Alamäkiä

Kun viime postauksessa sain hehkuttaa, kuinka treenit ovat kulkeneet hyvin, niin nyt on sitten erilaisten fiilisten aika. Käytiin viime viikolla kolme kertaa treenaamassa, joista kahdelle kerralla meillä oli treeniseuraa! Maanantaina tehtiin omatoimisesti siirtymiä ja noutoa, torstaina käytiin Jaanan ja pumien kanssa tekemässä koetreenin ja ruutua Vuhuun-hallilla, sekä lauantaina lähdettiin tredun parkkiksille tekemään koetreenejä uuden tuttavuuden, Tiian ja Essi-kelpien(?) kanssa.

Torstain treeniseura! Tokoilun päätteksi lähdettiin metsään juoksuttamaan pumeja ja Della innostui jopa leikkimään Irman (oik.) kanssa!
Olin tästä todella iloinen, koska luulin Dellan koirasosiaalisuuden menneen jo siihen, ettei se halua/osaa enää leikkiä muiden kanssa. Oli kyllä
niin ihanaa seurata nuorison leikkejä! 

Maanantain noudot menivät tosi kivasti! Tehtiin muutama kokonainen liike ja lopuksi pelkkiä palatuksia. Ennen ja jälkeen liikettä kitisi hieman, mutta liikkeen aikana Dee pysyi kuitenkin hiljaa. Tehtiin noutoa myös leluhäiriöllä, eikä se Dellaa juurikaan hetkauttanut. Palautuksissa olin tarkkana otteen ja perusasennon paikan kanssa. Palautuksen aikana Dellan ote kapulasta tuntuu olevan aika löysä, mutta kun tartun siihen, se tietää, että siltä vaaditaan hyvää otetta ja näin tekee sen. Irrottaminen onnistuu hyvin.

Torstaina ruudut olivat tosi huonoja. Della ei jostain syystä malttanut ottaa kontaktia ollenkaan ruutuun ja ääntä tuli jok lähdössä. Ensin Jaana oli apparina ja palkkasin Dellan aina ruutuun, mutta koska ääntä tuli, kokeiltiin lelu ruudussa-toistoja. Näissäkin tuli kuitenkin ääntä, vaikka hetsasin kunnolla ennen lähetystä. Ei sitten jääty hinkkaamaan sitä sen enempää, tuli vaan paha mieli, kun juuri olin ajatellut, että ollaan päästy isoimmista ruutuongelmista eroon...

Koetreenit tuntuvat takkuavan ja paljon. Maanantaina saatiin ihan kivoja siirtymiä aikaan ja Della alkoi taas muistaa, että aina sitä nami-/lelupalkkaa ei tulekaan. Liikkuroiduissa koetreeneissä torstaina ja lauantaina siirtymät olivat kuitenkin ihan hirveitä. Tehtiin vain kahdesta kolmeen liikettä, ja panostin kunnolla siirtymiin. Della ei kuitenkaan reagoinut sosiaaliseen palkkaan kuin hämmentymällä ja sen seurauksena haukkumalla ja riehumalla, jolloin koko pakka tuntui hajoavan. Lauantaina tehtiin jopa kolme kertaa koetreeni, mutta siltikin neiti vaan hämmentyi siirtymissä, vaikka riehuminen vähentyikin. Treenatessa siirtymät kuitenkin onnistuivat ja saatiin nätin hiljaisia sosiaalisia palkkauksia.

Koetreeneissä liikkeet (kaukot, luoksari, eri jäävät, lyhyt seuruu) onnistuivat ihan hyvin, mutta ääntä tuli ihan liikaa. Hallissa kaukot olivat hiljaiset, mutta sitten istu-jäävän seuruussa ääntä tuli alussa ja Della keuli. Lauantain ulkotreeneissä ääntä tuli vähän joka paikassa ja se ärsytti todella paljon. Ääntä tuli jopa kaukoissa, vaikka luulin jo, että siitäkin ongelmasta oltaisiin päästy eroon... Dellalla tuntui olevan koko ajan liian korkea vire, ja niin ollen se vuoti pienimmissäkin rytmin muutoksissa ja käskettäessä. Treeneistä jäi kyllä todella huono fiilis, kun ei saatu kuin muutamia hyviä (hiljaisia) pätkiä.

Jaanan nappaama kännykkäräpsy paikkispumeista. Vasemmalta Aatos, Irma ja Della.
Paikkaistumisia tehtiin myös lauantaina Essi-kelpien vieressä, ja niissä ei tullut mitään ongelmia vastaan
(se tästä vielä puuttuisikin...)

Lauantaina tein huomion, että Della ei kiihtynyt lelupalkkauksesta läheskään niin paljon kuin aiemmin. Ehkä syynä voi olla myös uusi metrin pituinen solmittu narulelu, josta Della tykkää ihan hirmuisesti. Käytiin ostamassa kyseinen lelu meidän aksakouluttajalta, ja samalla ostettiin myös aktivointipeli (joka on vielä ainakin Dellalle turhan haastava :D). Tehtiin siis liikkeelle lähtöjä seuraten, sekä pysähdyksiä seuruussa. Namipalkalla Della tuntui vuotavan aina lähtiessä ja pysähdyttäessä, mutta kun kokeilin lelupalkkaa, neiti hiljeni sen jälkeen täysin! Tuntui jotenkin todella oudolta, koska oletin Dellan kiihtyvän vielä entisestään ja ääntelevän enemmän. Ehkä piippailu johtuikin siis namin odottamisesta? Ollaan tehty nyt treenejä todella paljon pääosin namipalkalla ja pidin sitä hyvänä vaihtoehtona juuri Dellan kiihtymisen vuoksi. Nyt kuitenkin lelu oli paljon parempi palkka ja sai Dellan olemaan vuotamatta. Hämmentävää...

Onneksi päästiin tiistaina myös aksailemaan. Rata tuntui olevan aika simppeli, mutta kuitenkaan täysin puhtaita suorituksia ei tainnut tulla ollenkaan. Erityisesti treenien lopussa rengas oli Dellan mielestä ihan ihme juttu, ja se yrittikin väistää sen aina kun en ohjannut sitä niin tarkoin sinne. Mikä lie aivopieru pumille tuli... Kepit ja kontaktit sujuivat kivasti ja Della tuntui olevan ihan kivasti hanskassa. Tässä parhaita pätkiä radasta:



Video on tosiaan kuvattu aivan viimeisiltä toistoilta, joten ohjaaja ja koira ovat jo hieman väsyneitä. :D Keppien tekniikka näyttää videolla jotenkin toispuoleiselta ja luulinkin Dellan olevan selästä jumissa, mutta kämppikseni, joka on käynyt koirahierojakurssin, mielestä selkä tuntuu ihan hyvältä, eikä löytänyt jumeja. Lihaksistaan Della sai kehua ja olen kyllä tyytyväinen, miten säännölliset juoksu(eli koiralle ravi)lenkit ja aksa ovat saaneet Dellan taas ihan hyvään kuntoon!

Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä taas treenaamaan pumiseurassa tokoa, ihan huippua! Tällä kertaa tulossa on hieman isompi porukka, odotan innolla!

Keppejä ja ruutua

Tiistaina meillä oli viikottaiset aksatreenit ja teemana oli tällä kertaa kepit. Olin tästä enemmän kuin iloinen, koska kepit ovat olleet ongelma kisoissa ja varsinkin viimeaikaisissa treeneissä Della on keksinyt uusia keppivirheitä, kuten vasta toiseen väliin meneminen ja viimeisen välin skippaaminen kokonaan. Nyt sitten päästiin tekemään keppejä eri kulmista, takaaleikkauksilla ja persjätöillä. Sain jopa kuvaajan mukaan, joten alla liikkuvaa kuvaa Dellan kepittelyistä. Videolle valitsin tällä kertaa vain onnistuneita suorituksia, koska niitä oli onneksi enemmän kuin epäonnistuneita.

Della teki ihan superisti ja oikeastaan ongelmana oli vain ensimmäinen väli. Se ei siis enää hae ekaa väliä niin hyvin kuin vasta keppien opetusvaiheessa. Mitä isommasta kulmasta lähetän Dellan, niin sitä vaikeampi sen on löytää ensimmäiseen väliin, jos en vie sitä ihan kepeille asti. Jos lähetän Dellan kauempaa kepeille, se saattaa pujahtaa vaikkapa vasta neljänteen väliin. Se ei siis enää hahmota keppejä kokonaisuutena vaan yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin...

Toinen pienempi ongelma on vauhti, jota Dellalla ei oikein ole kepeillä. Varsinkin, jos jättäydyn Dellan taakse, se usein hidastaa niin, että tulee mun kanssa samaa vauhtia. Etupalkka toimii tässä kuitenkin tosi hyvin, ja videollakin näkee, kuinka yhdessä toistossa Della oikein kiihdyttää vauhtiaan, kun Anna houkuttelee sitä lelulle.

Maanantaina ja lauantaina käytiin treenaamassa tokoa Dellan kanssa. Treenattiin taas ulkona, koska se on tällä hetkellä ainoa mahdollisuus... Onneksi torstaina päästään treenaamaan pumiseurassa sisätiloihin!

Ruututreenejä tehtiin vain lelun kanssa niin, että lelu odottaa ruudussa ja lähetän Dellan sinne. Dellan motivaatio ruutua kohtaan on selvästi korkeampi verratuna tarkettiruutuihin, ja se myös ottaa kontaktin ruutuun paljon paremmin eli nopeammin ja pitää katsettaan ruudussa niin kauan, kunnes annan "ruutu"-käskyn. Della ei myöskään ääntele läheskään niin paljon näissä treeneissä, ja vaikka haukahtaisikin lähtiessään ja korjaisin sen, Dellan halu mennä ruutuun on niin suuri, että seuraavalla toistolla se on hiljaa. Ero on siis todella selkeä ja tarkoituksena olisi jatkaa näiden asenneruutujen treenaamista pääsääntöisesti. Unohdetaan paikka nyt vähäksi aikaa ja aletaan keskittymään enemmän siihen motivaatioon ja vireeseen.

Kuvasin meidän lauantain ruututreeneistä hieman videota ja jätin tarkoituksella muutaman palkkauskohdan leikkaamatta. Lisäksi lisäsin muutamia kommentteja siihen, jotta mun korjauksia olisi helpompi ymmärtää! :) Saa kysyä ja antaa palautetta!

Videolla näkyy myös, miten Dellan vire nousee treenin aikana usein liian korkeaksi ja se alkaa haukkumaan toistojen välillä. Olin kuitenkin videolla nähtävässä treenissä tosi yllättynyt, kun Della ei haukkunut paljon, vaikka palkkasinkin sitä vain lelulla. 

Lauantain treenissä tehtiin myös siirtymiä. Taas otin vain helppoja liikkeitä ja sitten yhden siirtymän, josta namipalkka. Siirtymätaktiikka alkaa pikku hiljaa muodostua ja nyt näyttää siltä, että meille sopivin kombo on vapautus, jonka jälkeen paljon suullisia kehuja (näissä äänensävy on tosi tärkeä) ja pientä hypytystä tilannekohtaisesti. Della oli taas aluksi hieman hämillään suullisista kehuista, mutta alkoi ottaa niitä lopputreenistä jo hyvin vastaan. Tarkoituksena olisi tehdä jo torstaina hallissa koetreeniä, kun saadaan treeniseuraa, ja kokeilla uusia siirtymiä käytännössä, mutta katsotaan nyt ehditäänkö me treenaamaan niitä vielä ennen torstaita.

Meidän nykyinen treenibaana. Lunta on vähintään nilkkoihin asti, joten seuruun treenaaminen on pakosti tauolla...

Siirtymätreenien yhteydessä havahduin uuteen ongelmaan: Dellalle on tullut tavaksi haukahtaa aina liikkeen lopussa, kun pitää nousta/laskeutua takaisin perusasentoon. Ollaan tehty niin vähän kokonaisia liikkeitä, että uusi ongelma on ehtinyt syntyä. Jei. Jotenkin arvelisin haukahtamisen liittyvän palkan odotukseen ja sitä kautta vireen nousuun. Eli helpoimmillaan tämä ongelma voisi ratketa vain lisäämällä kokeenomaisten treenien määrää, jolloin palkkaa ei tulekaan heti perusasennon jälkeen. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan pysyvämpää ongelmaa synny...

Loppuun tehtiin vielä merkinkiertotreeniä, tosin normaalin kokoisella kartiolla. Saatiin ääntelyyn vinkiksi kokeilla luopumisharjoituksia namikäden avulla, mutta kokeilu ei tuottanut haluttua tulosta, sillä Della silloinkin haukahti lähtiessään kiertämään kartiota. Tehtiin sitten lopputreeni vain kartion bongaustreeniä (joka on iso ongelma, tähän varmaan täytyy varata yksäri joltakin kouluttajalta), sekä kiertoja lähtönamin kanssa. Merkinkierrossa ongelmat ovat siis kartion etsiminen, sekä lähdössä tuleva haukku. Pitkään aikaan Della ei ole enää tullut kesken matkan takaisin (mitä se joskus teki), eikä takaisin tullessa kuulu enää niin paljon ääniä.

Treeneihin on tullut näin tauon jälkeen jo kivasti rutiinia ja alan taas vähitellen pääsemään kiinni Dellan vireenhallintaan. Vire on ollut nyt todella monissa treeneissä tosi kiva ja haukkumis-riehumis-kohtauksia on tullut vähän. Tuntuu, että löydän jatkuvasti uusia ja sopivia keinoja käsitellä Dellaa treeneissä ja se on tehnyt meidän treenaamisesta todella paljon mukavempaa! Treenimotivaatiota onkin nyt todella paljon ja harmittaa, kun ei päästä treenaamaan vielä sisälle. Onneksi kohta kuitenkin!

Ruutua, ruutua ja vielä kerran ruutua

Viime viikolla tuli treenattua tokoa todella pitkästä aikaa. Viikon aikana kertyi kolme treenikertaa, joka on enemmän kuin marras-joulukuussa yhteensä... Vuosi on siis startannut mainiosti ja treenaamisen kautta on tullut vain lisää motivaatiota. Tykkään! Postausta koristaa viikonloppuna napsitut kuvat, pitkästä aikaa sain kameran roudattua mukaan lenkille!

Treenaamassa oltiin torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Joka päivä tehtiin ruutua, ja peruutustakin to ja pe. Aloitetaan siis ruutusulkeisista.

Ruututreenit toimivat ihan kivasti ja Dellalle on taas alkanut hahmottua paikka paremmin tarketin avulla. Sunnuntaina tehtiin tarketin kanssa toistoja aina neljä peräkkäin ja sitten yksi ilman. Yhden toistosarjan jälkeen vaihdettiin aina ruudun puolta. Treeni oli siis todella helppo ja tarkoitus onkin nyt vain saada paikka todella vahvaksi Dellalle. Vauhti on yleensä laukka/ravi-sekoitusta, mutta myös etäisyydet ovat hyvin pieniä. Aina treenin loppuun otan 3-5 toistoa lelulla tai namialustalla niin, että Della saa juosta ihan täysillä ruutuun. Näissä toistoissa Dellalla on yleensä vire korkealla, mutta siitä huolimatta ääntä tulee todella harvoin. Todennäköisesti äänettömyys johtuukin siitä, että Dellalla on täysin selvä tehtävä ja se keskittyy siihen sataprosenttisesti. Oonkin suunnittelut, että lisätään näiden toistojen määrää ruututreeniin ja sitä kautta aletaan rakentamaan uutta ruudun etsimistapaa. Nykyinen tapa ei Dellalla oikein toimi, koska sillä ei ole mitään intressejä etsiä ruutu, koska sillä ei ole paloa juosta sinne täysillä. Dellan tapana on siis ollut pysähtyä aina, kun se saa ruudun etsimiskäskyn ja sitten nopeasti vilkaista jonnekin, ts. tiputtaa vain kontakti hetkeksi. Lelu- ja namiruutujen avulla se kuitenkin haluaa todella paljon ruutuun, ja se katsookin ruutuun aina ilman käskyäkin, kun siellä on namia tai lelu. Nyt siis tarkoituksena olisi saada kokonaan Dellalle uusi ja pysyvä asenne ruutua kohtaan, jolloin myös sen bongaus onnistuisi helpommin.

Peruutustreenejä tehtiin torstaina ja perjantaina. Torstain treenit oli täysi katastrofi ja Della rupesi kiljumaan samantien saatuaan "perraa"-käskyn. Hinkattiin todella kauan pelkän käskyn sanomisen kanssa ja lopulta päästiin tekemään muutama toisto etupalkalla niin, että otin jo yhden askeleen taaksepäin. Vaikka saatiinkin vikat toistot onnistumaan, treeneistä jäi vähän huono fiilis, koska en muistanutkaan peruutuksen olevan noin huonossa jamassa.

Perjantaina, kun lähdettiin oikein jäähallille treenaamaan Iitun ja Saku-schapen kanssa, tein sitten uudestaan muutamat peruutustoistot. Jotain ihmeellistä oli tapahtunut pumin päässä yön aikana, sillä ääntä ei kuulunut lainkaan! Uskalsin tehdä vain 4 kertaa peruutusta koko treenin aikana, mutta jokainen niistä oli täysin hiljainen ja noin 2-3 askelta pitkä. Kyllä tuli aikamoisen hyvä fiilis ja usko hiljaisiin peruutuksiin palasi jälleen. Sunnuntain treeneissä jätettiin sitten kokonaan peruutukset pois, koska Dellan vire oli kokoajan hieman liian korkealla, eikä haluttu pilata muuten hyviä treenejä.

Perjantaina päästiin tekemään myös merkinkiertoa, kun Iitu oli tuonut korkean kartion. Della teki tosi hyvin ja meni joka kerta suoraan kartiolle, eikä esim. jäänyt puoleen väliin huutamaan, mitä se on joskus tehnyt. Lähtöhaukku kuului aina välillä, joten syötin sitten aina namin Dellalle ennenkuin se lähti kiertämään. Tässä liikkeessä alkaa oleen sama ongelma bongauksen kanssa kuin ruudussa, enkä oikein tiedä miten voisin saada siihen Dellalle enemmän motivaatiota. Lelulla en voi palkata Dellaa ollenkaan tässä liikkeessä, koska se nostaa samantien vireen liian ylös. Yhtenä vaihtoehtona pidän myös koko bongauksen luopumista, jos en keksi muuta. Katsotaan nyt, jos saisin jotain kehiteltyä...

Iitu pääsi liikkuroimaan meille myös yhden koeseuruun, johon halusin vain normaalivauhdista käännöksiä ja pysäytyksiä. Muuten neiti suoriutui seuruusta hyvin, mutta aina pysähdyttäessä ja liikkeellelähdöissä kuului pieni kitinä. Jotenkin se pysähtyminen tulee Dellalle vieläkin niin yllätyksenä, että se pitää äänen. Liikkeellelähdöissä ääni tulee todennäköisesti siitä, kun ollaan tehty liian vähän pitkiä seuruita ja Della on tottunut saamaan palkan aina pysähdyksen jälkeen. Tähänkin siis vain lisää treeniä, jotta palkattomuus ei tulisi niin yllätyksenä.

Loppuun tehtiin vielä noin 2min paikkis istuen, eikä siinä mitään suurempia ongelmia. Kerran Dellan pää kääntyi pidemmäksi aikaa, mutta muuten neiti tuijotti mua hievahtamatta.

Sunnuntaina teemana oli sitten ruudun lisäksi siirtymät. Ne ihanat ja raivostuttavat siirtymät. Taas näkyi koetreenien vähyys, sillä Della rupesi kitisemään jokaisen palkattoman siirtymän jälkeen enemmän ja enemmän. Neiti oli siis ihan ihmeissään, kun ei saanutkaan nami- tai lelupalkkaa. Sosiaalisen palkkaan se vastasi melko huonosti eli kehut eivät tuntuneet menevän perille. Kokeilin yhden koetreenin siirtymät niin, että annoin ensin sosiaalisen palkan (=kehut) ja sitten namin. Tässä koetreenissä ei sitten kuulunut ääntä ollenkaan. Liikkeinä tehtiin siis vain matalavireisiä liikkeitä, kuten kaukot, jäävät ja luoksari. Seuraavassa koetreenissä kokeilin siirtymiin kehut + vapautus + hypytys- komboa. Tämä oli jo paljon parempi kuin pelkät kehut, vaikka Della haukahtikin hypätessään. Hyppyjen jälkeen se ei kuitenkaan enää sanonut mitään, vaan tyytyi siihen palkkauksena. 

Siirtymät menevät siis jälleen takaisin pohdittavaksi. Sosiaalinen palkka ei vaan tunnu riittävän Dellalle, jos se ei saa purkaa innostustaan mitenkään. Koetreenissä hypytys tapahtui vain käsiä nostamalla, joten en usko tuomarien katsovan sitä temputtamisena. Tarkoitus olisi kuitenkin, että Della saa sitten oman tahtonsa mukaisesti ottaa muutaman hypyn, jos tahtoo. Ei siis samalla tavalla kuin miten me alokasluokassa tehtiin. Mutta tarkoitus olisi nyt taas kokeilla erilaisia siirtymätapoja ja miettiä uudestaan, mikä niistä tuntuu parhaimmalta.

Viikonloppuna tuli myös trimmattua ja pestyä Della. Pesu tosiaan tapahtui vasta trimmauksen jälkeen, joten karvat nousivat kivasti pystyyn... Vähän on neidille tullut lisää painoa syksyn jäljiltä, mutta eiköhän neiti saada taas kohta takaisin hyvään kuntoon :)

Kolmet treenit takana tältä vuodelta ja hirveästi uutta mietittävää. Kyllä toko on mahtavaa. ;) Motivaatiota onneksi on ja innolla odotan, että päästäisiin taas vuokraamaan hallia, joka mahdollistaisi sisällä treenaamisen. Toivon mukaan tämä tapahtuisi jo helmikuussa, joten ei tässä enää kauaa tarvitse ulkona treenata lumessa ja pyryssä!

Vuoden 2017 tavoitteet

Perinteiden mukaisesti on jo viimeistään aika asettaa tälle vuodelle tavotteita. Tämäkin vuosi tulee olemaan yhtä epävarma kaiken tapahtuvan suhteen, joten on aika vaikea arvioida, mitä kaikkea ehdin pumien kanssa tekemään. Tarkoitus on kuitenkin asettaa jonkinlaisia tavotteita, tosin ehkä hieman realistisempia kuin viime vuonna.

Aloitetaan itse pääjehusta eli blondipumista:
- Iho kuntoon laskemalla stressitasot alemmas
- Hierojakäynti, selän kunnon tsekkaus ja sen mukainen toiminta
- Agilitykokeilu kuinka selkä kestää. Hempu kuitenkin rakastaa niin paljon lajia, että haluan vielä kokeilla miten selkä kestäisi kevyen treenauksen
- Yhteistä aikaa Hempsun kanssa ilman Dellaa, jotain pientä höntsäilyä (esim. rt, nw, esineruutu)
- Ehkä jotkut mätsärit/näyttelytkin, jos vaan iho paranee siihen kuntoon

Sitten pikkukakara a.k.a. 4v täyttävä (missä välissä?!?) harmaahapsi:
Toko:
- Liikkeiden välit kuntoon
- Ruutu sellaiseksi, että Della haluaa juosta sinne täysillä, eikä epäröi
- Äänen käytön pohtimista, ratkaisuja ja niissä pysyminen
- TK2, vaikka toinen jalka haudassa. Sitä on hinkattu nyt jo niin kauan
- Tunnaritreeniä, kärsivällisyyttä oman etsimiseen
- Muut voittajan liikkeet hyvälle mallille
Agility:
- Kisoja, kisoja, kisoja
- Varmuus kepeille, huom. ensimmäiset välit
- Eteen irtoamista paremmaksi
- Kakkosiin nousu ja myös siellä rohkeasti kisaaminen
Muut:
- epätoivoisia näyttelykäyntejä, ehkä mätsäreitäkin kehäkäytöksen muistuttelemiseen?
- remmiräyhäys pois (hyvällä alulla jo!)
- hierojakäynti
- lampaille
- lisää lihaksia, vähemmän läskiä

Viimeisimpinä ja vähimpäisenä itse omistaja:
- Vuhuun hallille viikottaisvuokraus toukokuuhun asti, sitten TamSKin hallille avain
- hyvää ajansuunnittelua kevään yo- ja pääsykokeiden lähestyessä
- vähintään kerran viikossa yhdet toko- ja agitreenit
- koirien kuvaamista ja treenien videoimista
- blogin herättely takaisin aktiiviseksi viimeistään koerumban jälkeen
- juoksulenkkejä säännöllisesti, vähintään 2krt/vk

Näillä mennään tämä vuosi ja toivon todella, että mahdollisimman moni tavoitteista toteutuu. Tavoitteet eivät ole mitenkään mahdottomat, joten pienellä (aika suurella) tsemppauksella kaikki ovat toteutettavissa. Innolla odotan, mitä kaikkea saadaan tänä vuonna aikaan!

Vuoden 2016 (epäonnistuneet) tavoitteet

Se olisi sitten viimeinen kurkistus vuoteen 2016. Tavoitteista vain noin 13/35 tuli toteutettua, alla kootut selitykset.

Hempu:
- Ihan ensisijainen tavoite olisi tulla takaisin täysin terveeksi, joka tarkoittaa tällä hetkellä ihon kuntoon saamista ja selkäkipujen laskemista minimiin
Iho saatiin kesällä kuntoon, mutta nyt on taas tullut liikaa stressiä ja se on purkautunut rapsuttamisena. Iho voi kuitenkin suht. hyvin, ainakin paremmin kuin vuosi sitten.
Selkä on neidillä ollut vähän jumissa, mutta ei läheskään niin kipeä kuin vuosi sitten! Virtsakivileikkaus paransi muuten Hempsun elämänlaatua tosi paljon, ero on kuin yö ja päivä. Neiti on ihan pähkinöissään uudesta lelustaan, jonka pikkusiskoni osti sille joululahjaksi (arvatkaa vaan kuka kustansi…). On niin ihana nähdä kuinka Hempu pyörii matolla lelun kanssa ja tuo sitä kokoajan heitettäväksi. ♥

- Olisi ihan huippua, jos iho paranisi niin hyvin, että pääsisin käyttämään Hempun taas näyttelyissä ja mätsäreissä
Kesällä iho oli siinä kunnossa, mutta eipä silloin käyty missään.

Näin hyvässä kunnossa iho ehti jo käydä :( Kuva kesäkuulta

- Selän uusintakuvaus (virallisesti), jonka perusteella lähdettäisiin sitten miettimään uudestaan, miten Hempun selän saisi pidettyä mahdollisimman kivuttomana
Selkä käytiin kuvauttamassa, virallisina tuloksina LTV3, SP0 ja VA0, eli juuri se mitä tiedettiin. Olen todella onnellinen, ettei selästä löytynyt mitään uutta. Tarkoituksena olisi nyt kokeilla, jos Hempun selkä kestäisi epäsäännöllistä aksaamista. Tietenkin, jos selkä menee pahaan jumiin, tmv. niin lopetetaan heti.
Samalla kuvausreissulla tehtiin myös virtsakivilöydös ja todettiin, ettei Hempulla ollut epäilemääni nenäpunkkin. Varsin antoisa reissu siis. :D

- Enemmän aikaa vain mun kanssa ja uusia harrastuksia. Nosework ainakin tällä hetkellä kiinnostaisi omistajaa kovasti, jospa me päästäisiin johonkin kurssillekin?
Aika Hempun kanssa vain väheni, kun muutin kokonaan toiseen osoitteeseen. Olen kuitenkin pyrkinyt käymään vanhemmillani myös ilman Dellaa, jolloin saan vietettyä Hempun kanssa aikaa.
Noseworkiä päästiin kokeilemaan pumipäivillä ja laji tuntui varsin mielenkiintoiselta. Hempu tajusi hyvin hajun etsimisen, ehkä tästä saadaan meille uusi harrastus? Alkuvuodesta Hempu pääsi myös muutaman kerran mukaan Vuhuun hallille, jossa se pääsi höntsäilemään tokoa ja rallyä. Intoa oli niin paljon, että neiti ryhtyä haukkumaan…

- Esineruutua ja jälkeä enemmän
Esineruutua tehtiin ehkä kerran tai kaksi, jälkeä ei kertaakaan. Motivaatiota ei yksinkertaisesti ollut, ja järjestäminen olisi ollut työlästä.

- Paimentamaan olisi ihan tosi kiva päästä, toivottavasti meidän resurssit mitenkään riittää siihen ensi vuonna
Ei riittänyt resurssit :(

- Turha haukkuminen pois. Ovikellon soidessa ei tarvi aloittaa sitä kauheaa sekasortoa ja rähjäämistä, eikä jokaiseen ulkoa tulevaan ääneen tarvi reagoida. Jo pieni askel hiljaisuuteen päin olisi huippujuttu.
En tehnyt asialle mitään alkuvuodesta, joten se jäi kokonaan. Nykyään haukkumista esiintyy ehkä jopa enemmän, mutta itse mun on vaikea eri osoitteesta käsin puuttua siihen.

Tämä kuva samalta kuvausreissulta, edestä näkee hyvin, kuinka nuo Hempun taipeetkin oli jo melkein kokonaan parantuneet

Della:

TOKO:

- Avoimen korkkaus jo ennen mammalomaa (mikäli se sijoittuu kesäksi)
Juu ei ihan :D Ehkä ahkeralla treenaamisella oltaisiin tähän pystytty.

- Viimeinen vuosi tokonuorissa (mikäli meidät valitaan vielä jatkamaan ensi vuodelle), joten pyri repimään kaikki mahdollinen koulutuksista irti
Meidät valittiin mukaan viimeiselle vuodellemme ja oli taas todella antoisia viikonloppuja. Näillä ohjeilla mennään toivottavasti pitkälle.

- Treenaaminen ahkerasti resurssien mukaan kuitenkaan stressaamatta, jos (ja valitettavasti kun) treenittömiä viikkoja tulee
Tämä. Resurssit olivat tiukassa ja uupumus painoi sen verran päälle, että treenattiin selvästi vähiten tänä vuonna kuin koskaan aikaisemmin. Oikeastaan elokuusta lokakuuhun ei treenattu ollenkaan ylioppilaskokeiden luvun takia ja kokeiden jälkeen vain vähän. Onneksi en stressannut hirveästi treenaamattomuudesta, vaikka varsinkin tokonuorten leiriä ennen se ahdisti tosi paljon. Vaikka leiriltä tarttuikin älyttömästi treenimotivaatiota, uupumus voitti sen mahdollisina treeniaikoina.

- Ääntelyongelman ratkaiseminen ja tiukkana pysyminen sen kanssa
Ääntelyä ollaan saatu hieman enemmän hallintaan ja pikku hiljaa alan hahmottamaan, miten Della pitää purkaa ennen treeniä, jotta ääntä ei tulisi. Alkuvuodesta Vuhuun hallilla tuli todella monia treenejä hyvällä vireellä, jolloin ääntelyä ei esiintynyt. Tiukkana olen pysynyt suht. hyvin, paitsi ”olkkaritokoissa”, jolloin ääntä tulee entistä enemmän.

- Kuuntelutreenejä

Jonkin verran, mutta olisi voitu tehdä enemmän.

- Ehjiä ja hiljaisia koesuorituksia, joihin voin olla aidosti tyytyväinen.
Ei käyty kokeissa, mutta saatiin tosi hyviä 2-4 liikkeen kokeenomaisia treenejä.

- TK2?
Juu ei ihan.

Tän mahtavan kuvan mun pörrö-örkistä nappasi Sofia Tokonuorten syysleirillä

AGI:

- Käytäisiin kisoissa säännöllisesti mammalomaan asti ja myös sen jälkeen, riippuen tietysti ajankohdasta ja Dellan palautumisesta
Käytiin jopa muutamissa kisoissa alkuvuodesta, sen jälkeen ei ollenkaan. En oikein viitsinyt ilmoittaa kesäkuun jälkeen, kun ajattelin juoksujen alkavan tietenkin juuri kisoihin. Juoksuja odoteltiinkin sitten elokuuhun asti ja sitten alkoikin yo-kokeisiin lukeminen, eikä aikaa löytynyt. Lokakuun jälkeen motivaatiota ei ollut ja marraskuun jälkeen TamSKilla ei ole ollut kisoja.

- Rutiinia kisoihin

Ehdittiin löytämään jo aika hyvin rutiineja

- Yhteistyö pelittämään sujuvasti ja sen kautta ehjiä ratoja
Yhteistyö pelittää hyvin, kunhan olisin vaan hieman nopeampi… Ehjiä ratoja on tullut treeneissä ja myös kisoissa.

- Muutama LUVA
Kaksi luvaa ehdittiin hakea!

- Kisoissa johdonmukaisuus: jos karkaa kontakteilta tai lähdöstä, vie takaisin vaikka siitä tulee hylky
Lähdöissä on pysytty ja samoin kontakteilla!

MUUT:

- Muutamat epätoivoiset näyttelykäynnit olisi hyvä käydä, ihan vain senkin takia, että nähtäisiin taas muita pumi-ihmisiä :D
Done! Kesällä yksi yritys, josta EH, mutta erkkarissa ja messarissa kävin naamaani näyttämässä.

- Yleisesti terveenä pysyminen
Tämäkin onneksi toteutui. Vähän on syksyn aikana tullut ylimääräistä ihraa kylkiluitten päälle, mutta eiköhän sekin ala häviämään, kun päästään taas kunnon lenkeille.

- Fyssarikäynti
En nähnyt niin hyödylliseksi, että olisin laittanut niin paljon rahaa siihen.

- Kyynärien uusintakuvaukset ja selän epävirallinen kuvaus
Ei käyty, taloudellinen tilanne ei anna periksi

- Uusia koiratuttavuuksia, jotta Della löytäisi hieman lisää itseluottamusta muiden koirien seurassa
Tosi huonosti muita koiria treffailtiin ja otettiin kyllä takapakkia vieraiden koirien suhteen. Nykyään Della pelkää niin paljon, että räyhää hihnassakin. Varsinkin (Dellan mielestä niin dramaattisen) astutuksen jälkeen neiti on ollut vielä varautuneempi.

- Lambit!!!
Ei päästy :(

Hihnan väärä pää:
- Edelleen huolellista ajankäytönsuunnittelua
Suunnittelin kyllä varsinkin alkuvuodesta, mutta kesän jälkeen kaikki ylimääräinen aika täytyi käyttää opiskeluun.

- Täysikäisyyden saavutettua ajokortti mahdollisimman pian!
Tällä hetkellä isän opetuksessa…

- Blogin pitäminen pystyssä, ei siis viikkojen postaustaukoja...
Ei sanoja, puolen vuoden postaustauko kertokoon kaiken.

- Kuvia enemmän koirista, vähintään kerran kuukaudessa kamera mukaan lenkille, kesällä sitten paljon enemmän
Kamera sai kesän jälkeen pöllyttyä huolella, koko loppuvuodesta vain kaksi kuvauskertaa…

- Paljon videoita (toko)treeneistä
Videoita tuli kyllä paljon varsinkin alkuvuodesta! Loppuvuonna ei edes treenattu, joten paha videoida…

- Uuden treeniseuran löytäminen, yksin on niiiin tylsä treenata
Jotain kontakteja syntyi, muttei vielä mitään kunnollista.

- Edes yhden päivän kestävä vaellusreissu pumi(e)n kanssa
Ei päästy, ei ollut resursseja :(

- Fyysisen kunnon kasvattaminen, esim. juokseminen
Done!! Käytiin kesällä Dellan kanssa juoksemassa vähintään kerran viikossa, mutta syksyllä se jäi. Joulukuun alusta lähtien olen kuitenkin noudattanut parhaani mukaan muutamaa kunto-ohjelmaa, ja juoksemassa on tullut käytyä 3-4 kertaa viikossa. Sain ostettua messarista juoksuvyön, joten nyt on paljon helpompi juosta Dellan kanssa.

- Muista pitää hauskuus kaikessa tekemisessä!
Kun ollaan menty treenaamaan, niin yleensä on saanut poistu kentältä/radalta hymy huulilla.

- Stressittömyys, en ole paha ihminen jos en treenaa koirien kanssa joka viikko
Noh, stressiä on kyllä ollut ajoittain jopa todella paljon, mutta onneksi muiden asioiden vuoksi.

Kesällä jopa treenattiin !

Kesällä aloin seurustella juuri inttiin lähtevän pojan kanssa, joten puoli vuotta (vain, onneksi!) ikävöimistä vei todella paljon voimia. Kaikkeen tähän lisättynä olin ihan poissa tolaltani Dellan tyhjäksi jäämisen vuoksi ja otin sen kaiken kaikkiaan tosi raskaasti. Taloudellinen tilanne näin opiskelijana ei myöskään ole kovin hääppöinen, joten sekin aika-ajoin ahdisti vaihtelevin määrin. Sitten myös epämääräinen tulevaisuus tuntui todella pelottavalta, kesän jälkeen mulla ei ollut pienintäkään hajua, mitä aion tehdä lukion jälkeen. Mikään vaihtoehdoista ei tuntunut kiinnostavan, vaikka ennen olin pitänyt niitä hyvinä vaihtoehtoina. Onneksi nyt kuitenkin mulla alkaa oleen aika selkeät suunnitelmat, ja seuraavana työnä onkin sitten toteuttaa ne.

Vuosi 2016 oli siis mulle todellakin raskain vuosi ikinä, mutta sen aikana mulle tapahtui myös aivan älyttömän ihania asioita, joiden takia oon todella onnellinen just nyt. Oon kasvanut ihmisenä ihan huimasti varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana, enkä usko, että olisin päässyt kokeen mitään näin hienoja juttuja ilman reitille sattuneita jyrkkiä ylämäkiä. Vaikka välillä tuntui, että valoa tunnelin päässä ei ole, niin kaikesta kuitenkin selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla.

Dellallakin oli rankka vuosi niinkuin kuvasta näkyy

Näin jälkeenpäin vuosi 2016 oli ehkä saamattomin vuosi ikinä. Alkuvuodesta meillä oli hyvä tokotreeniputki päällä, mutta kesän aikana se kariutui. Muutto pois kotoa muutti mun ja Dellan elämää todella paljon, vaikka en ole sitä hetkeäkään katunut. Koulujen alettua mulla ei ollut jostain syystä minkäänlaista motivaatiota mihinkään ja sain huonoimpia numeroita kuin koskaan. En lukenut kesän aikana ollenkaan syksyn yo-kirjotuksiin ja koulun alettua en enää pystynyt. Se ahdisti tosi paljon. Onneksi yo-kokeet onnistuivat yllättävän hyvin verrattuna todella vähäiseen lukumäärään.
Kiitos ja hyvästi vuodelle 2016, toivottavasti 2017 tulee olemaan hieman helpompi, mutta yhtä antoisa.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ensinäkin anteeksi kaikille lukijoille todella pitkästä tauosta, syksyn yo-kokeet veivät kaiken ajan ja loppuvuoden olin niin uupunut kokoajan, ettei blogi ole edes käynyt mielessä. Nyt on kuitenkin uusi vuosi, joten katsotaan jos blogillekin alkaisi löytyä aikaa! :)

Aloitetaan vaikka siitä, että kesän alulla pääsimme Dellan kanssa muuttamaan pois kotoa. Nykyään asustamme kaksiossa Jennan ja bc-Ipin kanssa. Koirien ja ihmisten yhteiselo on sujunut mukavasti, eikä Dellalla ole esim. esiintynyt eroahdistusta lainkaan. Aluksi vein sen aina koulupäivien ajaksi kotikotiin, joka siis on vain noin puolen kilometrin päässä, mutta nyt kun lukujärjestykseni on todella kevyt ja Della joutuisi olemaan päivittäin max. 5 tuntia yksin, niin olen nähnyt järkevämmäksi jättää Dellan kämpille. Hempullekin on parempi, kun Della on pysyvästi toisessa osotteessa asumassa.

Todella siisti leikkaushaava ja
 potilas heti leikkauksen jälkeen ♥

Hempun iho-ongelmat katosivat oikeastaan samantien, kun päästiin muuttamaan Dellan kanssa pois. Koulujen alettua, kun Dee oli hoidossa porukoilla, Hempsun iho-ongelmat kuitenkin palasivat pikku hiljaa. Oireet ovat kuitenkin paljon lievempiä, eikä iho ole mennyt (vielä) rikki. Kesän aikana värjäytymätkin ehtivät lähteä lähes kokonaan, mutta nyt ne ovat palanneet. Hempu on kuitenkin paljon virkeämpi ja eloisampi nyt, kuin esim. vuosi sitten. Siihen osakseen liittyy Hempun virtsakivet, jotka leikattiin siltä kesän lopulla onnistuneesti pois. Virtsakivet paljastuivat struviittikiviksi ja Hempu joutuu nyt syömään royal caninin urinary-ruokaa. Nappuloihin oli siis pakko siirtyä, jotta kivet eivät uusiutuisi. Täysin mustavalkoinen dieetin ei tarvitse olla, ja esim. treeninameina saa käyttää muutakin ruokaa. Hempulle on onneksi nappulat maistuneet hyvin ja onhan se helpompikin, kun vanhempieni ei tarvitse syöttää raakaa.

Ossi ja Della ♥

Sitten vähän surullisempiin uutisiin, nimittäin Della jäi loppusyksyn astutuksesta tyhjäksi. Lokakuussa vietimme useamman päivän Helsingissä treffaamassa urosta, ja vaikka astutus onnistuikin viimeisenä päivänä, ultra näytti tyhjää. Kävimme kaksi kertaa ultrassa, kun ihana eläinlääkärimme lupasi toisen kerran ilmaiseksi, mutta valitettavasti silloinkin näkyi pelkkää tyhjää. Nyt siis odottelemme seuraaviin juoksuihin, jotka ovat noin vuoden päästä todennäköisesti. Dellallahan on todella pitkä juoksuväli, viimeksi 15kk. Dellan tyhjäksi jääminen oli mulle henkilökohtaisesti todella raskasta ja syytin tietenkin itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Edelleen pentukuvien katselu on raskasta ja asian muistelu itkettää.

Tokoa ollaan tehty Dellan kanssa todella vähän. Oikeastaan me junnataan vieläkin niissä avoimen liikkeissä, missä ennenkin. Peruutus on kuitenkin mennyt huimasti eteenpäin, joten ongelmat liittyvät lähinnä ruutuun ja merkin kiertoon. Ongelmat saisi kuitenkin ratkaistua vain monilla toistoilla, joten kun saan aikaa treenaamiseen, niin eiköhän me taas pian päästä kokeisiin!

Hörökorva oli hirmu reipas koko rankan
viikonlopun ajan ♥

Alkutalvesta käytiin tuttuun tapaan Kennelliiton tokonuorten leirillä, joka oli valitettavasti meidän viimeinen. Täytin siis kesällä 18, joten täysi-ikäisyyden nimissä joudun luopumaan paikasta. Saimme viimeiseltä leiriltä kuitenkin taas paljon ideoita ja ajatuksia tulevaisuuteen. Katsotaan. jos ehtisin kirjoitella leiristä enemmän tänne, kun kuviakin olisi paljon.

Joulukuun messarissa käytiin vielä edustamassa tokonuoria molempina päivinä. Viikonloppuun kuului siis molempien päivien tokonäytökset ja sitten vielä ständillä oleskelua. Eräs vanhempi pariskunta tuli kovasti kehumaan Dellaa (ja varsinkin sen peruutusta! ♥) sekä kyseli rodusta. Olivat kuulemma aiemmin harkinneet pumia. Tulee vaan aina niin hyvä mieli, kun joku vieras tulee kehumaan ja tykkään muutenkin tosi paljon kertoa pumeista ja levittää tietoutta rodusta. Nimittäin harvassa ovat ne kerrat, kun kerron rodun ja kysyjä tietää sen entuudestaan.

Agilityä ollaan treenattu säännöllisesti viikottain Saanan ja Annan ryhmässä. Kesäkuussa käytiin kisoissakin, joista tuloksena HYL ja luva nollavoiton kera! Nollaradan video alhaalla. Kisoissa ei olla sen jälkeen enää käyty, mutta nyt olisi taas tarkoitus viimeistään helmikuussa jatkaa sitäkin touhua. Hirmu kivaa on ollut treeneissä ja aina vaan jää ihan huippu fiilis tuosta pienestä karvasalamasta. Kepeille hakeminen on tullut vähän ongelmaksi, ja Della usein menee vasta toiseen tai kolmanteen väliin. Huolellisella ohjauksella riski on kuitenkin minimoitavissa.

Tässä oli nyt mahdollisimman sekava ja ylimalkainen selitys viimeisestä puolesta vuodesta. Vuoden tavoitteet olisi tarkoitus päivittää seuraavaan postaukseen, että saadaan kunnolla vuosi 2017 liikkeelle! Vähän kyllä saattaa olla karua katsottavaa viime vuoden osalta tavoitteiden toteutuminen, mutta siitä lisää sitten! :)