Huhhuh, miten rankka ja erittäin antoisa viikonloppu takana! Niin paljon tuli uutta asiaa, että ajattelin kirjoittaa valmennusleiristä kolmessa eri osassa tänne blogiin, eli jokaisesta päivästä erikseen. Aloitetaan siis perjantaista. Kaikki leirikuvat © Hanna-Maria Karvinen (
klik), ellei toisin mainita.
Valmennusviikonloppu starttasi lyhyellä ja ytimekkäällä infotilaisuudella, josta ohjelma jatkui Pekka Korrin luennolla "Tokotempuista kilpailuohjelmaksi". Luento oli todella mielenkiintoinen ja toi meille aivan uuden näkökulman tokokokeisiin. Yritän saada tiivistettyä luennon parhaat antimet jotenkin järkeviin kappaleisiin, toivottavasti lopputulos ei vaikuta ihan mahdottoman sekavalta...
Toko on erilailla haastava laji, koska se ei ole niille synnynnäistä toimintaa koiralle. Koirilla ei ole "tokoviettiä", verrattuna esim. saalisviettiin, jota käytetään mm. metsästyksessä hyödyksi. Toko täytyy siis opettaa koirille keinotekoisesti, mutta toki esim. palkkauksessa voi käyttää hyväksi viettejä.
Palkkaus ja motivointi ovat siis avainasemassa tokokoiraa kouluttaessa. Palkkaamisen yhteydessä Korri puhuu usein eri alueista palkattaessa eri tavoilla, esim. kun palkataan namilla, koira on "namialueella" ja lelulla palkatessa koira on "lelualueella". Ongelma tuleekin usein siinä, kun koira jää eri alueelle ohjaajan kanssa. Jos esim. koiraa palkataan treenissä nameilla ja koira on namialueella, se saattaa olla hyvin hämmentynyt, jos se yhtäkkiä palkataankin "vain" kehuilla, eikä koira välttämättä osaa ottaa kehuja silloin vastaan, vaan etsii ainoastaan namia. Koiran ja ohjaajan pitäisi siis olla aina samalla palkkausalueella, jotta palkkaus toimii halutunlaisesti. Siirtymistä eri alueille pitää treenata ja se on hyvin yksilöllistä, kuinka nopeasti koira pystyy vaihtamaan aluetta ohjaajan perässä.
Usein tokossa puhutaan palkattomuudesta, jota sitten erikseen harjoitellaan ennen kokeita. Korrin mielestä palkattomuudesta ei voida puhua, koska kokeissa saa palkata koiraa - kehuilla. Siksi kehuminen on todella tärkeää, mutta se on myös vaikeaa monella tavalla. Koiran pitää mm. oppia vastaanottamaan kehuja ja sitä pitää osata kehua oikein juuri sille sopivalla tavalla. Kehumista pitää siis harjoitella ja opetella koiran kanssa yhdessä. Joillekin ihmisille kehuminen on luonnollista toimintaa, mutta toisille se saattaa olla vaikeaa, jolloin se pitää keinotekoisesti opetella. Kehuminen arjessa on myös tärkeää ja Korri kertoi itse palkkaavansa koiriaan arjessa vain kehumalla. Vastapainoksi kehumiselle koiralle pitäisi antaa myös kielteistä palautetta, jotta kehumisen arvo pysyisi, eikä kehumisesta tulisi vain yleistä taustahälinää.
Sitten itse kokeisiin. Korrin mielestä pitäisi tähdätä siihen, että koira ei tiedä milloin ollaan kokeessa ja milloin treeneissä. Silloin vältytään ongelmilta, joita ilmenee ainoastaan kokeissa, eli joita on hyvin vaikea korjata. Lisäksi kokeissa koiran suorittaminen olisi samaa tasoa kuin treeneissä ja Korrin mielestä on parempi, että kisoissa ja treeneissä suorittamisen taso on molemmissa 80%, kuin että treeneissä taso on 90% ja kokeissa 70%, ts. mieluummin treeneissäkin on matalampi taso. (toisin kuin meitä lauantaina ja sunnuntaina kouluttaneen Katariina Kainulaisen mielestä on parempi, että treeneissä tehdään 110%:sti ja sitten kokeissa vain 70%:sti, eli asiasta on hyvin eriäviä mielipiteitä).
Tokokokeissa pelkkä liikkeiden opettelu ei riitä, muutenhan toko olisi vain temppujen opettelua. Sen sijaan kokonaisuus on tärkeä, eli liikkeiden lisäksi täytyy harjoitella mm. liikkeiden välit kuntoon ja kehääntuleminen. Tämä onkin yksi niistä asioista, minkä takia suomalaiset pärjäävät kansainvälisellä tasolla: Suomessa osataan opettaa paremmin kokonaisuus ja esim. siirtymiä ja kehääntuloja pidetään myös tärkeinä.
Liikkeiden väleihin Korri käyttää seuraavaa toimintamalli: liikkeen päätyttyä sosiaalinen palkka (kehut, silitykset, jne.) - > "yhdessä kävely" - > tieto seuraavasta liikkeestä koiralle. Yhdessä kävely on myös tärkeä osa kokonaisuutta ja sillä saadaan koira pysymään hallinnassa ja oikeassa mielentilassa liikkeiden väleissä. Sen on oltava koiralle superkiva, iloinen ja luonteva temppu, jonka aikana koira pitää itse kontaktia ohjaajaan. Yhdessä kävely on vain tokojuttu, ja sitä ei pitäisi käyttää arjessa. "Yhdessä kävely"-käskyllä koira myös tuodaan kehään ja viedään se pois kehästä.
Ohjelmatreenin (eli tutummin kokeenomaisen treenin) määrää kannattaa miettiä koirakohtaisesti, esim. Dellalle ajattelin 1krt/vk vähintään. Siihen voi liittää vain muutaman liikkeen, kunhan liikkeet ovat koiralle tekniikkavarmoja, koska ohjelmatreeneissä treenataan ennemminkin kokonaisuutta, eikä haluta koiran tekevän virheitä, koska ohjelmatreeneissä niitä ei jäädä hinkkaamaan. Korri sanoi tekevänsä kokonaisen luokan ohjelmatreenin vain muutaman kerran ennen oikeaa koesuoritusta. Yleensä ohjelmatreeni kulkee kutakuinkin näin: yhdessä kävely - > kehäänmeno - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > "jes"/"zip"/tmv - > palkka. Liikkeiden määrää voi tietenkin vaihdella, mutta tärkeää olisi suorittaa ihan viimeisenä yhdessä kävely, jolloin koira saisi siitä palkan. Lisäksi kannattaa miettiä varaliike, jos viimeinen liike ei onnistukaan halutulla tavalla, niin ei tarvitse lopettaa ohjelmatreeniä huonoon liikkeeseen.
Loppupalkka kannattaa _aina_ antaa kehän sisällä, jotta koiralle ei jäisi ajatus, että kehä on tylsä paikka ja kehän ulkopuolella on vain kivaa, koska siellä usein leikitään ennen suoritusta. Monesti näkee miten koirat himoitsevat kehän sisäpuolelta lämmittelyalueelle, koska niitä on aina vain palkattu kehän ulkopuolella. Siksi Korrin mielestä kokeissakin koiralle pitäisi antaa "jes"/"zip" kehän sisäpuolella juuri ennenkuin on astumassa kehästä pois. Hän toi myös esille, että koirathan eivät itse tiedä kokeessa kehän rajoja, joten kehää voi isontaa vaikka kuinka paljon koiran silmissä, ja lopuksi palkata koira siellä, jolloin se luulee saaneensa palkan kehässä. Esimerkiksi maajoukkuekarsinnoissa Korri kertoi nähneensä samanlaisen suorituksen, eli koira olikin vielä varsinaisten liikkeiden jälkeen kehän ulkopuolella tehnyt jonkun liikkeen ja olikin sitten yhtäkkiä saanut pallopalkan tästä.
Korri painotti todella paljon kehääntulon tärkeyttä koko kokeen onnistumisen kannalta. Kehääntulossa tuomari muodostaa ensimmäisen virallisen mielikuvan koirakosta, eli arvostelu alkaa samantien kun koirakko astuu kehään. Jos koiran saa hyvin mukaan yhdessä kävelyyn ja ohjaaja huomaa koiran hyvän olon, ohjaajan mielentila itsekin nousee, jolloin koira taas aistii hyvän mielentilan ja hyvä olo vahvistuu. Kehääntuloja on todella helppo treenata, enkä usko, että niitä voi treenata liikaa. Usein ajatellaan "joidenkin kehääntulojen" treenaamisen olevan tosi aloittelijamaista ja samalla ehkä aliarvioidaan kehääntulojen tärkeys. Kehääntulot ovat kuitenkin ihan äärettömän tärkeitä ja huippukoirakot treenaavat niitä ihan tosissaan, koska kehääntulostahan koko koesuoritus alkaa ja kukapa ei haluaisi heti hyvää alkua kokeelle?
Luennon jälkeen oli aika valaistunut fiilis, tuntui ihan että kaikki meidän ongelmat ratkesi yhden luennon aikana. Pekka Korri oli kyllä luennoitsijana todella hyvä ja sanoi miettineensä näitä asioita ihan työnsä puolestakin (opaskoirien kouluttaja/tmv.) aika paljon, koska opaskoirien on tärkeä toimia arjessa samalla tavalla kuin niitä on treeneissä opetettu. Allekirjoitan kyllä suurimman osan hänen ajatuksistaan, koska tajusin esim. Dellan komennushaukun johtuvan palkka-alueen vaihtelusta. Lisäksi meidän siirtymähirvitys sai nyt selkeän suunnitelman, jonka avulla toivottavasti ei saada enää kokeissa kokonaisvaikutelmasta kutosta. :D
Luennon jälkeen oli kiva päästä heti treenaamaan opittuja asioita. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään tason mukaan, ja meidän ryhmä aloitti Piritta "Pipa" Pärssisen treeneissä, jossa oli tarkoitus harjoitella yhdessä kävelyä. Me ei oltu aiemmin tehty sitä ollenkaan, joten valitsin meille käskysanaksi siihen "mukana". Palkkailin sitten Dellaa iloisesta mukana kulkemisesta ja saatiin hyvin tehtyä pohjia tälle tempulle. Yhdessä vaiheessa Della sai ihan kauhean haukkumiskohtauksen, jolloin käänsin sille selkäni, niin kuin olen nyt tehnyt viime treenit. Pikku hiljaa neiti hiljeni, kun tajusi ettei haukkumisella saavuta yhtään mitään. Ihmeellisen kauan neiti kyllä jaksoi räksyttää, tosin syytän siitä huonoja valmisteluja ja ylimääräistä energia...
Pipan treenien jälkeen siirryttiin Pekka Korrin treeneihin. Siellä harjoiteltiin kehääntuloja. Tein samalla tavalla kuin aina kokeissa ja treeneissä, eli laitoin Dellan "käy"-käskyllä maahan, josta vähän ajan päästä kutsuin sen mukaan "tehdään"- ja "mukana"-käskyillä. Della tuli tosi kivasti mukaan ja piti kokoajan kontaktia. Pekka sanoikin, että näyttää ihan kuin oltaisiin treenattu kehääntuloja tosi paljon. No, ollaanhan me nyt jonkun verran, juurikin tuon "tehdään"-käskyn takia, joka kertoo siis, että nyt pitää olla ihan hiljaa. Tehtiin näitä vielä muutama ihan aloitusperusasentoonkin asti ja Della teki kyllä tosi kivalla asenteella. Sitten jatkettiin kehumisharjoituksilla. Koira piti kutsua perusasentoon ja palkata se sosiaalisesti. Kehuin sitten Dellaa rauhallisesti, koska tiesin sen alkavan haukkua, jos nostatan sitä yhtään liikaa. Lisäksi menin kyykkyyn ja rapsuttelin sitä. Pekka sanoi Dellan vastaavan sosiaaliseen palkkaan tosi hyvin, vaikka vähän itsestäni tuntui ettei Della tykännyt rapsutuksista, Della kun ei muutenkaan arvosta koskemista treeneissä.
Lopuksi kerroin vielä Pekalle Dellan energisyydestä ja ylivireongelmasta, jolloin Pekka kertoi joutuneensa yhden lainakoiran kanssa aina ennen koetta heittelemään palloa niin kauan, kunnes koira läähätti kunnolla, jonka jälkeen koira sai heti vettä ja sitten suoraan kehään. Se oli auttanut koiran ylivireisyyteen, koska koira oli päässyt päästelemään kunnolla ylimääräiset häyryt ennen koetta. Idea kuulosti ihan järkevältä, joten päätin kokeilla sitä seuraavan päivän kisamaisissa treeneissä.
Lisäksi Pekka sanoi, että jos Della kuumenee liikaa leluista, niitä ei kannata käyttää. Toistaiseksi haluan kuitenkin vielä palkata Dellan leluilla "viimeisenä superpalkkana", koska sen jälkeen seuraa aina pieni tauko, jonka aikana Dellan kierrokset ehtivät laskea.
 |
Erilaisuus on rikkautta! Kaikki näistä on ihan huikeita tokokoiria, vaikka ihan eri rotuisia ja melkein kaikki eri roturyhmistäkin (kröhöm, paimenet...)
Vasemmalta lähtien: Mauri-tolleri, Huima-belgi, Nelli-parsonmix, Della ja Chili-chihu |
Treenien jälkeen napattiin välttämättömät kamat mukaan ja suunnattiin tilaustaksilla hotelli Korpilammelle. Matka tuntui ihanan lyhyeltä verrattuna viime leirin puolen tunnin hiostavaan matkaan. :D Koirat tuntuivat myös mahtuvan paremmin kyytiin kuin aikaisempina kertoina, joka oli tietenkin Dellalle paljon mukavampi.
Hotellilla käytiin sitten kirjautumassa sisään ja vietiin tavarat ja koirat huoneeseen. Meidän huonekaverina toimi taas tutut ja turvalliset Hanna ja Nelli (
klik), joiden kanssa ollaan siis majoiduttu tähän mennessä kaikki leirit. Miksikös sitä hyvää vaihtamaan, kun Della tulee kuitenkin ihan ookoosti Nellin kanssa toimeen, eikä ihmisseurassakaan ole valittamista. ;)
Yhdeksältä oli sitten vielä hotellilla ruokailu, jonka jälkeen oli hieman väsynyttä porukkaa niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin puolella. Hyvillä mielin pääsi perjantaina nukkumaan, kun heti ensimmäinen valmennuspäivä oli ratkaissut niin monia ongelmia!