Kuulumisoksennus part.94298

Nyt voisi olla aika perinteiselle kuulumispostaukselle. Kesä kolkuttelee ovella, mikä tarkoittaa meille ulkotreenikautta. Vuhuun hallin vuokrauksen lopetin huhtikuun jälkeen, kun ajattelin sen olevan vähän turha, nyt kun uloskin pääsee treenaamaan. Totuushan tosin on, että nyt kun ei ole määriteltyä aikaa treenaamiselle, treenaaminen on todella epäsäännöllistä. Kentälle lähdetään oikeastaan silloin kun jää aikaa (eli ei koskaan) tai sitten iltamyöhään, kun ei jaksa enää tehdä kouluhommia.

Ollaan kuitenkin päästy pyörähtämään kentällä viikottain, muutaman kerran jopa Jennan ja Lindan kanssa koirineen. Ohjelmatreeniä ollaan myös yritetty tehdä aina kun mahdollista. Vitsit kun oon innossani tästä meidän uudesta siirtymätavasta! Della pysyy niin kivasti mukana ja ääntelykin on pysynyt hyvin kurissa. Ollaan uskallettu ottaa ruutukin jo mukaan ohjelmatreeniin ja oon kyllä ollut positiivisesti yllättynyt Dellan suorittamisesta. Nykyään ruudun bongaus onnistuu lähes 100%:sti liikkeestä, ja olen kokenut sen tavan kaikista helpoimmaksi ja parhaimmaksi Dellalle. Tässä videomateriaalia perjantain ruututreeneistä (tai no lähinnä ruudun paikkatreeneistä), oli pikkusen kuiva ilma, joten hiekka pöllysi ihan kivasti :D

Mulla on vieläkin tosi pahoja ongelmia olla ruudun paikan suhteen täysin mustavalkoinen Dellalle. Videollakin palkkaan Dellan aivan liian aikaisin sen jäädessä liian eteen. Mun on jotenkin tosi hankalaa vaatia Dellalta ruudun suhteen täydellistä suoritusta, koska pelkään, että vaadin liikaa ja pelkään Dellan turhautuvan, joka taas johtaa ruudun hajoamiseen. Nyt Della on vihdoin alkanut saamaan onnistumisia ruutuun menemisessä eli se juoksee lähes poikkeuksetta ruutuun suoraan ekallakin toistolla. Jotenkin tuntuu kauheelta nipottamiselta, jos vaadin siltä täysin oikeaa paikkaa ruudun sisällä, koska kyllähän kokeessakin riittää että on ruutunauhojen sisällä? Toisaalta kyllä haluaisin, että sille koiralle on luotu selvä kuva päähän, mihin sen kuuluu mennä. Mutta koska Dellalla on suhteellisen huono itsetunto ja se ottaa niin pahasti itseensä, jos epäonnistuu, niin pelkään nipottamisen johtavan vaan turhautumiseen ja epävarmuuteen. Huoh.

Pitäis ehkä parturoida tämäkin neiti...

Ollaan tehty myös avon ruudun loppuosaakin, eli maahanmenoa ja koiran luokse menemistä. Niissä ei ole vielä ilmennyt mitään ongelmia (*koputtaa puuta*). Kaksissa ohjelmatreeneissä otettiin ruutu jo kokonaisena mukaan, tosin toisella kerralla tarketti oli ruudussa. Niissä ei ilmennyt mitään ongelmia, ja sain olla kyllä likkaan supertyytyväinen. Jotenkin vaan ne avoimen luokan kokeetkaan ei tunnu enää niiin kaukaiselta ajatukselta!

Palataanpa tokoraportista takaisin postauksen ideaan. Toukokuun alussa aksan talvikausi päättyi ja samalla päättyivät meidän agilityt ajalle x. En nähnyt järkeväksi maksaa enää kesäkautta, koska Della pystyisi siitä todennäköisesti vain pari kuukautta treenaamaan (mikäli siis astutus onnistuu, jne.). Oon myös viime aikoina kovasti pohtinut Dellan agiuran jatkoa. Ykköskyynär kummittelee kokoajan mielessä, enkä haluaisi sen alkavan oireilemaan missään vaiheessa Dellan elämää. Aksa kun ei muutenkaan ole meidän päälaji, niin tuntuisi tyhmältä, jos sen takia Dellan kyynär tulisi kipeäksi. Vaikka monet sanovat, että ei se välttämättä tule siltikään koskaan oireilemaan, vaikka agia harrastettaisiinkin, en tiedä haluanko kuitenkaan ottaa sitä riskiä. Toisaalta pelottaa myös, että jos me lopetettaisiin agility, niin kävisikö Deelle samalla tavalla kuin Hempulle, eli lihakset lähtisivät ja paikat alkaisivat oireilemaan sen takia. Onneksi mitään päätöksiä ei tarvitse ihan vielä tehdä, vaan tässä on nyt aikaa ainakin sinne ensi talvikauden alkuun asti.

Sitten vähän Hempusta. Hempu täytti 22.4. kunnioitettavat 5 vuotta! En kyllä mitenkään pysty uskoa, että blondipumi on jo niin vanha. Syntymäpäivän kunniaksi Hempu sai elämänsä ensimmäisen kerran maksalaatikkoa kakun muodossa. Hienosti neiti malttoi odottaa kuvien ottamisen ajan, vaikka siitä näki, kuinka tuskallista oli olla kakun vieressä, johon ei saanut koskea.

Lisäksi voisin sanoa, että Hempu voi hyvin. Tosin viikonloppuna sillä oli pissatulehdus, joka onneksi saatiin hoidettua nopeasti kolmen päivä rimadyl-kuurilla. Muuten se on viime viikkojen aikana ollut selvästi elämäniloisempi, ehkä hyvät ilmat ja lämmin kevät ovat purreet siihenkin? Hempu on esim. taas heppuloinut sohvalla ja olkkarin karvamatolla samalla tavalla kuin pienenä. Dellan tulon jälkeen en muista sen hepuloineen ollenkaan, joten oli jotenkin ihan tosi ihanaa katsella höpön riekkumista. ♥ Toisaalta Hempun selkä ei ole ollut nyt niin kipeä, joten se saattaa hyvin johtua siitäkin. :)

Ruokapuolella Hempu vaihdettiin nappulasäkin jälkeen takaisin raa'alle, koska muutosta ihon suhteen ei näkynyt. Nyt kuitenkin Hempu on selvästi rapsuttanut itseään vähemmän ja selkään se ei ole koskenut kuin muutaman kerran viimeisten viikkojen aikana. Pari viikkoa takaperin Hempu pääsi myös ylimääräisistä villoistaan, kun leikkasin sille kätevän kesätukan. Aika rimpulalta blondipumi nyt näyttää, kun tosiaan lihaksisto on kuihtunut aikalailla ja ruokamäärä on pysynyt suhteellisen pienenä. Paino huitelee nykyään siellä 11 kilon paikkeilla ja muuten olen kyllä neidin kuntoon tyytyväinen, kunhan vain saisi sitä lihasta vielä lisää. Uskon kuitenkin lihasten kehittyvän kesän aikana, kun Hempu pääsee säännöllisesti uimaan ja mulla on enemmän aikaa lenkkeillä koirien kanssa.

Hempu pääsi jo lämpöaallon aikana useaan otteeseen uimaan ja voi vitsit kuinka neiti nautti. Dellakin paineli suoraan järveen, josta vähän yllätyin, koska Dee ei ole ennen näyttänyt olevan yhtään kiinnostunut vedestä. Tosin uimaan Della ei suostunut, eikä varmaan tule koskaan suostumaankaan. Se menee vedessä tasan niin syvälle, että se jalat yltävät pohjaan tukevasti. :D

Viime kesältä ♥

Yhtenä kevään merkkinä voinee pitää pentuja. Nyt niitä on taas joka paikassa, joten pakostihan tässä pentukuume itsellekin syntyy. Kasvattaja ja pentuekin olisi jo valmiina, eikä varmaan kellekään tule yllätyksenä, jos kerron tämän pentueen emän olevan Della. :D Pitää kuitenkin pitää pää kylmänä, eikä päästää tunteita järjen edelle. Ei ole mitään järkeä ottaa pentua abivuodelle, kun pitäisi panostaa kouluun. Yhdistelmä on kyllä kieltämättä juuri sellainen, mistä haluaisin pennun, mutta mutta...

Kasevan kennelin pentu syksyltä 2014 ♥

Postauksesta tuli nyt tosi sekava, pitäisi vissiin kirjoitella vähän useammin, ettei tulisi tällaisia kuulumisoksennuksia :D Koulua on jäljellä enää vähän alle kolme viikkoa, joten sitten ehkä ehdin postailla enemmän. Tosin heti koulun loppumisen jälkeen mulla alkaa kesätyöt kahdeksi viikoksi, mutta onneksi homma vaikuttaa suht. helpolta, eivätkä päivät ole kovin pitkät. Sain Dellalle myös luonnetestipaikan heti kesäkuun alkuun, odotan sitä todella mielenkiinnolla! Lisäksi edessä olisi muuttoa, kyllä, me päästään Dellan kanssa muuttamaan pois kotoa kesäkuussa! Odotan niin innolla, mutta toisaalta on niin surullista, että joudun jättämään Hempun kotiin. Toisaalta ratkaisu on hyvä, koska se vähentää Hempun stressiä toodella paljon. Kesälle sijoittuu myös Dellan astuttaminen, neiti voi aloittaa nimittäin juoksunsa hetkellä millä hyvänsä. Jossain välissä pitäisi vielä lukea syksyn yo-kirjoituksiin... 

Paljon on siis suunnitelmia kesälle, nyt pitäisi vaan yrittää selvitä kunnialla nämä viimeiset kouluviikot. Palaillaan!

Kisoissa kiertelyä

Viikko sitten keskiviikkona käytiin mätsäreissä lähes vuoden tauon jälkeen (tai ainakin viime mätsäripostaus on ollut heinäkuussa 2015 :D). Lähdettiin aika extempore Hakametsään, mutta oli kyllä kiva lähteä pitkästä aikaa kehäilemään. Tampere KV:ssa talkoilu synnytti allekirjoittaneelle pienen näyttelyinnostuksen, joten ilmoitin Dellan Tuurin Miljoonakoiraan. Nyt siis oli jo aika päästä takaisin näytelmien pariin.

Ilma oli mitä parhain, vaikka pitkän odotteluajan takia meinasi vähän tulla kuuma. Pieniä aikuisia oli yli 30, ja me oltiin loppupäässä. Samassa luokassa esiintyi myös toinen pumi, Kukas, joka on samalta kasvattajalta kuin Hempu. Oli hauska nähdä kerrankin muita pumeja mätsärissä!

Ennen kehää treenasin Dellan kanssa nopeasti seisomista, ts. muistelin mikä on oikea käsky näyttelyseisomiselle... Della oli pirteällä päällä, joten päätin seisottaa sitä kehässäkin vapaasti. Pariksi meille tuli hyvinkäyttäytyvä cockerspanieli. Della seisoi vähän vinossa, mutta muuten kyllä yllättävän kivasti. Ravillekin Della lähti ongelmitta, vaikka aina edelleenkin pelkään sen lähtevän peitsaamaan kehässä. Pöydällä Dellaa vähän jännitti, mutta se ei kuitenkaan lähtenyt peruuttamaan, tmv. Hampaatkin neiti näytti oikein kiltisti. Tuomari huomauttikin ujoudesta, mutta kehui Dellan lihaskuntoa. Yksilöliikkeet neiti suoritti oikein kivasti. Meille kuitenkin ojennettiin sininen nauha.

Kovin kauan ei jouduttu odottelemaan sinisten kehää. Tuomari juoksutti kehässä neljä koirakkoa kerrallaan, joka sopi meille oikein hyvin. Meidän edessä tosin ravasi suhteellisen hitaita koirakoita ja kehän pienuuden takia en oikein päässyt ohittelemaan kätevästi, joten jouduttiin sitten pysähtelemään aina ennen tuomaria. Della oli jo vähän väsähtänyt, joten seisomisessa kontakti alkoi tipahtelemaan. Tuomari poimi meidät kuitenkin jatkoon ja muutaman juoksukierroksen jälkeen meidät sijoitettiin kolmansiksi! :) Ei pöllömpi paluu näyttelykehiin!

Eilen sitten vuorossa oli kaksi starttia TamSKin agikisoissa. Ekana oli suhteellisen hankala agirata ykkösluokan koirakoille. Rata ei kuitenkaan tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta, ja sainkin jo rataantutustumisessa suunniteltua meille sopivat kuviot.

Meidät oli laitettu aloittamaan medit, mutta onneksi rataantutustuminen suoritettiin yhdessä miniohjaajien kanssa, joten päästiin starttaamaan heti minien jälkeen.

Alun valssi jäi vähän liian lyhyeksi, joten Della tuli vähän jalkoihin. Puomi oli tooodella hidas, varsinkin ylöstulo. Ehkä Della luuli sitä keinuksi, eikä uskaltanut mennä täysillä? Keinulla Della sitten vähän epäröi, kun annoin seis-käskyn jo keinun puolessa välissä. Kepeillä tuli sitten virhe, kun neiti puikahti toisesta välistä pois. Jäin vähän liian taakse ja hidastin, johon Della reagoi lopettamalla kepit. Toisella kerralla Della kuitenkin suoritti kepit mallikkaasti. Loppuradan otin varman päälle ja hidastelinkin aalla todella paljon. Ratavirheeksi jäi vitonen ja päälle ropisi vielä vähän yliaikaakin. Medeissä tehtiin kuitenkin vain yksi nollatulos ja niin meille irtosi kolmassija! Oli kyllä kiva päästä ekaa kertaa palkintosijoille, vielä kun rata tuntui muuten onnistuneen varsin kivasti. :)

Hypäri olikin sitten pelkkää sähellystä alusta loppuun. Hypärit on ollut meille aina kaikista hankalimmat, kun missään vaiheessa en saa pysäytettyä Dellaa ja hengähdettyä. Tämäkin rata oli suhteellisen vaikea, eikä nollatuloksia juurikaan tullut. Heti alussa valssin aivan liian jyrkästi ja meinasin ohjata Dellan takaakiertoon. Myös toinen valssi epäonnistui ja jäin Dellasta jälkeen, jolloin se ei meinannut irrota putkeen. Sain sen kuitenkin ohjattua putkeen ilman kieltoa. Kepit onnistuivat tällä kertaa tosi kivasti! Seuraava ongelma olikin sitten hypylle tehtävä takaaleikkaus. Hidastin aivan liikaa ennen hyppyä ja Della alkoi epäillä pitääkö nyt mennä eteenpäin vai mihin. Neiti kuitenkin päätti viime hetkellä hypätä hypyn, joten päästiin kuin päästiinkin maaliin ehjin nahoin! Radan jälkeen olin hetken täysin epätietoinen, että nousiko tuomarin käsi kieltojen merkiksi vai ei. Kuuluttaja kuitenkin kuulutti meidän tehneen nollaradan! Tuntui ihan uskomattomalta ja tunteet nousi kyllä välittömästi pintaan. Kävin sitten vielä tarkistamassa tulokset, ja siellähän se meidän nolla näkyi ajalla -8,99. Lopulta medeissä tehtiin vain kolme nollatulosta ja Dellan aika oli näistä nopein 3,97 m/s etenemällä. Neiti siis nappasi ensimmäisen luvansa hienosti nollavoitolla!

Palkinnoksi saatiin kaksi suklaalevyä, kaksi kanakierrepussia koirille ja lisäksi sai valita aina yhden tavaran koreista, joissa oli muutama grippi ja toodella paljon erilaisia leluja. Meille sitten valitsin geelipallon gripillä ja karvalelun. Oli kyllä tosi kivat palkinnot, ohjaajalle ja koiralle jotain, sekä omavalinteinen tavara. Toivottavasti päästään uudestaankin vielä joskus palkinnoille :D

Kisoista jäi kyllä ihan huikee fiilis, viimeinkin saatiin se eka luva! Todennäköisesti nää oli nyt Dellan vikat kisat ennen mammalomaa, joten ihan hyvä lopetus saatiin ;)