Voittajat keksii keinot kun häviäjät selittelee

24.9. sunnuntaina oli oman seuran agikisat, joten sinnehän oli lähdettävä kaikille neljälle startille. Jo lauantaina talkoillessa tuli vitsillä heitettyä Annikalle, että eiköhän haeta huomenna molempien koirille ne vikat luvat kakkosista. Annikan Nomilta uupui siis vain yksi luva ja Dellalta ne kaksi.

Kisapäivä valkeni sitten hieman sekavin fiiliksin, mutta kerrankin olin oikeasti päättänyt, että nyt tasan haetaan edes yksi luva. Anne Savioja olikin suunnitellut tosi kivoja ratoja päivälle ja jokaisessa rataantutustumisessa mulla oli tosi varma olo, koska radat olivat meille ihan hyvin mentäviä. 

Ensimmäisenä oli agirata. Eniten koko radassa hirvitti, miten Della tekee aan. Otin sitten sen ihan varman päälle hokien Dellalle pysäytyskäskyä. Neiti sitten sipsutteli sen alas ja vapautin sen oikeastaan heti, kun osui kontaktialueelle. Puomilla Della malttoi laukata myös ylätasanteen, mutta jäi hieman ylös kontaktilla, eikä mennyt 2on2off-asentoon. Vapautin kuitenkin siitäkin Dellan nopeasti kohti loppusuoraa. Rata meni kivasti, ainoastaan keppejä edeltävä valssi meinasi jäädä lyhyeksi, mutta onneksi ehdin juuri alta pois ja Della löysi kepeille. Lisäksi Della vähän jännitti hyppyjä, liekö sitten paikat vähän jumissa vai kisatilanne jännittänyt. Maaliin asti kuitenkin suoriuduttiin puhtaasti ja sitten olikin aika jännittää muiden ratoja, koska startattiin toisina medeistä. Rata osoittautui muille vaikeaksi ja niinpä Della nappasi nollavoiton luvan kera! Voin sanoa, että mikään ei voita kisapäivän fiilistä niin kuin luva ekalta radalta. Oli niin helpottunut olo, koska tavoite oli täytetty! Nopeasti piti kuitenkin nollata pää, koska edessä oli vielä päivän loput startit.

Toisella radalla puomi olikin jo toisena esteenä ja Della tuli taas laukaten myös tasanteen. Kontaktilta se kuitenkin varasti tosi rumasti, mutta onneksi itse olin silloin jo oikeassa paikassa, eikä virheitä tullut. Kepeille tultiin vauhdilla ja vaikka kuinka yritin ohjata Dellaa mun edellä kepeille, niin ekasta välistä neiti sujahti ulos. Heti toisella kerralla kepit kuitenkin onnistui. Aalla päätin sitten juoksuttaa Dellan läpi ja katsoa miten neiti sen menee. Tiesin hyvin riskin, mutta koska vitonen oli jo alla niin miksipäs ei. Della tulikin sitten vauhdilla koko aan ja pomppasi alas hieman ennen kontaktialuetta. Hieman otan kyllä syyn niskoilleni, koska en ohjannut Dellaa alas niin kuin olisi pitänyt. Tulokseksi tältä radalta siis kymppi. Annika ja Nomi sen sijaan taituroivat tältä radalta nollan ja sijoittuivat toisiksi sertin kera, wuhuu!! Radalta tuli vain kaksi nollaa, joten meidän kympillä päästiin kolmannelle sijalle.

Kolmannelle radalle lähdin sitten vain ja ainoastaan nolla mielessä. Annikan ja Nomin serti sai muhun ihan uutta virtaa ja päätin, että me ei tasan jäädä kisaamaan enää kakkosiin. Rataantutustumisessa tuli sitten lievä paniikki, kun radalla olikin Aa kaksi kertaa. Myöskin keinun jälkeinen elämä ja viimeisten esteiden ohjauspuoli jäi vielä rataantutustumisen jälkeen epäselväksi. Nopeasti kävin vielä käyttämässä Dellan ulkona ja sitten aloitettiin valmistautuminen radalle. 

Heti toisena esteenä olevan Aan otin niin varman päälle kuin mahdollista. Annoin Dellan hipsutella rauhassa ja heti kun tassut osuivat kontaktille niin vapautus. Della kulki tosi kivasti, eikä katsellut niin pahasti hyppyjä, vähän vain rytmitti. Keinun jälkeen esteelle persjättö onnistui täydellisesti ja pyörityksen jälkeen kepeille meno myös. Kepit meni puhtaasti ja sitten olinkin jo hieman myöhässä, mutta onneksi Della haki tosi kivasti putkeen. Kaksi seuraavaa valssia vaihtui lennosta persjättöihin, mutta ne toimi kivasti. Aalle taas sama taktiikka kuin radan alussa ja selviittiin siitäkin virheettömästi. Lopuille esteille olin valinnut Dellan kaltaiselle takaakiertohakuiselle koiralle riskialttiimman ohjauksen, mutta niin neiti vaan pysyi kädessä eikä lähtenyt kiertelemään. Niinpä päästiin maaliin nollana! Fiilis oli jo ihan uskomaton, vaikka menemättä oli vielä melkein koko loppu luokka. Kuitenkin koira toisensa jälkeen sortui virheisiin ja lopulta Della oli ainoa nollan tekijä. Niinpä nollavoiton myötä Della sai sertin ja siirtyi kisaamaan kolmosluokkaan! Tuntuihan se ihan mahtavalta näin neljän vuoden harrastamisen jälkeen vihdoin päästä itse kuninkuusluokkaan!

Meillä olisi ollut vielä kakkosten hypäri jäljellä, joten päätettiin sitten korkata samoissa kisoissa jo kolmosluokka hypärin verran. Pitkään mietin, että jäisinkö hypärille, koska mulla oli kisojen jälkeen heti menoja, enkä ollut varma ehtisinkö niihin sitten. Kuitenkin hyppyrata houkutteli, koska kontakteja ei ollut ja ajattelin muuten luovani itselleni kynnyksen ilmottautua kolmosluokan kisoihin. Niinpä päätin lähteä starttiin, vaikka rataantutustumisessakin oli vielä vähän epärealistinen olo. Jouduttiinkin sitten starttamaan koko radan ekoina, mutta päätin, että nyt lähdetään vain hyvällä fiiliksellä tsekkaamaan, miltä ne kolmosten radat tuntuu. Meidän kohtaloksi koitui sitten vaikea keppikulma, jota ennen ohjasin Dellan huonosti esteelle, joten alla oli jo yksi kielto. Korjauskaan ei onnistunut, joten kolmesta kiellosta hylky. Lopulta kepit kuitenkin onnistui ja päästiin juoksemaan rata loppuun. Yhden esteen Della vielä ohitti kun putki imaisi pumin sisäänsä liian tehokkaasti. Loppurata onnistui kivasti ja yhteenvetona voisin sanoa ekan kolmosten radan menneen ihan kivasti hyvällä fiiliksellä. Tosin Della taas tällä radalla katseli hyppyjä, joten edessä on nyt ainakin hyppytekniikkatreenit ja mahdollisesti käynti hierojalla.

Seuraavia kisoja olisi tarkoitus katsella vasta sitten, kun ollaan treenattu Aa kuntoon. Vieläkään en tiedä tuleeko Dellalle pysäytys vai juoksu-A. Juoksari on ollut jo pitkään mielessä, mutta viime viikkotreneissä kun tehtiin aata, Della teki pari ihan uskomattoman hyvää pysäytystä. Houkuttelisi pitää Dellalla vielä pysäytyskontaktit, koska nyt ainakin on todistettu mihin Della parhaimmillaan pystyy niillä. Lisäksi juoksari olisi todella iso projekti, enkä tiedä haluanko meille taas pitkää kisataukoa... Saa nähdä, kumpaan vaihtoehtoon lopulta päädyn.

Ei Roomaakaa rakennettu viikossa

[Unohdin julkaista tän postauksen, joten se tulee nyt toodella myöhässä...]
10.9. olikin aika sitten nollata pää ja lähteä kokeilemaan meidän toisen projektin toimivuutta, nimittäin puomia kisoihin. Edeltävänä viikonloppuna arvoin ilmoajan loppuun asti, että uskaltaisinko ilmota Dellaa jo kisoihin. Oltiin siis tehty sitä ennen vaan kerran normipuomilla, mutta ei kertaakaan jatkaen rataa puomin jälkeen. Sovittiin kuitenkin Annikan kanssa alkuviikolle puomitreenit ja edessä häämötti vielä torstain viikkotreenit, joten uskalsin ilmoittaa Dellan jokaiselle kolmelle radalle. Tiistaina käytiin sitten Annikan kanssa tekemässä muutamat puomit, tässä video treeneistä.

Edelleen Della tulee puomin alastulon ravilla, mutta on se nyt ainakin hieman nopeampi kuin projektin alkaessa. Della siis lopetti laukkaamisen jo siinä vaiheessa, kun nostettiin puomi 120cm korkeuteen (tässä video). Vaikka mitä yritin, Della ei enää halunnut laukata alas asti. Terveyssyyt oli jo poissuljettu vaihtoehto, joten aloin hyväksymään tosiasiaa, että tuota nopeampaa Dellan puomista ei tule pysäytyskontakteilla. 

Onnistuin sitten sairastumaan heti keskiviikkona, joten jouduttiin jättämään torstain treenit välistä. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta päätin pysyä kotona lepäämässä, jotta olisin varmasti kunnossa viikonlopun kisauurastusta varten. Vähän epävarmoin mielin jouduttiin siis lopulta kisoihin lähteä.

Muutama kuva kesältä koristamaan postausta, jostain syystä nääkin kivat kuvat on jääneet postaamatta...

Sunnuntaiaamun koittaessa itselläni oli huono olo ja varsinkin kurkku tuntui kuin joku olisi käynyt yöllä raastamassa sitä raastinraudalla. C-vitamiinin ja lämpimän marjamehun voimalla päästiin kuitenkin pelon sekaisin tuntein lähtemään. 

Jalonen oli suunnitellut päivälle melko haastavat radat, mutta ei mitenkään mahdottomat. Tosin kun oma pää ei ollut täysillä mukana menossa, niin mitään hyvää ei seurannut. 

Eka rata oli suhteellisen kaaosta alusta alkaen. Olin heti suoralla pätkällä myöhässä, joten suoran päässä olleelta muurilta lensi sitten palikat. A oli hidas, mutta D pysähtyi hyvin. Keppien vikan välin Della jätti menemättä tuntemattomasta syystä. Olin suunnitellut keppien jälkeen rytmittävän valssin, joka sitten keppejä uusiessa unohtui. Samalla hukkui koko seuraava este ja koira, joten Della kävi noukkimassa yhden hypyn lisää. Olin kyllä rataan tutustuessa jo huomannut potentiaalisen ansaesteen, mutta heti kun pakka meni sekaisin kepeillä niin pää ei enää sitten pysynyt mukana. Loppuradalla oli kokoajan myöhässä ja jätin tekemättä puolen vaihtoja. Puomille oli 90 asteen kulma, joten mun oli tarkoitus tehdä ennen puomia valssi, koska rata jatkui toiseen suuntaan siitä. Yllättäen en sitten ehtinytkään, joten menin puomin väärältä puolelta. Della vähän epäröi uudella puomilla ja näin ollen ravasi sen lähes kokonaan. Loppusuora oli jees, Della haki kivasti poissa linjalta olleen esteen. Muutenkin Della tuntui tosi ajoittain tosi nopealta ja estehakuiselta. Nyt kahdissa kisoissa peräkkäin Della on hakenut hylyn ylimääräiseltä esteeltä, jota se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Dellan kanssa se on kuitenkin positiivinen ongelma, koska D on aina ollut huono irtoamaan. Jatkossa pitää vaan muistaa tää Dellan uusi kisamoodi...

Toinen rata alkoi tosi kivasti ja Della meni puomin, alastuloa lukuunottamatta, laukalla! Kepeiltä oli tarkoitus lähteä takaisinpäin, joten jouduin menemään itse myös keppien ihan päätyyn asti. Siinä sitten en malttanut rytmittää Dellaa ihan loppuun asti, joten taas D tuli toka vikasta välistä pois. Silloin kyllä harmitti kovasti, koska syy oli täysin mun. Tokalla kerralla maltoin sitten rytmittää kepit loppuun asti ja päästiin jatkamaan. Vuorossa oli A, josta Della päättikin loikata kaiken kesken pois. Käskytin sitä ajoissa pysähtymään, mutta niin vaan tyyppi tuli röyhkeesti alas kontaktipinnan rajalta. Olin silloin vielä ihan väärässä paikassa, joten Della ohjaantui esteen väärälle puolelle ja näin hylky. Rata jatkui ihan kivasti ja ehdin tekemään valssin putkelle, jolle kerkeämistä epäilin. Sen jälkeen olin kuitenkin auttamatta myöhässä itseasiassa koko loppuradan, mutta pelastelujen pelasteluilla päästiin rata nollana loppuun.

Vikalle radalle otettiin sitten tavoitteeksi saada edes tulos. Tällä kertaa alku lähti taas hyvin ja kepitkin onnistui! Keppien jälkeinen sylkkäri onnistui tosi hyvin, mutta seuraavalla esteellä olin jälleen myöhässä, joten Della otti vähän osumaa pituuteen. Tuomarin käsi pysyi kuitenkin alhaalla. Rata jatkui kuitenkin ja olin edelleen myöhässä, enkä saanut vedettyä Dellaa tarpeeksi vastakkaisella kädellä itseäni kohti, jolloin Della hyppäsi hypyn takaa. Taas pieni virhe multa, joka kostautui tän radan kohtaloksi. Rata jatkui hyvin, kunnes aalla Della taas hyppäsi kontaktilta, vaikka käskytin sitä pysähtymään. Niinpä uusittiin A, jolloin D teki hyvän 2on2off. Loppurata sujui hyvin ja Della tuli taas puomin yläosan hyvin laukaten.

Jotenkin erittäin sopiva kuva, kun miettii Dellan perseilyjä vikojen ratojen aalla...

Annika ja Nomi saivat onneksi vikalta radalta tuloksen sijoittuen kolmansiksi, joten ihan tuloksetta ei tarvinnut lähteä. Medeissä jaettiin kolmelta radalta ainoastaan yksi luva - sen verran haastaviksi muutkin koirakot olivat radat kokeneet. Meidän saldo kolme hylkyä harmitti kyllä jonkun verran, koska Della oli kuitenkin kivassa vireessä ja se paineli kovaa. Olisi siis ollut kiva saada tietää edes Dellan etenemä radoilla. No, nyt on sitten koettu myös pelkkien hylkyjen kisat :D

Kontaktiprojekti siirtyy seuraavaksi ehdottomasti aahan. Della teki kisoissa kaksi niin järkyttävää suoritusta, että noi ei voi jatkua. Oon nyt päättänyt muuttaa Dellan 2on2off-kontaktin juoksariksi, koska vaikka pysäytys saataisiinkiin taas toimimaan, Dellan a on todella hidas. Dellahan ei siis uskalla edes loikata aan harjannetta, vaan alkaa siitä lähtien hipsutella alaspäin ja siihen kuluu monta sekuntia. Juoksarista saataisiin paljon nopeampi, mutta koska Della on sen verran hidas, saisin sen radoilla tarvittaessa kiinni aalla. En oo kuitenkaan koskaan opettanut yhtäkään juoksukontaktia, joten ainakin alkuun tarvitaan kunnon opastusta. Todennäköisesti haluan tässä kisata nyt vielä muutaman startin ennen, kuin aloitetaan juoksari-a projekti. Palo kisaamaan on niin kova, varsinkin nyt kun treenit kulkee tosi kivasti ja Della on saanut itseensä lisää vauhtia. Jos vaikka saataisiin kerättyä ne vikat luvat kakkosista, niin sitten voisi pitää hyvällä mielin taukoa ennen kolmosissa korkkaamista.

Jos ei eteenpäi nii mihi muka täs sit oltas menos?

Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa kisaten. Lauantaina aloitettiin möllitokolla ja sunnuntaina käytiin juoksemassa kolme rataa Nokialla. Jotta postaus ei venyisi kilometrin pituiseksi, niin käsittelen vain tokomöllit. Seuraavassa postauksessa sitten juttua agikisoista ja näin olleen meidän toistaiseksi päättyneestä kontaktiprojektista. Kaikki tän postauksen kuvat (c) Koirapalvelu Taidogas, kiitos niistä!

Mölleihin tarkoitus oli siis lähteä kokeilemaan, miten Della reagoi etäpalkkaan koetilanteessa sekä katsomaan, muistaako Della koetilanteen yhtä ahdistavana kuin viime kokeissa. Koepaikka oli meille uusi tuttavuus Taidoggaan halli Kangasalla. Vaikka meiltä ajaa hallille vain vartin verran, koskaan ei olla aikaisemmin sinne eksytty. Hallissa oli kivasti itse treenikentän lisäksi eteistila, jossa pystyin tekemään vielä loppuviimeistelyt ennen kehää. Toki ulkona käytiin ensin tekemässä vähän vauhtijuttuja ja lopuksi tunnaria, joka laski Dellan virettä hieman alemmas. Vähän Della tuntui oudolta ja kitisi kokoajan. Eteistilassa saatiin kuitenkin myös hiljaisia seuruupätkiä sekä i-m-i-vaihtoja ja sain palkattua Dellan etäpalkalla.

Heti ensimmäisessä siirtymässä Della lähti haahuilemaan ja meni haistelemaan seinustalla olleita tavaroita. Sain sen kuitenkin ihan ok mukaan, vaikka Della kitisikin peruasennossa.

Luoksetulo: 8,5 - Della kitisi kun oltiin perusasennossa ja inahti kun käskin maahan. Della jäi myös kitisemään, kun jätin sen. Käskystä pieni haukahdus, mutta hyvällä vauhdilla neiti tuli. Lähtiessään kiertään mua D alkoi harhailla ja menikin tutkimaan seinustalla olleita tavaroita kitisten. Kutsuin toisen kerran, jolloin D tuli kitisten perusasentoon.

Seuruusta seisominen: 9 - Lähdössä pieni kitinä. Seuruu oli järkyttävää, kontakti putoili ja D edisti. Stoppi huono, valui inasen. Kitisi vähän seisoessaan paikallaan. Ei liikkunut ollenkaan. Istuessa alkoi kitinä taas.

Seuruusta istuminen: 9,5 - Della kitisi taas perusasennossa ja lähtiessä tuli ääni. Seuruu yhtä hirveää kuin edellisessä jäävässä. Käskyttäessä tuli ääni, mutta asento oli hyvä ja täpäkkä. Ei muita ääniä.

Nouto: 9 - Kitisi kun heitin. Nykäsi vain ekalla käskyllä, tosin sanoin sen huonosti. Lähdössä ääni ja samoin kapulaan tarttuessa. Ihme mölinää piti myös kun lähesty mua ja tuli peruasentoon. Jäoi ihan liian taakse perusasennossa. Luovutus hyvä, mutta kitinä jatkui.

Seuruu: 7,5 - Aivan järkyttävä suoritus. Ääni tuli lähdössä ja Della oli tekemässä ihan jotain muuta kuin seuruuta. Neiti haahuili ties missä ja ekassa vas. käännöksessä ohjasin Dellan kunnolla takaisin seuruuseen, kun se oli metrin mun edessä. Tosin taas D alkoi haahuilla. Juoksuosuudessa paransi tosi paljon ja se olikin hyvä. Kuitenkin takaisin käyntiin tiputtaessa Della äännähti ja meni ihan mun eteen. Loppuseuruu alkoi näyttää jo seuruulta. Peuruutus alkoi tosi hyvin ja hiljaa (!!!), mutta onnistuin tietenkin osumaan Dellan tassuun juuri peruutuksen loppuessa, jolloin D sai sätkyn ja alkoi kitisemään todella voimakkaasti. Onneksi tän jälkeen oli enää kaksi eteenpäin askelta, niin pystyin alkaa rauhoitella Dellaa.

Merkinkierto: 9 - Sanomattakin selvää, että Dellan vire oli ihan kauhea jo seuruun loppuessa, joten merkinkierto tähän väliin oli tosi huono. Siirtymässä Della haahuili taas ja kun käskin sen takaisin yhdessä kävelyyn, se huusi. Kun käskin sitä bongaamaan tötsän, D nosti kierrokset entistä ylemmäs ja haukkui. Onneksi sain Dellan kuitenkin siihen väliin takaisin maan pinnalle ja se tuli loppu siirtymän tosi kivasti. Pa:ssakin kitisi ja lähtiessä haukahti muutaman kerran. Kierto oli kuitenkin tosi hyvä ja seuraavat äänet tulivat vasta Dellan tullessa takaisin peruasentoon. Ihan huikeen hieno suoritus siis lähtökohtaa ajatellen.

Ruutu: 9 - Toinen vauhtiliike putkeen, jei (not). Jouduin taas siirtymässä korjaan Dellaa kokoajan, kun neiti oli vähän lentoon lähdössä ja kävi mm. kiertämässä merkin uudestaan. Della raivostui käskyttämisestä ihan täysin ja alkoi huutaan mulle. Otettiin siinä sitten muutaman perusasento, jotta sain koiraan edes jonkinlaisen yhteyden. Loppusiirtymä meni hyvin, tosin päätin bongauttaa ruudun vasta lähtöpa:ssa. D bongas ruudun tosi hyvin ja pitikin katseen ruudussa mun käskyyn asti. Lähdössä pari nopeaa haukahdusta ja Della laukkas hienosti juuri oikeaan kohtaan ruudussa! Ruudun tehotreenit on siis mennyt perille! ♥ Stoppi vei Dellaa vähän sivummalle kun se kääntyi, joten kuvassa D ei ole ruudun ihan keskellä. Maahanmeno oli hiljainen (tän kanssa ollaan myös viime aikoina tapeltu...), mutta istuessa tuli ääni.

Kaukot: 9,5 - Jäin Dellan kanssa hetkeksi ruutuun rauhoittelemaan sitä. Menin ihan polvilleni ja annoin Dellan vapaasti olla rapsuteltavana, jos se halusi. Della vaikutti vähän hämmentyneeltä mutta pystyi siinä hieman rauhoittumaan. Siirtymässä (yläkuva) Della pitikin tosi hyvää kontaktia, vaikka edistikin rumasti. Neiti tosin saattoi luulla myös pääsevänsä palkalle, joka odotti samassa suunnassa. Kaukopaikalle kääntymisissä D jäi vähän ihmetteleen lähellä olevaa liikkuria, mutta oli mulle selvästi avoimempi, kun käskytin sitä takaisin mun mukaan. Pa:ssa Della oli ihan hiljaa, tosin jo liikkurin käskyttäessä alkoi kitinä. Maahanmenossa siis ääni. Istumaan nousut oli vähän hitaita ja vajaita. Maahanmenot oli kuitenkin täpäköitä, tosin niissä tuli ääni. Pa:ssa ääni.

Estehyppy: 9 - Siirtymässä Della meni vähän katsomaan taas muita reunastalla seisovia ihmisiä, mutta tuli taas hyvin mukaan, kun pyysin. Lähdössä haukahti ja alastulossa mölysi perusasentoon asti. Liikkeen jälkeen annoin Dellan tulla syliin ja rapsutelin sitä. Mun ylösnoustessa D vähän haukahti, mutta muuten kehästä poistuminen oli hyvä.

Paikkaistuminen olikin melkein heti meidän kehän jälkeen. Della pysyi hiljaa minuutin, joten siitä napsahti meidän ainut 10. Kokonaisvaikutus oli 7 juurikin Dellan ääntelyn vuoksi. Yhteensä kerättiin pisteitä 283,5 eli 1-tulos ja vielä voitto. Tuomarilinja oli kyllä möllimäisen höveli, eikä samanlaisella suorituksella olisi saanut virallisissa ykköstulosta. Tosin meidän suorituksessa oli myös kyllä monta kohtaa, joissa tuomari olisi voinut hylätä kokeen, joten...

Koetilanne käytiin kuitenkin kokeilemassa ja vielä kovin huonolta näyttää. Toki etäpalkkaprojektin ongelmat näkyi kyllä kokeessa tosi paljon ja siitä johtui Dellan ylimääräinen ääntely suurimmaksi osaksi. Onneksi mulla on nyt välineet lähteä korjaamaan tehtyjä virheitä, jos sitä kautta saisin itsekin vähän parempaa fiilistä kokeisiin. Virallisiin meillä ei siis ole mitään kiirettä, vaikka teknisesti kaikki toimiikin. Oon ihan superilonen Dellan merkinkierrosta ja ruudusta, että se ei huutanut niissä normaalia enempää, vaikka sen vire oli tosi huono. Tässä on tullut syksyn aikana muutos, koska silloin meidän katastrofikokeessa Dellahan huusi lähes koko merkinkierron ajan. Muutenkin Della suoritti hyvin läpi kokeen (poislukien seuruut), joten se viimeinen ykköstulos ei näytä mahdottomalta. Maltetaan nyt vaan tehdä paljon hyvän mielen treenejä ja paljon positiivisia etäpalkkatreenejä siirtymillä, niin eiköhän se taas tästä!

Maailma ajaa joskus yli mut meil on aina suuri syli

Ollaan nyt viime treeneissä panostettu kovasti etäpalkkatreeneihin. Lauantaina käytiin sitten testaamassa etäpalkan toimivuutta Taidoggaan epiksissä, mutta niistä seuraavassa postauksessa enemmän. Koevideota tarkastellessa ja viime aikaisia treenejä miettiessä tajusin, että tämän hetkinen suunta ei johda mihinkään muuhun kun mun ja Dellan suhteen huononemiseen sekä Dellan turhautumiseen eli ääntelyyn. Hälytyskellojen olisi tietenkin pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun kerta toisensa jälkeen etäpalkkatreenien jälkeen jäi tosi huono fiilis. Vaikka Dellan kanssa treenaaminen ei aina ookaan mitään ruusuilla tanssimista, niin etäpalkkatreenien jälkeiset fiilikset oli jotenkin erilaisia huonoja fiiliksiä. Näin, ettei Dellalla ollut kivaa treeneissä. Koiralla, joka treenaa aina ihan täysillä ja joka aina lähtee innoissaan treeneihin. Ajattelin sen ensin johtuvan vain Dellalle haastavista treeneistä, mutta tarkemmin mietittynä ongelma olikin laajempi. Onneksi aloin pohtia asiaa tarkemmin, koska tajusin todella paljon tärkeitä asioita myös meidän treeneistä ylipäätänsä. Oon löytänyt itsestäni myös huonoja puolia ja paljon virheitä, joita teen Dellan kanssa treenatessa. Kovasti päässä pyörii erilaisia ajatuksia tästä, katsotaan saanko ne jotenkin järkevästi koottua leipätekstiksi.

"Treenaa yksinäs" - Della

Aloitetaan siitä, että Dellan on todella hankala olla hiljaa. Siis ihan hiljaa, ilman pienintäkään kitisemistä. Ennen oon sallinut Dellalta kitinää ja myös haukkumista, joten olihan se pikkukoiralle valtava shokki, kun yhtäkkiä etäpalkkatreeneissä ei saanut inahtaakaan. Aika nopeasti Della kuitenkin tajusi, että kun yhdessä lähdetään etäpalkalta, pitää olla mahdollisimman hiljaa. Mutta kuinka hiljaa, siinä tein itse pahan virheen. Välillä riitti ihan pieni ininä ja välillä piti olla täysin hiljaa. Tällä tavalla sain Dellan todella turhautuneeksi, kun kriteerit vaihtelivat. Kanan kivipiirojen (=superpalkan) odottaessa Dellan onnistumispaine vain kasvoi ja lopulta mulla oli käsissä todella turhautunut koira, joka kerran häipyi kesken treenien syömään keppiä. Siitä voi jo päätellä, kuinka ahdistavaa treenaaminen oli Dellalle, joka oli aina rakastanut treenaamista. En vain osannut pitää päätäni Dellan pienen ininän suhteen. Kriteerit vaihtelivat, joka oli koiralle ehdottomasti väärin. Tätä tekstiä kirjoittaessani en vieläkään tiedä mikä olisi sopiva kriteeri etäpalkkatreenien ääntelyyn. Lähdenkö vaatimaan sitä täydellistä hiljaisuutta - onko se Dellalle edes mahdollista? Jos Dellan ei tarvitse olla täysin hiljaa, missä menee sallitun ääntelyn raja? Tietääkö Della varmasti aina ääntelevänsä? Jos ei, niin täydellisen hiljaisuuden kriteeri on koiralle kohtuuton. Mulle on aina sanottu, että tavoitteet pitää tuntea, haistaa ja maistaa. En kuitenkaan pysty näkemään Dellaa täysin hiljaisena tokokoirana, joten pitäisikö mun vain hyväksyä, että ääntely tulee olemaan osana meidän tokouraa aina? Paljon vaikeita kysymyksiä, joihin mun pitäisi keksiä vastaus, ennen kuin jatketaan meidän etäpalkka- tai oikeastaan mitä tahansa tokotreenejä. Della on elänyt pienen tokouransa jo ihan liian pitkään epätietoisuudessa koska se saa äännellä ja koska ei. En halua aiheuttaa sille enää yhtään turhautumista siitä, että se ei tiedä mikä on sallittua ja mikä ei.

Tokonuorten leiriltä, (c) Hanna-Maria Karvonen

Jos tuun päättämään, että Dellan kitinä siirtymissä on ok, niin silloin isoin muutos on tapahduttava mun asenteessa. Koska tiedän ääntelyn olevan väärin, niin aina kun Della äännähtää, mun aivoissa napsahtaa joku pieni ärtymispiikki. Siis ärsyynnyn joka kerta, kun kuulen Dellan äännähtävän. Aikoinaan hoidettiin tätä ongelmaa tokonuorten leirillä laittamalla mulle korvatulpat korviin, jotta en kuulisi Dellan ääntelyä ja sitä kautta mun oma fiilis pysyisi hyvänä tapahtui mitä tahansa. Se toimi tosi kivasti ja mulla oli jotenkin rento olo koko kokeenomaisen treenin ajan. Jotenkin mun pitäisi siis saada muutettua oma asenteeni ääntelyyn täysin, jotta en antaisi Dellalle ristiriitaisia viestejä, mikäli tulen siihen päätökseen, että Dellan on ok äännellä siirtymissä. 

Sitten seuraava probleema, joka nousi esiin myös etäpalkkatreeneissä. Kun välillä vaadin Dellalta täyttä hiljaisuutta, jouduin liian monta kertaa sanomaan Dellalle "höpöhöpö" ja aloittamaan uudestaan. En osannut laskea vaatimustasoa edes silloin, kun näin, että koiralla ei ole kivaa, kun se ei vaan pysty tai osaa tai tajua. Tämän ongelman tajusinkin itsessäni kouluttajana, että jään usein kiinni siihen Dellan parhaimpaan osaamistasoon, enkä osaa laskea omaa vaatimustasoani enää koiran huippusuoritusta alemmas. Se on tietenkin ihan ehdottoman väärin, koska jokainen treeni on erilainen treeni, varsinkin Dellan kanssa. Onneksi tajusin sen tässä vaiheessa, enkä myöhemmin. Oon vaatinut Dellalta ajoittain treeneissä ihan liikaa ja se on johtanut molempien turhautumiseen ja ärtymiseen. Della huutaa kun ei osaa, ja mää huudan sille, että miksi se ei osaa ja miksi se huutaa. Voitte vaan kuvitella, kuinka hyvä mieli tälläisistä treeneistä on jäänyt. Haluan vaan aina uskoa, että Della kyllä pystyy parempaan, jos se on joskus siihen pystynyt. Oon vähätellyt muuttuvia tekijöitä, esim. ympäristöä ja muita ihmisiä, koska oon uskonut Dellan pystyvän suoriutumaan helposti myös uusissa tilanteissa. Rehellisesti oon yliarvioinut Dellan osaamistasoa häiriöiden kasvaessa, koska jossain tilanteissa häiriöt ei oikeasti ole Dellalle mikään ongelma. Jokainen tilanne ja treeni pitäisi vaan osata katsoa aina uusin silmin ja tarkkailla sitä koiraa, että mikä sen osaamistaso tänään on ja mitä siltä voi rehellisesti vaatia. 

Etäpalkkatreenien tulos näkyi sitten lauantain epiksissä. Dellaa ahdisti, kun se ei pystynyt olemaan hiljaa. Yritin kaikkeni pysyä positiivisena ja saada Dellaa rentoutumaan, mutta ääntelyn pahetessa loppua kohden, en vain pystynyt enää olla positiivinen, vaan mun sisällä kiehui. Niin paljon, että silmät kostuivat, kun yritin parhaani kehua Dellaa normaalisti sen tehtyä merkinkierron huutaen. En tiedä miksi, mutta jollain tavalla se tunteiden ristiriita johti mut ihan outoihin sfääreihin. En vaan pystynyt olemaan Dellalle se kannustava tukihenkilö, jota se jo muutenkin stressaavassa koetilanteessa tarvitsi. Jotenkin se Dellan ääntely on mulle vaan henkilökohtaisesti tosi paha paikka, johon automaattisesti takerrun koetilanteessa.

Siirtymissä Della haahuili ja oli kyllä niin ulkona meidän kuplasta kuin olla voi. Se ei jostain syystä halunnut olla mun lähellä, enkä kyllä yhtään ihmettele nyt kun oon tajunnut, kuinka epäreilu oon ollut sitä kohtaan varsinkin viime aikoina etäpalkkatreeneissä. Lisäksi se varmasti tunsi, kuinka huono fiilis mulla oli.

Tästä kaikesta kuitenkin opittiin ihan hurjasti. Kantapään kautta, mutta kuitenkin. Nyt tiedän, miksi meillä on ollut inhottavaa treeneissä ja mitä mun pitää muuttaa, jotta treeneistä tulisi yhtä huippuja kuin ennen. Etäpalkkaa lähdetään ainakin rakentamaan uudestaan niin, että Dellalle tulee siitä hyvä fiilis ja että se tasan tietää mitä siltä vaaditaan. Yritän jatkossa ajatella jokaisen treenin erikseen varmistaen, että aina ensimmäinen toisto menee nappiin. Niin saan Dellaan vähän lisää itseluottamusta ja ainakin hyvän startin treenille. Itseasiassa mielessä on pyörinyt näiden mietiskelyjen myötä ajatus virheettömästä oppimisesta, jota oon ajatellut kokeilla Dellan kanssa. Tästä kuitenkin ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää, mikäli päädyn sitä kokeilemaan. Nyt siis kohti parempia ja iloisempia hyvän mielen treenejä!

You can't bribe the door on your way to the sky

Pitkästä aikaa vähän juttua blogin puolelle! Sain vihdoin lisättyä Dellan instaan, joten oon sinne vähän aktiivisemmin päivitellyt mm. treenivideoita. Käykää siis lisäämässä @delightfuldella, jos haluutte päästä seuraan meidän puuhia vähän aktiivisemmin.

Heinäkuun jälkeen en ottanut enää itselleni omatoimitreenioikeutta hallille, joten ollaan käyty vain Stiinan viikkotreeneissä. Meillähän oli alunperin paikka vain touko-kesäkuulle, mutta saatiin lopulta ryhmäpaikka myös lopulle kesäkaudelle. Oon tästä tosi innoissani, sillä Stiina on niin hyvä kouluttaja meille!

Kontaktiprojekti on nyt siis toistaiseksi vähän jäissä. Tehtiin monta treeniä eri korkuisilla pöydillä ja Della teki tosi hyvin ottaen laukka-askeleita vielä alastulollakin. Päätettiin sitten siirtyä oikeaan puomiin, mutta silloin Della palasi samaan hipsutteluun kuin ennen projektin aloittamista. Jotenkin siis esteen pituus ja korkeus sai Dellan hidastamaan vauhtinsa heti puomin yläosalla. Kyselin sitten hieman epätoivoisena TamSKin fb-ryhmästä josko jostain hallilta löytyisi madallettava puomi ja löytyihän sieltä! Elokuun alussa käytiin sitten vielä Annikan ja pumien kanssa tekemässä puomitreeniä ja tässä videoo siitä!

Hyvin Della laukkasi puomilla, mutta nyt pysähtyminen oli hankalaa. Silloin kun Della pysähtyi kivasti, niin se tiputti raville liian aikaisin. Muutama hyvä toisto kuitenkin tuli. Della silti selvästi vältteli pysähtymistä nopeasta vauhdista, joten rupesin sitten miettimään, voisiko Dellan kyynär olla kipeytynyt sen verta, ettei se haluaisi pysähtyä nopeasta vauhdista. Niinpä varasin meille fyssarin tälle päivälle.

Fysioterapia oli Dellalle ensimmäinen, joten vähän jännitin miten neiti malttaa rentoutua vieraan ihmisen käsittelyssä. Dellaa jännittikin tosi paljon ja tämän vuoksi ihan kaikkia jumeja Kirsi ei saanut auki. Saatiin kuitenkin hyvät venyttelyohjeet ja jos kireydet eivät ala rentoutumaan, niin sitten varataan uusi aika. Kireyksiä löytyi siis keskiselästä ja lavoista, mutta mitään mikä viittaisi kyynären kipeytymiseen ei löytynyt. Myös Dellan liikkuminen oli puhdasta ja suoraa Kirsin mielestä, joten pääsen huokaisemaan helpotuksesta kyynären suhteen. Myöskään venytyksissä tai tassupuntareilla ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Erittäin helpottava tieto siis, kun olin jo mielessäni laittanut Dellan agilityeläkkeelle (miten niin hysteerinen). Nyt kuitenkin päästään hyvillä mielin jatkamaan agilitytreenejä, tosin todennäköisesti lasken hieman kriteerejä puomin kanssa, jos Della ei selkeästi halua pysähtyä nopeasta vauhdista. Tosin Kirsi sanoi senkin voivan johtua Dellan etupään jumeista, mutta katsotaan nyt muuttuuko Dellan käytös.

Heinäkuun lopulla päästiin nauttimaan pumiagilitystä Lempäälään, nimittäin Jaana järjesti agilitypumeille Marko Mäkelän koulutuspäivän. Koko päivä meni kentän laidalla agilityä kuvaten sekä tietenkin itse treenaten! Marko oli suunnitellut tosi kivan 38 esteen radan, jota sitten päästiin juoksemaan. Della teki tosi kivasti, vaikka päivä olikin kuuma ja muutenkin raskas. Kehitettävää löytyi tälläkin kertaa ohjaajassa, joka ei oikein maittavan lounaan jälkeen ollut kykeneväinen juoksemaan tarpeeksi lujaa. Markon mukaan mun "juokseminen" toi mieleen vain Juha Tapion laulut, joten siitä sitten voi jokainen päätellä miltä se oikeasti näytti :D Potku perseelle ja riman kanssa mun jahtaaminen kuitenkin auttoi, ja ehdin kuin ehdinkin hieman hankalaan paikkaan ohjaamaan Dellan. Saatiin myös hyviä neuvoja jatkoon ja kehuja Dellasta. Marko oli kouluttajana ihan huippu ja tosi kannustava, joten haluan kyllä ehdottomasti päästä uudelleen hänen valvovan silmänsä alle!

Koko pumiagipäivä oli tosi kiva ja pääsin tutustumaan taas uusiin agipumeihin ja ohjaajiin. Toivottavasti saadaa pian järjestettyä taas samanlainen tapahtuma! Mun ottamia kuvia päivästä pääsee katsoon täältä (klik). Dellastakin sain muutaman kuvan kun työnsin kameran Annikalle, kiitos siis vielä niistä!

Pumihommia jatkettiin heti viikon päästä erkkarin muodossa. Tänä vuonna en ilmoittanut omiani mukaan ollenkaan, mutta en vaan voinut olla lähtemättä Tuomarinkartanolle katsomaan pumeja. Onneksi en ollut lähtemässä yksin samalta suunnalta, joten pääsin vähän jakamaan kuluja ja ajomatkaa. Monta tuntia tuli taas kuvattua kauniita koiria, joten kuvia erkkarista pääsee katsomaan täältä (klik). Kiitos matkaseurasta Jaanalle ja Piritalle, oli taas mukava päästä höpöttelemään koirista ja kaikesta muustakin.

Päivän ROP, Napos Zsoldos "Nuka". Oli muuten hieman hankala kuvata,
kun välillä aurinko paistoi täydeltä terältä ja välillä ihan pilvistä...

Sitten tokojuttuja. Käytiin jonkun aikaa sitten treenailemassa ihan uudessa seurassa, kun Mirkku lähti meidän seuraksi Hakametsään miettimään Dellan kehäongelmia. Sain Mirkun vahvistuksen omiin ajatuksiini etäpalkasta ja myös lisää vinkkejä siihen. Lisäksi aloitettiin tekemään ruutua uudella tavalla, jos paikka selkeytyisi Dellalle sitä kautta parhaiten. Puolet treeniajasta saatiin käytettyä ihan muuhun kuin itse treenaamiseen, mutta saipa ainakin jakaa tuntoja tuosta kitisevästä pikkupumista. Hyvät treenit kuitenkin kaiken kaikkiaan, näitä lisää!

Heinäkuun jälkeen ei olla kauheasti treenailtu tokoa, mutta treenien laatu on kyllä korvannut määrän. Etäpalkka edistyy kivasti ja ollaan saatu tehtyä tosi paljon treenejä ihanteellisessa vireessä. Tällöin Della on pysynyt hiljaa mm. merkinkierrossa ja ohjatussa. Ohjatun kanssa ongelmana on edelleen haukahtaminen kapuloille lähtiessa, mutta sitä ollaan saatu purettua hyvin namien avulla. Lisäksi pelkkien suullisten käskyjen antaminen on välillä toiminut, sillä silloin Dellan on keskityttävä niin tarkkaan, ettei se nosta käskytyksestä kierroksia. Della kuitenkin oppii tällä tavalla nopeasti tarkaksi ja pian ääntä alkaa taas tulla. Treenejä jatketaan...

Kuvituskuvaksi Della kasteen keskellä, kuva napattu joltain treenireissulta Annikan kanssa

Tässä oli nyt pieni yhteenveto viime aikaisiin juttuihin! Instan puolella sitten treeneistä tarkemmin videoiden kera, joten käykää katsomassa jos täältä lisää! Vaikka blogi on nyt vähän taas hiljentynyt, niin ajattelin kuitenkin pitää sen vielä elossa instan ohella. Tykkään kuitenkin välillä availla joitain juttuja pidemmin, niin ne onnistuu paremmin tänne blogin puolelle. :)

Mä menen läpi pimeyden vaik meri heiluttaa mua

Sitten puolestaan tokotreenipostaus! Käytiin ahkerasti ennen koetta treenaamassa, mutta tälle viikolla tuli nyt vain kahdet treenit, tosin tässä tapauksessa laatu korvaa määrän! Aloitetaan vaikka meidän etäpalkkaprojektista, joka päästiin aloittelemaan jo ennen viime sunnuntain koetta.

Taas hallilla... :D

Oon siis uhrannut nyt tosi monta ajatusta Dellan siirtymäongelmaan. Kokeissa se vain paineistuu palkattomuudesta, joka ilmenee äänenä. Sosiaalinen palkka ei toimi ollenkaan - kehut ei tunnu menevän perille ja koskettaminen inhottaa. Niinpä päätin, että selvä sitten, jos sosiaalinen palkka ei toimi. Silloin Dellan on vain opittava, että myöskään kehässä sitä palkkaa ei tule, joten kierroksia on turha ruveta nostamaan jokaisen liikkeen jälkeen. Tästä lähti ajatus etäpalkkaan. Jos palkka siirtyisi multa sinne kehän reunalle, niin silloin Della ei myöskään osaisi vaatia sitä multa äänellä.

Aloitettiin treenaaminen sitten niin, että etäpalkka oli ihan lähellä ja palkkasin Dellan sinne välillä kesken liikkeen ja välillä siirtymästä. Pikku hiljaa Della oppi ampaisemaan suoraan palkalle, kun sai palkkasanan. Samalla alettiin tekemään pidempiä liikesarjoja. Samalla huomasin, että Dellan peruasentoon nousemisessa ja lähdössä tapahtuneet äänet katosivat. Näin jälkeenpäin ajateltuna myös Dellan vire oli silloin jo ihanteellinen ja koira oli väsynyt kuumuudesta, joten hiljaisuus saattoi johtua myös muista tekijöistä - tai kaikista yhdistettynä. Joka tapauksessa edistystä alkoi näkyä ja aloin olemaan varma tämän projektin onnistumisesta. Della jaksoi tehdä jo muutamaa liikettä vaille avoimen kokonaan äännellen vain hieman siirtymissä (ei tehty ruutua ja merkinkiertoa). Eli toisin sanoen, kun virettä nostavia liikkeitä ei ollut, etäpalkka toimi todella hyvin.

Käytiin sitten hallilla tekemässä kiertoa ja ruutu etäpalkalla. Ääntä tuli lähdöissä, mutta etäpalkka toimi kivasti. Seuraavaksi sitten oli aika yhdistellä palapelin palaset, eli vuorossa oli kokonainen avo etäpalkalla. Etäpalkka jätettiin kehän ulkopuolelle ja muutaman kerran päästin Dellan kehästä palkalle ennen koetreeniä. 

Koetreeni ei oikein onnistunut. Ääntä tuli ihan liikaa, mm. seuruussa ja perusasentoihin noustessa. Della nosti kierrokset ihan tappiin jo ruudun ja merkinkiertojen bongauskäskyistä, eli jo silloin alkoi ääntely. Merkinkierto varsinkin oli äänekäs, ruutu vähän parempi. Noudossa myös ääniä. Siirtymissä Della oli hyvin mukana, mutta kitisi. En sitten tiedä johtuiko ääntely hallista (nostattaa virettä) vai epäonnistuneesta etäpalkasta. Della kyllä tuntui tietävän etäpalkan odottavan sitä, koska juoksi sitten sinne täysillä, kun vapautin sen. Kokeessa puolestaan Della ei muistanut yhtään etäpalkkaa, kun vapautin sen sille kehän jälkeen. Eli koetilanteessa etäpalkka ei vielä toiminut, johtuen ehkä suorituksen pituudesta. Luvassa siis lisää kestoa etäpalkalle!

Kaikkensa antanut ja onnellinen pumi ♥

Dellalle on muodostunut kaukoista ongelma. Viime kokeessa se ei noussut toiseen istumiseen eikä mennyt maahan ekalla käskyllä. Samaa se on tehnyt nyt myös treeneissä, eli kahden ekan vaihdon jälkeen se ei suorita vaihtoja ekalla käskyllä. Kaukot on nyt siis tehotreenissä, että saataisiin ne taas toimimaan. Mukaan ollaan otettu jo seisomistakin, tosin vain m-s, i-s ja s-i, koska s-m-vaihto ei vielä kestä yhtään etäisyyttä tai muuten Della tulee eteenpäin. Välillä Della ei myöskään malta mennä kunnolla s-i-vaihdossa taaksepäin, mutta korjaa kyllä heti seuraavalla toistolla. Seisomisen mukaan ottamisella saadaan vähän kaukopakkaa sekoitettua ja Dellasta on selvästi mielekkäämpää tehdä kaukoja, kun se ei etukäteen tiedä seuraavaa vaihtoa. Della ei ole kertaakaan jättänyt istumista tai maahanmenoa tekemättä ekalla käskyllä, jos ollaan otettu myös seisomista.

Myös Dellan vahvimmassa liikkeessä, noudossa, on ilmennyt ongelmia. Jostain tuntemattomasta syystä Della pitää aina pienen äänen, kun tarttuu kapulaan. Sen lisäksi ääntä tulee helposti myös perusasentoon tullessa. Kapulaantarttumisääni vaikuttaa olevan aika hankala ongelma, koska ollaan kokeiltu jo namia kapulan edessä ja pysäyttämistä ennen kapulaa, mutta kumpikaan ei toimi. Seuraavaksi varmaan kokeillaan iskunoutojen avulla, jos kiire saisi Dellan tarttumaan kapulaan nopeammin ilman ääntä.

Maanantaina käytiin tekemässä hallilla puomin ohella myös vähän voivoijuttuja. Metallinouto alkaa näyttämään jo ihan kivalta! Kapulaan tarttuminen ei ole ongelma ja ääniäkin on tullut ylipäätänsä todella vähän. Välillä Della meinaa vielä ohittaa esteen takaisin tullessaan, varsinkin jos heitän kapulan vinoon ja esteessä on neljä lautaa. Mitä vähemmän hypyssä on lautoja, sen paremmin Della hyppää sen kapula suussaan. Kapula suussa hyppääminenhän on selvästi raskaampaa koiralle, koska silloin se ei saa apuja hyppäämiseen etuosasta niin paljon (näin muistelisin kuulleeni yhdellä luennolla). Lisää siis hyppyjä kapula suussa, jotta voima ja tekniikka paranee.

Harjoiteltiin myös seuruuseen lähtöä makaamisesta, istumisesta ja seisomisesta. Vähän nihkeästi Della lähti mukaan, jos otin vähänkin sivuetäisyyttä (voittajan ruutua varten). Vauhtia alkoi kuitenkin tulla lisää, kun heti "seuraa"-käskyn jälkeen palkkasin Dellan mun luota lelulla. Silloin kuin seuraamaan piti tulla viereltä ongelmaa ei ollut. Tehtiin jopa yksi kokonainen zeta ja Della toimi kuin unelma! Kaikki asennot nopeita ja varmoja, sekä seuruuseen lähdöt olivat hyviä ja hiljaisia. Tästä taitaakin tulla meidän bravuuriliike?

Tehtiin myös muutama lyhyt koetreeni ja koska Della tuntui olevan tosi hyvässä vireessä, kokeilin siirtymiin vähän uudenlaista taktiikkaa. Kehuin Dellaa rauhallisesti, josta vapautin sen kävelemällä itse Dellasta poispäin. Della oli tosi avoin ja hypähti jopa muutaman kerran, ihan kuin se olisi ottanut kehut vastaan. Välillä tuli vähän ääntä, mutta se oli enemmänkin ihmettelyääntä, eikä "missä palkka"-ääntä. Olin tosi yllättynyt, miten Della reagoi, joten eiköhän tälläinen siirtymätaktiikka mene suurempaan tarkasteluun ja kokeiluun. Tähän tietenkin liitetään sitten etäpalkka, jos taktiikka ottaa toimiakseen.

Maanantaian tehtiin myös kapulan nappaamista vauhdista (esim. evl:n kiertonoutohässäkässä)!
Vähän vielä epävarmasti neiti nappaa kapulan, mutt eiköhän toistojen myötä myös varmuus ja vauhti kasva!

Voittajajuttuja jatkettiin myös perjantaina, kun lähdettiin Nalkalan puistoon treenaamaan Iitun ja Sakun kanssa. Päästiin tekemään tunnaria (pitkästä aikaa!) liikkuroituna. Välimatka palikoille tosin oli vain 3-4m ja palikoita oli 8(?). Tehtiin viisi tunnaria, joista jokaisella Della toi oman! Ekalla toistolla Della meni palikoille vähän turhan innokkaasti ja palikoita lenteli, mutta muilla toistoilla neiti oli ihan nätisti. Mulla on ollut paha tapa käyttää aina tiettyä palikkaa "omana", joten kun vikalle toistolle otettiin uusi "oma" palikka, niin Dellalla meni tosi kauan haistellessa. Olin kuitenkin ihan tosi ylpeä neidistä, kun jaksoi haistella ahkerasti, vaikka välillä näytti, että Della hermostui ja oli jo nappaamassa väärän. Lopulta kuitenkin oma löytyi, joten jatkossa treenataan vain kerran samalla "omalla" palikalla...

Siellä ne istuu :D

Koiraseura hyödynnettiin myös tekemällä paikkis, eikä nyt tietenkään ollut mitään ongelmia. Tehtiin myös vuorotellen maahanmenoja ja istumisia, joita ollaan viimeksi treenattu tokonuorten leireillä. Vähän aikaa Dellalla menikin, että muisti olla reagoimatta Iitun käskyihin. Tämän jälkeen Della tapitti mua hievahtamatta omaan käskyynsä asti. Pätevä otus.
Ruutuun Della sai juosta muutaman kerran niin, että Iitu oli käynyt rakentamassa sen ja viemässä sinne namitarketin. Della bongasi ruudun taas tosi kivasti ja meni hyvällä vauhdilla ruutuun asti. Maahanmenoon Dee tarvi toisen käskyn, mutta muuten hieno ruutu kokonaisuudessaan. Välillä Della on tehnyt treeneissä tota, että ei suostu menemään maahan ekalla käskyllä. Tiedä sitten mistä sekin johtu...

Perjantain ehdottomasti vaikein treeni oli merkinkierto kapula ja palikka häiriöillä. Iitu oli siis laittanut kapuloita ja palikoita suoraan matkan varrelle, joten Della ei tiennyt niistäkään ennen liikettä. Ensin Della tarjosi kapuloiden tuontia ja lopulta kiersi niitä. Kieltämättä aloitettiin treeni ihan liian hankalasti pitkältä etäisyydeltä kartioon, jolloin Della ehti tehdä monta epäonnistumista heti alkuun. Della alkoi vähän turhautua, joten otettiin sitten toistoja todella läheltä ja super lelupalkalla. Pian saatiin etäisyyttä kasvatettua noin 20 metriin, mutta sitten Della ei enää uskaltanut irrota kartiolle asti, vaan jäi kiertämään etummaisia kapuloita. Kävin sitten näyttämässä vielä kartiota, jolloin saatiin onnistunut suoritus. Lopulta saatiin jopa 25m etäisyydellä onnistunut toisto, joten siihen oli enemmän kuin hyvä lopettaa!

Siinä olikin sitten pikakatsaus meidän viimeisimpiin tokojuttuihin, onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea koko postauksen... Huomenna jatketaan heti aamusta tokon parissa, kun lähdetään Hakametsään tokoileen ihan uudessa seurassa!

Ku tuuli on tarttunu sateenvarjoon oon heittäny sen helvettiin

Kirjoittelin kisapostauksen yhteydessä meidän kontaktiongelmasta. Ostin meille hallille omatoimitreenioikeuden heinäkuuksi, joten päästään nyt urakalla tahkomaan kontakteja nopeimmiksi. Viime viikon maanantaina lähdettiin Jaanan ja Irman kanssa sitten katsomaan, miltä ne kontaktit näyttävät ja mitä niille pitäisi tehdä. Kokeiltiin muutaman kerran puomia, jolloin Della jäi liian ylös, eli sen etutassut eivät tulleet maahan asti. Dellalla ei siis ole selvää paikkaa puomin kontaktilla, jonka vuoksi se saattaa hidastaa. Tässä konkreettisesti, mitä kaikkea kokeiltiin ja mihin päästiin.

Alkutilanne näyttää videolla vähän turhan hyvältä (nopealta), vrt. mitä se on esim. kisoissa. Tehtiin sitten kontaktin paikkaa nami- ja lelupalkalla, ilman mun liikettä ja liikkeellä. Tarkoitus oli, että Della tulisi reippaasti 2on2off-asentoon ilman hidastuksia. Varsinkin, kun mulla oli lelu kädessä ja juoksin Dellan ohi, se tuli varsin ripeästi! Kuitenkin, jos otettiin puomi kokonaisena heitsaten, Dellalla tuli vähän paineita, eikä se mennyt suoraan kontaktille. Videolta muuten voi huomata, että Dellan oma versio 2on2off-asennosta on 3on1off, ihana :D

Sitten A:n vuoro, joka on selvästi ongelmallisempi. Videolta taas esimerkkiä.

Ei oikein löydetty muuta tarkempaa ongelmaa, kuin että Della ei osaa mennä harjannetta hyvin ja se alkaa hidastamaan heti alastulolla. Kokeiltiin pumppereita, mutta Della silti meni huonosti harjanteen, eikä pompannut pumppereiden yli. Pitää siis vielä yrittää keksiä jotain, että saisin Dellan ensinäkin hyppäämään harjanteen yli ja menemään vielä laukalla kontaktille asti.

Puomin kanssa tultiin siihen tulokseen, että palataan ihan laatikkotreeniin, jotta saataisiin Dellalle ajatus, että kontaktille asti voi laukata. Laatikon kanssa treenit sujuivat kivasti, joten tänään käytiin hallilla tekemässä pelkkää puomin alastuloa erillisenä. Treenit sujui odotettua paremmin ja Dellahan uskalsi laukata ihan kontaktipinnalle asti! 

Näitä treenejä jatketaan vielä muutaman kerran, ja sen jälkeen olisi tarkoitus alkaa nostaa alastuloa esim. pöydän päälle ja vaatia edelleen laukkaa. Innolla odotan, mikä tän projektin lopputulos on! A:n kanssa tosin en vieläkään tiedä mitä tehdä, mutta toivon, että sekin lähtisi nopeutumaan, jos puomin alastulokin.

Sulje kaikki aistit niin tää helpottuu

Sunnuntaina lähdettiin sitten ajoissa kohti TamSKin hallia, jossa tokokoe järjestettiin. Sain Dellan hyvin valmisteltua molempiin kehiin, joten ainakin se onnistui tällä kertaa. Paikkis oli ennen yksilökehiä ja meidän suoritusvuoro oli viimeisenä, joka on meille ehkä mieluisin vuoro.

Paikkiskehään lähdettiin hyvin mielin. Riviin kulkiessa Della ei oikein pysynyt "mukana"-käskyllä kontaktista, koska tuomari Harri Laisi oli suorittanut juoksutarkastuksen kehään mentäessä ja Della oli vähän järkyttynyt miestuomarin kopeloidessa sitä. Rivissä sain siihen kuitenkin hyvin kontaktin, vaikka asentoa korjatessa Della kitisikin vähän. Jätettyäni Dellan riviin kuulin heti kitinää ja kun käänsin päätä niin Della makasi maassa. Della ei ole koskaan tehnyt niin treeneissä eikä kokeissa. Tuli heti mieleen tilanne viime kokeesta, kun jätin Della luoksarissa maahan, koska silloinkin se kitisi lähtiessäni sen viereltä. Viime kokeen huono fiilis palasi samantien mieleen ja olin todella pettynyt, koska paikkiksen nollaaminen käytännössä tarkoitti ykköstuloksen menettämistä.

Yritin parhaani unohtaa paikkiskehän tapahtumat heti kehän jälkeen, jotta pystyisin keskittymään vielä yksilökehään. Katsoin muutaman koirakon suorituksen, että näkisin mm. seuruukaavion ja liikkeiden lähtöpaikat, jonka jälkeen lähdin valmistelemaan Dellaa. Mentiin tekemään vähän seuruuta ja jääviä etäpalkalla niin, että sain Dellan myös hieman väsymään. Ehkä vähän liian aikasin menin juottamaan Dellan, koska se ehti sen jälkeen hieman jo nostaa virettään kehään. Tehtiin kehän vieressä vielä muutamat etäpalkat namikipolle, ja siitä sitten suoraan kehään hyvällä fiiliksellä.

Seuruusta maahan: 10 - Ei mitään moitittavaa, paitsi tietenkin ääni lopussa. Seuruu oli hieno!

Ruutu: 8 - Bongaus taas tosi hyvä! Vähän jo Dellalla vire nousi, kun tajusi, että nyt tehdään ruutu. Muutamat haukahdukset siis lähtiessä, mutta vauhti oli tosi kiva! Ennen ruutua tiputti kuitenkin raville ja jäi vähän liian eteen. Maahanmenossa pieni ääni. Perusasentoon Della ei suostunut millään nousta, koska oon tietenkin viime aikoina torunut sitä äänekkäistä istumisista... lopulta neljännellä käskyllä Della nousi, mutta tuomari kuuli käskyistä vain kaksi, kiitos Dellan kitinän. :D

Luoksetulo: 7,5 - Meni vasta tokalla käskyllä maahan äänien saattelenema. Onneksi kuitenkin jäi hiljaa maahan, eikä alkanut kitisemään niin kuin viime kokeessa. Lähti tulemaan hyvällä vauhdilla, mutta äänteli myös. Taas vauhti tippui raville hyvissä ajoin ja samalla Della aloitti taas ääntelyn. Tosi huono suoritus Dellalta, ehkä viime kokeen kaaos-luoksari oli jäänyt mieleen ja edeltävänä liikkeenä vireen kattoon nostava ruutu osasyyllisinä.

Seuruu: 9 - Ehdottomasti kokeen parhain liike Dellalta. Ääniä tuli vain ekassa istumisessa ja siitä lähdössä, juoksusta hidastaessa ja tietenkin peruutuksesta. Peruutus muutenkin oli aika hirveä. Muuten tosi kivannäköinen seuruu hyvällä kontaktilla.

Estehyppy: 8,5 - Ääntä käskystä, laskeutumisessa ja perusasentoon tulossa. Muutenkin vähän löysä suoritus.

Nouto: 8,5 - Huoh, meidän koenoutoihin on näemmä tulleet myös äänet mukaan. Ääni lähdössä, tarttuessa kapulaan (tätä on muuten hankala lähteä kitkemään pois) ja perusasentoon tullessa. Muuten hyvä nouto.

Seuruusta seisominen: 9 - Huono suoritus. Della tuli muutaman askeleen käskyn jälkeen ja haisteli maata??? Lisäksi liikkui, kun menin sen taakse, sekä ääniä tuli lähdössä ja istuessa.

Kaukot: 8,5 - Nääkin huonot. Haisteli jo perusasennossa ja jatkoi haistelua maassa. Ei noussut ekalla toisessa istumisessa, eikä mennyt kunnolla viimeisellä vaihdolla maahan. Ja ääni vielä perusasennossa.

Merkinkierto: 7 - Tosi ruma. Della oli jo ihan paineissa ja keräsi kierrokset jo siitä, kun annoin bongauskäskyn. Lähti vasta toisella käskyllä haukkuen, jatkoi haukkumista kierrossa ja kun tuli perusasentoon. Huoh.

Kokonaisvaikutus: 8 - Tuomari kehui lähes jokaista liikettä ja piti Dellan terävyydestä. Ysin yhteistyöstä antoi ääntelyn vuoksi kasin. 

Yhteensä 242,5p, AVO2

Jos siis paikkis olisi onnistunut, oltaisiin saatu viimeinen ykköstulos. Harmitti kyllä todella paljon kokeen jälkeen, eikä vaan paikkiksen takia, vaan myös, koska tunsin ettei Dellalla ollut kivaa kehässä. Kehän aikana sen ahdistus vain paheni ja lopussa se näkyikin haisteluna ja normaalia pahempana ääntelynä. Uskon, että viime kokeen tapahtumat vaikuttivat tähän paljon, koska aikaisemmin se ei ole ollut hermostunut kehässä. Della kun on herkkä koira ja kaikki tälläiset ikävät kokemukset vaikuttaa siihen. Viime kokeessa se tunsi mun ahdistuneisuuden ja tyytymättömyyden kehässä, kun se ei itse pystynyt suorittamaan haluamallani tasolla. Sille jäi kokeesta hermostunut fiilis, joka sitten tarttua tähänkin kokeeseen. Jotenkin pitäisi siis saada Dellalle taas hyvä itseluottamus kokeisiin niin, että se pystyisi olemaan rento oma itsensä.

Siirtymiä ollaan treenattu paljon ja se kyllä näkyi! Suurin osa todella kivoja, kun Della pysyi hyvin kontaktissa. Lähdöissä ei ollut niin paljon ääntelyä kuin yleensä, joka oli myös hyvä. Jotain kehitystä on siis tapahtunut!

Rento fiilis vielä ennen kehiä!

Todennäköisesti edessä on nyt koetauko, jotta saisin Dellalle taas paremman fiiliksen ihan vaan koetreeneissä. En halua viedä sitä kokeisiin, jos sitä vaan ahdistaa ja hermostuttaa kehässä. Vähän oon miettinyt, että katseltaisiin kokeita vasta sitten, kun meidän voittajan liikkeet on kasassa. Sitten ainakin saataisiin taas kokeisiin tuntuma, eikä tulisi pitkiä koetaukoja. Mutta katsotaan nyt, miten treenit lähtee kulkemaan.

Ei tänne joka päivä synny uusii Laineita

Vähän kisakuulumisia pitkästä aikaa. Ollaan käyty niin agikisoissa kuin tokokokeessakin, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Aloitetaan agista.

Juhannusviikolla lähdettiin Annikan kanssa TamSKin iltakisoihin niin, että molemmat pääsi juoksemaan illan maksimin eli kolme rataa. Nomi ja Annika kiisi hienoja ratoja ja yhdeltä irtosi jopa nollavoitto luvan kera!

Meidän urakka alkoi vasta ykkösluokan vikan radan kanssa samaan aikaan. Rata oli kivanoloinen, vaikka kepit pelotti toodella paljon. Treeneissä ne ei oo onnistunut pitkään aikaan ekalla yrityksellä, joten vähän pessimistisenä lähdin radalle. Keppien lisäksi putken takaaleikkaus pelotti hieman, koska Della ei oikein irtoa eteenpäin ja näin saattaa jäädä pyörimään putken suulle. Pelon aiheet oli kuitenkin täysin turhat, nimittäin Della teki hienon nollan! Lähdettiin medeistä ekana, joten siinä oli vielä koko luokka aika jännittää meidän sijoitusta. Lopulta neljä koiraa sai meitä paremman ajan, joten yhden sijan päähän jäi meidän eka luva kakkosista. Hyvä fiilis jäi kuitenkin!

Seuraavana vuorossa sitten hypäri. Muuten aika simppeli, paitsi pitkä suora huolestutti juurikin Dellan irtoamattomuuden vuoksi. Onnistuin sitten sössimään heti alun, kun en malttanut valssin kanssa. Toinen ja viimeinen virhe tuli vikalta hypyltä, kun Della jostakin mystisestä syystä ohitti sen. Kepit kuitenkin onnistui toistamiseen, vaikka kulmakin oli hankala!! Tulokseksi siis 10.

Viimeiselle agiradalle lähdettiin jo hyvin väsyneissä tunnelmissa, kun kello oli jo yli kymmenen. Rata oli myös kiva, paitsi puomi-putki-erottelu hieman pelotti, kun ei olla sitä kauheasti tehty. Päätin sitten ottaa Dellan todella tiukasti hypyn jälkeen ja viime hetkellä sain sen työnnettyä puomille. Kepit onnistui jälleen (?!), joten nollana päästiin maaliin! Sitten oli taas aika jännittää muiden suorituksia. Monet ohjaajat luottivat koiraansa vähän liikaa putki-puomi-erottelussa, joten koiria sujahti puomin sijasta putkeen yksi toisensa jälkeen. Lopulta radalta suoriutui puhtaasti vain kolme koirakkoa, joten meille napsahti eka luva kakkosista ja vielä voiton kera! Oli kyllä niin hyvä fiilis! :) Alla video radoista.

Dellan etenemät radoilla oli 3,5m/s luokkaa, joten jos jatkossa meinaa pärjätä, on saatava aikaa vielä supistettua pois. Ensimmäisenä pitäisi keksiä kontakteille jotain, kun ne on todella hitaat. Sitten vielä jos itsekin juoksisin radalla kunnolla niin Dellakin tulisi nopeammin perässä. Treeniä treeniä!

29.6. lähdettiin sitten kokeilemaan sitä viimeistä avo1-tulosta. Ollaan nyt jonkun aikaa tehty ihan uudenlaisia treenejä, mutta niistä kerron sitten enemmän toisessa postauksessa. Tekniikka on kuitenkin toiminut todella hyvin ja lähdin hyvillä mielin kokeeseen.

Koepaikkana oli ekaa kertaa ylökkin kenttä, joten eksyttiin tietenkin matkalla sinne. Ei meinattu millään löytää koepaikalle ja kun viimein löydettiin, oltiin todella myöhässä. Järjestäjät päättivät aloittaa avoimen heti alokkaan palkintojenjaon jälkeen, joten en ehtinyt valmistella Dellaa kehään kuin pikaisilla pallon heitoilla ja muutamalla jäävällä. Ja eihän siinä sitten hyvin käynyt, video puhukoot puolestaan (just ja just kehtaan edes julkaista sitä...)

Sitten selitykset mistä mun mielestä meidän kauhein koesuoritus koostui.

Seuruu: 7,5 - Alku ihan ok, mutta sitten kontakti tippui kokonaan ja peruutukseen asti seuruu oli ihan järkyttävää. Jonkun verran paikka piti, paitsi lopussa. Peruutus oli ehkä hienoin, mitä Della on tehnyt kokeessa. Tietenkin inasen ääntä, mutta ei haukahtamista. Loppuseuruu oli jopa ihan ok.

Nouto: 9 - Tää oli hyvä! Laukalla pysyi loppuun asti ja pieni ääni vain lähdössä ja loppupa:ssa.

Kaukot: 8 - Ihan hyvät, vähän ehkä jäi istumiset vajaaksi. Ruma ääni alussa ja lopussa.

Luoksari: 0 - Alkoi jo todella oudosti, kun Della kitisi maatessaan. Lähti tulemaan hyvin ja tulikin mun kohdalle hyvin, mutta sitten jotenkin Della lähti väärään suuntaan, eikä suostunut millään tulemaan vierelle. En tiedä miksi, ehkä nopeasti tullut koetilanne hämmensi sitä vaan niin paljon? Tuomari nollasi liikkeen haukkumisen takia.

Liikkeestä seisominen: 9 - Tää oli muuten hyvä, paitsi loppuhaukku...

Merkinkierto: 0 - Lähti taas hyvin, tosin haukkuen. Haukkuminen kuitenkin jatkui kokoajan, eikä Della taaskaan suostunut tulemaan perusasentoon. Della tietää, ettei se saa haukkua kierrossa ja se tekee lähes samalla tavalla treeneissä, jos lähtee haukkuen ja huomautan sitä. Tän liikkeen jälkeen tuomari sanoi, että jos haukkuminen jatkuu, niin passittaa meidät ulos kehästä. Tajusin tilanteen itsekin ja melkeinpä odotinkin noita tuomarin sanoja. Kuitenkin selkäpiitä karmaisi tuomarin sanat. Kielsin sitten siirtymässä Dellaa ihan kunnolla, kun se rupesi haukkumaan, ja oon jollain tavalla ylpeä itsestäni, että pystyin tehdä niin myös kokeessa. Della tietää, ettei se saa haukkua, joten se ei myöskään saa oppia, että koetilanteessa saa haukkua vapaasti.

Ruutu: 7,5 - Bongasi ruudun kivasti! Della meni ruutuun tosi hyvällä vauhdilla ja meni juuri oikeaan kohtaan eli viimeviikkojen treenit tuottaa tulosta! Oon tästä liikkeestä tosi onnellinen, vaikka ääntä tulikin joka välissä liikaa.

Seuraamisesta istuminen: 0 - Viime treeneissä Della on tarjonnut istumisen sijaan seisomista todella paljon, joten en yhtään yllättynyt, kun se nytkin jäi seisomaan. Tietenkin kehän jälkeen se teki istumista 100% toistoista.

Hyppy: 7,5 - Mun mielestä tää oli ihan hyvä suoritus ja ihmettelen, miten tuomari antoi noin vähän pisteitä, vrt. ruudun ääntely, josta saatiin myös 7,5p. Tuntui vähän, että tuomari oli jo niin kyllästynyt ääntelyyn, ettei pystynyt enää käsitellä Dellan liikkeitä erinäisinä osina.

Paikkis: 10 - Perusdella, ei ongelmia.

Kokonaisvaikutus: 0 - En tarkalleen muista, mitä tuomari tästä sanoi, mutta ääntelyn takia todennäkösesti nolla. Tuomari ihmetteli miten Della pysyi edes paikkiksessa hiljaa, joten tuomarilla ei vissiin ole kauheasti kokemista ylivireisistä koirista...

Yhteensä 184,5p, AVO-, sij. 2/3

Yksilökehän jälkeen olin ihan rikki ja tuntui todella pahalta sekä Dellalle epäreilulta, että vein sen kehään ilman kunnon valmisteluja. Tuomarin varoittaessa Dellan ääntelystä mietin samalla itse, että pitäisikö keskeyttää koe. Siinä vaiheessa ykköstulos oli jo lipunut käsistä, mutta halusin kuitenkin jatkaa, koska tiesin Dellan parantavan ja halusin taistella kokeen loppuun. Jos olisin lopettanut meidän kokeen siihen huonoon fiilikseen, niin seuraava koe olisi vielä vaikeampi ja kynnys mennä kokeisiin uudestaan olisi kasvanut.

Huonojen valmistelujen lisäksi kuumuus oli selvästi hankaloittava tekijä. Uskoisin, että lämpötilasta johtuen mm. Dellan seuruu näytti niin kauhealta sekä kaukot oli tosi tahmeat. Oon kuitenkin ylpee Dellasta, että se suoritti jokaisen liikkeen, eikä passivoitunut kokonaan. Lopussa se tuntui jopa petraavan.

Siirtymät oli ajoittain tosi kivat, kun Della tuli kontaktissa mukana. Ääntä tuli vielä varsinkin lähdöissä ja käännöksissä ennen liikkeen alkua. Tän treenaamista jatketaan vielä kovasti ja pysyn optimistisena, että saadaan vielä aikaan hyviä ja hiljaisia siirtymiä. 

Vaikka kokeen jälkeen oli ihan kauhea fiilis niin nyt osaan jo katsoa kokeen hyviäkin puolia. Dellan peruuttaminen ja ruutu oli parempia mitä muissa kokeissa, sekä siirtymissä oli tosi hyviä kohtia. Nyt ainakin tiedän mitä tapahtuu, jos en valmistele Dellaa kunnolla. Jatkossa siis lähdetään ajoissa koepaikalle, varsinkin jos paikka ei ole ennestään tuttu. 

Kuin ihmeen kaupalla sain meille koepaikan jo sunnuntaille oman seuran kokeesta, vaikka ilmo aika olikin loppunut jo aikoja sitten. Lähdetään nyt hakemaan hyvää koefiilistä ja ehjää, Dellan taitotason mukaista suoritusta. Niin ja tietenkin sitä viimeistä ykköstulosta!

En aio käyttää kenkii ennen elokuuta

Viikonloppu vietettiin varsin koiramaisissa tunnelmissa. Lauantaina oli niin kiva ilma, että päätettiin korkata mökkikausi. Mökille tuli myös kummitätini kuuro parsonipentu Surku. Pumit ei yhtään tykkää yli-innokkaasta ärrierilapsesta, joten Surku viettikin päivän narussa. Kameran sain kerrankin napattua mukaan, joten tässä kuvia!

Hempu on oppinut kulkemaan serkkuni perässä jos (ja kun) tältä tippuu ruokaa maahan niin Hempu pääsee aina heti apajille :D

Surku osasi kyllä olla välillä tosi rasittava pumien mielestä, kun se saattoi hyppiä ja haukkua nenän edessä vaikka kuinka kauan. Hempu oli ihmeellisen kärsiväinen pennun kanssa ja yleensä se oli vaan kiinnittämättä pentuun huomiota tai lähti itse pois. Dellaa taas kovasti ahdisti Surkun lähestymisyritykset, eikä se oikein osannut lähteä myöskään tilanteesta pois, vaan puolustautui murisemalla ja hampaita näyttämällä. Surku osaa olla todella päättävinen pieni herra, joten se ei usein ottanut Dellan signaaleja tosissaan, eikä se tietenkään osannut suhtautua murinaan, koska ei kuullut sitä. Niinpä päätettiin pitää Surku ja Della erossa toisistaan, ettei Dellalle inhottavia tilanteita tulisi.

Della piilossa Surkulta pöydän alla...

wanna be haukkuva hakukoira

Ihana söpö pieni kakara, mutta onneksi ei ole oma ♥

Sunnuntaina suuntasin sitten Annikan ja pumien kanssa kohti Tuuria. Annika oli ilmoittanut Nomin kehään ja itse lupasin tulla mukaan seuraksi/kantoavuksi/kuvaajaksi. Napos-pumien seurassa päivä hurahtikin mukavasti ja kuviakin tarttui jonkin verran mukaan. Itsekin pääsin kehään paras narttu- ja rop-kilpailuihin esittämään Mariell de Marque Lothus av Fylgia "Lilan". Lila meni narun päässä tosi kivasti ja näin ollen sain vastaanottaa myös rop-ruusukkeen.

Juno-pienikin on niin ihana ja rakastettava pakkaus, mutta onneksi tätäkään ei tarvitse jaksaa kotioloissa.:D

Napos Zsoldos "Nuka", josta leivottiin uusi valio!

Sert-narttu Napos Angyika "Jade"

Nomi eli virallisemmin Napos Zsuzsa oli Leila Kärkkään mielestä erittäin hyvä.

Päivän roppi, Mariell de Marque Lothus av Fylgia "Lila"

Virallinen rop-kuva, Lila ja Nuka. Tän kuvan eteen kolme ihmistä hyppi ja äänteli, että saatiin pumien korvat ylös. Sen vuoksi myös taustalla olevat ihmiset katsoo kameraan :D

Loppuun vielä kaunis Juno, josta on kasvanut jo minipumi!

Viikonloppu oli siis myös erityisen pentupainotteinen ja onhan se nyt ihana päästä palluttelemaan pikkuisia. Surku ja Nomi on kuitenkin tosi aktiivisia pieniä ja vaikka ne onkin söpöjä, en kyllä itse jaksaisi sitä penturumbaa ja jatkuvaa riekkumista. Toisaalta ajatus siitä, että pääsisi aloittamaan kaiken alusta houkuttelee, mutta onneksi pentujuttuja ei tarvitse tässä elämäntilanteessa sen enempää miettiä.

Mun maailma on tänään kyl iloinen juuri tällaisenaan

Eilen vietettiin Della nelivuotissyntymäpäiviä. Otin paljon kuvia Dellasta, joten tällä kertaa postaukseen tulee jopa tuoreita kuvia!

Heti aamusta (eli siinä kymmenen jälkeen...) lähdettiin vähän juoksemaan. Tarkoitus oli lähteä jo aikaisin aamulla, ettei ilma ehtisi lämmetä liikaa. Kymmeneltä asteita oli kuitenkin jo hieman liian paljon, joten juostiin sitten vaan läheiselle rannalle, jossa Della pääsi viilentämään itseään. Neiti juoksi kepin perässä innoissaan vedessä ja lopulta uskaltautui jopa uimaan! Dellahan ei siis ole ikinä ennen suostunut uimaan vapaaehtoisesti, mutta nyt se lopulta kauhean painostuksen ja kehumisen jälkeen uskalsi uida puoli metriä keppiä hakemaan. Ehkäpä sekin vielä joskus oppii nauttimaan uimisesta!

Päivällä lähdettiin vähäksi aikaa metsään käppäilemään. Ilma oli kuitenkin vielä aamua lämpimämpi, joten Dee tyytyi rauhallisempaan menoon. Mukavasti Della jaksoi myös poseerata, vaikka molempien korvien ylhäällä pitäminen yhtä aikaa tuntuu olevan mahdotonta. Kuvat puhukoon puolestaan...

Kaunista Della

Illalla suunnattiin vielä Annikan ja Nomin kanssa hallille aksailemaan. Tehtiin keppejä, poispäinkääntöjä (?), takaaleikkauksia ja harjoiteltiin esteiden itsenäistä suorittamista. Kepit tuntuu olevan Dellalle (taas) todella hankalat, se meni jopa väärään ensimmäiseen väliin, kun tultiin kepeille suoraan. Myös semmoinen huomio tarttui treeneistä, että avointa kulmaa treenattaessa mun rintamasuunta on todella tärkeä, koska Della tykkää hakeutua helposti toiseen väliin.  Mun on vaan maltettava jäädä rintamasuunta kohti keppien aloitusta, evaikka se tuntuukin tosi tyhmältä vaan seisoa paikoillaan ja odottaa, että koira aloittaa pujottelun.

Jäin keppien jokaisella toistolla tarkoituksella jälkeen niin, että Dellan täytyi suorittaa kepit loppuun, vaikka en ollut sen vierellä/edessä vauhdittamassa sitä. Annika oli palkkaamassa Dellaa kepeiltä, joten hienosti Dee meni aina loppuun asti ihan ok vauhdilla. Myös muita erilaisia irtoamistreenejä pitäisi tehdä todella paljon ja varsinkin sitä, että joku muu palkkaa Dellan. Nyt tuntuu, että koska palkka tulee aina multa, Della ei haluakaan lähteä irtoamaan.

Poispäinkäännöstä kokeiltiin kepeiltä ja se onnistui tosi kivasti, vaikka alkuun hirvittikin ottaa koira vastaan kepeiltä. Takaaleikkausta tehtiin muutamalla hypyllä ja vaikka alkuun olinkin varma, että Della kääntyy väärään suuntaan tai ei hyppää ollenkaan, niin Dellahan teki takaaleikkauksen kuin vanha tekijä. Ei sitten sitäkään jääty enää hinkkaamaan, vaan siirryttiin yksinkertaisiin yhden esteen treeneihin. Vahvisteltiin itsenäistä takaakiertoa niin, että tein vaan niiston, kun Dee lähti kiertämään ja jatkoin matkaa. Niistokädessä oli pallo, jonka tiputin aina niiston yhteydessä. Kokoajan vain nopeutin omaa lähtemistäni esteeltä, vaikka Della pysyikin aika vahvasti mun liikkeessä kiinni. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia, näitäkin pitäisi treenata vaan aina kun muistaa!

Lämppä- ja jäähdyttelylenkillä päästettiin pumikaksikko metsään juoksemaan, mutta tälläkään kertaa leikki ei sujunut. Tytöt päätti aloittaa juoksut yhtä aikaa, joten molemmat oli ihan erilaisia juoksuhuuruissaan kuin normaalisti. Nyt Della olisi kovasti halunnut leikkiä, mutta Nomi oli sitä mieltä, että Della vaan ahdistelee häntä. Yleensähän siis Nomi juoksee ympäri metsää, eikä Della halua leikkiä tai edes juosta mukana. Nyt neidit sitten vaan rauhallisesti haisteli ja merkkaili koko lenkin ajan. Toi merkkailu on muuten kaikista ärsyttävintä juoksuissa (sen jälkeen ettei pääse kisoihin). Tuntuu, että hihnalenkeilläkin saa olla kokoajan repimässä Dellaa puskista, kun siellä on muka niiiin hyviä hajuja ja kaikkien pitäisi saada tietää, että juuri Dellalla on nyt juoksut. No, onneksi tätä juoksurumbaa ei tarvi kestää kun  10-15 kuukauden välein...

"Ei ainakaan olla täällä haistelemassa ja merkkaamassa samaa kohtaa kymmenettä kertaa"

Illalla mulla oli suhteellisen väsy pumityttö kuluttamassa sohvaa. Della nukkui tosi sikeästi ja piti jotain hentoa kuorsausääntäkin. Uskoisin, että senkin mielestä sillä oli ihan kiva synttäripäivä.

Tänään sitten päästään jälleen aksailemaan ja sunnuntaina on lähtö Tuuriin. Tällä kertaa en ilmoittanut Dellaa mukaan niihin karkeloihin tuomarin takia, mutta paikanpäälle oon menossa Annikan ja pumien kanssa. Sunnuntaina käydään myös treenaamassa yhdet agin korvaustreenit alta pois ja illalla haetaan Nella-seropi meille taas hoitoon. Toivottavasti Della pysyy yhtä leikkisällä tuulella siihen asti, niin Nellalle tulee mieluisa vierailu.