Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 3

Sunnuntaiaamuna herättiin entistä väsyneempinä, mutta viimeistään hallille päästyä alkoi taas ajatus kulkea, ainakin osalla, toivottavasti. Toinen ryhmä aloitti treenit sisällä Katan kanssa ja meidän ryhmä pääsi heti ulos treeneilemaan häiriössä kehääntuloja, ruutua, merkin kiertoa ja mitä ikinä keksikin treenata. Dellan kanssa suunnattiin ensin merkinkierto-pisteelle, jossa naksuttelin bongausta. Neiti oli vähän hukassa, joten lähetin sen välillä kiertämään tötsän. Sitten bongaus alkoi onnistua paremmin. Ollaan nyt tehty muutamia kertoja niin, että oon antanut Deelle bongauskäskyn jo kun käännytään kartiolle. Dellalla on kuitenkin ongelmana, että se ei pysty yhtä aikaa kävelemään ja etsimään tötsää, joten se aina pysähtyy katsomaan tötsää. :D Tätä pitää siis treenata vielä aika paljon...

Kuvituskuva lauantailta © Hanna-Maria Karvinen

Seuraavaksi mentiin tekeen ruutua, joka oli laitettu nurmikolle. Neiti bongasi ruudun hyvin, muttei sitten hahmottanut ruutua kuitenkaan ekalla toistolla, eikä osannut mennä oikealle paikalle. Kävin sitten näyttämässä oikean paikan, jonka jälkeen se löytyikin kivasti. Bongausta tehtiin myös toistojen yhteydessä ja se onnistui yllättävän hyvin. Tässä on kuitenkin sama ongelma, eli Della ei pysty bongata ruutua ollessaan liikkeessä. Pitää miettiä, että onko järkeä opettaa Della bongaamaan kohteen liikkeessä vai vasta perusasennossa, jossa se saattaa tosin olla vielä vaikeampaa, koska neiti ei tunnetusti haluaisi irrottaa kontaktia siinä ollenkaan.

Vikana ulkona tehtiin Pipan kanssa kehäänmenoja, jotka tapahtuivat kohti parkkipaikkaa eli jouduttiin menemään sinisten porttien läpi pieni, mutta jyrkkä, ylämäki. Della tuntui jotenkin tosi levottomalta, eikä oikein pystynyt keskittymään. Muut koirat ympärillä ja kehäänmenon ympäristö oli Dellalle siis tosi hankala häiriö. Kontakti tipahti tosi usein viimeistään portin kohdalla, joten jouduttiin repimään kaikki keskittyminen juuri yhdessä kävelyyn. Lopulta päästiin porttien sisäpuolelle, jolloin Della sai superpalkan. Tätä pitää ehdottomasti treenata useammin!!

Kuvituskuva lauantailta © Sofia Kovalainen

Della sai vähän aikaa levätä ennen kuin pääsi Katan ongelmatreeneihin. Aikaa oli tosi vähän, joten päätin ottaa puheeksi Dellan ääntelyn. Se ei tosin ollut kovin järkevä vaihtoehto, koska Dellan ääntely on vähän monimutkaisempi asia... 

Aluksi puhuttiin vain siitä ääntelystä, jota tapahtuu, kun Dellalla on tosi korkea vire. Ääntely on siis pientä "ähkimistä" ja sellaista tooodella ärsyttävää ääntä, joka tulee läähätyksen yhteydessä. Kata sanoi ongelman olevan todella hankala ja inhottava, eikä osannut tarjota kunnon ratkaisua, mutta empatiaa kyllä. :D Todettiin sitten, että parasta on vain vältellä ongelmaa eli treenata vain silloin, kun mulla on kunnolla aikaa purkaa Dellan energiaa pallon/frisbeen heittelyllä, jotta mielentila olisi treeneissä rauhallisempi, koska silloinhan ääntelyä ei tapahdu. Pallon/frisbeen heittelyn jälkeen on kuitenkin vielä tärkeää käydä Dellan kanssa pienellä kävelyllä, että kierrokset pääsevät laskemaan ennen kuin mennään treenaamaan.

Sitten puhuttiin vielä Dellan haukkumisesta silloin, kun se tietää tehneensä väärin. Jos esim. käsken sen ruutuun, eikä se mene oikealle paikalle, se alkaa haukkua, jos odotan sen etsivän uudelleen paikkaa tai jos käsken sitä uudestaan ruutuun. Della paineistuu samantien, kun se tajuaa tehneensä väärin ja alkaa haukkua. Toisaalta haukkuminen on myös komentamista, koska Della tietenkin luulee tehneensä oikein. Kata sitten sanoi, että ei ehkä itse tekisi kaavojenrikkomistreenejä, joita olen itse miettinyt, vaan pitäisi treenit suht. helppoina, ettei haukkumista tulisi. Ongelma on kuitenkin niin monimutkainen ja hankala, että Kata ei siihenkään oikein osannut antaa suoria ohjeita, mutta en usko, että kovin moni kouluttaja osaisikaan...

Kuvituskuva lauantailta © Sofia Kovalainen

Lounaan jälkeen oli sitten Katan luento, joka oikeastaan käsitteli vähän kaikkea hieman. Luennosta ei saa mitään järkevää kokonaisuutta kirjoitettuna ylös, mutta kirjoitan muistiinpanoni tänne listamuodossa.

• ihan kaikkein tärkeintä on motivaatio
• focus pitää olla hyvä, muista oma kupla!
• mentaalipuoli pitää olla oikea
• sosiaalisen palkan pitää toimia
• tekniikka vasta kun mentaalipuoli toimii
• tekniikkatreeneissä pitää olla todella tarkka
• "me ollaankin hyviä" - ole kriittinen, mutta osaa olla myös tyytyväinen

• jos kokeessa tulee virhe, pitää miettiä/käsitellä asia kunnolla ja treenata se heti kuntoon palautustreeneissä
• palautustreenejä ei saa tehdä vihaisena!

1. vauhti + into + draivi
2. tekniikkapuoli
3. yhdistetään 1 ja 2
4. kisanomaiset treenit + häiriö
5. kokeen jälkeen takaisin 1:en

• kisakunnossa pysyminen on kovempi työ kuin kisakuntoon pääseminen
• koiran pitää olla aina "auki" ohjaajalle
• pitää mennä myös mukavuusalueen ulkopuolelle, rikotaan kaavoja
• älä tee aina samanlaisia treenejä eli muista vaihtelu!

© Sofia Kovalainen

• tänään voi vaikuttaa vain tähän päivään, muista pienet tavoitteet
• tunne, haista ja maista tavoitteet
• kehään ei mennä hakemaan tuloksia, vaan tokoilemaan
• älä odota koiralta asioita kokeessa, mitä se ei treeneissäkään osaa - kokeisiin ei mennä kokeilemaan
• ei arviointiajatuksia kesken kokeen
• mielikuvatreenejä!
• listaa 30 positiivista adjektiivia teistä koirakkona (raju, kiltti, mikä?)

• aina voittaa jotakin, vähintään tietoa
• ei saa jäädä leijumaan hyvin menneen kokeen jälkeen, älä päästä itseäsi helpolla
• itseluottamus on oma valinta

• 1/3 perustreeniä, 1/3 kuuntelutreeniä, 1/3 kisamaista treeniä
• usein kisanomaiset treenit ohjaajalle vaikeimpia
• kouluta koiraa tulevaisuutta varten, eikä seuraavaa koetta varten
• liikkuroi, liikkuroi ja liikkuroi muita!
• treenaa käskytyksiä
• esim. tuomarin vihkokin saattaa olla koiralle kokeessa paha häiriö, huomioi sekin ja treenaa sitä
• tuo koira kuuntelemaan koepaikan ääniä
• nauhoita liikkurin puhetta ja merkkaa esim. seuruun käskytyspaikat etukäteen, jos treenaat usein yksin

© Sofia Kovalainen

Luennon jälkeen syötiin vähän välipalaa ja juteltiin leiristä. Kaikki tuntuivat tyytyväisiltä leiriin ja viimeisenä tehtävänä jokainen sai kirjoittaa pienille post-it-lapuille positiivisia asioita jostain koirakosta ja liimata ne kyseisen ohjaajan selkään. Kaikki saivat tosi paljon lappuja ja itse ainakin tulin niin hyvälle mielelle niistä. Oli kyllä paras lopetus jo muuten niin huikealle leirille! Kiitos kaikille järjestäjille, kouluttajille ja treenikavereille koirineen, toivottavasti seuraavasta leiristä tulee yhtä huippu! ♥

Della-kirahvi 2v10kk © Hanna-Maria Karvinen

Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 2

Lauantaina heräiltiin vähän ennen kahdeksaa ja yhdeksältä lähdettiin jo hallille. Tällä kertaa treenit alkoivat kokeenomaisilla treeneillä. Ensin tehtiin tason mukainen paikkis ja sitten aakkosjärjestyksessä lyhyt ohjelmatreeni, johon sai kuulua 1-3 liikettä. Meille liikkeiksi valitsin teknisesti suht. varmat seuruun, liikkeestä maahan ja luoksarin. Näiden lisäksi piti liikkuroida jollekin toiselle ryhmäläiselle tämän ohjelmatreeni. Pipa ja Katariina "Kata" Kainulainen toimivat "tuomareina" ja sitten lopuksi kertoivat palautteen jokaiselle yksitellen, mutta kuitenkin niin, että muutkin kuulivat.

Ennen meidän paikkista kävin lämppäämässä Dellan kunnolla niin kuin oli edellisenä päivänä suunnitellut. Heittelin sille palloa kahden lelun leikkinä ja yllättävän nopeasti sain koiran väsytettyä, vielä kun matkalla oli sopivasti todella jyrkkä ylämäki. :D Sen jälkeen tarjosin Deelle vettä ja sitten se sai mennä häkkiin rauhottumaan.

Della ottaa tokon vakavasti
© Sofia Kovalainen

Paikkiksen Della teki istuen ja aika oli 1,5min. Kehäänmeno onnistui tosi kivasti ja Della lähti hyvin mukaan. Menin vähän huonosti meidän paikkispaikalle ja Della joutui tekemään aika tiukan käännöksen, jolloin se vinkui vähän. Lisäksi Della oli tosi levoton ennen liikkeen alkua, mutta heti kun viereisiä koiria alettiin käskeä maahan, Della lopetti inisemisen. Della jäi hyvin istumaan ja oikeastaan vain pari kertaa käänsi päätään koko puolentoista minuutin aikana. Della ei myöskään reagoinut ollenkaan kun menin sen taakse, vaikka ei olla taidettu tehdä sitä paikkiksen yhteydessä ollenkaan. Kiitoksen jälkeen kehuin Dellaa ja menin kyykkyyn rapsuttelemaan sitä, josta vielä mukana-käskyllä lähdettiin kohti kehän reunaa. Juuri ennen kehästä poistumista annoin Dellalle vielä "jes"-käskyn ja palkkasin sen kunnolla nameilla ja lelulla.

Pipan ja Katan mielestä paikkis oli siisti, eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Kata vain muistutti juurikin siitä, että mun pitää suunnitella miten meen paikkispaikalle niin, ettei tulisi tiukkoja käännöksiä, joissa Della saattaisi vinkua. Pitää vaan kokoajan pysyä omassa kuplassa, eikä tarvitse kokoajan esim. pälyillä liikkuria.

Paikkisten jälkeen oli vuorossa yksilöliikkeet. Meillä oli välissä hyvin aikaa, kun ruokailukin ajoittui muutamaa koirakkoa ennen meitä. Sain tehtyä Dellalle taas kunnon lämpät, joiden jälkeen juotin sen ja sitten asetin sen "käy"-käskyllä rauhoittumaan eteiseen. Siitä sitten lähdettiin suoraan kehään. Della oli taas tosi hyvin mukana "mukana"-käskyllä ja päästiin aloituspaikalle ongelmitta. Oltiin Tiinan kanssa suunniteltu yhdessä Dellan seuruukaavio, mutta tila loppui vähän kesken, joten saatiin sopivasti yllätyksiäkin. Peruutusta ei tehty ollenkaan, mutta muuten kyllä avoimen luokan seuruu. Tässä meidän suoritus videolla, kiitos Liisalle kuvaamisesta! :)

Palautteena Pipa ja Kata sanoivat, että seuruu oli muuten kivannäköistä, mutta hyppyeste oli tosi paha häiriö, jonka takia kontakti pääsi tippumaan ja paikkakin vähän eli. Sain kuitenkin koiran hyvin mukaan seuruuseen, vaikka Tiina seuruuttikin meidät tosi pitkälle "katsomoon". :D

Ihmeteltiin tosi paljon tota Dellan nousemista maahan jäävässä ja samoi luoksarissa. Se ei ole koskaan tehnyt tuollaista ja maahanmenokin oli niin nopea, että oli ihan hassua, että se yhtäkkiä nousikin istumaan.

Kokonaisuutena suoritus oli kuitenkin tosi kiva, eikä ääntä tullut kertaakaan! Siitä olin itsekin tosi tosi iloinen. Siirtymissä kehuminen toimi, mutta rapsuttelusta Della ei tykännyt yhtään. Näin vähän itsekin ajattelin, mutta edellisenä päivänä Pekka Korri sanoi rapsutusten toimivan, joten ajattelin kokeilla sitä nytkin. Jatkossa en kuitenkaan rapsuttele Dellaa, koska se ei selvästikään tykkää siitä, kun tehdään tokoa.

Della tuntui olevan vähän levoton vielä kehässä pallon heittelyn jälkeen, joten Kata ehdotti, että kävisin aina pallon heittelyn jälkeen vielä pienellä palautuslenkillä, että Dellan kierrokset pääsisivät vähän laskemaan ennen kehään tuloa. Se kuulosti järkevältä, joten sitä aion jatkossa kokeilla.

© Sofia Kovalainen

Della hikinauhoineen suoraan 80-luvulta :D

Päivällä selvisikin miksi Della nousi maahanmenoissa: sen anturat olivat palaneet aika pahasti kun se oli mennyt liikkeestä maahan. Puhdistettiin sitten haavat ja laitettiin jotain voidetta niihin. Lisäksi Nina lähti hakemaan apteekista Dellalle joustosidettä anturoihin, että neiti ei saisi nuoltua haavoja, eikä niihin pääsisi likaa ja bakteereja. Della huusi, kun sille laitettiin siteitä, niin kipeät anturat olivat :( Onneksi pystyttiin kuitenkin jatkamaan treenaamista, kunhan vaan ei tehty maahanmenoja.

Ohjelmatreenien jälkeen tehtiin perusasentotreeniä Pipan kanssa ja peruutustreeniä Katan kanssa. Della pa:n paikka on parantunut peruutustreenien takia todella paljon, ja nytkin se teki Pipan treeneissä tosi kivasti. Dellahan kiertää peruasentoon takakautta ja Pipa sanoi, että se on usein varmempi tapa, mutta esim. noudossa se saattaa olla hankala, jos kapula osuukin ohjaajan jalkaan. Haluan Dellan kuitenkin tulevan takaa vierelle, koska se on sillä paljon varmempi kuin sivulta kiepsahtaminen ja ainakin toistaiseksi siitä ei vielä ole ollut haittaa. Jos siitä seuraa joskus ongelmia, niin ehkä on sitten aika miettiä, toimisiko toinen tapa paremmin.

Katan kanssa peruuteltiin, mutta tehtiin niin, että ensin seuruutettiin koiraa ja siitä suoraan kiepsahdettiin oikean kautta peruuttamaan. Della kääntyili tosi hienosti, näkyi kyllä, että ollaan tehty peruutusten käännöksiä ennenkin. Paikka pysyi varsinkin loppua kohden tosi hienosti ja välillä Della kääntyi jopa ilman ääntä! Tehtiin sitten vasemmankin kautta kääntymisiä, ja sitten vielä peruutuksesta käännöksiä eri suuntiin ja täyskäännöksiä. Neidin peruuttaminen ei myöskään näyttänyt enää pelkältä taaksepäin pomppimiselta, jes!

Iltapäivällä oli sitten ongelmatreenit molempien kouluttajien kanssa. Pipan kanssa otin meille aiheeksi ruudun. Kerroin, että olemme tehneet tarketilla jo todella kauan, mutta Della ei tunnu olevan yhtään perillä oikeasta paikasta, kun tarketin ottaa pois. Tehtiin sitten niin, että vein Dellan ruudun etureunaan, jonne se yleensä menee, kun tarkettia ei ole. Kävin sitten näyttämässä Dellalle oikean paikan ruudun takareunasta ja käskin sen sinne käsimerkin kanssa, koska kokeessakin korjauskäskyssä saa käyttää käsimerkkiä ilman enempiä pistevähennyksiä. Tehtiin samanlaisia toistoja, mutta vaihdeltiin Dellan paikkaa. Della meni joka kerta näytetylle paikalle, mutta Pipa huomasi toisen ongelman: palkkasin Dellaa melkein joka kerta eri paikasta ja useiten aivan liian edestä. Della ei siis ole todennäköisesti sen takia oppinut oikeaa paikkaa, koska olen aina palkannut sitä eri kohdista. Pipa antoi vinkin, että mun kannattaa laittaa ruudun ulkopuolelle joku merkki, että huomaan, koska Della on oikealla paikalla ja näin pystyn olemaan mustavalkoisempi paikan suhteen. Toinen vaihtoehto on treenata apparin kanssa, mutta yksintreenaajalle se on hieman vaikeaa. :D

© Hanna-Maria Karvinen

Ajatuksena olisi, että jos Della jää jatkossakin ruudun etunauhalle, saan sen helposti käskettyä oikealle paikalle. Sen lisäksi oon miettinyt, että alkaisin enemmän käydä näyttämässä ruudun oikeaa paikkaa Dellalle, että se saisi vähän varmuutta paikasta ilman tarkettia. Della kuitenkin menee aina suoraan oikealle paikalle, kun oon käynyt näyttämässä oikean paikan. Näillä eväillä uskon meidän saavan viimein ruudun kuntoon. :)

Katan treeneissä otin aiheeksi uudestaan peruuttamisen ja juurikin lähtönamin, joka ei ole auttanut muuta kuin peittämällä ääntelyongelman. Tehtiin muutamat käännähdykset seuruusta peruutukseen ilman namia, mutta Della vinkui niissäkin. Kokeiltiin sitten samaa seinän vieressä, mutta sekään ei toiminut. Sitten kokeiltiin niin, että heitin namin eteenpäin, seuruutin Dellaa sitä kohti ja sitten suoraan liikkeestä peruuttamaan. Della vingahti kuitenkin, joten sekään ei oikein toiminut. Emme siis oikein keksineet Katan kanssa mitään ratkaisua ongelmaan, nyt vaan jatketaan peruuttamisten tekemistä niin, että Della saisi niihin paremman mielentilan, eikä enää yllättyisi kun lähdetään taaksepäin.

Ongelmatreenien jälkeen Kata ja Pipa puhuivat yleisesti kisaamisesta, ja sen jälkeen Pipa piti vielä luennon aiheesta kilpaileminen tuomarin näkökulmasta. Siitä en jaksa kirjoitella sen enempää, mutta lyhyesti voisin sanoa, että usein tuomarit joutuvat rokottamaan erilaisista käsiavuista ja yleensäkin vartaloavuista. Kädet eivät saisi olla koiran pään vasemmalla puolella perusasennossa, paitsi seuruussa se on hyväksytympää isomman koiran kanssa. Pipa myös painotti kehääntulon tärkeyttä ja yleensäkin käytöstä koepaikalla: tuomarille tulee automaattisesti mielikuva koirakosta jo kun hän näkee koirakon ensimmäistä kertaa koepaikalla. Erityisen paljon Pipa puhui uusista liikkeistä ja niiden arvostelusta. Uusien liikkeiden "täydellinen" suoritus hakee vielä itseään, ja esim. uudessa evl:n kiertohässäkässä kokoajan toivotaan pienempää kaarrosta, ja enemmän linjaan tulevaa jäävää. (en osaa selittää :D) Sekä Pipa että Kata pitivät todella tärkeänä, ettei kokeessa itse katso pisteitä. Pisteet kuitenkin näkee kehän jälkeen, joten miksi pitäisi herpaannuttaa keskittyminen edes hetkeksi pois koirasta kehässä. Huonot pisteet saattavat myös vaikuttaa ohjaajaan alitajuisesti.

Luennon jälkeen olikin taas aika lähteä hotellille, jossa taas syötiin hyvää ruokaa ja sitten lähdettiin kävelemään vähän koirien kanssa. Laitoin Dellalle taas uudet siteet etujalkoihin, ettei niihin menisi yhtään likaa. Haavat olivat vieläkin ihan auki, joten putsailin sitten niitä ja laitoin voidetta. Della ei ollut yhtään yhteistyökykyinen, mutta onneksi saatiin Hannan kanssa Dellan tassut lopulta paketteihin. Siteet jaloissa Della sitten kipitteli menemään, eikä siteet tuntuneet haittaavan ollenkaan menoa. Lenkkiporukka oli kuitenkin taas niin väsynyt, että kovin pitkää lenkkiä ei jaksettu tehdä. Uni tuli kyllä taas nopeasti raskaan päivän jälkeen.

Tokonuorten kevätleiri 8.-10.4. osa 1

Huhhuh, miten rankka ja erittäin antoisa viikonloppu takana! Niin paljon tuli uutta asiaa, että ajattelin kirjoittaa valmennusleiristä kolmessa eri osassa tänne blogiin, eli jokaisesta päivästä erikseen. Aloitetaan siis perjantaista. Kaikki leirikuvat © Hanna-Maria Karvinen (klik), ellei toisin mainita.

Valmennusviikonloppu starttasi lyhyellä ja ytimekkäällä infotilaisuudella, josta ohjelma jatkui Pekka Korrin luennolla "Tokotempuista kilpailuohjelmaksi". Luento oli todella mielenkiintoinen ja toi meille aivan uuden näkökulman tokokokeisiin. Yritän saada tiivistettyä luennon parhaat antimet jotenkin järkeviin kappaleisiin, toivottavasti lopputulos ei vaikuta ihan mahdottoman sekavalta...

Toko on erilailla haastava laji, koska se ei ole niille synnynnäistä toimintaa koiralle. Koirilla ei ole "tokoviettiä", verrattuna esim. saalisviettiin, jota käytetään mm. metsästyksessä hyödyksi. Toko täytyy siis opettaa koirille keinotekoisesti, mutta toki esim. palkkauksessa voi käyttää hyväksi viettejä.

Palkkaus ja motivointi ovat siis avainasemassa tokokoiraa kouluttaessa. Palkkaamisen yhteydessä Korri puhuu usein eri alueista palkattaessa eri tavoilla, esim. kun palkataan namilla, koira on "namialueella" ja lelulla palkatessa koira on "lelualueella". Ongelma tuleekin usein siinä, kun koira jää eri alueelle ohjaajan kanssa. Jos esim. koiraa palkataan treenissä nameilla ja koira on namialueella, se saattaa olla hyvin hämmentynyt, jos se yhtäkkiä palkataankin "vain" kehuilla, eikä koira välttämättä osaa ottaa kehuja silloin vastaan, vaan etsii ainoastaan namia. Koiran ja ohjaajan pitäisi siis olla aina samalla palkkausalueella, jotta palkkaus toimii halutunlaisesti. Siirtymistä eri alueille pitää treenata ja se on hyvin yksilöllistä, kuinka nopeasti koira pystyy vaihtamaan aluetta ohjaajan perässä.

Usein tokossa puhutaan palkattomuudesta, jota sitten erikseen harjoitellaan ennen kokeita. Korrin mielestä palkattomuudesta ei voida puhua, koska kokeissa saa palkata koiraa - kehuilla. Siksi kehuminen on todella tärkeää, mutta se on myös vaikeaa monella tavalla. Koiran pitää mm. oppia vastaanottamaan kehuja ja sitä pitää osata kehua oikein juuri sille sopivalla tavalla. Kehumista pitää siis harjoitella ja opetella koiran kanssa yhdessä. Joillekin ihmisille kehuminen on luonnollista toimintaa, mutta toisille se saattaa olla vaikeaa, jolloin se pitää keinotekoisesti opetella. Kehuminen arjessa on myös tärkeää ja Korri kertoi itse palkkaavansa koiriaan arjessa vain kehumalla. Vastapainoksi kehumiselle koiralle pitäisi antaa myös kielteistä palautetta, jotta kehumisen arvo pysyisi, eikä kehumisesta tulisi vain yleistä taustahälinää.

Sitten itse kokeisiin. Korrin mielestä pitäisi tähdätä siihen, että koira ei tiedä milloin ollaan kokeessa ja milloin treeneissä. Silloin vältytään ongelmilta, joita ilmenee ainoastaan kokeissa, eli joita on hyvin vaikea korjata. Lisäksi kokeissa koiran suorittaminen olisi samaa tasoa kuin treeneissä ja Korrin mielestä on parempi, että kisoissa ja treeneissä suorittamisen taso on molemmissa 80%, kuin että treeneissä taso on 90% ja kokeissa 70%, ts. mieluummin treeneissäkin on matalampi taso. (toisin kuin meitä lauantaina ja sunnuntaina kouluttaneen Katariina Kainulaisen mielestä on parempi, että treeneissä tehdään 110%:sti ja sitten kokeissa vain 70%:sti, eli asiasta on hyvin eriäviä mielipiteitä).

Tokokokeissa pelkkä liikkeiden opettelu ei riitä, muutenhan toko olisi vain temppujen opettelua. Sen sijaan kokonaisuus on tärkeä, eli liikkeiden lisäksi täytyy harjoitella mm. liikkeiden välit kuntoon ja kehääntuleminen. Tämä onkin yksi niistä asioista, minkä takia suomalaiset pärjäävät kansainvälisellä tasolla: Suomessa osataan opettaa paremmin kokonaisuus ja esim. siirtymiä ja kehääntuloja pidetään myös tärkeinä.

Liikkeiden väleihin Korri käyttää seuraavaa toimintamalli: liikkeen päätyttyä sosiaalinen palkka (kehut, silitykset, jne.) - > "yhdessä kävely" - > tieto seuraavasta liikkeestä koiralle. Yhdessä kävely on myös tärkeä osa kokonaisuutta ja sillä saadaan koira pysymään hallinnassa ja oikeassa mielentilassa liikkeiden väleissä. Sen on oltava koiralle superkiva, iloinen ja luonteva temppu, jonka aikana koira pitää itse kontaktia ohjaajaan. Yhdessä kävely on vain tokojuttu, ja sitä ei pitäisi käyttää arjessa. "Yhdessä kävely"-käskyllä koira myös tuodaan kehään ja viedään se pois kehästä.

Ohjelmatreenin (eli tutummin kokeenomaisen treenin) määrää kannattaa miettiä koirakohtaisesti, esim. Dellalle ajattelin 1krt/vk vähintään. Siihen voi liittää vain muutaman liikkeen, kunhan liikkeet ovat koiralle tekniikkavarmoja, koska ohjelmatreeneissä treenataan ennemminkin kokonaisuutta, eikä haluta koiran tekevän virheitä, koska ohjelmatreeneissä niitä ei jäädä hinkkaamaan. Korri sanoi tekevänsä kokonaisen luokan ohjelmatreenin vain muutaman kerran ennen oikeaa koesuoritusta. Yleensä ohjelmatreeni kulkee kutakuinkin näin: yhdessä kävely - > kehäänmeno - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > liike - > sosiaalinen palkka - > yhdessä kävely - > "jes"/"zip"/tmv - > palkka. Liikkeiden määrää voi tietenkin vaihdella, mutta tärkeää olisi suorittaa ihan viimeisenä yhdessä kävely, jolloin koira saisi siitä palkan. Lisäksi kannattaa miettiä varaliike, jos viimeinen liike ei onnistukaan halutulla tavalla, niin ei tarvitse lopettaa ohjelmatreeniä huonoon liikkeeseen. 

Loppupalkka kannattaa _aina_ antaa kehän sisällä, jotta koiralle ei jäisi ajatus, että kehä on tylsä paikka ja kehän ulkopuolella on vain kivaa, koska siellä usein leikitään ennen suoritusta. Monesti näkee miten koirat himoitsevat kehän sisäpuolelta lämmittelyalueelle, koska niitä on aina vain palkattu kehän ulkopuolella. Siksi Korrin mielestä kokeissakin koiralle pitäisi antaa "jes"/"zip" kehän sisäpuolella juuri ennenkuin on astumassa kehästä pois. Hän toi myös esille, että koirathan eivät itse tiedä kokeessa kehän rajoja, joten kehää voi isontaa vaikka kuinka paljon koiran silmissä, ja lopuksi palkata koira siellä, jolloin se luulee saaneensa palkan kehässä. Esimerkiksi maajoukkuekarsinnoissa Korri kertoi nähneensä samanlaisen suorituksen, eli koira olikin vielä varsinaisten liikkeiden jälkeen kehän ulkopuolella tehnyt jonkun liikkeen ja olikin sitten yhtäkkiä saanut pallopalkan tästä.

Korri painotti todella paljon kehääntulon tärkeyttä koko kokeen onnistumisen kannalta. Kehääntulossa tuomari muodostaa ensimmäisen virallisen mielikuvan koirakosta, eli arvostelu alkaa samantien kun koirakko astuu kehään. Jos koiran saa hyvin mukaan yhdessä kävelyyn ja ohjaaja huomaa koiran hyvän olon, ohjaajan mielentila itsekin nousee, jolloin koira taas aistii hyvän mielentilan ja hyvä olo vahvistuu. Kehääntuloja on todella helppo treenata, enkä usko, että niitä voi treenata liikaa. Usein ajatellaan "joidenkin kehääntulojen" treenaamisen olevan tosi aloittelijamaista ja samalla ehkä aliarvioidaan kehääntulojen tärkeys. Kehääntulot ovat kuitenkin ihan äärettömän tärkeitä ja huippukoirakot treenaavat niitä ihan tosissaan, koska kehääntulostahan koko koesuoritus alkaa ja kukapa ei haluaisi heti hyvää alkua kokeelle?

Luennon jälkeen oli aika valaistunut fiilis, tuntui ihan että kaikki meidän ongelmat ratkesi yhden luennon aikana. Pekka Korri oli kyllä luennoitsijana todella hyvä ja sanoi miettineensä näitä asioita ihan työnsä puolestakin (opaskoirien kouluttaja/tmv.) aika paljon, koska opaskoirien on tärkeä toimia arjessa samalla tavalla kuin niitä on treeneissä opetettu. Allekirjoitan kyllä suurimman osan hänen ajatuksistaan, koska tajusin esim. Dellan komennushaukun johtuvan palkka-alueen vaihtelusta. Lisäksi meidän siirtymähirvitys sai nyt selkeän suunnitelman, jonka avulla toivottavasti ei saada enää kokeissa kokonaisvaikutelmasta kutosta. :D 

Luennon jälkeen oli kiva päästä heti treenaamaan opittuja asioita. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään tason mukaan, ja meidän ryhmä aloitti Piritta "Pipa" Pärssisen treeneissä, jossa oli tarkoitus harjoitella yhdessä kävelyä. Me ei oltu aiemmin tehty sitä ollenkaan, joten valitsin meille käskysanaksi siihen "mukana". Palkkailin sitten Dellaa iloisesta mukana kulkemisesta ja saatiin hyvin tehtyä pohjia tälle tempulle. Yhdessä vaiheessa Della sai ihan kauhean haukkumiskohtauksen, jolloin käänsin sille selkäni, niin kuin olen nyt tehnyt viime treenit. Pikku hiljaa neiti hiljeni, kun tajusi ettei haukkumisella saavuta yhtään mitään. Ihmeellisen kauan neiti kyllä jaksoi räksyttää, tosin syytän siitä huonoja valmisteluja ja ylimääräistä energia...

Pipan treenien jälkeen siirryttiin Pekka Korrin treeneihin. Siellä harjoiteltiin kehääntuloja. Tein samalla tavalla kuin aina kokeissa ja treeneissä, eli laitoin Dellan "käy"-käskyllä maahan, josta vähän ajan päästä kutsuin sen mukaan "tehdään"- ja "mukana"-käskyillä. Della tuli tosi kivasti mukaan ja piti kokoajan kontaktia. Pekka sanoikin, että näyttää ihan kuin oltaisiin treenattu kehääntuloja tosi paljon. No, ollaanhan me nyt jonkun verran, juurikin tuon "tehdään"-käskyn takia, joka kertoo siis, että nyt pitää olla ihan hiljaa. Tehtiin näitä vielä muutama ihan aloitusperusasentoonkin asti ja Della teki kyllä tosi kivalla asenteella. Sitten jatkettiin kehumisharjoituksilla. Koira piti kutsua perusasentoon ja palkata se sosiaalisesti. Kehuin sitten Dellaa rauhallisesti, koska tiesin sen alkavan haukkua, jos nostatan sitä yhtään liikaa. Lisäksi menin kyykkyyn ja rapsuttelin sitä. Pekka sanoi Dellan vastaavan sosiaaliseen palkkaan tosi hyvin, vaikka vähän itsestäni tuntui ettei Della tykännyt rapsutuksista, Della kun ei muutenkaan arvosta koskemista treeneissä. 

Lopuksi kerroin vielä Pekalle Dellan energisyydestä ja ylivireongelmasta, jolloin Pekka kertoi joutuneensa yhden lainakoiran kanssa aina ennen koetta heittelemään palloa niin kauan, kunnes koira läähätti kunnolla, jonka jälkeen koira sai heti vettä ja sitten suoraan kehään. Se oli auttanut koiran ylivireisyyteen, koska koira oli päässyt päästelemään kunnolla ylimääräiset häyryt ennen koetta. Idea kuulosti ihan järkevältä, joten päätin kokeilla sitä seuraavan päivän kisamaisissa treeneissä. 

Lisäksi Pekka sanoi, että jos Della kuumenee liikaa leluista, niitä ei kannata käyttää. Toistaiseksi haluan kuitenkin vielä palkata Dellan leluilla "viimeisenä superpalkkana", koska sen jälkeen seuraa aina pieni tauko, jonka aikana Dellan kierrokset ehtivät laskea.

Erilaisuus on rikkautta! Kaikki näistä on ihan huikeita tokokoiria, vaikka ihan eri rotuisia ja melkein kaikki eri roturyhmistäkin (kröhöm, paimenet...)
Vasemmalta lähtien: Mauri-tolleri, Huima-belgi, Nelli-parsonmix, Della ja Chili-chihu

Treenien jälkeen napattiin välttämättömät kamat mukaan ja suunnattiin tilaustaksilla hotelli Korpilammelle. Matka tuntui ihanan lyhyeltä verrattuna viime leirin puolen tunnin hiostavaan matkaan. :D Koirat tuntuivat myös mahtuvan paremmin kyytiin kuin aikaisempina kertoina, joka oli tietenkin Dellalle paljon mukavampi.

Hotellilla käytiin sitten kirjautumassa sisään ja vietiin tavarat ja koirat huoneeseen. Meidän huonekaverina toimi taas tutut ja turvalliset Hanna ja Nelli (klik), joiden kanssa ollaan siis majoiduttu tähän mennessä kaikki leirit. Miksikös sitä hyvää vaihtamaan, kun Della tulee kuitenkin ihan ookoosti Nellin kanssa toimeen, eikä ihmisseurassakaan ole valittamista. ;)

Yhdeksältä oli sitten vielä hotellilla ruokailu, jonka jälkeen oli hieman väsynyttä porukkaa niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin puolella. Hyvillä mielin pääsi perjantaina nukkumaan, kun heti ensimmäinen valmennuspäivä oli ratkaissut niin monia ongelmia!