Pari viikkoa takaperin olin turistina TamSKin kolmosluokan agikisoissa. Menin katsomaan Hempun siskon Innan (Fifikus Ugras) ratoja ja samalla palluttelemaan samaan talouteen tullutta 10 viikkoista pumikakaraa. Oli kyllä niiin ihana nähdä pieni Pika-pentu, ei ainakaan pentukuume pahentunut yhtään... Oli myös hauska seurata Innaa ja huomata, kuinka samanlaisia siskokset ovat.
Juteltiin sitten Mirvan kanssa Hempusta ja Hempun selästä, ja kisojen jälkeen Mirvan heittäessä mut kotiin liikuttelin vähän Hempua ja Mirva katsoi Hempun liikkumista. Mirva antoi ihan toisenlaisen näkökulman Hempun selkäongelmiin. Innallahan on aivan sama muutos selässä, eikä se vaikuta Innan elämään juurikaan, mitä nyt fyssarilla täytyy käydä useammin hieromassa selkää. Mirva siis osasi kyseenalaistaa mun havaitsemat "oireet" ja antoi niille vaihtoehtoiset merkitykset, jotka tuntuivat ihan järkeviltä, vaikkei Mirva mikään eläinlääkäri, tmv. olekaan. Aloin itsekin nähdä Hempua hieman eri valossa - "onko sen takajalan väärä liikerata sittenkään niin suuri?" "ehkä ahtaat takaliikkeet korostavat sitä?" "laukan pomputtelua tulee vain hitaassa laukassa, mutta miksi sitä ei tule täydessä vauhdissa?" "voisiko lenkillä hännän laskeminen merkitä vain rentoutumista?" En tietenkään uskonut sokeasti Mirvaa, vaan aloin ajatella asioista erilailla.
Ajatus aksasta Hempun kanssa tuli myös mieleen Innaa katsellessa. Muistin, kuinka kivaa blondipumin kanssa kentällä onkaan. Ja agia jos jotakin Hempu rakastaa. Niinpä päätin, että lähden kuvauttamaan Hempun selän uudelleen ja tällä kertaa virallisesti. Jos selästä ei löytyisi mitään uutta vikaa, lähtisin kokeilemaan Hempun kanssa taas aksaa varovasti. Katsomaan, miten selkä reagoisi.
Jos tarkemmin ajattelee, kaikki Hempun ongelmat alkoivat silloin, kun agi lopetettiin vuosi sitten. Tän vuoden sisällä Hempun kanssa on ollut enemmän vaikeuksia ja se on tuottanut enemmän huolia kuin koskaan. Iho-ongelmia tuli, Hempun käytös muuttui ja sisätiloissa ääntä alkoi löytyä koko perheen hermostumispisteeseen asti. Niinpä ajatus "vanhan Hempun" palaamisesta tuntui enemmän kuin hyvältä. Ehkä mikään ongelmista ei ratkeaisi agin avulla, mutta sittenhän olisi ainakin kokeiltu. Enkä näe miksi kokeilu olisi jollain tavalla huono idea, koska Hempun selän ehdoilla mentäisiin kokoajan.
 |
Hempu aksaamassa vuonna 2013 © Mikko Kumpulainen |
Niinpä sitten torstaina lähdettiin Taidoggaan Heidin kanssa ajelemaan kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän vastaanottoa. Heidiltä lähti myös yksi koira kuvattavaksi, joten saatiin hyvin matkakulut jaettua.
Paikan päällä meidät toivotettiinkin heti sisään ja Heidin koira Rämä meni ensin. Rämän kuvaamisen ja tulosten jälkeen Hempu pääsi lääkärin pöydälle, jonne se samantien simahtikin. Sitten alkoivat hyvin piinaavat minuutit, kun koira oli muottien sisällä lääkärin pöydällä. Yli puolituntia siinä sitten vierähtikin, kunnes Hempu tuotiin heräämään. Pääsin heti katsomaan kuvia, tosin Hempu päätti, ettei suostu enää olemaan hoitajan kanssa ja lähti mun perään. Siinä sitten Hempun kanssa katsottiin yhdessä kuvia.
Eli niinkuin jo tiesinkin, Hempun selästä löytyi sakralisaatio eli epäsymmetrinen lanne-ristinikama, LTV3. Siitä johtuu myös lantion vinous. Muuten Ventelän mukaan koko ranka näytti puhtaalta, eikä silloittumia, tmv. näkynyt. Mutta sitten Ventelä sanoi, että löytyi pieni sivulöydös...

... nimittäin virtsarakko täynnä virtsakiviä. Suurimpien koko on jopa 2cm. Aika hurjaltahan tuo näyttää, ja voin olla varma, että aika kivuliaalta tuo tuntuu. Ventelä sanoi, että kivet ovat todennäköisesti kalsiumoksalaattikiviä, eli ne pitää leikata. Liuotushoidot eivät näihin kiviin tehoa ja kivet tuppaavat uusiutumaan parin-kolmen vuoden välein. Oikealla ruokavaliolla kivien muodostumisen voi kuitenkin ehkäistä. Syytä Hempun virtsakiville ei vielä tiedetä, mutta ainakin raakaruokinnan korkea proteiinipitoisuus on voinut vauhdittaa kivien kasvua. Nyt siis lähdetään varailemaan Hempulle seuraavaksi leikkausaikaa ja sitten joudutaan todennäköisesti vaihtamaan lopullisesti nappularuualle. Sinänsä harmi, mutta en halua ottaa pienintäkään riskiä, että kivet uusiutuvat.
Toisaalta oon tosi onnellinen, että Hempun satunnaisille pissaamisvaikeuksille löytyi syy, mutta en kyllä olisi uskonut mitään näin radikaalia. Mieluummin kyllä otan tämän "leikattavan vian", jonka pystyy pitämään kokonaan poissa tarkan ruokavalion avulla, kuin esim. spondyloosin, nivelrikon tai luupiikit. Hempun käytöksen muuttuminen on voinut myös hyvin johtua virtsakivistä varsinkin nyt niiden olessa noin isoja, tosin ei voi tietää, kuinka kauan kivet ovat olleet ja koska ne ovat kasvaneet noin isoiksi. Viime aikoina kyllä Hempulla on ollut enemmän pissaongelmia, niin kuin viime postauksessa kerroin. Silloin kuitenkin luultiin sitä vain pissatulehdukseksi, eikä arvatukaan mikä voisi olla todellinen syy.
 |
Sama paikka, sama vuosi © Mikko Kumpulainen |
Agilityhaaveet saavat siis pysyä, mutta ne siirtyvät vähän pidemmälle leikkauksen vuoksi. Oon niin iloinen, että Hempun selästä ei löytynyt mitään uutta ja päästään taas kokeileen aksaa. Muutenkin Hempun aktiivisuustasoa olisi tarkoitus nostaa hieman ja lopettaa selän takia varominen. Eletään täysillä, mutta käydään useammin hieromassa selkää, jne. Eiköhän blodipumi vielä palaudu ennalleen. ♥