Työvoittoja ja siirtymäpohdintaa

Maanantaina ja torstaina treenattiin tokoa. Saatiin tehtyä mm. ruutua, merkin kiertoa ja jääviä. Maanantain hallitreeneistä on myös videomateriaalia, kerrankin. Lisämausteena Hempun räksytys kuuluu mukavasti siellä taustalla, että kannattanee laittaa äänet pois. :D

Maanantaina tehtiin merkin kiertoa. Vain kerran Della ei mennyt merkille asti ja silloinkin jätin "lähtönamin" antamatta, kuten videolla näkyy. Siinä onkin sitten seuraava ongelma ratkottavana, ehkä jätän sen tokonuorten leirillä ratkaistavaksi. (alkaa muuten jo pikkuhiljaa täyttyä lista tokonuorten leirillä treenattavista asioista :D) Muuten saatiin kaikki toistot onnistumaan ja yritin vaihdella palkkaamishetkeä - aina välillä heti merkin kierron jälkeen, välillä puolimatkassa ja välillä vasta pa:ssa. 

En yhtään tiedä miksi videolla kuulostaa ihan kuin kehuisin Dellaa sen jälkeen kun se kävi kiertämässä ruudun merkin. En halunnut huomauttaa Dellalle sen tekevän väärin, koska Della oli niin kivassa mielentilassa ja epäonnistuminen olisi vain paineistanut sitä. Palkatta jättäminen (en mitenkään pysty myöntämään että oikeasti kehuin sitä) tuntui kuitenkin tehoavan, koska seuraavilla toistoilla Dee ei enää kiertänyt ruudun tötsää, vaan ihan oikean tötsän. Ehkä tässä olisi yksi vaihtoehto miten kertoa Dellalle sen tehneen väärin kuitenkaan paineistamatta sitä, hmm... (tää liittyi nyt taas siihen mun pään sisäiseen pohdintaan Dellan ääntelystä, toivon niin että saisin kirjoitettua sen tänne blogiin pian!!)

Hallilla tehtiin taas loppuun pienet peruuttelut, tosin tällä kertaa peruutus näytti taas taaksepäin pomppimiselta... ääntä ei kuitenkaan kuulunut, josta oon tosi ilonen!

Otettiin vaan noi kolme toistoa, kun aika ei riittänyt enempään. Mielentila Deellä oli kuitenkin taas parempi, joten työ alkaa tuottaa tulosta!

Ruutua Della pääsi treenaamaan tarketin kanssa sekä maanantaina hallilla, että torstaina ulkona. Saatiin paljon hyviä toistoja, eikä tarketin kanssa oikeastaan ole koskaan ollut ongelmia. Della juoksee aina ruutuun suoraan tarketin päälle. Näitä toistoja kuitenkin jatketaan vielä niin kauan, että Della oppii hakeutumaan suoraan ruudun keskelle. Torstaina se tosin jo vähän väläytteli osaamistaan, kun treenattiin ulkona nilkkoihin asti olevassa lumihangessa. Tarketti oli mennyt jo vähän lumen alle ja siirtynyt ruudun reunaan, mutta Della silti paineli täysillä keskelle, eikä edes jäänyt etsimään tarkettia. Oikeaan suuntaan ollaan siis mennossa.

"Missä neliö"- käsky on alkanut vähän tökkimään, eikä Della malta yhtään tehdä sitä perusasennossa. Täytyy siis vaan vahvistella sitä ahkerasti muualla kuin perusasennossa, jotta siitä tulisi ihan varma. Videolla palkkaan Dellaa ihan liian nopeista vilkaisuista, mutta ne oli aikalailla parhaimpia mihin Dee pystyi koko treenin aikana. Käsimerkillä neiti kohdensi katseen ruutuun helpommin, mutta välttelen kaikenlaisia vartaloapuja viimeiseen asti, joten sitä en tee enää uudestaan. 

Torstaina treenattiin ekaa kertaa (uskokaa tai älkää) avoimen ruudun loppuosaa, eli maahanmenoa ja ohjaajan palaamista koiran luo. Perusasentoa ei vielä otettu mukaan kuvioihin. Vein Dellan ruutuun ja sitten itse kävelin vähän vajaalle koe-etäisyydelle. Uskalsin mennä heti pidemmälle, koska Della on tehnyt kaukojakin tosi pitkältä matkalta, enkä uskonut maahanmenonkaan tuottavan sen suurempaa ongelmaa. Oikeassa olin, nimittäin Della reagoi joka kerta ekaan käskyyn ilman mitään ongelmia. Muutaman kerran neiti tosin meni vain puoleen väliin maahan, mutta epäilen sen johtuvan enemmänkin lumisesta/märästä maasta. Koska maahanmeno ei tuottanut ongelmaa, kokeilin loppuun muutaman kerran lähettää Dellan ruutuun ja siellä käskeä se maahan. Jätin parilla ekalla toistolla ruutuun namin, jotta Della saisi palkan kuitenkin heti ruutuun mentyään. Della juoksi ihan täpöillä ruutuun, söi namin nopeasti ja meni heti maahan käskystä. Ihan vikana oli pakko kokeilla ilman namia, eikä siinäkään tullut mitään ongelmia. Oli niin upeeta nähdä Dellan tekevän liikettä jo melkein kokeenomaisesti, kun tietää kuinka paljon ollaan tehty töitä sen eteen! Huikee fiilis jäi ♥

Torstaina korkattiin sitten ulkotreenikausi meidän toiseksi vakiokentällä, jossa oli enää nilkkoihin asti lunta ja vaan kentän reunoilla enää jäätä. Ruudun lisäksi tehtiin kaikki jäävät. Della oli hyvin kuulolla, joten tehtiin jokaiselle asennolle ensin kolme toistoa, sitten samanlaiset toistot mutta toisella asennolla, jne. Asentojärjestys oli istu-seiso-maahan. Ensin palkkasin heti asennon oton jälkeen, toisella toistolla vasta, kun tulin luokse ja vikalla toistolla vasta, kun tulin takaa vierelle. Della teki ihan huiput jäävät, ei yhtään sekottanut käskyjä. Asennot tuntui tulevan tosi nopeasti ja täpäkästi, eikä ylimääräisiä askeleita tullut, vaikka kävin takanakin. Jäi hyvä fiilis, varsinkin kun ei olla tehty jääviä tai niiden erottelua pitkään aikaan.

Vikana tehtiin vähän siirtymiä, tai oikeastaan sain taas muistutuksen miten niitä ei kannata tehdä ja miten ne ei oikeasti toimi. Tehtiin siis ihan perus kaksi liikettä kokeenomaisena, joiden välissä vain sosiaalinen palkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikalle. Liikkeiden jälkeen sitten taas sosiaalinen palkka, jonka jälkeen pois "kehästä" ja kunnon lelupalkka repusta. Ekaksi kokeiltiin sitä samaa vanhaa taktiikkaa, eli "jes" ja pomputus. Ääntähän sieltä tuli vaikka kuinka paljon, kun Della innostui ihan liikaa. Toisella kerralla oli vielä pakko kokeilla samaa, "jos vaikka se ei ääntelisi niin paljon". Juu äänteli se. Vikaksi koitettiin sitten vähän rauhallisempaa taktiikkaa, eli liikkeen jälkeen pelkkä rauhallinen kehu ja silitys, ja siitä sitten rauhallinen vapautus ja vapaa siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikalle. Tämä toimi huomattavasti paremmin, kierrokset ei noussut, vaikka vähän pientä pumia hämmensi sellainen rauhallisuus. 

Lopputulemana sain varmuuden ainakin siitä, että "jes" ja pomputus ei vaan toimi. Ne nostattaa Dellan kierrokset niin korkeelle, että ääntä tulee väkisinkin. En oikeastaan edes ymmärrä, mikä idea oli alunperin antaa koiran "päästää höyryjään" liikkeiden välissä, kun se kuitenkin menee vaan haukkumiseksi, eikä se koira pysty niitä kierroksiaan kuitenkaan laskea seuraavaan liikkeeseen mennessä. Taas näitä hetkiä kun miettii, että mitäköhän ihmettä on taas ajatellut, kun on tälläisen hienon siirtymätaktiikan keksinyt. Eihän koko ideassa ole tarkemmin ajateltuna yhtään mitään järkeä. Miksi pitäisi kesken koesuorituksen rikkoa koiran mielentila, kun se on liikkeiden aikana pääosin hyvä? Huh miten ihminen voi olla tyhmä. 

Jatkossa meidän siirtymätaktiikka ei siis ole "koiran höyryjen päästely". Jatkossa meidän siirtymätaktiikka yrittää pitää Dellan mielentilan samana kuin liikkeiden aikana ja juurikin välttää sitä kierroksien nousemista, joka yleensä vapautuksesta ja palkasta seuraa. Ehkä rauhallinen kehuminen ja kiittäminen kuuluu siihen. Vapautuksen kanssa on ongelma, mutta uskon sen olevan hoidettavissa. Viime aikaisten treenien jälkeen alan uskoa, että kaikki voi olla hoidettavissa.

Tällä kertaa taas vähän syvempää pohdintaa. Viime postauskin loppui pieneen pohdiskeluun, onko tästä tulossa jo jonkunnäköinen tapa?! Tuntuu kyllä, että aiemmin oon vaan mennyt treeneistä toisiin ilman minkäänlaista pohdintaa, mutta nyt oon jotenkin kummasti alkanut ajatteleen kaikennäköisiä ääntely-mielentila-juttuja. Dellalla vaan nää ongelmat ei oo sellasia, että ne voi tosta vaan ratkasta, vaan pitää oikeesti miettiä mistä kaikki johtuu ja sen avulla miettiä miten voisi lähteä ratkaisemaan niitä ongelmia. Parhainta on kyllä, kun tajuaa kuinka tyhmiä juttuja on tehnyt ja kuinka väärin on puuttunut koiran tekemisiin. :D Onneksi kuitenkin jo nyt tajuaa, eikä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Vielä on siis aikaa korjailla kaikkea, kun mitään pysyviä vaurioita ei oo tullut. :D 

Jotain kehittymistä täällä ihmisenkin pääkopassa alkaa ehkä siis näkyä, joten teidän lukijoiden kannattaa ehkä varautua jatkoa varten, nimittäin näille tokopohdinnoille ei loppua näy. :D

Maanantain tokoilut ja pohdintaa ääntelystä

Maanantaina käytiin taas tokoilemassa. Mukaan lähti taas molemmat pumit, vaikka tiesin joutuvani kuuntelemaan Hempun räksytystä aina Dellan treenatessa. Eilen saatiin kuitenkin hyviä vinkkejä koskien Hempun haukkumista, joten huomenna toivottavasti saadaan aikaan vähän hiljaisemmat treenit. 

Dellan kanssa tehtiin oikeastaan koko aika pelkkää ruutua tarketin kanssa. Jälleen kerran löytyi uusi ongelma, eli Della ei erota käskyjä "missä ruutu" ja "ruutuun". Se ei meinannut lähteä ollenkaan ruutuun käskystä, vaan tapitti vain ruutua. Vasta heitsaamalla sain neidin lähtemään ensimmäisellä ruutuun-käskyllä. Niinpä vaihdoin bongauskäskyksi "missä neliö", jotta Della erottaisi käskyt paremmin. Della oppi uuden käskyn hyvin, joten unohdetaan nyt kokonaan "missä ruutu"-käsky. Huhhuh, ihan kuin meillä ei olisi jo tarpeeksi ongelmia ruudun kanssa...

Ääntäkin löytyi taas ihan liian paljon. Hempun haukkuminen provosoi Dellaakin ääntelemään ja lisäksi palkkasin aina välillä Dellan pallolla, joka vain nostatti kierroksia entisestään. Niinpä annoin Dellalle aina ennen ruutuun lähetystä namin, jotta se lähtisi hiljaa. Silloin Della olikin hiljaa, koska ääni tulee usein juurikin lähtiessä. Tosin, koska jouduin usein lähettämään Dellan heitsaten, namin antaminen oli hieman hankalaa. Heitsaaminen luonnollisesti nostatti Dellan kierroksia, joten muuten onnistuneissa toistoissa oli se alkuhaukahdus. Yyh kuinka hankalaa :/

Hempun kanssa taas tehtiin vähän kaikenlaista fiiliksen mukaan. Se pääsi tekemään mm. eteentuloja, seuruuta, peruutteluja ja uutena juttuna kosketusalustaa. Kosketusalustan kanssa olisi tarkoitus lähteä rakentamaan myös Hempulle ruutua. Neiti tajusi nopeasti kosketusalustan idean, joten eiköhän seuraavissa treeneissä viedä alusta jo ruudun sisäpuolelle.

Hempukin innostui vähän haukkumaan, mutta muutaman kunnon kieltämisen jälkeen blondipumi tajusi olla hiljaa. Hempun haukkuminen on yleensä juurikin pelkkää innostumista, eikä Hem esim. vingu tai kitise yhtään. Sen ääntelyyn on siis _huomattavasti_ helpompi puuttua kuin Dellan. 

Dellan kanssa tehtiin taas tuttuun tapaan pienet peruuttelut. Intoa oli kuitenkin vielä sen verran vauhdikkaiden ruututreenien jälkeen, että ilman aloitusnamia neidiltä pääsi pieni lähtöääni. Lisäksi aina kolmannella askeleella kuului ääni. Otettiin sitten taas vähän pidempi peruutuspätkä, jonka jälkeen ääntelykin oli minimaalisempaa. Ei siis sen ihmeellisempää edistystä peruuttelupuolelta. Jatketaan kuitenkin edelleen näitä peruutteluja treenien viimeisenä osana, että Dellalle löytyisi sitä rentoutta peruuttamiseen.

Viikon mittaan olen pohtinut paljon Dellan ääntelyongelmaa ja tuloksena olen saanut jonkinnäköistä ajatusta milloin ääntä tulee ja miksi. Olen yrittänyt luokitella ääntelyjä syy-lähtöisesti, mutta ainakin toistaiseksi jälki on niin sekavaa, ettei ole mitään järkeä yrittää avata muistiinpanoja tänne blogin puolella. Olen kuitenkin saanut paljon uusia ajatuksia ja uskon olevani viisaampi asian suhteen nyt kuin viikko sitten. Tokonuorten seuraavalla leirillä olisi tarkoitus jutella kouluttajien kanssa tästä ongelmasta enemmän, jos saisin heiltä jotain uusia näkökulmia ja ehkä myös uusia ideoita miten lähestyä ongelmaa. En nimittäin pelkästään omien ajatusten perusteella "uskalla" lähteä tekemään mitään uutta ongelman poistamiseksi, enkä oikeastaan tiedäkään mitä voisin enää tehdä. :D Jotain on kuitenkin keksittävä ja mahdollisimman pian.

Niin lähellä mutta silti niin kaukana

Tänään käytiin kurvailemassa pari rataa TamSKin kisoissa. Della kävi jälleen kerran ihan hirveillä kierroksilla ennen ratoja, mutta hyvin likan hermot pysyivät kurissa radalla. Agiradalla tuli vain yksi harmillinen kielto, muuten kyllä oon tyytyväinen meidän rataan! Hypärillä oli taas sähläystä vähän enemmän, hylky meille tuli siinä vaiheessa kun Della paineli putken väärään päähän.



Erityisen tyytyväinen oon siihen, että molemmilla radoilla kepit onnistui ihan tosi hyvin ja hypärillä Della teki putkelle takaaleikkauksen. Näitä kun ollaan harjoteltu nyt enemmän, niin oli kiva nähdä treenin tulos. Vähän kyllä ihmettelen minkä takia Della tuli ton esteen ohi hypärillä, kun ohjaan Dellan kyllä sille. Viimekin kisoissa se vaan tuli hypyn ohi. Mutta turha jälkeenpäin enää murehtia, nyt katse kohti seuraavia kisoja! :)

Viikon menemiset

Jenna tuli Appin kera meille taas viikonlopuksi. Hempullahan on edelleen juoksut, mutta onneksi App ei ollut kovin kiinnostunut Hempusta. Tärppipäivät on kuitenkin jo ohi, ja Hempu kyllä piti hyvin puolensa, jos App meinasi tulla liian lähelle. :D Eka yö menikin Appin ininää kuunnellessa, mutta muuten selvittiin hienosti. Oli taas niin huippua nähdä Jennaa ja Ipiä, saatiin myös suunniteltua yhtä huippujuttua kesälle! ♥  

Eilen käytiin Jennan ja koirien kanssa Herwoodissa moikkaamassa Lindaa ja Marleytä. Hempu sai jäädä kotiin juoksujen takia, mutta Della tosiaan pääsi mukaan. Aluksi Dellaa pelotti tosi paljon Marley ja neiti murisi Masalle, jos se tuli yhtään lähemmäksi. Loppulenkistä neiti pystyi olemaan jo rennommin, eikä välittänyt enää Marleystä niin paljon. Juoksemaan se ei kuitenkaan uskaltanut lähtee hurrrjien urosten kanssa, mieluummin se hengaili meidän ihmisten kanssa. Pitää treffata enemmän Lindaa ja Marleytä, että Della oppisi luottamaan myös isoihin koiriin. Iso kiitos Lindalle hienoista kuvista!

Della nauttii tilanteesta silmin nähden, ©Linda

Della 2v 9kk, ©Linda

Viime maanantaina käytiin sitten meidän ekalla vakivuorolla Vuhuun hallilla. Nappasin molemmat pumit mukaan, eli Hempukin pääsi pitkästä aikaa treenailemaan.

Dellan kanssa aloitettiin merkin kierrolla. Tällä kertaa tehtiin eri taktiikalla kuin aikaisemmin, eli aina kun olin sanonut Dellalle "missä kierto", kävin näyttämässä kartiota hokien "täällä kierto". Sitten menin takaisin sen luo, annoin namin ja lähetin kiertämään. Tehtiin monta toistoa, joista noin joka neljännellä jätin näyttämättä kartion. Vaihdettiin useasti lähetyspaikkaa ja etäisyyttä, jotta kartion löytäminen olisi edes hieman hankalampaa. Della kiersi merkin joka kerta, eikä haukkujakaan kuulunut. Hieno likka!

Seuraavaksi otin kiertoon noutokapulat häiriöksi samalla tavalla kuin evl:n kiertonoutohässäkässä. Ensin lähetyspaikka oli noutokapuloiden kanssa samalla linjalla, eikä Dee silloin ottanut häiriötä niistä ollenkaan. Kuitenkin kun mentiin kapuloista taaksepäin, Della kävi kapulan luona, jolloin kutsuin sen neutraalisti takaisin. Seuraavillakin toistoilla se kävi kapuloilla, jolloin kutsuin sen takaisin. Lopulta Della oli niin paineissa kapuloiden takia, ettei se suostunut edes lähtemään perusasennosta. Mentiin sitten takaisin kapuloiden kanssa samalle linjalle, jolloin sain Dellan lähtemään kiertämään, tosin heitsaamalla. Tehtiin sitten muutama onnistunut toisto ja lopetettiin siihen. Pitää ensi kerralla laittaa kapulat paljon kauemmas ja tehdä paljon toistoja samalta linjalta niiden kanssa.

Seuraavaksi tehtiin Dellan kanssa seuruuta juosten. Ensin tehtiin ihan suoraa juoksua, mutta sitten tehtiin uutena juttuna oikealle käännöksiä. Ensin Dellan seuruupaikka vähän aukesi käännöksessä, mutta toistojen jälkeen neiti tiivisti seuruuta. Kontakti välillä tipahteli, joten sitä pitää treenata juoksuosuuksissa enemmän. Mitään suurempaa ongelmaa ei kuitenkaan tullut, niin kuin ajattelinkin. Della ei myöskään pomppinut tai haukkunut ollenkaan, mitä se usein tekee juoksuosuudessa!

Viimeisenä juttuna tehtiin peruuttamista. Ääntä tuli taas aluksi, koska Della ei vaan yhtään tykkää peruuttamisesta ja aina ekoilla toistoilla se "yllättyy" kun lähdetäänkin taaksepäin. Otin sitten muutamia käännöksiä peruuttaen, että sain Dellan rentoutumaan ja keskittymään kunnolla. Annoin aina namin ennen liikkeelle lähtemistä, jolloin Della oli hiljaa ainakin sen kolme ekaa askelta. Taas loppua kohden Dee alkoi saada hermonsa kuriin, jolloin peruuttaminen alkoi näyttää paremmalta. Dellan mielentila oli jopa lopulta niin kiva, että viimeisillä toistoilla kokeilin lähteä seuruusta suoraan taaksepäin ilman namin antamista. Della teki ihan hiljaa ne toistot, joten saatiin ihan superlopetus. Muutenkin peruuttaminen alkaa näyttää jo enemmän taaksepäin kävelyltä, eikä vaan istumisista taaksepäin pompahtelulta. Prosessi etenee siis hyvin. :)

Hempun kanssa höntsäiltiin mm. kiertämistä, kaukoja ja seuruuta. Blondi oli niiin innoissaan kun pääsi tekemään, että innostui koko ajan haukkumaan. En lähtenyt nipottamaan haukkumisesta ellei se lähtenyt ihan käsistä, koska tarkoitus oli vaan pitää yhdessä kivaa. Kiertämistä tehtiin siis kahdella tötsällä ja ohjasin Hempua vähän kuin agissa. Neiti oli ihan täpinöissään ja nautti selvästi kun pääsi tekemään jotain vauhdikasta pitkästä aikaa. Kaukoissa Hempun tekniikka on hajonnut ihan täysin, se liikkuu oikeastaan joka vaihdossa. Tein sitten imuttamalla i-m-i-vaihtoja. Loppuun tehtiin muutama vaihto takapalkalla, mutta houkutus oli Hempulle vähän liian suuri, eli se vain paineistui palkasta. 

Seuruussa tehtiin peruuttamista. Tiedän kyllä, että Hempu osaa peruuttaa tosi hyvin, mutta nyt neiti oli hieman hämillään kun lähdettiinkin taaksepäin. Ensin blondi lähti vaan eteenpäin, mutta muutaman toiston jälkeen peruuttaminen alkoi muistua neidin mieleen. Lopulta peruutus oli todella kivan näköistä, parempaa kuin Dellalla koskaan. :D

Oli kyllä ihanaa treenailla Hempunkin kanssa pitkästä aikaa. Hieman hankalaahan se oli kahden koiran kanssa, varsinkin kun Hem huusi täysiä silloin, kun Dellan kanssa tehtiin jotain vauhdikkaampaa. Pitää miettiä jos saisin ostettua sille esim. kuonokopan, ettei se pystyisi haukkumaan odotellessaan. Haluaisin kuitenkin niin paljon treenata Hempunkin kanssa, mutta en vaan kestä sitä jatkuvaa huutamista pienessä hallissa.

Näissä treeneissä sain Dellan tosi kivaan mielentilaan, eikä se haukkunut juurikaan. Palkkasin siis pääosin taas nameilla, tosin aina ensin sosiaalisella palkalla. Sosiaalinen palkka ei oikein onnistunut, koska Della vaan kyttäsi namia kun yritin hypyyttää sitä. Välillä se jopa haukahti kun vaati namia. Pitää siis ensi kerralla kokeilla etäpalkkaa, jos Della sitten vastaisi sosiaaliseen palkkaan paremmin.

Tiistaina meillä oli sitten agitreenit. Anna oli kouluttajana ja päästiin tekemään pelkästään meidän ongelmakohtia, eli keppejä ja putkien takaaleikkauksia. Kisoissa ongelma on juurikin ollut nopeasta vauhdista suora lähetyskulma kepeille, joten tehtiin sitä. Välillä tehtiin myös selvästi haastavampaa kulmaa, jossa oli myös kova vauhti. Koko treenin aikana Della meni vain kerran väärään ensimmäiseen väliin, joten sain olla neidistä tosi ylpeä!
Muutenkin keppitreenit ovat tuottaneet tulosta, nimittäin nykyään Dellan pujottelu on tasapainoista ja niissä pysyy rytmi, vaikka lähtisin vedättämään tai jäisin taaemmaksi. Della myös selvästi on alkanut hakemaan keppejä katseellaan enemmän ja keskittyy juuri siihen oikeaan väliin menemiseen. Nytkin neiti osasi todella yllättää hakeutumalla kovasta vauhdista ja hankalasta keppikulmasta oikeaan väliin, vaikka olin ihan varma, että Dee ei ehdi hidastaa vauhtiaan sopivaksi.
Myös viimeinen väli on jo paljon parempi, eikä Della enää pomppaa ylöspäin läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Ollaan siis saatu Dellan fokus paljon alemmaksi, kun Anna on aina palkannut Dellan kepeiltä vierivällä pallolla.
Toisena juttuna tehtiin sitten takaaleikkauksia putkelle. Saatin tehtyä tosi hyviä toistoja, eikä Della kertaakaan jäänyt pyörimään putken suulle. Vika onkin ollut (jälleen kerran) ohjaajassa, joka on aina hidastellut ennen leikkaamista. Tehtiin myös sylkkäri putkelle ja sekin toimi tosi hyvin, kun ohjaaja oppi ohjaamaan sen oikein. Ehkä tämäkin ongelma alkaa olla selätetty?

Treenien jälkeen oli tosi tosi hyvä fiilis, joten ilmoitin Dellan ensi torstaille muutamalle startille. Yksi hypäri ja yksi agirata olisi tarkoitus käydä kurvailemassa ja innolla odotan miten Della menee kepit kisatilanteessa! :)

Hiihtoloman tokoilut

Nyt ollaan tokoiltu kerrankin ahkerasti!

Viime viikon sunnuntaina käytiin Eteläpuistossa asti tokoilemassa. Tehtiin ainoastaan ruutua. Lunta oli aikamoisesti, mutta kyllä se nauha sieltä juuri ja juuri näkyi. Dellalla oli ihan hirveästi virtaa, vaikka ennen treenejä heittelin sille palloa ainakin puoli tuntia. Ääntä siis löytyi aikasta paljon.

Dellalle löytyi uusi ongelma, eli kuten videolta näkee, Della jää heti ruutunauhan taakse. Toisella käskyllä se kyllä korjaa paikkaansa taaksepäin hienosti, mutta lopulta paljastui, että Della luulee toisen käskyn tarkoittavan ympäripyörimistä... Ei sillä pumilla siis ollutkaan oikeaa ideaa ruudun paikasta :'D

Saatiin kuitenkin heti Tokonuorten tutoreilta, Pernilla Tallbergiltä ja Pipa Pärssiseltä ohjeeksi ottaa taas kosketusalusta käyttöön, jotta Della osaisi mennä heti oikeaan paikkaan ruudussa. Saan edelleen kehua Dellaa ruutuun menemisestä, mutta namipalkan eteen pitää mennä heti oikealle paikalle. Lisäksi mukaan ruututreeneihin otetaan ruudun läpijuoksut niin, että lelu on ruudun takana. Ensin tehdään niitä muutaman kerran joka treeneissä satunnaisesti ja sitten pikku hiljaa vähennetään niitä. Alussa Della tietää aina palkan olevan ruudun takana, mutta sitten tehdään myös toistoja ilman, että palkka on odottamassa. Ajatuksena olisi siis rikkoa Dellan käsitystä siitä, että ruudussa aina pysähdytään. Tällä tavalla saadaan toivottavasti myös lisää vauhtia ruutuun menoon. Lisäksi tarkoituksena olisi kokeilla kutsuruutuja, mutta pääosin edellä mainittuja.

Oon kyllä niin kiitollinen, että saan olla tokonuorten ryhmässä mukana, kun heti saan apua ongelmiin! :)

Tiistaina aamupäivällä käytiin Iitun ja Sakun kanssa Vuhuun hallilla treenaamassa. Olin tosi tarkka Dellan ääntelyn kanssa, ja aluksi neiti ei meinannut päästä ollenkaan tekemään kun nosti kierrokset niin korkealle ja samalla alkoi heti haukkua kun käskin sen töihin. Sen jälkeen kuitenkin kun Della muisti, ettei tokoillessa saa äännellä, sen mielentila oli tosi kiva! Olin niin onnellinen kun ääntä ei enää kuulunut, mutta fiilis oli hurjan hyvä :)

Liikkeinä tehtiin merkin kiertoa ja jääviä, sekä otettiin pari kertaa paikkaistuminen. Aluksi neiti ei malttanut katsoa tötsää lähes ollenkaan, joten eihän se sitten löytänytkään tötsää kun lähetin sen kiertämään sitä. Helpotin sitten lyhentämällä etäisyyttä ja vaatimalla kunnon katseen merkkiä kohti. Sen jälkeen alkoi tulla myös onnistumisia, mutta edelleenkään Dellalla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta juosta kohti tötsää kunnolla. Vaan jos kävin näyttämässä tötsän tai vaadin siltä tosi pitkän bongauksen, niin silloin se juoksi tötsälle asti ja kiersi sen.
Paikkiksia otettiin tosiaan kaksi, ja ensimmäisessä ei ollut mitään ongelmaa (aika jotain ehkä 2min). Tokalla toistolla Della meni maahan heti kun käännyin siihen päin, joten kävin höpöhöpöttelemässä sen ja käskin uudestaan istumaan. Oon oikeestaan aika iloinen, että se maahanmeneminen tuli nyt, että sain sen korjattua ja nyt Della tietää, ettei siellä rivissä saa mennä ominpäin maahan. Muuten istuminen sujui tosi kivasti, kontakti pysyi vaikka korvat menivätkin edestakas.
Jäävistä kokeiltiin ensin vain istumisia. Della ei ollut pitkään aikaan tehnyt istumisia, joten yllätyin todella positiivisesti kun neiti teki tosi hyvät ja nopeat istumiset! Tehtiin sitten muitakin ja välillä Della sekoitti seisomisen istumiseksi. Hiljentämällä seis-käskyä seisomisetkin alkoivat lopulta onnistua. Otin sitten kaikkia vaihtoja takapaerin juosten ja käynnistä, ja Della teki ihan superhienosti! Istumisetkin oli tosi nopeat ja neiti istui ihan maahan asti. Seisomiset olivat ymmärrettävästi vaikeampia, mutta nekin alkoivat onnistua kun hiljensin vähän vauhtia. Ei jääty niitä sen enempää hinkkaamaan, vaan otettiin kaikki jäävät kerran videolle. Alla siis video tiistain treeneistä, alussa muutama merkin kiertokin. :)

Dellan mielentila pysyi koko treenin ajan tosi kivana, kun palkkasin sitä nameilla toistoista ja lelulla vasta vikalla toistolla, ennenkuin vein sen tauolle. Edessä on siis todennäköisesti namipalkalle siirtyminen, koska lelupalkka selvästi nostattaa Dellan kierroksia, jolloin se alkaa myös äänteleen. Jatkossa pitää myös kiinnittää sosiaaliseen palkkaan enemmän huomiota, koska nykyään palkkaan Dellan ehkä liian innokkaasti ja suurieleisesti, joka myös nostattaa sen kierroksia.

Perjantaina käytiin sitten uudestaan Iitun ja Sakun kanssa treenaamassa, tosin nyt mentiin vaan Hakametsään. Nyt sain tehtyä Dellalle huolelliset kierrosten laskemiset ja kun ne yhdisti namipalkkaan, meillä oli varsin hiljaiset ja mukavat treenit. 

Aloitettiin taas merkin kierrolla. Della keskittyi hyvin ja bongasi merkin nopeasti. Se meni tötsälle asti (etäisyys noin 4m) joka toistolla ja palkkasin sen välillä vauhdista ja välillä vasta perusasennosta. Saatiin siis tosi hyviä onnistumisia.

Sitten tehtiin taas paikkiksia. Tehtiin kaksi istumista, joista toiseen yhdistettiin vielä evl:ssä oleva maahanmeno. Ajat huitelivat taas 2-4min paikkeilla. Häiriötä oli ihan kivasti kun ulkona oltiin, ja siihen nähden Della piti yllättävän hyvin kontaktia. Kerran huomautin sitä rivistä, kun sen katse herpaantui pidemmäksi aikaa. Maahanmeno sujui kuin vanhalta tekijältä, vaikka Della on sen vain kerran tehnyt. Hieno likka!

Viimeisenä aloitettiin ohjatun treenaaminen. Se on ollut jo pitkään mielessä, joten nyt kun meillä oli vielä Iitu kädestäpitäen neuvomassa, niin oli pakko lähteä sitäkin treenaamaan. Aloitettiin siis sillä, että laitoin Dellan seisomaan merkille, ja vein sen vasemmalle ja oikealle puolelle viiden metrin päähän namialustat. Aluksi vein namin vain sille alustalle, jonne käskin sen. Tehtiin molempia puolia muutama toisto, ja koska Della teki juuri niin kuin pitikin, vaikeutin hieman käymällä myös tyhjällä alustalla. Ensiksi kävin kuitenkin aina sillä alustalla, jonne vein namin. Della teki nämäkin toistot tosi hienosti, joten kokeilin vielä käymällä ensin tyhjällä alustalla ja sitten vasta oikealle alustalla, minne jätin namin. Della kuunteli superhienosti ja onnistui näissäkin toistoissa sataprosenttisesti. Siihen oli hyvä jättää treenit siltä kertaa! :)

Lentävä karvapallooo!

Eilen olin seuraamassa TamSKin hallilla tokon edustusjoukkueen valintakoetta. Lähdin siis vain ja ainoastaan turistiksi, koska en ollut pitkään aikaan ollut kokeissa, edes katsomassa. Lisäksi halusin nähdä huippukoirakkojen työskentelyä ja olihan se nyt hienoa katsottavaa. Eniten yritin kiinnittää huomiota tällä kertaa koirien virittelyyn ennen kehiä, sekä siirtymiin liikkeiden välillä. Paljon sain kyllä irti ja pää on täynnä taas uusia ideoita, miten Dellan kanssa voisi alkaa tekemään juurikin virittelyjä ja siirtymiä. Motivaatio nousi lisäksi taas muutaman asteen ylöspäin, innolla odotan huomisen treenejä! :)

Winter Wonderland

Löysin tammikuun lopulta tosi kivoja kuvia ja ajattelin julkaista ne nyt muuten niin tylsän arkikuulumispostauksen yhteydessä. :D Ite jotenkin tykkään ihan sairaasti näistä, kertokaa toki mitä mieltä te lukijat ootte!

Eilen oli Hempun fyssari. Käytiin taas Koirakuntosalilla Kirsi Piispasella. Viime käynnistä oli taas kulunut hurjasti aikaa ja ajateltiin, että selän pureskelu voisi johtua kivusta. Lisäksi Hempu on alkanut pitää häntää alhaalla lenkeillä, minkä epäilin myös johtuvan selänkivusta. Hempu aloitti juoksut muutama päivä sitten, mutta onneksi saatiin lupa tulla käsittelyyn.

Vastaanotolla Kirsi sitten heti sanoikin, että harvoin koirat pureskelevat selkäänsä, ellei siellä ole jotain kipua. Lisäksi hän yhdisti heti hännän alhaallapidon selkäongelmiin. Käytiin sitten ulkona vähän liikuttamassa Hempua, jotta Kirsi näki pumin liikettä. Edelleen vasen takajalka kiertää ravissa väärää liikerataa ja laukassa Hempu ei juurikaan käytä kys. jalkaa. Neiti kuitenkin lähtee heti laukkaamaan pyydettäessä. Muuten liikkuminen kuulemma näyttää kevyeltä.

Sisällä Hem pääsi tasapainotyynylle. Neiti pysyi suorana tasapainoillessaan ja venytti vaivattomasti takajalkojaan. Sitten Kirsi alkoi hieromaan Hempua. Kunnon jumeja ei löytynyt, mutta kireyttä kyllä löytyi selästä. Oikealta puolelta kireyttä löytyi vain lantion-lonkan kohdalta selästä, mutta vasemman puolen kireys ylettyi pidemmälle kohti etuosaa. Hännästä ei löytynyt kireyttä, eikä ihan alaselästäkään löytynyt mitään. Pahimmat kireydet olivat siis juurikin siellä kohdassa selkää, missä luustovika on. 

Juteltiin sitten vielä Kirsin kanssa ja hän sanoi, että sakralisaatio ei välttämättä oireile mitenkään muuten Hempulla kuin muodostaen kireyttä selän lihaksiin helpommin. Hyvää lihaskuntoa pitää ylläpitää ja ravaaminen hihnassa riittää siihen, kunhan selkä pysyy suorana, eikä mene kyyryyn, jolloin takajalkojen askellus on lyhyempää. Heti kun selkä alkaa mennä kyyryyn, pitää varata aika uudelle käsittelylle. 

Jo kotimatkalla Hempusta huomasi selkeän eron: se nosti heti häntänsä ylös, joten sen liikkuminen näytti paljon ryhdikkäämmältä. Kotona se ei ole enää pureskellut selkäänsä, ja muutenkin koko koira näyttää piristyneen. On kyllä niin ihana huomata kun koiralla on taas parempi olla.

Hempu on nyt siirtynyt takaisin nappularuualle ainakin toistaiseksi. Haetaan nyt tällä tavalla ratkaisua iho-ongelmiin. Nappulana toimii nyt Golden Eaglen lammas ja maistuvuus on ainakin ollut erinomainen. Jätösten määrä on yli tuplaantunut, mutta se olikin odotettavissa. Välillä Hempu saa kyllä Dellalta hieman lihaa, mutta pääsääntöisesti neiti syö siis nappulaa. Tarkoituksena olisi syöttää ainakin tuo 2kg säkki ja sen jälkeen tarkastella onko mikään muuttunut raapimisten suhteen.

Meidän arki on nyt muuten sujunut vähän vaihtelevasti. Hihnakäytös on nimittäin välillä täysin sietämätöntä ohitusten suhteen. Mulle on henkilökohtaisesti tosi tärkeetä, että koirat käyttäytyy hyvin hihnassa, joten satunnainen pelleily saa mut totaalisesti suuttumaan. Della on alkanut taas pöhisemään vastaantuleville koirille, johon Hempu reagoi haukkumalla ja sitten se yllyttää Dellankin haukkumaan. Yleensä Della on siis se ketjureaktion aloittaja, mutta Hempu on kyllä ihan yhtä syyllinen siihen sekoiluun. Della on vielä todella ärsyttävä, koska se saattaa haukkua sellaista "haukun tässä nyt ihan muuten vaan enkä ees oikein tiiä mille haukutaan"-haukkua, eikä sitä saa millään lopettaan sitä. Hempu taas on ihan tyhmä kun lähtee Dellan sekoiluihin mukaan, vaikka sillä ei ole _ikinä_ ollut mitään ongelmaa ohitusten kanssa. Huoh. Mitäköhän pumit seuraavaksi keksii mun pään menoksi?

Viime päivinä oon kiinnittänyt myös enemmän huomiota koirien keskenäiseen käyttäytymiseen. Hempu on aina ollut todella dominoiva Dellan suhteen, mutta musta tuntuu, että nyt alkaa mennä jo vähän yli. Nykyään Hempun mielestä Della ei saa kotona esim. haukkua, raapia mattoa, hyppiä, juosta, leikkiä tai tervehtiä ketään. Hempu siis kokoajan yrittää kontrolloida Dellaa alistamalla sitä ja komentamalla sitä. Vähänkin jos Della innostuu jostain, Hempu on heti paikalla komentamassa sitä. Se on ihan äärettömän rasittavaa ja Hempu stressaa sen takia todella paljon. Arvelenkin sen olevan ainakin osasyy Hempun iho-ongelmiin, mikäli ne ovat ainakin osin stressiperäisiä. Ongelmaa on kuitenkin hankala ratkaista, koska me kaikki asutaan keskenämme kotona, joten oonkin nyt suunnitellut muuttaa ensi kesänä pois kotoa, jolloin saisin ratkaistua ongelman jättämällä Hempun kotiin.



Näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaksi ehkä sitten jotain järkevämpää ja selkeämpää treenipostausta. :D Videoita on ainakin luvassa ja hätäisimmät voivat jo käydä vilkaisemassa ne meidän youtube-kanavalta, klik. ;)