Tuuri KR

Eilen loppui Dellan yli puoli vuotta kestänyt näyttelytauko, kun suuntasimme auton nokan kohti Tuuria. Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja pumeja oli ilmoitettu vain viisi kappaletta. Sain etukäteen tiedon, että Della olisi ainoa narttu, joka voisi ottaa vastaan sertin. Olin siis supertarkka trimmauksen kanssa ja onneksi ihana Terhi neuvoi kokoajan, kun tuskastelin erityisesti pään kanssa. Lopputulokseen olin kerrankin tyytyväinen! 

Ennen viimeistelyä

Oltiin näyttelypaikalla hyvissä ajoin ja Elinan kanssa viimeistelin vielä Dellan. Kehät olivat ulkona, ja tuuli oli kohtuullisen kova ajoittain. Dellan kevyet korvat pyörivät siis tuulen mukana ja pelkäsin, että tuuli nostaisi ne pystyyn kehässä. Kahden uroksen jälkeen oli sitten Dellan vuoro tepsutella kehään. Onneksi tuuli oikeaan suuntaan ja Della sai seistä juuri myötätuuleen. Della malttoi seisoa todella hyvin ja ravasi hyvin ympäri isoa kehää. Pöydällä neiti oli taas hieman ujo ja nojasi aika paljon. Hampaat Della näytti kuitenkin hyvin, eikä pakoillut tuomarin koskiessa. Tuomari näpräsi Dellan korvia todella paljon ja tuli vielä monta kertaa pöydän takaa tarkastelemaan niitä. Yksilöliikkeiden jälkeen kehäsihteeri nosti meille sinisen lapun, eli Della sai EH:n. 

"Neliömäinen. Hyvä luustoinen narttu. Hyvä raajakorkeus. Hyvä pään muoto. Hyvät silmät. Korkealle kiinnittyneet, hyvin niukasti taittuneet korvat. Hyvä kaulan pituus. Hyvä selkä ja häntä. Hyvä runko. Riittävästi kulmautunut. Hyvä sivuliike ja karvan laatu." AVO EH1

Olin tietenkin pettynyt, mutta toisaalta osasin odottaa sitä. Tuomari tuntui olevan tiukalla päällä ja jakeli paljon EH:ta. Kuitenkin oli todella kiva, että korvien lisäksi tuomari ei löytänyt mitään vikoja. Korville en kuitenkaan voi tehdä mitään, koska teippaamaan/liimaamaan/painottamaan en lähde. Lisäkarvat korviin eivät olisi tietenkään pahitteeksi, mutta kun karvat eivät kasva kuin ilvesmäisiksi tupsuiksi korvien päihin... Viimeisen sertin metsästys saa kuitenkin jatkua, ehkä joku tuomari arvostaa Dellan hieman kevyempiä korvia tai ei ainakaan pidä niitä niin suurena virheenä. :D

Ropiksi pumeista valikoitui Elinan ihana Napos Zendüles "Heili" ja vsp:ksi Heilin veli Napos Zálog "Fiu". Onnittelut ja kiitokset Eltsulle seurasta sekä Dellan viimeistelystä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Luonnetestissä

Lauantaina, kun olin saanut todistuksen kouraan, suunnattiin auton nokka kohti Lempäälää ja Dellan luonnetestiä. Olin siis ilmoittanut Dellan LeVeKin järjestämään luonnetestiin, jossa tuomareina toimivat Katri Leikola ja Irene Puputti. Molemmat tuomarit olivat mukavia ja tuntuivat osaavan asiansa. Itse testiä odotin todella paljon, koska en yhtään tiennyt miten Della reagoisi, sillä sen luonteenpiirteet ovat välillä todella ristiriitaisia.

Tässä koko testi videolla.

Osa-alueet menivät siis näin:
Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2a kohtuullinen
Hermorakenne: +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteensä pisteitä kertyi 125, eli hyväksytty tulos. Kovin suuria yllätyksiä ei testin aikana tullut, ainoastaan kelkan en olisi uskonut olevan noin paha paikka Dellalle. Aika pitkälti siitä johtuikin toimintakyvyn meneminen pakkasen puolelle. Lisäksi jatkuva pidättyväisyys harmitti, sillä en tiennyt Dellan olevan noin ujo. Esim. pimeässäkin huoneessa Della ei ensin uskaltanut lähteä etsimään kunnolla, kun tuomarit olivat sen kulkureitillä. Ensimmäisellä kutsulla Della kävi jo ihan mun lähellä, mutta ei sitten vielä saanut kunnolla hajua. Lopulta Della löysi mut vasta kolmannella luoksetulokäskyllä, koska oli jo käynyt "tarkistamassa" paikan.

Testi paljasti kyllä Dellasta uusia puolia ja erityisen iloinen olen siitä, ettei Della kerännyt paineita testin aikana, vaan pystyi aina nollaamaan tilanteet niiden mentyä ohi. Testitilanne on kuitenkin aivan eri kuin arki, joten saan olla kyllä kiitollinen siitä, että mulle on sattunut koira, joka toimii molemmissa tilanteissa pitkälti tavalla, josta pidän.

Ei mitään erikoisempaa selässä, mutta...

Pari viikkoa takaperin olin turistina TamSKin kolmosluokan agikisoissa. Menin katsomaan Hempun siskon Innan (Fifikus Ugras) ratoja ja samalla palluttelemaan samaan talouteen tullutta 10 viikkoista pumikakaraa. Oli kyllä niiin ihana nähdä pieni Pika-pentu, ei ainakaan pentukuume pahentunut yhtään... Oli myös hauska seurata Innaa ja huomata, kuinka samanlaisia siskokset ovat.

Juteltiin sitten Mirvan kanssa Hempusta ja Hempun selästä, ja kisojen jälkeen Mirvan heittäessä mut kotiin liikuttelin vähän Hempua ja Mirva katsoi Hempun liikkumista. Mirva antoi ihan toisenlaisen näkökulman Hempun selkäongelmiin. Innallahan on aivan sama muutos selässä, eikä se vaikuta Innan elämään juurikaan, mitä nyt fyssarilla täytyy käydä useammin hieromassa selkää. Mirva siis osasi kyseenalaistaa mun havaitsemat "oireet" ja antoi niille vaihtoehtoiset merkitykset, jotka tuntuivat ihan järkeviltä, vaikkei Mirva mikään eläinlääkäri, tmv. olekaan. Aloin itsekin nähdä Hempua hieman eri valossa - "onko sen takajalan väärä liikerata sittenkään niin suuri?" "ehkä ahtaat takaliikkeet korostavat sitä?" "laukan pomputtelua tulee vain hitaassa laukassa, mutta miksi sitä ei tule täydessä vauhdissa?" "voisiko lenkillä hännän laskeminen merkitä vain rentoutumista?" En tietenkään uskonut sokeasti Mirvaa, vaan aloin ajatella asioista erilailla.

Ajatus aksasta Hempun kanssa tuli myös mieleen Innaa katsellessa. Muistin, kuinka kivaa blondipumin kanssa kentällä onkaan. Ja agia jos jotakin Hempu rakastaa. Niinpä päätin, että lähden kuvauttamaan Hempun selän uudelleen ja tällä kertaa virallisesti. Jos selästä ei löytyisi mitään uutta vikaa, lähtisin kokeilemaan Hempun kanssa taas aksaa varovasti. Katsomaan, miten selkä reagoisi. 

Jos tarkemmin ajattelee, kaikki Hempun ongelmat alkoivat silloin, kun agi lopetettiin vuosi sitten. Tän vuoden sisällä Hempun kanssa on ollut enemmän vaikeuksia ja se on tuottanut enemmän huolia kuin koskaan. Iho-ongelmia tuli, Hempun käytös muuttui ja sisätiloissa ääntä alkoi löytyä koko perheen hermostumispisteeseen asti. Niinpä ajatus "vanhan Hempun" palaamisesta tuntui enemmän kuin hyvältä. Ehkä mikään ongelmista ei ratkeaisi agin avulla, mutta sittenhän olisi ainakin kokeiltu. Enkä näe miksi kokeilu olisi jollain tavalla huono idea, koska Hempun selän ehdoilla mentäisiin kokoajan.

Hempu aksaamassa vuonna 2013
 © Mikko Kumpulainen

Niinpä sitten torstaina lähdettiin Taidoggaan Heidin kanssa ajelemaan kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän vastaanottoa. Heidiltä lähti myös yksi koira kuvattavaksi, joten saatiin hyvin matkakulut jaettua.

Paikan päällä meidät toivotettiinkin heti sisään ja Heidin koira Rämä meni ensin. Rämän kuvaamisen ja tulosten jälkeen Hempu pääsi lääkärin pöydälle, jonne se samantien simahtikin. Sitten alkoivat hyvin piinaavat minuutit, kun koira oli muottien sisällä lääkärin pöydällä. Yli puolituntia siinä sitten vierähtikin, kunnes Hempu tuotiin heräämään. Pääsin heti katsomaan kuvia, tosin Hempu päätti, ettei suostu enää olemaan hoitajan kanssa ja lähti mun perään. Siinä sitten Hempun kanssa katsottiin yhdessä kuvia.

Eli niinkuin jo tiesinkin, Hempun selästä löytyi sakralisaatio eli epäsymmetrinen lanne-ristinikama, LTV3. Siitä johtuu myös lantion vinous. Muuten Ventelän mukaan koko ranka näytti puhtaalta, eikä silloittumia, tmv. näkynyt. Mutta sitten Ventelä sanoi, että löytyi pieni sivulöydös...

... nimittäin virtsarakko täynnä virtsakiviä. Suurimpien koko on jopa 2cm. Aika hurjaltahan tuo näyttää, ja voin olla varma, että aika kivuliaalta tuo tuntuu. Ventelä sanoi, että kivet ovat todennäköisesti kalsiumoksalaattikiviä, eli ne pitää leikata. Liuotushoidot eivät näihin kiviin tehoa ja kivet tuppaavat uusiutumaan parin-kolmen vuoden välein. Oikealla ruokavaliolla kivien muodostumisen voi kuitenkin ehkäistä. Syytä Hempun virtsakiville ei vielä tiedetä, mutta ainakin raakaruokinnan korkea proteiinipitoisuus on voinut vauhdittaa kivien kasvua. Nyt siis lähdetään varailemaan Hempulle seuraavaksi leikkausaikaa ja sitten joudutaan todennäköisesti vaihtamaan lopullisesti nappularuualle. Sinänsä harmi, mutta en halua ottaa pienintäkään riskiä, että kivet uusiutuvat.

Toisaalta oon tosi onnellinen, että Hempun satunnaisille pissaamisvaikeuksille löytyi syy, mutta en kyllä olisi uskonut mitään näin radikaalia. Mieluummin kyllä otan tämän "leikattavan vian", jonka pystyy pitämään kokonaan poissa tarkan ruokavalion avulla, kuin esim. spondyloosin, nivelrikon tai luupiikit. Hempun käytöksen muuttuminen on voinut myös hyvin johtua virtsakivistä varsinkin nyt niiden olessa noin isoja, tosin ei voi tietää, kuinka kauan kivet ovat olleet ja koska ne ovat kasvaneet noin isoiksi. Viime aikoina kyllä Hempulla on ollut enemmän pissaongelmia, niin kuin viime postauksessa kerroin. Silloin kuitenkin luultiin sitä vain pissatulehdukseksi, eikä arvatukaan mikä voisi olla todellinen syy. 

Sama paikka, sama vuosi
© Mikko Kumpulainen

Agilityhaaveet saavat siis pysyä, mutta ne siirtyvät vähän pidemmälle leikkauksen vuoksi. Oon niin iloinen, että Hempun selästä ei löytynyt mitään uutta ja päästään taas kokeileen aksaa. Muutenkin Hempun aktiivisuustasoa olisi tarkoitus nostaa hieman ja lopettaa selän takia varominen. Eletään täysillä, mutta käydään useammin hieromassa selkää, jne. Eiköhän blodipumi vielä palaudu ennalleen. ♥