Suurimpien koko on jopa 2cm. Aika hurjaltahan tuo näyttää, ja voin olla varma, että aika kivuliaalta tuo tuntuu. Ventelä sanoi, että kivet ovat todennäköisesti kalsiumoksalaattikiviä, eli ne pitää leikata. Liuotushoidot eivät näihin kiviin tehoa ja kivet tuppaavat uusiutumaan parin-kolmen vuoden välein. Oikealla ruokavaliolla kivien muodostumisen voi kuitenkin ehkäistä. Syytä Hempun virtsakiville ei vielä tiedetä, mutta ainakin raakaruokinnan korkea proteiinipitoisuus on voinut vauhdittaa kivien kasvua. Nyt siis lähdetään varailemaan Hempulle seuraavaksi leikkausaikaa ja sitten joudutaan todennäköisesti vaihtamaan lopullisesti nappularuualle. Sinänsä harmi, mutta en halua ottaa pienintäkään riskiä, että kivet uusiutuvat.

Toisaalta oon tosi onnellinen, että Hempun satunnaisille pissaamisvaikeuksille löytyi syy, mutta en kyllä olisi uskonut mitään näin radikaalia. Mieluummin kyllä otan tämän "leikattavan vian", jonka pystyy pitämään kokonaan poissa tarkan ruokavalion avulla, kuin esim. spondyloosin, nivelrikon tai luupiikit. Hempun käytöksen muuttuminen on voinut myös hyvin johtua virtsakivistä varsinkin nyt niiden olessa noin isoja, tosin ei voi tietää, kuinka kauan kivet ovat olleet ja koska ne ovat kasvaneet noin isoiksi. Viime aikoina kyllä Hempulla on ollut enemmän pissaongelmia, niin kuin viime postauksessa kerroin. Silloin kuitenkin luultiin sitä vain pissatulehdukseksi, eikä arvatukaan mikä voisi olla todellinen syy. 

Sama paikka, sama vuosi
© Mikko Kumpulainen

Agilityhaaveet saavat siis pysyä, mutta ne siirtyvät vähän pidemmälle leikkauksen vuoksi. Oon niin iloinen, että Hempun selästä ei löytynyt mitään uutta ja päästään taas kokeileen aksaa. Muutenkin Hempun aktiivisuustasoa olisi tarkoitus nostaa hieman ja lopettaa selän takia varominen. Eletään täysillä, mutta käydään useammin hieromassa selkää, jne. Eiköhän blodipumi vielä palaudu ennalleen. ♥

Kuulumisoksennus part.94298

Nyt voisi olla aika perinteiselle kuulumispostaukselle. Kesä kolkuttelee ovella, mikä tarkoittaa meille ulkotreenikautta. Vuhuun hallin vuokrauksen lopetin huhtikuun jälkeen, kun ajattelin sen olevan vähän turha, nyt kun uloskin pääsee treenaamaan. Totuushan tosin on, että nyt kun ei ole määriteltyä aikaa treenaamiselle, treenaaminen on todella epäsäännöllistä. Kentälle lähdetään oikeastaan silloin kun jää aikaa (eli ei koskaan) tai sitten iltamyöhään, kun ei jaksa enää tehdä kouluhommia.

Ollaan kuitenkin päästy pyörähtämään kentällä viikottain, muutaman kerran jopa Jennan ja Lindan kanssa koirineen. Ohjelmatreeniä ollaan myös yritetty tehdä aina kun mahdollista. Vitsit kun oon innossani tästä meidän uudesta siirtymätavasta! Della pysyy niin kivasti mukana ja ääntelykin on pysynyt hyvin kurissa. Ollaan uskallettu ottaa ruutukin jo mukaan ohjelmatreeniin ja oon kyllä ollut positiivisesti yllättynyt Dellan suorittamisesta. Nykyään ruudun bongaus onnistuu lähes 100%:sti liikkeestä, ja olen kokenut sen tavan kaikista helpoimmaksi ja parhaimmaksi Dellalle. Tässä videomateriaalia perjantain ruututreeneistä (tai no lähinnä ruudun paikkatreeneistä), oli pikkusen kuiva ilma, joten hiekka pöllysi ihan kivasti :D

Mulla on vieläkin tosi pahoja ongelmia olla ruudun paikan suhteen täysin mustavalkoinen Dellalle. Videollakin palkkaan Dellan aivan liian aikaisin sen jäädessä liian eteen. Mun on jotenkin tosi hankalaa vaatia Dellalta ruudun suhteen täydellistä suoritusta, koska pelkään, että vaadin liikaa ja pelkään Dellan turhautuvan, joka taas johtaa ruudun hajoamiseen. Nyt Della on vihdoin alkanut saamaan onnistumisia ruutuun menemisessä eli se juoksee lähes poikkeuksetta ruutuun suoraan ekallakin toistolla. Jotenkin tuntuu kauheelta nipottamiselta, jos vaadin siltä täysin oikeaa paikkaa ruudun sisällä, koska kyllähän kokeessakin riittää että on ruutunauhojen sisällä? Toisaalta kyllä haluaisin, että sille koiralle on luotu selvä kuva päähän, mihin sen kuuluu mennä. Mutta koska Dellalla on suhteellisen huono itsetunto ja se ottaa niin pahasti itseensä, jos epäonnistuu, niin pelkään nipottamisen johtavan vaan turhautumiseen ja epävarmuuteen. Huoh.

Pitäis ehkä parturoida tämäkin neiti...

Ollaan tehty myös avon ruudun loppuosaakin, eli maahanmenoa ja koiran luokse menemistä. Niissä ei ole vielä ilmennyt mitään ongelmia (*koputtaa puuta*). Kaksissa ohjelmatreeneissä otettiin ruutu jo kokonaisena mukaan, tosin toisella kerralla tarketti oli ruudussa. Niissä ei ilmennyt mitään ongelmia, ja sain olla kyllä likkaan supertyytyväinen. Jotenkin vaan ne avoimen luokan kokeetkaan ei tunnu enää niiin kaukaiselta ajatukselta!

Palataanpa tokoraportista takaisin postauksen ideaan. Toukokuun alussa aksan talvikausi päättyi ja samalla päättyivät meidän agilityt ajalle x. En nähnyt järkeväksi maksaa enää kesäkautta, koska Della pystyisi siitä todennäköisesti vain pari kuukautta treenaamaan (mikäli siis astutus onnistuu, jne.). Oon myös viime aikoina kovasti pohtinut Dellan agiuran jatkoa. Ykköskyynär kummittelee kokoajan mielessä, enkä haluaisi sen alkavan oireilemaan missään vaiheessa Dellan elämää. Aksa kun ei muutenkaan ole meidän päälaji, niin tuntuisi tyhmältä, jos sen takia Dellan kyynär tulisi kipeäksi. Vaikka monet sanovat, että ei se välttämättä tule siltikään koskaan oireilemaan, vaikka agia harrastettaisiinkin, en tiedä haluanko kuitenkaan ottaa sitä riskiä. Toisaalta pelottaa myös, että jos me lopetettaisiin agility, niin kävisikö Deelle samalla tavalla kuin Hempulle, eli lihakset lähtisivät ja paikat alkaisivat oireilemaan sen takia. Onneksi mitään päätöksiä ei tarvitse ihan vielä tehdä, vaan tässä on nyt aikaa ainakin sinne ensi talvikauden alkuun asti.

Sitten vähän Hempusta. Hempu täytti 22.4. kunnioitettavat 5 vuotta! En kyllä mitenkään pysty uskoa, että blondipumi on jo niin vanha. Syntymäpäivän kunniaksi Hempu sai elämänsä ensimmäisen kerran maksalaatikkoa kakun muodossa. Hienosti neiti malttoi odottaa kuvien ottamisen ajan, vaikka siitä näki, kuinka tuskallista oli olla kakun vieressä, johon ei saanut koskea.

Lisäksi voisin sanoa, että Hempu voi hyvin. Tosin viikonloppuna sillä oli pissatulehdus, joka onneksi saatiin hoidettua nopeasti kolmen päivä rimadyl-kuurilla. Muuten se on viime viikkojen aikana ollut selvästi elämäniloisempi, ehkä hyvät ilmat ja lämmin kevät ovat purreet siihenkin? Hempu on esim. taas heppuloinut sohvalla ja olkkarin karvamatolla samalla tavalla kuin pienenä. Dellan tulon jälkeen en muista sen hepuloineen ollenkaan, joten oli jotenkin ihan tosi ihanaa katsella höpön riekkumista. ♥ Toisaalta Hempun selkä ei ole ollut nyt niin kipeä, joten se saattaa hyvin johtua siitäkin. :)

Ruokapuolella Hempu vaihdettiin nappulasäkin jälkeen takaisin raa'alle, koska muutosta ihon suhteen ei näkynyt. Nyt kuitenkin Hempu on selvästi rapsuttanut itseään vähemmän ja selkään se ei ole koskenut kuin muutaman kerran viimeisten viikkojen aikana. Pari viikkoa takaperin Hempu pääsi myös ylimääräisistä villoistaan, kun leikkasin sille kätevän kesätukan. Aika rimpulalta blondipumi nyt näyttää, kun tosiaan lihaksisto on kuihtunut aikalailla ja ruokamäärä on pysynyt suhteellisen pienenä. Paino huitelee nykyään siellä 11 kilon paikkeilla ja muuten olen kyllä neidin kuntoon tyytyväinen, kunhan vain saisi sitä lihasta vielä lisää. Uskon kuitenkin lihasten kehittyvän kesän aikana, kun Hempu pääsee säännöllisesti uimaan ja mulla on enemmän aikaa lenkkeillä koirien kanssa.

Hempu pääsi jo lämpöaallon aikana useaan otteeseen uimaan ja voi vitsit kuinka neiti nautti. Dellakin paineli suoraan järveen, josta vähän yllätyin, koska Dee ei ole ennen näyttänyt olevan yhtään kiinnostunut vedestä. Tosin uimaan Della ei suostunut, eikä varmaan tule koskaan suostumaankaan. Se menee vedessä tasan niin syvälle, että se jalat yltävät pohjaan tukevasti. :D

Viime kesältä ♥

Yhtenä kevään merkkinä voinee pitää pentuja. Nyt niitä on taas joka paikassa, joten pakostihan tässä pentukuume itsellekin syntyy. Kasvattaja ja pentuekin olisi jo valmiina, eikä varmaan kellekään tule yllätyksenä, jos kerron tämän pentueen emän olevan Della. :D Pitää kuitenkin pitää pää kylmänä, eikä päästää tunteita järjen edelle. Ei ole mitään järkeä ottaa pentua abivuodelle, kun pitäisi panostaa kouluun. Yhdistelmä on kyllä kieltämättä juuri sellainen, mistä haluaisin pennun, mutta mutta...

Kasevan kennelin pentu syksyltä 2014 ♥

Postauksesta tuli nyt tosi sekava, pitäisi vissiin kirjoitella vähän useammin, ettei tulisi tällaisia kuulumisoksennuksia :D Koulua on jäljellä enää vähän alle kolme viikkoa, joten sitten ehkä ehdin postailla enemmän. Tosin heti koulun loppumisen jälkeen mulla alkaa kesätyöt kahdeksi viikoksi, mutta onneksi homma vaikuttaa suht. helpolta, eivätkä päivät ole kovin pitkät. Sain Dellalle myös luonnetestipaikan heti kesäkuun alkuun, odotan sitä todella mielenkiinnolla! Lisäksi edessä olisi muuttoa, kyllä, me päästään Dellan kanssa muuttamaan pois kotoa kesäkuussa! Odotan niin innolla, mutta toisaalta on niin surullista, että joudun jättämään Hempun kotiin. Toisaalta ratkaisu on hyvä, koska se vähentää Hempun stressiä toodella paljon. Kesälle sijoittuu myös Dellan astuttaminen, neiti voi aloittaa nimittäin juoksunsa hetkellä millä hyvänsä. Jossain välissä pitäisi vielä lukea syksyn yo-kirjoituksiin... 

Paljon on siis suunnitelmia kesälle, nyt pitäisi vaan yrittää selvitä kunnialla nämä viimeiset kouluviikot. Palaillaan!

Kisoissa kiertelyä

Viikko sitten keskiviikkona käytiin mätsäreissä lähes vuoden tauon jälkeen (tai ainakin viime mätsäripostaus on ollut heinäkuussa 2015 :D). Lähdettiin aika extempore Hakametsään, mutta oli kyllä kiva lähteä pitkästä aikaa kehäilemään. Tampere KV:ssa talkoilu synnytti allekirjoittaneelle pienen näyttelyinnostuksen, joten ilmoitin Dellan Tuurin Miljoonakoiraan. Nyt siis oli jo aika päästä takaisin näytelmien pariin.

Ilma oli mitä parhain, vaikka pitkän odotteluajan takia meinasi vähän tulla kuuma. Pieniä aikuisia oli yli 30, ja me oltiin loppupäässä. Samassa luokassa esiintyi myös toinen pumi, Kukas, joka on samalta kasvattajalta kuin Hempu. Oli hauska nähdä kerrankin muita pumeja mätsärissä!

Ennen kehää treenasin Dellan kanssa nopeasti seisomista, ts. muistelin mikä on oikea käsky näyttelyseisomiselle... Della oli pirteällä päällä, joten päätin seisottaa sitä kehässäkin vapaasti. Pariksi meille tuli hyvinkäyttäytyvä cockerspanieli. Della seisoi vähän vinossa, mutta muuten kyllä yllättävän kivasti. Ravillekin Della lähti ongelmitta, vaikka aina edelleenkin pelkään sen lähtevän peitsaamaan kehässä. Pöydällä Dellaa vähän jännitti, mutta se ei kuitenkaan lähtenyt peruuttamaan, tmv. Hampaatkin neiti näytti oikein kiltisti. Tuomari huomauttikin ujoudesta, mutta kehui Dellan lihaskuntoa. Yksilöliikkeet neiti suoritti oikein kivasti. Meille kuitenkin ojennettiin sininen nauha.

Kovin kauan ei jouduttu odottelemaan sinisten kehää. Tuomari juoksutti kehässä neljä koirakkoa kerrallaan, joka sopi meille oikein hyvin. Meidän edessä tosin ravasi suhteellisen hitaita koirakoita ja kehän pienuuden takia en oikein päässyt ohittelemaan kätevästi, joten jouduttiin sitten pysähtelemään aina ennen tuomaria. Della oli jo vähän väsähtänyt, joten seisomisessa kontakti alkoi tipahtelemaan. Tuomari poimi meidät kuitenkin jatkoon ja muutaman juoksukierroksen jälkeen meidät sijoitettiin kolmansiksi! :) Ei pöllömpi paluu näyttelykehiin!

Eilen sitten vuorossa oli kaksi starttia TamSKin agikisoissa. Ekana oli suhteellisen hankala agirata ykkösluokan koirakoille. Rata ei kuitenkaan tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta, ja sainkin jo rataantutustumisessa suunniteltua meille sopivat kuviot.

Meidät oli laitettu aloittamaan medit, mutta onneksi rataantutustuminen suoritettiin yhdessä miniohjaajien kanssa, joten päästiin starttaamaan heti minien jälkeen.

Alun valssi jäi vähän liian lyhyeksi, joten Della tuli vähän jalkoihin. Puomi oli tooodella hidas, varsinkin ylöstulo. Ehkä Della luuli sitä keinuksi, eikä uskaltanut mennä täysillä? Keinulla Della sitten vähän epäröi, kun annoin seis-käskyn jo keinun puolessa välissä. Kepeillä tuli sitten virhe, kun neiti puikahti toisesta välistä pois. Jäin vähän liian taakse ja hidastin, johon Della reagoi lopettamalla kepit. Toisella kerralla Della kuitenkin suoritti kepit mallikkaasti. Loppuradan otin varman päälle ja hidastelinkin aalla todella paljon. Ratavirheeksi jäi vitonen ja päälle ropisi vielä vähän yliaikaakin. Medeissä tehtiin kuitenkin vain yksi nollatulos ja niin meille irtosi kolmassija! Oli kyllä kiva päästä ekaa kertaa palkintosijoille, vielä kun rata tuntui muuten onnistuneen varsin kivasti. :)

Hypäri olikin sitten pelkkää sähellystä alusta loppuun. Hypärit on ollut meille aina kaikista hankalimmat, kun missään vaiheessa en saa pysäytettyä Dellaa ja hengähdettyä. Tämäkin rata oli suhteellisen vaikea, eikä nollatuloksia juurikaan tullut. Heti alussa valssin aivan liian jyrkästi ja meinasin ohjata Dellan takaakiertoon. Myös toinen valssi epäonnistui ja jäin Dellasta jälkeen, jolloin se ei meinannut irrota putkeen. Sain sen kuitenkin ohjattua putkeen ilman kieltoa. Kepit onnistuivat tällä kertaa tosi kivasti! Seuraava ongelma olikin sitten hypylle tehtävä takaaleikkaus. Hidastin aivan liikaa ennen hyppyä ja Della alkoi epäillä pitääkö nyt mennä eteenpäin vai mihin. Neiti kuitenkin päätti viime hetkellä hypätä hypyn, joten päästiin kuin päästiinkin maaliin ehjin nahoin! Radan jälkeen olin hetken täysin epätietoinen, että nousiko tuomarin käsi kieltojen merkiksi vai ei. Kuuluttaja kuitenkin kuulutti meidän tehneen nollaradan! Tuntui ihan uskomattomalta ja tunteet nousi kyllä välittömästi pintaan. Kävin sitten vielä tarkistamassa tulokset, ja siellähän se meidän nolla näkyi ajalla -8,99. Lopulta medeissä tehtiin vain kolme nollatulosta ja Dellan aika oli näistä nopein 3,97 m/s etenemällä. Neiti siis nappasi ensimmäisen luvansa hienosti nollavoitolla!

Palkinnoksi saatiin kaksi suklaalevyä, kaksi kanakierrepussia koirille ja lisäksi sai valita aina yhden tavaran koreista, joissa oli muutama grippi ja toodella paljon erilaisia leluja. Meille sitten valitsin geelipallon gripillä ja karvalelun. Oli kyllä tosi kivat palkinnot, ohjaajalle ja koiralle jotain, sekä omavalinteinen tavara. Toivottavasti päästään uudestaankin vielä joskus palkinnoille :D

Kisoista jäi kyllä ihan huikee fiilis, viimeinkin saatiin se eka luva! Todennäköisesti nää oli nyt Dellan vikat kisat ennen mammalomaa, joten ihan hyvä lopetus saatiin ;)

Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 3

Sunnuntaiaamuna herättiin entistä väsyneempinä, mutta viimeistään hallille päästyä alkoi taas ajatus kulkea, ainakin osalla, toivottavasti. Toinen ryhmä aloitti treenit sisällä Katan kanssa ja meidän ryhmä pääsi heti ulos treeneilemaan häiriössä kehääntuloja, ruutua, merkin kiertoa ja mitä ikinä keksikin treenata. Dellan kanssa suunnattiin ensin merkinkierto-pisteelle, jossa naksuttelin bongausta. Neiti oli vähän hukassa, joten lähetin sen välillä kiertämään tötsän. Sitten bongaus alkoi onnistua paremmin. Ollaan nyt tehty muutamia kertoja niin, että oon antanut Deelle bongauskäskyn jo kun käännytään kartiolle. Dellalla on kuitenkin ongelmana, että se ei pysty yhtä aikaa kävelemään ja etsimään tötsää, joten se aina pysähtyy katsomaan tötsää. :D Tätä pitää siis treenata vielä aika paljon...

Kuvituskuva lauantailta © Hanna-Maria Karvinen

Seuraavaksi mentiin tekeen ruutua, joka oli laitettu nurmikolle. Neiti bongasi ruudun hyvin, muttei sitten hahmottanut ruutua kuitenkaan ekalla toistolla, eikä osannut mennä oikealle paikalle. Kävin sitten näyttämässä oikean paikan, jonka jälkeen se löytyikin kivasti. Bongausta tehtiin myös toistojen yhteydessä ja se onnistui yllättävän hyvin. Tässä on kuitenkin sama ongelma, eli Della ei pysty bongata ruutua ollessaan liikkeessä. Pitää miettiä, että onko järkeä opettaa Della bongaamaan kohteen liikkeessä vai vasta perusasennossa, jossa se saattaa tosin olla vielä vaikeampaa, koska neiti ei tunnetusti haluaisi irrottaa kontaktia siinä ollenkaan.

Vikana ulkona tehtiin Pipan kanssa kehäänmenoja, jotka tapahtuivat kohti parkkipaikkaa eli jouduttiin menemään sinisten porttien läpi pieni, mutta jyrkkä, ylämäki. Della tuntui jotenkin tosi levottomalta, eikä oikein pystynyt keskittymään. Muut koirat ympärillä ja kehäänmenon ympäristö oli Dellalle siis tosi hankala häiriö. Kontakti tipahti tosi usein viimeistään portin kohdalla, joten jouduttiin repimään kaikki keskittyminen juuri yhdessä kävelyyn. Lopulta päästiin porttien sisäpuolelle, jolloin Della sai superpalkan. Tätä pitää ehdottomasti treenata useammin!!

Kuvituskuva lauantailta © Sofia Kovalainen

Della sai vähän aikaa levätä ennen kuin pääsi Katan ongelmatreeneihin. Aikaa oli tosi vähän, joten päätin ottaa puheeksi Dellan ääntelyn. Se ei tosin ollut kovin järkevä vaihtoehto, koska Dellan ääntely on vähän monimutkaisempi asia... 

Aluksi puhuttiin vain siitä ääntelystä, jota tapahtuu, kun Dellalla on tosi korkea vire. Ääntely on siis pientä "ähkimistä" ja sellaista tooodella ärsyttävää ääntä, joka tulee läähätyksen yhteydessä. Kata sanoi ongelman olevan todella hankala ja inhottava, eikä osannut tarjota kunnon ratkaisua, mutta empatiaa kyllä. :D Todettiin sitten, että parasta on vain vältellä ongelmaa eli treenata vain silloin, kun mulla on kunnolla aikaa purkaa Dellan energiaa pallon/frisbeen heittelyllä, jotta mielentila olisi treeneissä rauhallisempi, koska silloinhan ääntelyä ei tapahdu. Pallon/frisbeen heittelyn jälkeen on kuitenkin vielä tärkeää käydä Dellan kanssa pienellä kävelyllä, että kierrokset pääsevät laskemaan ennen kuin mennään treenaamaan.

Sitten puhuttiin vielä Dellan haukkumisesta silloin, kun se tietää tehneensä väärin. Jos esim. käsken sen ruutuun, eikä se mene oikealle paikalle, se alkaa haukkua, jos odotan sen etsivän uudelleen paikkaa tai jos käsken sitä uudestaan ruutuun. Della paineistuu samantien, kun se tajuaa tehneensä väärin ja alkaa haukkua. Toisaalta haukkuminen on myös komentamista, koska Della tietenkin luulee tehneensä oikein. Kata sitten sanoi, että ei ehkä itse tekisi kaavojenrikkomistreenejä, joita olen itse miettinyt, vaan pitäisi treenit suht. helppoina, ettei haukkumista tulisi. Ongelma on kuitenkin niin monimutkainen ja hankala, että Kata ei siihenkään oikein osannut antaa suoria ohjeita, mutta en usko, että kovin moni kouluttaja osaisikaan...

Kuvituskuva lauantailta © Sofia Kovalainen

Lounaan jälkeen oli sitten Katan luento, joka oikeastaan käsitteli vähän kaikkea hieman. Luennosta ei saa mitään järkevää kokonaisuutta kirjoitettuna ylös, mutta kirjoitan muistiinpanoni tänne listamuodossa.

• ihan kaikkein tärkeintä on motivaatio
• focus pitää olla hyvä, muista oma kupla!
• mentaalipuoli pitää olla oikea
• sosiaalisen palkan pitää toimia
• tekniikka vasta kun mentaalipuoli toimii
• tekniikkatreeneissä pitää olla todella tarkka
• "me ollaankin hyviä" - ole kriittinen, mutta osaa olla myös tyytyväinen

• jos kokeessa tulee virhe, pitää miettiä/käsitellä asia kunnolla ja treenata se heti kuntoon palautustreeneissä
• palautustreenejä ei saa tehdä vihaisena!

1. vauhti + into + draivi
2. tekniikkapuoli
3. yhdistetään 1 ja 2
4. kisanomaiset treenit + häiriö
5. kokeen jälkeen takaisin 1:en

• kisakunnossa pysyminen on kovempi työ kuin kisakuntoon pääseminen
• koiran pitää olla aina "auki" ohjaajalle
• pitää mennä myös mukavuusalueen ulkopuolelle, rikotaan kaavoja
• älä tee aina samanlaisia treenejä eli muista vaihtelu!

© Sofia Kovalainen

• tänään voi vaikuttaa vain tähän päivään, muista pienet tavoitteet
• tunne, haista ja maista tavoitteet
• kehään ei mennä hakemaan tuloksia, vaan tokoilemaan
• älä odota koiralta asioita kokeessa, mitä se ei treeneissäkään osaa - kokeisiin ei mennä kokeilemaan
• ei arviointiajatuksia kesken kokeen
• mielikuvatreenejä!
• listaa 30 positiivista adjektiivia teistä koirakkona (raju, kiltti, mikä?)

• aina voittaa jotakin, vähintään tietoa
• ei saa jäädä leijumaan hyvin menneen kokeen jälkeen, älä päästä itseäsi helpolla
• itseluottamus on oma valinta

• 1/3 perustreeniä, 1/3 kuuntelutreeniä, 1/3 kisamaista treeniä
• usein kisanomaiset treenit ohjaajalle vaikeimpia
• kouluta koiraa tulevaisuutta varten, eikä seuraavaa koetta varten
• liikkuroi, liikkuroi ja liikkuroi muita!
• treenaa käskytyksiä
• esim. tuomarin vihkokin saattaa olla koiralle kokeessa paha häiriö, huomioi sekin ja treenaa sitä
• tuo koira kuuntelemaan koepaikan ääniä
• nauhoita liikkurin puhetta ja merkkaa esim. seuruun käskytyspaikat etukäteen, jos treenaat usein yksin

© Sofia Kovalainen

Luennon jälkeen syötiin vähän välipalaa ja juteltiin leiristä. Kaikki tuntuivat tyytyväisiltä leiriin ja viimeisenä tehtävänä jokainen sai kirjoittaa pienille post-it-lapuille positiivisia asioita jostain koirakosta ja liimata ne kyseisen ohjaajan selkään. Kaikki saivat tosi paljon lappuja ja itse ainakin tulin niin hyvälle mielelle niistä. Oli kyllä paras lopetus jo muuten niin huikealle leirille! Kiitos kaikille järjestäjille, kouluttajille ja treenikavereille koirineen, toivottavasti seuraavasta leiristä tulee yhtä huippu! ♥

Della-kirahvi 2v10kk © Hanna-Maria Karvinen

Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 2

Lauantaina heräiltiin vähän ennen kahdeksaa ja yhdeksältä lähdettiin jo hallille. Tällä kertaa treenit alkoivat kokeenomaisilla treeneillä. Ensin tehtiin tason mukainen paikkis ja sitten aakkosjärjestyksessä lyhyt ohjelmatreeni, johon sai kuulua 1-3 liikettä. Meille liikkeiksi valitsin teknisesti suht. varmat seuruun, liikkeestä maahan ja luoksarin. Näiden lisäksi piti liikkuroida jollekin toiselle ryhmäläiselle tämän ohjelmatreeni. Pipa ja Katariina "Kata" Kainulainen toimivat "tuomareina" ja sitten lopuksi kertoivat palautteen jokaiselle yksitellen, mutta kuitenkin niin, että muutkin kuulivat.

Ennen meidän paikkista kävin lämppäämässä Dellan kunnolla niin kuin oli edellisenä päivänä suunnitellut. Heittelin sille palloa kahden lelun leikkinä ja yllättävän nopeasti sain koiran väsytettyä, vielä kun matkalla oli sopivasti todella jyrkkä ylämäki. :D Sen jälkeen tarjosin Deelle vettä ja sitten se sai mennä häkkiin rauhottumaan.

Della ottaa tokon vakavasti
© Sofia Kovalainen

Paikkiksen Della teki istuen ja aika oli 1,5min. Kehäänmeno onnistui tosi kivasti ja Della lähti hyvin mukaan. Menin vähän huonosti meidän paikkispaikalle ja Della joutui tekemään aika tiukan käännöksen, jolloin se vinkui vähän. Lisäksi Della oli tosi levoton ennen liikkeen alkua, mutta heti kun viereisiä koiria alettiin käskeä maahan, Della lopetti inisemisen. Della jäi hyvin istumaan ja oikeastaan vain pari kertaa käänsi päätään koko puolentoista minuutin aikana. Della ei myöskään reagoinut ollenkaan kun menin sen taakse, vaikka ei olla taidettu tehdä sitä paikkiksen yhteydessä ollenkaan. Kiitoksen jälkeen kehuin Dellaa ja menin kyykkyyn rapsuttelemaan sitä, josta vielä mukana-käskyllä lähdettiin kohti kehän reunaa. Juuri ennen kehästä poistumista annoin Dellalle vielä "jes"-käskyn ja palkkasin sen kunnolla nameilla ja lelulla.

Pipan ja Katan mielestä paikkis oli siisti, eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Kata vain muistutti juurikin siitä, että mun pitää suunnitella miten meen paikkispaikalle niin, ettei tulisi tiukkoja käännöksiä, joissa Della saattaisi vinkua. Pitää vaan kokoajan pysyä omassa kuplassa, eikä tarvitse kokoajan esim. pälyillä liikkuria.

Paikkisten jälkeen oli vuorossa yksilöliikkeet. Meillä oli välissä hyvin aikaa, kun ruokailukin ajoittui muutamaa koirakkoa ennen meitä. Sain tehtyä Dellalle taas kunnon lämpät, joiden jälkeen juotin sen ja sitten asetin sen "käy"-käskyllä rauhoittumaan eteiseen. Siitä sitten lähdettiin suoraan kehään. Della oli taas tosi hyvin mukana "mukana"-käskyllä ja päästiin aloituspaikalle ongelmitta. Oltiin Tiinan kanssa suunniteltu yhdessä Dellan seuruukaavio, mutta tila loppui vähän kesken, joten saatiin sopivasti yllätyksiäkin. Peruutusta ei tehty ollenkaan, mutta muuten kyllä avoimen luokan seuruu. Tässä meidän suoritus videolla, kiitos Liisalle kuvaamisesta! :)

Palautteena Pipa ja Kata sanoivat, että seuruu oli muuten kivannäköistä, mutta hyppyeste oli tosi paha häiriö, jonka takia kontakti pääsi tippumaan ja paikkakin vähän eli. Sain kuitenkin koiran hyvin mukaan seuruuseen, vaikka Tiina seuruuttikin meidät tosi pitkälle "katsomoon". :D

Ihmeteltiin tosi paljon tota Dellan nousemista maahan jäävässä ja samoi luoksarissa. Se ei ole koskaan tehnyt tuollaista ja maahanmenokin oli niin nopea, että oli ihan hassua, että se yhtäkkiä nousikin istumaan.

Kokonaisuutena suoritus oli kuitenkin tosi kiva, eikä ääntä tullut kertaakaan! Siitä olin itsekin tosi tosi iloinen. Siirtymissä kehuminen toimi, mutta rapsuttelusta Della ei tykännyt yhtään. Näin vähän itsekin ajattelin, mutta edellisenä päivänä Pekka Korri sanoi rapsutusten toimivan, joten ajattelin kokeilla sitä nytkin. Jatkossa en kuitenkaan rapsuttele Dellaa, koska se ei selvästikään tykkää siitä, kun tehdään tokoa.

Della tuntui olevan vähän levoton vielä kehässä pallon heittelyn jälkeen, joten Kata ehdotti, että kävisin aina pallon heittelyn jälkeen vielä pienellä palautuslenkillä, että Dellan kierrokset pääsisivät vähän laskemaan ennen kehään tuloa. Se kuulosti järkevältä, joten sitä aion jatkossa kokeilla.

© Sofia Kovalainen

Della hikinauhoineen suoraan 80-luvulta :D

Päivällä selvisikin miksi Della nousi maahanmenoissa: sen anturat olivat palaneet aika pahasti kun se oli mennyt liikkeestä maahan. Puhdistettiin sitten haavat ja laitettiin jotain voidetta niihin. Lisäksi Nina lähti hakemaan apteekista Dellalle joustosidettä anturoihin, että neiti ei saisi nuoltua haavoja, eikä niihin pääsisi likaa ja bakteereja. Della huusi, kun sille laitettiin siteitä, niin kipeät anturat olivat :( Onneksi pystyttiin kuitenkin jatkamaan treenaamista, kunhan vaan ei tehty maahanmenoja.

Ohjelmatreenien jälkeen tehtiin perusasentotreeniä Pipan kanssa ja peruutustreeniä Katan kanssa. Della pa:n paikka on parantunut peruutustreenien takia todella paljon, ja nytkin se teki Pipan treeneissä tosi kivasti. Dellahan kiertää peruasentoon takakautta ja Pipa sanoi, että se on usein varmempi tapa, mutta esim. noudossa se saattaa olla hankala, jos kapula osuukin ohjaajan jalkaan. Haluan Dellan kuitenkin tulevan takaa vierelle, koska se on sillä paljon varmempi kuin sivulta kiepsahtaminen ja ainakin toistaiseksi siitä ei vielä ole ollut haittaa. Jos siitä seuraa joskus ongelmia, niin ehkä on sitten aika miettiä, toimisiko toinen tapa paremmin.

Katan kanssa peruuteltiin, mutta tehtiin niin, että ensin seuruutettiin koiraa ja siitä suoraan kiepsahdettiin oikean kautta peruuttamaan. Della kääntyili tosi hienosti, näkyi kyllä, että ollaan tehty peruutusten käännöksiä ennenkin. Paikka pysyi varsinkin loppua kohden tosi hienosti ja välillä Della kääntyi jopa ilman ääntä! Tehtiin sitten vasemmankin kautta kääntymisiä, ja sitten vielä peruutuksesta käännöksiä eri suuntiin ja täyskäännöksiä. Neidin peruuttaminen ei myöskään näyttänyt enää pelkältä taaksepäin pomppimiselta, jes!

Iltapäivällä oli sitten ongelmatreenit molempien kouluttajien kanssa. Pipan kanssa otin meille aiheeksi ruudun. Kerroin, että olemme tehneet tarketilla jo todella kauan, mutta Della ei tunnu olevan yhtään perillä oikeasta paikasta, kun tarketin ottaa pois. Tehtiin sitten niin, että vein Dellan ruudun etureunaan, jonne se yleensä menee, kun tarkettia ei ole. Kävin sitten näyttämässä Dellalle oikean paikan ruudun takareunasta ja käskin sen sinne käsimerkin kanssa, koska kokeessakin korjauskäskyssä saa käyttää käsimerkkiä ilman enempiä pistevähennyksiä. Tehtiin samanlaisia toistoja, mutta vaihdeltiin Dellan paikkaa. Della meni joka kerta näytetylle paikalle, mutta Pipa huomasi toisen ongelman: palkkasin Dellaa melkein joka kerta eri paikasta ja useiten aivan liian edestä. Della ei siis ole todennäköisesti sen takia oppinut oikeaa paikkaa, koska olen aina palkannut sitä eri kohdista. Pipa antoi vinkin, että mun kannattaa laittaa ruudun ulkopuolelle joku merkki, että huomaan, koska Della on oikealla paikalla ja näin pystyn olemaan mustavalkoisempi paikan suhteen. Toinen vaihtoehto on treenata apparin kanssa, mutta yksintreenaajalle se on hieman vaikeaa. :D

© Hanna-Maria Karvinen

Ajatuksena olisi, että jos Della jää jatkossakin ruudun etunauhalle, saan sen helposti käskettyä oikealle paikalle. Sen lisäksi oon miettinyt, että alkaisin enemmän käydä näyttämässä ruudun oikeaa paikkaa Dellalle, että se saisi vähän varmuutta paikasta ilman tarkettia. Della kuitenkin menee aina suoraan oikealle paikalle, kun oon käynyt näyttämässä oikean paikan. Näillä eväillä uskon meidän saavan viimein ruudun kuntoon. :)

Katan treeneissä otin aiheeksi uudestaan peruuttamisen ja juurikin lähtönamin, joka ei ole auttanut muuta kuin peittämällä ääntelyongelman. Tehtiin muutamat käännähdykset seuruusta peruutukseen ilman namia, mutta Della vinkui niissäkin. Kokeiltiin sitten samaa seinän vieressä, mutta sekään ei toiminut. Sitten kokeiltiin niin, että heitin namin eteenpäin, seuruutin Dellaa sitä kohti ja sitten suoraan liikkeestä peruuttamaan. Della vingahti kuitenkin, joten sekään ei oikein toiminut. Emme siis oikein keksineet Katan kanssa mitään ratkaisua ongelmaan, nyt vaan jatketaan peruuttamisten tekemistä niin, että Della saisi niihin paremman mielentilan, eikä enää yllättyisi kun lähdetään taaksepäin.

Ongelmatreenien jälkeen Kata ja Pipa puhuivat yleisesti kisaamisesta, ja sen jälkeen Pipa piti vielä luennon aiheesta kilpaileminen tuomarin näkökulmasta. Siitä en jaksa kirjoitella sen enempää, mutta lyhyesti voisin sanoa, että usein tuomarit joutuvat rokottamaan erilaisista käsiavuista ja yleensäkin vartaloavuista. Kädet eivät saisi olla koiran pään vasemmalla puolella perusasennossa, paitsi seuruussa se on hyväksytympää isomman koiran kanssa. Pipa myös painotti kehääntulon tärkeyttä ja yleensäkin käytöstä koepaikalla: tuomarille tulee automaattisesti mielikuva koirakosta jo kun hän näkee koirakon ensimmäistä kertaa koepaikalla. Erityisen paljon Pipa puhui uusista liikkeistä ja niiden arvostelusta. Uusien liikkeiden "täydellinen" suoritus hakee vielä itseään, ja esim. uudessa evl:n kiertohässäkässä kokoajan toivotaan pienempää kaarrosta, ja enemmän linjaan tulevaa jäävää. (en osaa selittää :D) Sekä Pipa että Kata pitivät todella tärkeänä, ettei kokeessa itse katso pisteitä. Pisteet kuitenkin näkee kehän jälkeen, joten miksi pitäisi herpaannuttaa keskittyminen edes hetkeksi pois koirasta kehässä. Huonot pisteet saattavat myös vaikuttaa ohjaajaan alitajuisesti.

Luennon jälkeen olikin taas aika lähteä hotellille, jossa taas syötiin hyvää ruokaa ja sitten lähdettiin kävelemään vähän koirien kanssa. Laitoin Dellalle taas uudet siteet etujalkoihin, ettei niihin menisi yhtään likaa. Haavat olivat vieläkin ihan auki, joten putsailin sitten niitä ja laitoin voidetta. Della ei ollut yhtään yhteistyökykyinen, mutta onneksi saatiin Hannan kanssa Dellan tassut lopulta paketteihin. Siteet jaloissa Della sitten kipitteli menemään, eikä siteet tuntuneet haittaavan ollenkaan menoa. Lenkkiporukka oli kuitenkin taas niin väsynyt, että kovin pitkää lenkkiä ei jaksettu tehdä. Uni tuli kyllä taas nopeasti raskaan päivän jälkeen.

Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 1

Huhhuh, miten rankka ja erittäin antoisa viikonloppu takana! Niin paljon tuli uutta asiaa, että ajattelin kirjoittaa valmennusleiristä kolmessa eri osassa tänne blogiin, eli jokaisesta päivästä erikseen. Aloitetaan siis perjantaista. Kaikki leirikuvat © Hanna-Maria Karvinen (klik), ellei toisin mainita.

Valmennusviikonloppu starttasi lyhyellä ja ytimekkäällä infotilaisuudella, josta ohjelma jatkui Pekka Korrin luennolla "Tokotempuista kilpailuohjelmaksi". Luento oli todella mielenkiintoinen ja toi meille aivan uuden näkökulman tokokokeisiin. Yritän saada tiivistettyä luennon parhaat antimet jotenkin järkeviin kappaleisiin, toivottavasti lopputulos ei vaikuta ihan mahdottoman sekavalta...

Toko on erilailla haastava laji, koska se ei ole niille synnynnäistä toimintaa koiralle. Koirilla ei ole "tokoviettiä", verrattuna esim. saalisviettiin, jota käytetään mm. metsästyksessä hyödyksi. Toko täytyy siis opettaa koirille keinotekoisesti, mutta toki esim. palkkauksessa voi käyttää hyväksi viettejä.

Palkkaus ja motivointi ovat siis avainasemassa tokokoiraa kouluttaessa. Palkkaamisen yhteydessä Korri puhuu usein eri alueista palkattaessa eri tavoilla, esim. kun palkataan namilla, koira on "namialueella" ja lelulla palkatessa koira on "lelualueella". Ongelma tuleekin usein siinä, kun koira jää eri alueelle ohjaajan kanssa. Jos esim. koiraa palkataan treenissä nameilla ja koira on namialueella, se saattaa olla hyvin hämmentynyt, jos se yhtäkkiä palkataankin "vain" kehuilla, eikä koira välttämättä osaa ottaa kehuja silloin vastaan, vaan etsii ainoastaan namia. Koiran ja ohjaajan pitäisi siis olla aina samalla palkkausalueella, jotta palkkaus toimii halutunlaisesti. Siirtymistä eri alueille pitää treenata ja se on hyvin yksilöllistä, kuinka nopeasti koira pystyy vaihtamaan aluetta ohjaajan perässä.

Usein tokossa puhutaan palkattomuudesta, jota sitten erikseen harjoitellaan ennen kokeita. Korrin mielestä palkattomuudesta ei voida puhua, koska kokeissa saa palkata koiraa - kehuilla. Siksi kehuminen on todella tärkeää, mutta se on myös vaikeaa monella tavalla. Koiran pitää mm. oppia vastaanottamaan kehuja ja sitä pitää osata kehua oikein juuri sille sopivalla tavalla. Kehumista pitää siis harjoitella ja opetella koiran kanssa yhdessä. Joillekin ihmisille kehuminen on luonnollista toimintaa, mutta toisille se saattaa olla vaikeaa, jolloin se pitää keinotekoisesti opetella. Kehuminen arjessa on myös tärkeää ja Korri kertoi itse palkkaavansa koiriaan arjessa vain kehumalla. Vastapainoksi kehumiselle koiralle pitäisi antaa myös kielteistä palautetta, jotta kehumisen arvo pysyisi, eikä kehumisesta tulisi vain yleistä taustahälinää.

Sitten itse kokeisiin. Korrin mielestä pitäisi tähdätä siihen, että koira ei tiedä milloin ollaan kokeessa ja milloin treeneissä. Silloin vältytään ongelmilta, joita ilmenee ainoastaan kokeissa, eli joita on hyvin vaikea korjata. Lisäksi kokeissa koiran suorittaminen olisi samaa tasoa kuin treeneissä ja Korrin mielestä on parempi, että kisoissa ja treeneissä suorittamisen taso on molemmissa 80%, kuin että treeneissä taso on 90% ja kokeissa 70%, ts. mieluummin treeneissäkin on matalampi taso. (toisin kuin meitä lauantaina ja sunnuntaina kouluttaneen Katariina Kainulaisen mielestä on parempi, että treeneissä tehdään 110%:sti ja sitten kokeissa vain 70%:sti, eli asiasta on hyvin eriäviä mielipiteitä).

Tokokokeissa pelkkä liikkeiden opettelu ei riitä, muutenhan toko olisi vain temppujen opettelua. Sen sijaan kokonaisuus on tärkeä, eli liikkeiden lisäksi täytyy harjoitella mm. liikkeiden välit kuntoon ja kehääntuleminen. Tämä onkin yksi niistä asioista, minkä takia suomalaiset pärjäävät kansainvälisellä tasolla: Suomessa osataan opettaa paremmin kokonaisuus ja esim. siirtymiä ja kehääntuloja pidetään myös tärkeinä.

Liikkeiden väleihin Korri käyttää seuraavaa toimintamalli: liikkeen päätyttyä sosiaalinen palkka (kehut, silitykset, jne.) - > "yhdessä kävely" - > tieto seuraavasta liikkeestä koiralle. Yhdessä kävely on myös tärkeä osa kokonaisuutta ja sillä saadaan koira pysymään hallinnassa ja oikeassa mielentilassa liikkeiden väleissä. Sen on oltava koiralle superkiva, iloinen ja luonteva temppu, jonka aikana koira pitää itse kontaktia ohjaajaan. Yhdessä kävely on vain tokojuttu, ja sitä ei pitäisi käyttää arjessa. "Yhdessä kävely"-käskyllä koira myös tuodaan kehään ja viedään se pois kehästä.

Ohjelmatreenin (eli tutummin kokeenomaisen treenin) määrää kannattaa miettiä koirakohtaisesti, esim. Dellalle ajattelin 1krt/vk vähintään. Siihen voi liittää vain muutaman liikkeen, kunhan liikkeet ovat koiralle tekniikkavarmoja, koska ohjelmatreeneissä treenataan ennemminkin kokonaisuutta, eikä haluta koiran tekevän virheitä, koska ohjelmatreeneissä niitä ei jäädä hinkkaamaan. Korri sanoi tekevänsä kokonaisen luokan ohjelmatreenin vain muutaman kerran ennen oikeaa koesuoritusta. Yleensä ohjelmatreeni kulkee kutakuinkin näin: yhdessä kävely - > kehäänmeno - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > "jes"/"zip"/tmv - > palkka. Liikkeiden määrää voi tietenkin vaihdella, mutta tärkeää olisi suorittaa ihan viimeisenä yhdessä kävely, jolloin koira saisi siitä palkan. Lisäksi kannattaa miettiä varaliike, jos viimeinen liike ei onnistukaan halutulla tavalla, niin ei tarvitse lopettaa ohjelmatreeniä huonoon liikkeeseen. 

Loppupalkka kannattaa _aina_ antaa kehän sisällä, jotta koiralle ei jäisi ajatus, että kehä on tylsä paikka ja kehän ulkopuolella on vain kivaa, koska siellä usein leikitään ennen suoritusta. Monesti näkee miten koirat himoitsevat kehän sisäpuolelta lämmittelyalueelle, koska niitä on aina vain palkattu kehän ulkopuolella. Siksi Korrin mielestä kokeissakin koiralle pitäisi antaa "jes"/"zip" kehän sisäpuolella juuri ennenkuin on astumassa kehästä pois. Hän toi myös esille, että koirathan eivät itse tiedä kokeessa kehän rajoja, joten kehää voi isontaa vaikka kuinka paljon koiran silmissä, ja lopuksi palkata koira siellä, jolloin se luulee saaneensa palkan kehässä. Esimerkiksi maajoukkuekarsinnoissa Korri kertoi nähneensä samanlaisen suorituksen, eli koira olikin vielä varsinaisten liikkeiden jälkeen kehän ulkopuolella tehnyt jonkun liikkeen ja olikin sitten yhtäkkiä saanut pallopalkan tästä.

Korri painotti todella paljon kehääntulon tärkeyttä koko kokeen onnistumisen kannalta. Kehääntulossa tuomari muodostaa ensimmäisen virallisen mielikuvan koirakosta, eli arvostelu alkaa samantien kun koirakko astuu kehään. Jos koiran saa hyvin mukaan yhdessä kävelyyn ja ohjaaja huomaa koiran hyvän olon, ohjaajan mielentila itsekin nousee, jolloin koira taas aistii hyvän mielentilan ja hyvä olo vahvistuu. Kehääntuloja on todella helppo treenata, enkä usko, että niitä voi treenata liikaa. Usein ajatellaan "joidenkin kehääntulojen" treenaamisen olevan tosi aloittelijamaista ja samalla ehkä aliarvioidaan kehääntulojen tärkeys. Kehääntulot ovat kuitenkin ihan äärettömän tärkeitä ja huippukoirakot treenaavat niitä ihan tosissaan, koska kehääntulostahan koko koesuoritus alkaa ja kukapa ei haluaisi heti hyvää alkua kokeelle?

Luennon jälkeen oli aika valaistunut fiilis, tuntui ihan että kaikki meidän ongelmat ratkesi yhden luennon aikana. Pekka Korri oli kyllä luennoitsijana todella hyvä ja sanoi miettineensä näitä asioita ihan työnsä puolestakin (opaskoirien kouluttaja/tmv.) aika paljon, koska opaskoirien on tärkeä toimia arjessa samalla tavalla kuin niitä on treeneissä opetettu. Allekirjoitan kyllä suurimman osan hänen ajatuksistaan, koska tajusin esim. Dellan komennushaukun johtuvan palkka-alueen vaihtelusta. Lisäksi meidän siirtymähirvitys sai nyt selkeän suunnitelman, jonka avulla toivottavasti ei saada enää kokeissa kokonaisvaikutelmasta kutosta. :D 

Luennon jälkeen oli kiva päästä heti treenaamaan opittuja asioita. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään tason mukaan, ja meidän ryhmä aloitti Piritta "Pipa" Pärssisen treeneissä, jossa oli tarkoitus harjoitella yhdessä kävelyä. Me ei oltu aiemmin tehty sitä ollenkaan, joten valitsin meille käskysanaksi siihen "mukana". Palkkailin sitten Dellaa iloisesta mukana kulkemisesta ja saatiin hyvin tehtyä pohjia tälle tempulle. Yhdessä vaiheessa Della sai ihan kauhean haukkumiskohtauksen, jolloin käänsin sille selkäni, niin kuin olen nyt tehnyt viime treenit. Pikku hiljaa neiti hiljeni, kun tajusi ettei haukkumisella saavuta yhtään mitään. Ihmeellisen kauan neiti kyllä jaksoi räksyttää, tosin syytän siitä huonoja valmisteluja ja ylimääräistä energia...

Pipan treenien jälkeen siirryttiin Pekka Korrin treeneihin. Siellä harjoiteltiin kehääntuloja. Tein samalla tavalla kuin aina kokeissa ja treeneissä, eli laitoin Dellan "käy"-käskyllä maahan, josta vähän ajan päästä kutsuin sen mukaan "tehdään"- ja "mukana"-käskyillä. Della tuli tosi kivasti mukaan ja piti kokoajan kontaktia. Pekka sanoikin, että näyttää ihan kuin oltaisiin treenattu kehääntuloja tosi paljon. No, ollaanhan me nyt jonkun verran, juurikin tuon "tehdään"-käskyn takia, joka kertoo siis, että nyt pitää olla ihan hiljaa. Tehtiin näitä vielä muutama ihan aloitusperusasentoonkin asti ja Della teki kyllä tosi kivalla asenteella. Sitten jatkettiin kehumisharjoituksilla. Koira piti kutsua perusasentoon ja palkata se sosiaalisesti. Kehuin sitten Dellaa rauhallisesti, koska tiesin sen alkavan haukkua, jos nostatan sitä yhtään liikaa. Lisäksi menin kyykkyyn ja rapsuttelin sitä. Pekka sanoi Dellan vastaavan sosiaaliseen palkkaan tosi hyvin, vaikka vähän itsestäni tuntui ettei Della tykännyt rapsutuksista, Della kun ei muutenkaan arvosta koskemista treeneissä. 

Lopuksi kerroin vielä Pekalle Dellan energisyydestä ja ylivireongelmasta, jolloin Pekka kertoi joutuneensa yhden lainakoiran kanssa aina ennen koetta heittelemään palloa niin kauan, kunnes koira läähätti kunnolla, jonka jälkeen koira sai heti vettä ja sitten suoraan kehään. Se oli auttanut koiran ylivireisyyteen, koska koira oli päässyt päästelemään kunnolla ylimääräiset häyryt ennen koetta. Idea kuulosti ihan järkevältä, joten päätin kokeilla sitä seuraavan päivän kisamaisissa treeneissä. 

Lisäksi Pekka sanoi, että jos Della kuumenee liikaa leluista, niitä ei kannata käyttää. Toistaiseksi haluan kuitenkin vielä palkata Dellan leluilla "viimeisenä superpalkkana", koska sen jälkeen seuraa aina pieni tauko, jonka aikana Dellan kierrokset ehtivät laskea.

Erilaisuus on rikkautta! Kaikki näistä on ihan huikeita tokokoiria, vaikka ihan eri rotuisia ja melkein kaikki eri roturyhmistäkin (kröhöm, paimenet...)
Vasemmalta lähtien: Mauri-tolleri, Huima-belgi, Nelli-parsonmix, Della ja Chili-chihu

Treenien jälkeen napattiin välttämättömät kamat mukaan ja suunnattiin tilaustaksilla hotelli Korpilammelle. Matka tuntui ihanan lyhyeltä verrattuna viime leirin puolen tunnin hiostavaan matkaan. :D Koirat tuntuivat myös mahtuvan paremmin kyytiin kuin aikaisempina kertoina, joka oli tietenkin Dellalle paljon mukavampi.

Hotellilla käytiin sitten kirjautumassa sisään ja vietiin tavarat ja koirat huoneeseen. Meidän huonekaverina toimi taas tutut ja turvalliset Hanna ja Nelli (klik), joiden kanssa ollaan siis majoiduttu tähän mennessä kaikki leirit. Miksikös sitä hyvää vaihtamaan, kun Della tulee kuitenkin ihan ookoosti Nellin kanssa toimeen, eikä ihmisseurassakaan ole valittamista. ;)

Yhdeksältä oli sitten vielä hotellilla ruokailu, jonka jälkeen oli hieman väsynyttä porukkaa niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin puolella. Hyvillä mielin pääsi perjantaina nukkumaan, kun heti ensimmäinen valmennuspäivä oli ratkaissut niin monia ongelmia!

Työvoittoja ja siirtymäpohdintaa

Maanantaina ja torstaina treenattiin tokoa. Saatiin tehtyä mm. ruutua, merkin kiertoa ja jääviä. Maanantain hallitreeneistä on myös videomateriaalia, kerrankin. Lisämausteena Hempun räksytys kuuluu mukavasti siellä taustalla, että kannattanee laittaa äänet pois. :D

Maanantaina tehtiin merkin kiertoa. Vain kerran Della ei mennyt merkille asti ja silloinkin jätin "lähtönamin" antamatta, kuten videolla näkyy. Siinä onkin sitten seuraava ongelma ratkottavana, ehkä jätän sen tokonuorten leirillä ratkaistavaksi. (alkaa muuten jo pikkuhiljaa täyttyä lista tokonuorten leirillä treenattavista asioista :D) Muuten saatiin kaikki toistot onnistumaan ja yritin vaihdella palkkaamishetkeä - aina välillä heti merkin kierron jälkeen, välillä puolimatkassa ja välillä vasta pa:ssa. 

En yhtään tiedä miksi videolla kuulostaa ihan kuin kehuisin Dellaa sen jälkeen kun se kävi kiertämässä ruudun merkin. En halunnut huomauttaa Dellalle sen tekevän väärin, koska Della oli niin kivassa mielentilassa ja epäonnistuminen olisi vain paineistanut sitä. Palkatta jättäminen (en mitenkään pysty myöntämään että oikeasti kehuin sitä) tuntui kuitenkin tehoavan, koska seuraavilla toistoilla Dee ei enää kiertänyt ruudun tötsää, vaan ihan oikean tötsän. Ehkä tässä olisi yksi vaihtoehto miten kertoa Dellalle sen tehneen väärin kuitenkaan paineistamatta sitä, hmm... (tää liittyi nyt taas siihen mun pään sisäiseen pohdintaan Dellan ääntelystä, toivon niin että saisin kirjoitettua sen tänne blogiin pian!!)

Hallilla tehtiin taas loppuun pienet peruuttelut, tosin tällä kertaa peruutus näytti taas taaksepäin pomppimiselta... ääntä ei kuitenkaan kuulunut, josta oon tosi ilonen!

Otettiin vaan noi kolme toistoa, kun aika ei riittänyt enempään. Mielentila Deellä oli kuitenkin taas parempi, joten työ alkaa tuottaa tulosta!

Ruutua Della pääsi treenaamaan tarketin kanssa sekä maanantaina hallilla, että torstaina ulkona. Saatiin paljon hyviä toistoja, eikä tarketin kanssa oikeastaan ole koskaan ollut ongelmia. Della juoksee aina ruutuun suoraan tarketin päälle. Näitä toistoja kuitenkin jatketaan vielä niin kauan, että Della oppii hakeutumaan suoraan ruudun keskelle. Torstaina se tosin jo vähän väläytteli osaamistaan, kun treenattiin ulkona nilkkoihin asti olevassa lumihangessa. Tarketti oli mennyt jo vähän lumen alle ja siirtynyt ruudun reunaan, mutta Della silti paineli täysillä keskelle, eikä edes jäänyt etsimään tarkettia. Oikeaan suuntaan ollaan siis mennossa.

"Missä neliö"- käsky on alkanut vähän tökkimään, eikä Della malta yhtään tehdä sitä perusasennossa. Täytyy siis vaan vahvistella sitä ahkerasti muualla kuin perusasennossa, jotta siitä tulisi ihan varma. Videolla palkkaan Dellaa ihan liian nopeista vilkaisuista, mutta ne oli aikalailla parhaimpia mihin Dee pystyi koko treenin aikana. Käsimerkillä neiti kohdensi katseen ruutuun helpommin, mutta välttelen kaikenlaisia vartaloapuja viimeiseen asti, joten sitä en tee enää uudestaan. 

Torstaina treenattiin ekaa kertaa (uskokaa tai älkää) avoimen ruudun loppuosaa, eli maahanmenoa ja ohjaajan palaamista koiran luo. Perusasentoa ei vielä otettu mukaan kuvioihin. Vein Dellan ruutuun ja sitten itse kävelin vähän vajaalle koe-etäisyydelle. Uskalsin mennä heti pidemmälle, koska Della on tehnyt kaukojakin tosi pitkältä matkalta, enkä uskonut maahanmenonkaan tuottavan sen suurempaa ongelmaa. Oikeassa olin, nimittäin Della reagoi joka kerta ekaan käskyyn ilman mitään ongelmia. Muutaman kerran neiti tosin meni vain puoleen väliin maahan, mutta epäilen sen johtuvan enemmänkin lumisesta/märästä maasta. Koska maahanmeno ei tuottanut ongelmaa, kokeilin loppuun muutaman kerran lähettää Dellan ruutuun ja siellä käskeä se maahan. Jätin parilla ekalla toistolla ruutuun namin, jotta Della saisi palkan kuitenkin heti ruutuun mentyään. Della juoksi ihan täpöillä ruutuun, söi namin nopeasti ja meni heti maahan käskystä. Ihan vikana oli pakko kokeilla ilman namia, eikä siinäkään tullut mitään ongelmia. Oli niin upeeta nähdä Dellan tekevän liikettä jo melkein kokeenomaisesti, kun tietää kuinka paljon ollaan tehty töitä sen eteen! Huikee fiilis jäi ♥

Torstaina korkattiin sitten ulkotreenikausi meidän toiseksi vakiokentällä, jossa oli enää nilkkoihin asti lunta ja vaan kentän reunoilla enää jäätä. Ruudun lisäksi tehtiin kaikki jäävät. Della oli hyvin kuulolla, joten tehtiin jokaiselle asennolle ensin kolme toistoa, sitten samanlaiset toistot mutta toisella asennolla, jne. Asentojärjestys oli istu-seiso-maahan. Ensin palkkasin heti asennon oton jälkeen, toisella toistolla vasta, kun tulin luokse ja vikalla toistolla vasta, kun tulin takaa vierelle. Della teki ihan huiput jäävät, ei yhtään sekottanut käskyjä. Asennot tuntui tulevan tosi nopeasti ja täpäkästi, eikä ylimääräisiä askeleita tullut, vaikka kävin takanakin. Jäi hyvä fiilis, varsinkin kun ei olla tehty jääviä tai niiden erottelua pitkään aikaan.

Vikana tehtiin vähän siirtymiä, tai oikeastaan sain taas muistutuksen miten niitä ei kannata tehdä ja miten ne ei oikeasti toimi. Tehtiin siis ihan perus kaksi liikettä kokeenomaisena, joiden välissä vain sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikalle. Liikkeiden jälkeen sitten taas sosiaalinen palkka, jonka jälkeen pois "kehästä" ja kunnon lelupalkka repusta. Ekaksi kokeiltiin sitä samaa vanhaa taktiikkaa, eli "jes" ja pomputus. Ääntähän sieltä tuli vaikka kuinka paljon, kun Della innostui ihan liikaa. Toisella kerralla oli vielä pakko kokeilla samaa, "jos vaikka se ei ääntelisi niin paljon". Juu äänteli se. Vikaksi koitettiin sitten vähän rauhallisempaa taktiikkaa, eli liikkeen jälkeen pelkkä rauhallinen kehu ja silitys, ja siitä sitten rauhallinen vapautus ja vapaa siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikalle. Tämä toimi huomattavasti paremmin, kierrokset ei noussut, vaikka vähän pientä pumia hämmensi sellainen rauhallisuus. 

Lopputulemana sain varmuuden ainakin siitä, että "jes" ja pomputus ei vaan toimi. Ne nostattaa Dellan kierrokset niin korkeelle, että ääntä tulee väkisinkin. En oikeastaan edes ymmärrä, mikä idea oli alunperin antaa koiran "päästää höyryjään" liikkeiden välissä, kun se kuitenkin menee vaan haukkumiseksi, eikä se koira pysty niitä kierroksiaan kuitenkaan laskea seuraavaan liikkeeseen mennessä. Taas näitä hetkiä kun miettii, että mitäköhän ihmettä on taas ajatellut, kun on tälläisen hienon siirtymätaktiikan keksinyt. Eihän koko ideassa ole tarkemmin ajateltuna yhtään mitään järkeä. Miksi pitäisi kesken koesuorituksen rikkoa koiran mielentila, kun se on liikkeiden aikana pääosin hyvä? Huh miten ihminen voi olla tyhmä. 

Jatkossa meidän siirtymätaktiikka ei siis ole "koiran höyryjen päästely". Jatkossa meidän siirtymätaktiikka yrittää pitää Dellan mielentilan samana kuin liikkeiden aikana ja juurikin välttää sitä kierroksien nousemista, joka yleensä vapautuksesta ja palkasta seuraa. Ehkä rauhallinen kehuminen ja kiittäminen kuuluu siihen. Vapautuksen kanssa on ongelma, mutta uskon sen olevan hoidettavissa. Viime aikaisten treenien jälkeen alan uskoa, että kaikki voi olla hoidettavissa.

Tällä kertaa taas vähän syvempää pohdintaa. Viime postauskin loppui pieneen pohdiskeluun, onko tästä tulossa jo jonkunnäköinen tapa?! Tuntuu kyllä, että aiemmin oon vaan mennyt treeneistä toisiin ilman minkäänlaista pohdintaa, mutta nyt oon jotenkin kummasti alkanut ajatteleen kaikennäköisiä ääntely-mielentila-juttuja. Dellalla vaan nää ongelmat ei oo sellasia, että ne voi tosta vaan ratkasta, vaan pitää oikeesti miettiä mistä kaikki johtuu ja sen avulla miettiä miten voisi lähteä ratkaisemaan niitä ongelmia. Parhainta on kyllä, kun tajuaa kuinka tyhmiä juttuja on tehnyt ja kuinka väärin on puuttunut koiran tekemisiin. :D Onneksi kuitenkin jo nyt tajuaa, eikä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Vielä on siis aikaa korjailla kaikkea, kun mitään pysyviä vaurioita ei oo tullut. :D 

Jotain kehittymistä täällä ihmisenkin pääkopassa alkaa ehkä siis näkyä, joten teidän lukijoiden kannattaa ehkä varautua jatkoa varten, nimittäin näille tokopohdinnoille ei loppua näy. :D

Maanantain tokoilut ja pohdintaa ääntelystä

Maanantaina käytiin taas tokoilemassa. Mukaan lähti taas molemmat pumit, vaikka tiesin joutuvani kuuntelemaan Hempun räksytystä aina Dellan treenatessa. Eilen saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä koskien Hempun haukkumista, joten huomenna toivottavasti saadaan aikaan vähän hiljaisemmat treenit. 

Dellan kanssa tehtiin oikeastaan koko aika pelkkää ruutua tarketin kanssa. Jälleen kerran löytyi uusi ongelma, eli Della ei erota käskyjä "missä ruutu" ja "ruutuun". Se ei meinannut lähteä ollenkaan ruutuun käskystä, vaan tapitti vain ruutua. Vasta heitsaamalla sain neidin lähtemään ensimmäisellä ruutuun-käskyllä. Niinpä vaihdoin bongauskäskyksi "missä neliö", jotta Della erottaisi käskyt paremmin. Della oppi uuden käskyn hyvin, joten unohdetaan nyt kokonaan "missä ruutu"-käsky. Huhhuh, ihan kuin meillä ei olisi jo tarpeeksi ongelmia ruudun kanssa...

Ääntäkin löytyi taas ihan liian paljon. Hempun haukkuminen provosoi Dellaakin ääntelemään ja lisäksi palkkasin aina välillä Dellan pallolla, joka vain nostatti kierroksia entisestään. Niinpä annoin Dellalle aina ennen ruutuun lähetystä namin, jotta se lähtisi hiljaa. Silloin Della olikin hiljaa, koska ääni tulee usein juurikin lähtiessä. Tosin, koska jouduin usein lähettämään Dellan heitsaten, namin antaminen oli hieman hankalaa. Heitsaaminen luonnollisesti nostatti Dellan kierroksia, joten muuten onnistuneissa toistoissa oli se alkuhaukahdus. Yyh kuinka hankalaa :/

Hempun kanssa taas tehtiin vähän kaikenlaista fiiliksen mukaan. Se pääsi tekemään mm. eteentuloja, seuruuta, peruutteluja ja uutena juttuna kosketusalustaa. Kosketusalustan kanssa olisi tarkoitus lähteä rakentamaan myös Hempulle ruutua. Neiti tajusi nopeasti kosketusalustan idean, joten eiköhän seuraavissa treeneissä viedä alusta jo ruudun sisäpuolelle.

Hempukin innostui vähän haukkumaan, mutta muutaman kunnon kieltämisen jälkeen blondipumi tajusi olla hiljaa. Hempun haukkuminen on yleensä juurikin pelkkää innostumista, eikä Hem esim. vingu tai kitise yhtään. Sen ääntelyyn on siis _huomattavasti_ helpompi puuttua kuin Dellan. 

Dellan kanssa tehtiin taas tuttuun tapaan pienet peruuttelut. Intoa oli kuitenkin vielä sen verran vauhdikkaiden ruututreenien jälkeen, että ilman aloitusnamia neidiltä pääsi pieni lähtöääni. Lisäksi aina kolmannella askeleella kuului ääni. Otettiin sitten taas vähän pidempi peruutuspätkä, jonka jälkeen ääntelykin oli minimaalisempaa. Ei siis sen ihmeellisempää edistystä peruuttelupuolelta. Jatketaan kuitenkin edelleen näitä peruutteluja treenien viimeisenä osana, että Dellalle löytyisi sitä rentoutta peruuttamiseen.

Viikon mittaan olen pohtinut paljon Dellan ääntelyongelmaa ja tuloksena olen saanut jonkinnäköistä ajatusta milloin ääntä tulee ja miksi. Olen yrittänyt luokitella ääntelyjä syy-lähtöisesti, mutta ainakin toistaiseksi jälki on niin sekavaa, ettei ole mitään järkeä yrittää avata muistiinpanoja tänne blogin puolella. Olen kuitenkin saanut paljon uusia ajatuksia ja uskon olevani viisaampi asian suhteen nyt kuin viikko sitten. Tokonuorten seuraavalla leirillä olisi tarkoitus jutella kouluttajien kanssa tästä ongelmasta enemmän, jos saisin heiltä jotain uusia näkökulmia ja ehkä myös uusia ideoita miten lähestyä ongelmaa. En nimittäin pelkästään omien ajatusten perusteella "uskalla" lähteä tekemään mitään uutta ongelman poistamiseksi, enkä oikeastaan tiedäkään mitä voisin enää tehdä. :D Jotain on kuitenkin keksittävä ja mahdollisimman pian.

Niin lähellä mutta silti niin kaukana

Tänään käytiin kurvailemassa pari rataa TamSKin kisoissa. Della kävi jälleen kerran ihan hirveillä kierroksilla ennen ratoja, mutta hyvin likan hermot pysyivät kurissa radalla. Agiradalla tuli vain yksi harmillinen kielto, muuten kyllä oon tyytyväinen meidän rataan! Hypärillä oli taas sähläystä vähän enemmän, hylky meille tuli siinä vaiheessa kun Della paineli putken väärään päähän.



Erityisen tyytyväinen oon siihen, että molemmilla radoilla kepit onnistui ihan tosi hyvin ja hypärillä Della teki putkelle takaaleikkauksen. Näitä kun ollaan harjoteltu nyt enemmän, niin oli kiva nähdä treenin tulos. Vähän kyllä ihmettelen minkä takia Della tuli ton esteen ohi hypärillä, kun ohjaan Dellan kyllä sille. Viimekin kisoissa se vaan tuli hypyn ohi. Mutta turha jälkeenpäin enää murehtia, nyt katse kohti seuraavia kisoja! :)

Viikon menemiset

Jenna tuli Appin kera meille taas viikonlopuksi. Hempullahan on edelleen juoksut, mutta onneksi App ei ollut kovin kiinnostunut Hempusta. Tärppipäivät on kuitenkin jo ohi, ja Hempu kyllä piti hyvin puolensa, jos App meinasi tulla liian lähelle. :D Eka yö menikin Appin ininää kuunnellessa, mutta muuten selvittiin hienosti. Oli taas niin huippua nähdä Jennaa ja Ipiä, saatiin myös suunniteltua yhtä huippujuttua kesälle! ♥  

Eilen käytiin Jennan ja koirien kanssa Herwoodissa moikkaamassa Lindaa ja Marleytä. Hempu sai jäädä kotiin juoksujen takia, mutta Della tosiaan pääsi mukaan. Aluksi Dellaa pelotti tosi paljon Marley ja neiti murisi Masalle, jos se tuli yhtään lähemmäksi. Loppulenkistä neiti pystyi olemaan jo rennommin, eikä välittänyt enää Marleystä niin paljon. Juoksemaan se ei kuitenkaan uskaltanut lähtee hurrrjien urosten kanssa, mieluummin se hengaili meidän ihmisten kanssa. Pitää treffata enemmän Lindaa ja Marleytä, että Della oppisi luottamaan myös isoihin koiriin. Iso kiitos Lindalle hienoista kuvista!

Della nauttii tilanteesta silmin nähden, ©Linda

Della 2v 9kk, ©Linda

Viime maanantaina käytiin sitten meidän ekalla vakivuorolla Vuhuun hallilla. Nappasin molemmat pumit mukaan, eli Hempukin pääsi pitkästä aikaa treenailemaan.

Dellan kanssa aloitettiin merkin kierrolla. Tällä kertaa tehtiin eri taktiikalla kuin aikaisemmin, eli aina kun olin sanonut Dellalle "missä kierto", kävin näyttämässä kartiota hokien "täällä kierto". Sitten menin takaisin sen luo, annoin namin ja lähetin kiertämään. Tehtiin monta toistoa, joista noin joka neljännellä jätin näyttämättä kartion. Vaihdettiin useasti lähetyspaikkaa ja etäisyyttä, jotta kartion löytäminen olisi edes hieman hankalampaa. Della kiersi merkin joka kerta, eikä haukkujakaan kuulunut. Hieno likka!

Seuraavaksi otin kiertoon noutokapulat häiriöksi samalla tavalla kuin evl:n kiertonoutohässäkässä. Ensin lähetyspaikka oli noutokapuloiden kanssa samalla linjalla, eikä Dee silloin ottanut häiriötä niistä ollenkaan. Kuitenkin kun mentiin kapuloista taaksepäin, Della kävi kapulan luona, jolloin kutsuin sen neutraalisti takaisin. Seuraavillakin toistoilla se kävi kapuloilla, jolloin kutsuin sen takaisin. Lopulta Della oli niin paineissa kapuloiden takia, ettei se suostunut edes lähtemään perusasennosta. Mentiin sitten takaisin kapuloiden kanssa samalle linjalle, jolloin sain Dellan lähtemään kiertämään, tosin heitsaamalla. Tehtiin sitten muutama onnistunut toisto ja lopetettiin siihen. Pitää ensi kerralla laittaa kapulat paljon kauemmas ja tehdä paljon toistoja samalta linjalta niiden kanssa.

Seuraavaksi tehtiin Dellan kanssa seuruuta juosten. Ensin tehtiin ihan suoraa juoksua, mutta sitten tehtiin uutena juttuna oikealle käännöksiä. Ensin Dellan seuruupaikka vähän aukesi käännöksessä, mutta toistojen jälkeen neiti tiivisti seuruuta. Kontakti välillä tipahteli, joten sitä pitää treenata juoksuosuuksissa enemmän. Mitään suurempaa ongelmaa ei kuitenkaan tullut, niin kuin ajattelinkin. Della ei myöskään pomppinut tai haukkunut ollenkaan, mitä se usein tekee juoksuosuudessa!

Viimeisenä juttuna tehtiin peruuttamista. Ääntä tuli taas aluksi, koska Della ei vaan yhtään tykkää peruuttamisesta ja aina ekoilla toistoilla se "yllättyy" kun lähdetäänkin taaksepäin. Otin sitten muutamia käännöksiä peruuttaen, että sain Dellan rentoutumaan ja keskittymään kunnolla. Annoin aina namin ennen liikkeelle lähtemistä, jolloin Della oli hiljaa ainakin sen kolme ekaa askelta. Taas loppua kohden Dee alkoi saada hermonsa kuriin, jolloin peruuttaminen alkoi näyttää paremmalta. Dellan mielentila oli jopa lopulta niin kiva, että viimeisillä toistoilla kokeilin lähteä seuruusta suoraan taaksepäin ilman namin antamista. Della teki ihan hiljaa ne toistot, joten saatiin ihan superlopetus. Muutenkin peruuttaminen alkaa näyttää jo enemmän taaksepäin kävelyltä, eikä vaan istumisista taaksepäin pompahtelulta. Prosessi etenee siis hyvin. :)

Hempun kanssa höntsäiltiin mm. kiertämistä, kaukoja ja seuruuta. Blondi oli niiin innoissaan kun pääsi tekemään, että innostui koko ajan haukkumaan. En lähtenyt nipottamaan haukkumisesta ellei se lähtenyt ihan käsistä, koska tarkoitus oli vaan pitää yhdessä kivaa. Kiertämistä tehtiin siis kahdella tötsällä ja ohjasin Hempua vähän kuin agissa. Neiti oli ihan täpinöissään ja nautti selvästi kun pääsi tekemään jotain vauhdikasta pitkästä aikaa. Kaukoissa Hempun tekniikka on hajonnut ihan täysin, se liikkuu oikeastaan joka vaihdossa. Tein sitten imuttamalla i-m-i-vaihtoja. Loppuun tehtiin muutama vaihto takapalkalla, mutta houkutus oli Hempulle vähän liian suuri, eli se vain paineistui palkasta. 

Seuruussa tehtiin peruuttamista. Tiedän kyllä, että Hempu osaa peruuttaa tosi hyvin, mutta nyt neiti oli hieman hämillään kun lähdettiinkin taaksepäin. Ensin blondi lähti vaan eteenpäin, mutta muutaman toiston jälkeen peruuttaminen alkoi muistua neidin mieleen. Lopulta peruutus oli todella kivan näköistä, parempaa kuin Dellalla koskaan. :D

Oli kyllä ihanaa treenailla Hempunkin kanssa pitkästä aikaa. Hieman hankalaahan se oli kahden koiran kanssa, varsinkin kun Hem huusi täysiä silloin, kun Dellan kanssa tehtiin jotain vauhdikkaampaa. Pitää miettiä jos saisin ostettua sille esim. kuonokopan, ettei se pystyisi haukkumaan odotellessaan. Haluaisin kuitenkin niin paljon treenata Hempunkin kanssa, mutta en vaan kestä sitä jatkuvaa huutamista pienessä hallissa.

Näissä treeneissä sain Dellan tosi kivaan mielentilaan, eikä se haukkunut juurikaan. Palkkasin siis pääosin taas nameilla, tosin aina ensin sosiaalisella palkalla. Sosiaalinen palkka ei oikein onnistunut, koska Della vaan kyttäsi namia kun yritin hypyyttää sitä. Välillä se jopa haukahti kun vaati namia. Pitää siis ensi kerralla kokeilla etäpalkkaa, jos Della sitten vastaisi sosiaaliseen palkkaan paremmin.

Tiistaina meillä oli sitten agitreenit. Anna oli kouluttajana ja päästiin tekemään pelkästään meidän ongelmakohtia, eli keppejä ja putkien takaaleikkauksia. Kisoissa ongelma on juurikin ollut nopeasta vauhdista suora lähetyskulma kepeille, joten tehtiin sitä. Välillä tehtiin myös selvästi haastavampaa kulmaa, jossa oli myös kova vauhti. Koko treenin aikana Della meni vain kerran väärään ensimmäiseen väliin, joten sain olla neidistä tosi ylpeä!
Muutenkin keppitreenit ovat tuottaneet tulosta, nimittäin nykyään Dellan pujottelu on tasapainoista ja niissä pysyy rytmi, vaikka lähtisin vedättämään tai jäisin taaemmaksi. Della myös selvästi on alkanut hakemaan keppejä katseellaan enemmän ja keskittyy juuri siihen oikeaan väliin menemiseen. Nytkin neiti osasi todella yllättää hakeutumalla kovasta vauhdista ja hankalasta keppikulmasta oikeaan väliin, vaikka olin ihan varma, että Dee ei ehdi hidastaa vauhtiaan sopivaksi.
Myös viimeinen väli on jo paljon parempi, eikä Della enää pomppaa ylöspäin läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Ollaan siis saatu Dellan fokus paljon alemmaksi, kun Anna on aina palkannut Dellan kepeiltä vierivällä pallolla.
Toisena juttuna tehtiin sitten takaaleikkauksia putkelle. Saatin tehtyä tosi hyviä toistoja, eikä Della kertaakaan jäänyt pyörimään putken suulle. Vika onkin ollut (jälleen kerran) ohjaajassa, joka on aina hidastellut ennen leikkaamista. Tehtiin myös sylkkäri putkelle ja sekin toimi tosi hyvin, kun ohjaaja oppi ohjaamaan sen oikein. Ehkä tämäkin ongelma alkaa olla selätetty?

Treenien jälkeen oli tosi tosi hyvä fiilis, joten ilmoitin Dellan ensi torstaille muutamalle startille. Yksi hypäri ja yksi agirata olisi tarkoitus käydä kurvailemassa ja innolla odotan miten Della menee kepit kisatilanteessa! :)

Hiihtoloman tokoilut

Nyt ollaan tokoiltu kerrankin ahkerasti!

Viime viikon sunnuntaina käytiin Eteläpuistossa asti tokoilemassa. Tehtiin ainoastaan ruutua. Lunta oli aikamoisesti, mutta kyllä se nauha sieltä juuri ja juuri näkyi. Dellalla oli ihan hirveästi virtaa, vaikka ennen treenejä heittelin sille palloa ainakin puoli tuntia. Ääntä siis löytyi aikasta paljon.

Dellalle löytyi uusi ongelma, eli kuten videolta näkee, Della jää heti ruutunauhan taakse. Toisella käskyllä se kyllä korjaa paikkaansa taaksepäin hienosti, mutta lopulta paljastui, että Della luulee toisen käskyn tarkoittavan ympäripyörimistä... Ei sillä pumilla siis ollutkaan oikeaa ideaa ruudun paikasta :'D

Saatiin kuitenkin heti Tokonuorten tutoreilta, Pernilla Tallbergiltä ja Pipa Pärssiseltä ohjeeksi ottaa taas kosketusalusta käyttöön, jotta Della osaisi mennä heti oikeaan paikkaan ruudussa. Saan edelleen kehua Dellaa ruutuun menemisestä, mutta namipalkan eteen pitää mennä heti oikealle paikalle. Lisäksi mukaan ruututreeneihin otetaan ruudun läpijuoksut niin, että lelu on ruudun takana. Ensin tehdään niitä muutaman kerran joka treeneissä satunnaisesti ja sitten pikku hiljaa vähennetään niitä. Alussa Della tietää aina palkan olevan ruudun takana, mutta sitten tehdään myös toistoja ilman, että palkka on odottamassa. Ajatuksena olisi siis rikkoa Dellan käsitystä siitä, että ruudussa aina pysähdytään. Tällä tavalla saadaan toivottavasti myös lisää vauhtia ruutuun menoon. Lisäksi tarkoituksena olisi kokeilla kutsuruutuja, mutta pääosin edellä mainittuja.

Oon kyllä niin kiitollinen, että saan olla tokonuorten ryhmässä mukana, kun heti saan apua ongelmiin! :)

Tiistaina aamupäivällä käytiin Iitun ja Sakun kanssa Vuhuun hallilla treenaamassa. Olin tosi tarkka Dellan ääntelyn kanssa, ja aluksi neiti ei meinannut päästä ollenkaan tekemään kun nosti kierrokset niin korkealle ja samalla alkoi heti haukkua kun käskin sen töihin. Sen jälkeen kuitenkin kun Della muisti, ettei tokoillessa saa äännellä, sen mielentila oli tosi kiva! Olin niin onnellinen kun ääntä ei enää kuulunut, mutta fiilis oli hurjan hyvä :)

Liikkeinä tehtiin merkin kiertoa ja jääviä, sekä otettiin pari kertaa paikkaistuminen. Aluksi neiti ei malttanut katsoa tötsää lähes ollenkaan, joten eihän se sitten löytänytkään tötsää kun lähetin sen kiertämään sitä. Helpotin sitten lyhentämällä etäisyyttä ja vaatimalla kunnon katseen merkkiä kohti. Sen jälkeen alkoi tulla myös onnistumisia, mutta edelleenkään Dellalla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta juosta kohti tötsää kunnolla. Vaan jos kävin näyttämässä tötsän tai vaadin siltä tosi pitkän bongauksen, niin silloin se juoksi tötsälle asti ja kiersi sen.
Paikkiksia otettiin tosiaan kaksi, ja ensimmäisessä ei ollut mitään ongelmaa (aika jotain ehkä 2min). Tokalla toistolla Della meni maahan heti kun käännyin siihen päin, joten kävin höpöhöpöttelemässä sen ja käskin uudestaan istumaan. Oon oikeestaan aika iloinen, että se maahanmeneminen tuli nyt, että sain sen korjattua ja nyt Della tietää, ettei siellä rivissä saa mennä ominpäin maahan. Muuten istuminen sujui tosi kivasti, kontakti pysyi vaikka korvat menivätkin edestakas.
Jäävistä kokeiltiin ensin vain istumisia. Della ei ollut pitkään aikaan tehnyt istumisia, joten yllätyin todella positiivisesti kun neiti teki tosi hyvät ja nopeat istumiset! Tehtiin sitten muitakin ja välillä Della sekoitti seisomisen istumiseksi. Hiljentämällä seis-käskyä seisomisetkin alkoivat lopulta onnistua. Otin sitten kaikkia vaihtoja takapaerin juosten ja käynnistä, ja Della teki ihan superhienosti! Istumisetkin oli tosi nopeat ja neiti istui ihan maahan asti. Seisomiset olivat ymmärrettävästi vaikeampia, mutta nekin alkoivat onnistua kun hiljensin vähän vauhtia. Ei jääty niitä sen enempää hinkkaamaan, vaan otettiin kaikki jäävät kerran videolle. Alla siis video tiistain treeneistä, alussa muutama merkin kiertokin. :)

Dellan mielentila pysyi koko treenin ajan tosi kivana, kun palkkasin sitä nameilla toistoista ja lelulla vasta vikalla toistolla, ennenkuin vein sen tauolle. Edessä on siis todennäköisesti namipalkalle siirtyminen, koska lelupalkka selvästi nostattaa Dellan kierroksia, jolloin se alkaa myös äänteleen. Jatkossa pitää myös kiinnittää sosiaaliseen palkkaan enemmän huomiota, koska nykyään palkkaan Dellan ehkä liian innokkaasti ja suurieleisesti, joka myös nostattaa sen kierroksia.

Perjantaina käytiin sitten uudestaan Iitun ja Sakun kanssa treenaamassa, tosin nyt mentiin vaan Hakametsään. Nyt sain tehtyä Dellalle huolelliset kierrosten laskemiset ja kun ne yhdisti namipalkkaan, meillä oli varsin hiljaiset ja mukavat treenit. 

Aloitettiin taas merkin kierrolla. Della keskittyi hyvin ja bongasi merkin nopeasti. Se meni tötsälle asti (etäisyys noin 4m) joka toistolla ja palkkasin sen välillä vauhdista ja välillä vasta perusasennosta. Saatiin siis tosi hyviä onnistumisia.

Sitten tehtiin taas paikkiksia. Tehtiin kaksi istumista, joista toiseen yhdistettiin vielä evl:ssä oleva maahanmeno. Ajat huitelivat taas 2-4min paikkeilla. Häiriötä oli ihan kivasti kun ulkona oltiin, ja siihen nähden Della piti yllättävän hyvin kontaktia. Kerran huomautin sitä rivistä, kun sen katse herpaantui pidemmäksi aikaa. Maahanmeno sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka Della on sen vain kerran tehnyt. Hieno likka!

Viimeisenä aloitettiin ohjatun treenaaminen. Se on ollut jo pitkään mielessä, joten nyt kun meillä oli vielä Iitu kädestäpitäen neuvomassa, niin oli pakko lähteä sitäkin treenaamaan. Aloitettiin siis sillä, että laitoin Dellan seisomaan merkille, ja vein sen vasemmalle ja oikealle puolelle viiden metrin päähän namialustat. Aluksi vein namin vain sille alustalle, jonne käskin sen. Tehtiin molempia puolia muutama toisto, ja koska Della teki juuri niin kuin pitikin, vaikeutin hieman käymällä myös tyhjällä alustalla. Ensiksi kävin kuitenkin aina sillä alustalla, jonne vein namin. Della teki nämäkin toistot tosi hienosti, joten kokeilin vielä käymällä ensin tyhjällä alustalla ja sitten vasta oikealle alustalla, minne jätin namin. Della kuunteli superhienosti ja onnistui näissäkin toistoissa sataprosenttisesti. Siihen oli hyvä jättää treenit siltä kertaa! :)

Lentävä karvapallooo!

Eilen olin seuraamassa TamSKin hallilla tokon edustusjoukkueen valintakoetta. Lähdin siis vain ja ainoastaan turistiksi, koska en ollut pitkään aikaan ollut kokeissa, edes katsomassa. Lisäksi halusin nähdä huippukoirakkojen työskentelyä ja olihan se nyt hienoa katsottavaa. Eniten yritin kiinnittää huomiota tällä kertaa koirien virittelyyn ennen kehiä, sekä siirtymiin liikkeiden välillä. Paljon sain kyllä irti ja pää on täynnä taas uusia ideoita, miten Dellan kanssa voisi alkaa tekemään juurikin virittelyjä ja siirtymiä. Motivaatio nousi lisäksi taas muutaman asteen ylöspäin, innolla odotan huomisen treenejä! :)