Treenikuulumisia

Vihdoin hiihtoloma! Tätä on kyllä niin odotettu. Suunnitelmissa olisi tulevalla viikolla käydä vähintään kerran tokoilemassa Vuhuun hallissa ja treenisuunnitelmissa olisi ainakin kartioiden bongaamisia ja ruudussa oikean paikan vahvistamista. Saa nähdä jos keksitään vielä jotain lisää.

Tällä viikolla ollaan jopa keritty vähän treenatakin. Agissa käytiin taas tiistaina ja tällä kertaa ei tehty ollenkaan rataa, vaan hinkattiin meidän ongelmakohtia eli keppejä ja putkelle takaaleikkauksia. Kepeille haettiin samaa ongelmaa, mikä oli meillä viime kisoissa, eli liian nopea vauhti ja siitä johtuva väärään ensimmäiseen väliin meneminen. Otettiin sitten putken kautta ensin, mutta Della haki kepit hienosti, eikä tullut ongelmia. Välillä lähdin vedättämään ja välillä jäin taaemmas Dellan tehdessä keppejä, mutta hienosti neiti silti teki. Kouluttaja palkkasi Dellan vierittämällä palloa pitkin tekonurmea, jonka ideana oli saada Dellan fokus enemmän alaspäin keppien viimeisissä väleissä. Dellallahan on paha tapa nostaa pää korkealle viimeisissä väleissä ja kerran neiti on jopa rysäyttänyt olkapäänsä päin viimeistä keppiä, kun se on jo noussut pystyyn katsomaan mistä pallo lentää. Tarkoituksena olisi siis saada Dellan pujotteluasento pysymään alhaalla ihan viimeisiin väleihin asti, koska muuten saattaa käydä vielä huonosti joku kerta.

Putken kautta ei siis saatu ihan täysiä vauhtia vielä, joten tehtiin sitten muutamat hypytkin ennen keppejä. Niiden avulla saatiin jo tosi kiva vauhti, mutta epäonnistumisia ei tullut. Dee haki tosi hyvin joka kerta oikeaan väliin, vaikka monta kertaa olinkin ihan varma, ettei se saa hiljennettyä vauhtiansa sopivaksi ensimmäiseen väliin tai viimeistään rytmitettyä askellustansa toiseen väliin. Jäi siis oikein hyvä mieli keppitreeneistä!

Putken takaaleikkauksilla jatkettiin, ja nekin onnistuivat vallan mainiosti. On se kumma, ettei saa yhtään epäonnistumisia silloin kun niitä haluaisi treenata. :D Kerrankin ohjasin hyvin, enkä hidastellut liikaa putkelle. Toivon nyt todella, että saataisiin tämä putkien takaaleikkausongelma selätettyä, se kun on inhottava ongelma kisoissa. Sovittiinkin kouluttajan kanssa, että jos ratatreeneissä ilmenee taas ongelmia putken takaaleikkauksia koskien, niin silloin heti tartutaan niihin. 

Tokopuolella ollaan kanssa tehty hommia. Sain vihdoin tilattua Berralta meille ruutunauhan ja se onkin ollut jo käytössä muutaman kerran. Pikkuhiljaa Della alkaa hahmottaa oikeaa paikkaa ruudun sisällä, tosin vielä etäisyyden kasvaessa neiti haluaisi jäädä ihan etureunaan. Silloinkin Della kyllä lähtee heti korjaamaan paikkaansa taaksepäin, jos en heti merkkaa sen paikkaa oikeaksi. Idea on siis pienen pumin aivoissa, kunhan vaan neiti malttaisi käyttää niitä nystyröitään vauhdin huumassa.

Kartion tai ruudun bongaus tehdään nykyään aina ennen kiertoon tai ruutuun lähettämistä, ja siitä on tullut Dellalle rutiininomainen temppu. Vilkaisun kesto vaihtelee aika paljon, mutta Dee kyllä malttaa katsoa kartiota pidempään, jos vaan itse pyydän sen tekemään kunnolla. Tässä on taas se ongelma, kun en itse tiedä mitä haluan koiralta ja sitten toimin epäjohdonmukaisesti. Tätä pitää nyt vaan testata mahdollisimman monessa eri paikassa eri ruuduilla, jotta saan selville miten Della malttaa oikeasti etsiä kartiota tai ruutua.



Pientä pätkää keskiviikkoisista treeneistä. Kaikki klipit treenien alkupuolelta, joten ääntä löytyy toodella paljon ja joka välissä. Välillä menee kyllä niin hermo ton elukan kanssa, kun se ei pysy ollenkaan hiljaa. Jos käsken sen rauhoittumaan maahan "käy"-käskyllä, neiti rupee vaan entistä enemmän huutamaan ja riehumaan. Noissakin treeneissä yhden riehumisepisodin aikana sain palauttaa Dellan viisi kertaa takaisin rauhoittumaan, kun pumi ei vaan osannut pitää päätänsä kiinni tullessaan tekemään töitä. Huoh. Jostain huomaa, että ollaan pidetty vähän tokotaukoa kun neiti vetää taas kierrokset ihan yli kun pääsee tekemään...
Eilen tehtiin vielä sisällä pikaiset metallitreenit. Ruualta jäi koirille vähän kanaa, joten päätin sitten vetäistä lyhyen tokotuokion pikkuneidin kanssa. Treenivaihtoehdoiksi löytyi tunnari ja metalli, ja nopean päätöksen jälkeen päätin sitten vähän vahvistella metallia Dellalle. Tunnarihan Deellä on hajonnut, joten sen pariin ei tehnyt mieli palata. :D Hyvin metalli nousikin ja liitin siihen jo perusasentoon tulon. Della kävi ihan ylikierroksilla palkan takia, joten se oli todella aktiivinen ja sähläsi. Ääntely oli tällä kertaa ihan ihmeellistä ähkymistä (?), ei siis vinkumista tai haukkumista, vaan sellaista pientä ja Dellan mielestä huomaamatonta innostuksen ilmaisua. Itse treenit kuitenkin meni paremmin kuin hyvin, ja Dee piti metallia todella tiukasti, vaikka yritin vetää sitä pois sen suusta. Metalliakin voisi alkaa jo tosissaan treenailla ylempiä luokkia varten, hmm...



Arkikuulumisia ajattelin postailla myös, mutta ne taidan jättää vasta seuraavaan postaukseen. Dellan tulevasta pentueestakin olisi tarkoitus kirjoitella vähän enemmän, joten pysykääs kuulolla! :)

Koeviikon olkkaritokot

Tokomotivaatio on palannut, hiphip hurraa! Ei siihen tarvittu kuin muutama syväluotaavampi blogipostaus, kun rupesin jo innoissani miettimään meidän ongelmiin ratkaisutapoja. Ja koska koeviikothan on tarkoitettu ensisijaisesti koiran treenaamiseen, niin ajoituskin innostukselle oli jälleen kerran aivan täydellinen...

No mitä me ollaan sitten tehty? Me, tai no lähinnä Della, on peruutellut ja harjoitellut katseen suuntaamista johonkin muuhun kuin ohjaajaan. Peruutteluja ollaan nyt tehty niin, että olen ottanut mukaan kuvioihin käännöksiä eri suuntiin. Siis ihan ronskisti vaan vasemmalle, oikealle ja täyskäännöksiä molempiin suuntiin. Ajatuksena oli saada koiraa vähän enemmän mukaan hommaan ja ajattelemaan takajalkojaan enemmän. Yksinkertaisesti siis vaikeuttaa tehtävää. Lisäksi ajattelin käännöksien vähentävän Dellan tapaa lähteä rynnimään täysillä taaksepäin.

Aluksi neiti oli lievästi sanottuna hämmentynyt, eikä tajunnut ollenkaan, että sen pitäisi pysyä edelleen seuruupaikassa ja seurata. Toistojen myötä Dee alkoi kuitenkin hoksaamaan asiaa ja nyt ollaan jo saatu hyvin tekemisen meininkiä peruutteluihin. Kun ollaan saatu nyt enemmän liikettä liikkeeseen (:D), niin Dellaa ei tunnu ahdistavan niin paljon. Saattaa olla, että Dee on pitänyt pelkkää suoraan taaksepäin menemistä myös todella tylsänä ja helppona, mutta nyt käännöksien myötä se on saanut oikeasti miettiä takajalkojensa käyttöä. Se vaan ei yksinkertaisesti voi lähteä täysillä suoraan taaksepäin, kun yhtäkkiä voi tullakin käännös johonkin suuntaan. Dellan peruutuspaikka on siis parantunut tosi paljon ja luulen sen viimein tajunneen, että peruuttaminenkin on oikeasti seuraamista.

Ääntelyä oli varsinkin alkuvaiheessa paljon, kun neiti ei yhtään tykännyt kun yhtäkkiä vaihdettiinkin suuntaa. Nyt se on kuitenkin vähentynyt, kun Dee tietää, mitä sen pitää tehdä. Edelleen kuitenkin palkkaan sen aina alkuperusasentoon niin, että se vielä syö namia kun lähdetään liikkeelle. Tarkoituksena on siis edelleen, ettei Della saa piippastua sitä sen pientä aloitusääntä, minkä se vieläkin tekee kun lähdetään taaksepäin. Jos en anna namia ja lähdetään vain heti menemään taaksepäin, piippaus kuuluu aina joka kerta, kun astun vasemmalla jalalla taaksepäin - siis samalla millä lähden aina liikkeelle. Jos kuitenkin annan namin, neiti pysyy koko matkan hiljaa. Sille siis jää ääntely jotenkin päälle, jos se saa alussa sanoa sen pienen äänen. Namia siis käytetään nyt tehokkaasti ja ovelasti sysätään se ongelma sitten myöhemmälle (Senni ei näin).

Katselutreenejä ollaan jatkettu aikalailla samaan malliin kun miten ollaan tehty aikaisemmin. Nyt kuitenkin pienen pumin lamppu on viimein syttynyt ja ollaan päästy paljon eteenpäin. Dellalla on nyt jo käsitys siitä, että "missä kierrä"-käskyllä pitää vilkaista tötsää. Välillä se malttaa jopa kääntää pään kohti tötsää, tosin yleensä se kuitenkin pitää päätä muhun päin ja vain nopeasti vilkaisee kartiota. Kerran kokeiltiin käskyä perusasennossakin ja siinä jouduin vähän enemmän toistelemaan käskyä, ennen kuin neiti malttoi oikeasti katsoa kartiota, eikä vain nopeasti kääntää katsettaan pois mun silmistä. Mun edessä istuessaan Della kuitenkin osaa jo ensimmäisestä tai viimeistään toisesta käskystä vilkaista kohti kartiota.

Seuraava vaihe onkin sitten saada hieman enemmän kestoa tuohon "vilkaisuun", koska eihän Della oikeasti vielä löytäisi kartiota koetilanteessa. Viime kerralla Dee jo vähän pidempään malttoi katsoa kartiota, joten nyt vaan pitää alkaa vahvistelemaan pidempiä silmäyksiä. Pikku hiljaa hyvä tulee, eikä meillä ole mikään kiire saada tätä projektia valmiiksi. Itse asiassa tänään mietin, että hyvin todennäköisesti ei korkata avointa luokkaa ennen Dellan mammalomaa. Meillä on liikkeet vielä niin kesken ja haluan todella saada kaiken valmiiksi ennen avoimen korkkausta. Koska eihän meillä ole oikeasti mikään kiire, niin miksi luoda turhia paineita. Muutenkin olisi kiva lähteä jo treenaamaan vähän ylempien luokkien liikkeitä, ja olenkin jo alkanut suunnittelemaan, miten alan opettamaan Deelle esim. ohjattua ja merkitöntä merkkiä. Ei siis todennäköisesti keskitytä ennen kesää pelkästään avoimen liikkeiden hinkkaamiseen, vaan kokeillaan jotain ihan uutta.

Meidän treenipaikkaongelmakin on nyt ratkennut! Vaikka näitä peruuttelu- ja katsetreenejä on hyvin pystynyt tekemään ihan kotona, niin onhan se nyt ihan tylsää treenata vaan pienessä huoneessa. :D Pitkän vertailun jälkeen oon löytänyt meille juuri sopivan omatoimitreenipaikan, nimittäin koirakoulu Vuhuun hallin. Varasin meille nyt maaliskuun joka viikolle yhden tunnin, eli saadaan vihdoin säännölliset tokotreenit kuvioihin. Oon tästä niin innoissani, koska ollaan taidettu treenata tokoa viimeksi säännöllisesti ehkä Dellan pentukurssilla? :D Nyt kuitenkin päästään siis ihan halliin treenaamaan, en malta odottaa!!

Ei näytä kovin kivalta tuo Hempun iho... :(

Loppuun vielä Hempun kuulumiset. Ollaan nyt pidetty Hempulla kauluria päässä kotona, koska se on raapinut naamaansa ihan hirveät haavat. Kaulurin avulla se ei myöskään pääse syömään itseään, joten neidin muukin iho on saanut olla rauhassa. Aluksi Hempsu ei tykännyt yhtään kaulurista, mutta tänään se jo meni ihan täysiä sisällä, eikä välittänyt yhtään vaikka kauluri osui milloin pöydän jalkaan ja milloin johonkin muuhun esineeseen tai eliöön. Muutenkaan Hempu ei ole raapinut itseään kauluri päässä, vaikka se pystyisikin, ja koko koira on tuntunut paljon levollisemmalta, kun sen ei ole "tarvinnut" raapia itseään. Katsotaan nyt miten jatketaan, mutta toistaiseksi lampun varjostin pysyy neidin päässä, koska sen on selvästi parempi olla.