Oijoi VOI VOI

Nyt kun avoimesta luokasta on alkanut näitä 1-tuloksia tupsahtelemaan, niin ollaan jo alettu suuntaamaan katseet kohti voittajaa. Niin hämmentävää ajatella, että voitaisiin oikeasti kisata jo _voittaja_luokassa, jonka nimi jo viittaa siihen, että on ehkä onnistunut jotenkin koiran koulutuksessa? Toisaalta tuntuu niin hienolta, kun sitten voi sanoa kisaavansa voittajaluokassa, niin ei-koiraihmisetkin osaavat arvostaa sitä, kun nyt tuntuu tyhmältä sanoa kisaavansa "vain" avoimessa luokassa - ihan kun sinne vain olisi avoimesti kaikilla pääsy. Mutta nyt itse liikkeisiin, eiköhän tää hypetys jo riitä. Mua on aika helppo motivoida, kun luokan nimikin saa ihan kikseihin? Mutta onhan se nyt VOITTAJA.

Piilopaikkamakuu 2min: 

Koirat 3m päässä toisistaan ja vuorotellen mennään maahan ja noustaan takaisin perusasentoon liikkeen lopussa. Ohjaajat näkösuojassa. Koirille aiheutetaan häiriötä esim. liikkuri voi kierrellä niiden välistä.

Piilopaikkiksia ollaan tehty jonkun verran niin maaten kuin istuen. Kerran Della alkoi hieman piipata, mutta muuten ei ole ollut ongelmia. Ihmishäiriötä ei olla vielä paljon harjoiteltu, ainoastaan tokonuorten leireillä aikoinaan. Ikinä Della ei ole häiriötä paikkiksessa mitenkään pahasti ottanut, vaikka vierestä on lähtenyt koiria, jne. Ihmishäiriötä pitää kyllä treenata. Della on alkanut viimeaikoina myös siirtämään etujalkojansa kerran toiselle puolelle (jalat puutuvat tai huono aloitusasento?) ja tähän pitää alkaa selkeästi puuttua. Myös vuorotellen käskytystä pitää treenata, niitä ollaan tehty viimeksi ennen vikaa alokasluokan koetta (hups).

Tokonuorten leirillä oli kunnon häiriötreeniä! © Sofia Kovalainen

Seuruu:

Kaikissa tempoissa voi olla käännöksiä oikeaan ja vasempaan, täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Eteen- ja taaksepäin 2-3 askelta ja suoraan taaksepäin 5-8 askelta.

Hidasta käyntiä ollaan taas otettu mukaan treeneihin ja siinä kaikki käännökset on kyllä tuplasti tiiviimpiä kuin normivauhdissa. Myöskään pysähdykset ei oo ollut ongelma. Juoksuosuuden vas. käännös on aiheuttanut Dellalle hämmennystä, joten sitä pitää vielä treenata paljon. Pysähdyksiä ei muistaakseni olla juoksussa treenattu, ne pitää myös muistaa. Peruutusta ollaan tehty myös pidemmillä matkoilla, eikä niissä ole ollut ongelmaa. Paikka pysyy hyvin ja Della on yleensä suht. hiljaa. Lähteminen taaksepäin on vieläkin se kriittisin äännähdyskohta, tosin senkin puolesta ollaan jo voiton puolella!

Ohjattu: 

Kaksi ohjatun kapulaa viedään 10m päähän toisistaan, ensin viedään se, joka koira on arvottu noutamaan. Niiden keskilinjalta 15m päässä on aloituspaikka. Aloituspaikalta koira seuruutetaan 10m päässä olevan merkin ohi kohti kapuloita, tehdään täyskäännös ja pysäytetään koira seisomaan merkin kohdalle. Ohjaaja jatkaa matkaa aloituspaikalle ja noin 3 sekuntin päästä ohjaaja käskee koiran noutamaan kapulan.

Tätä ollaan treenattu ahkerasti! Liike alkaakin olla jo pikku hiljaa koekunnossa. Viime treenit ollaan tehty jo kapuloilla ja lauantaina kokeiltiin ekaa kertaa liike kokonaisena, eikä siinä ollut mitään ongelmia! Kapulat löytyvät pääsääntöisesti hyvin ja Della lähtee aina kohti kapuloita, ja vaikka ei näkisi kapulaa heti, se jatkaa etsimistä kunnes löytää kapulan. Välillä Della haukahtaa lähtiessään kapuloille, mutta oon puuttunut siihen ahkerasti. Nykyään haukahdus tulee vain ekalla toistolla. Tosin vain kerran Dee on tehnyt ohjatun jonkun muun kuin mun vieden kapulat, joten sitä pitää ehdottomasti vielä treenata. Lisäksi pitäisi päästä treenaamaan vierailla kapuloilla, toivottavasti siitä ei muodostu ongelma Dellalle. Tässä vielä video tämän päiväisestä koemaisesta suorituksesta siitä eteenpäin kun oon palannut aloituspaikalle.

Joku aivopieru Dellalle tuli, kun ei malttanut tulla kunnolla perusasentoon asti. Ohjattu on edistynyt Dellalla tosi nopeasti ja vähän näyttäisi, että tästä tulee yksi Dellan lemppariliikkeistä - sisältäähän se noutamista.

Luoksari stopilla:

Koira jätetään maahan noin 25-30m päähän, josta se kutsutaan ohjaajan luo. Puolessa välissä koira täytyy pysäyttää seisomaan, josta liikkurin käskystä koira käsketään perusasentoon.

Stoppia ollaan jo vähän mietitty ja suullinen käsky tuntuu toimivan Dellalle paremmin. Stoppia ollaan kuin vahingossa treenattu samalla kun ollaan treenattu jäävän seisomista, koska yleensä peruutan Dellan edessä niin, että ollaan molemmat liikkeessä ja sitten annan eri käskyjä. Stoppia ollaan tehty myös jonkun verran merkin kautta, jolloin se näytti tosi kivalta. Muutaman kerran ollaan tehty luoksarin yhteydessä ja se toimii myös ihan kivasti. Vähän ehkä hitaasti ja Della valuu hieman käskyn jälkeen. Todella nopeasti Dee rupee myös ennakoimaan eli hidastamaan vauhtia, eli pitää varmaan tehdä melkein puolet ja puolet pysäytyksellä ja läpijuoksuna.

"L":

Kaksi avoimen jäävää yhdistetty yhteen liikkeeseen. Jäävät tehdään L-kirjaimen muotoisesti, eli ekan jäävän jälkeen koira nousee suoraan seuraamaan ja tekee 90 asteen käännöksen oikeaan tai vasempaan, jolloin "alkaa" toinen jääväliike. (tosi helppo liike selittää lyhyesti...)

Tän liikkeen treenaamista ollaan vähän laiminlyöty. Kuitenkin jäävien erottelua tehdään joka treenissä (hyvä korvien herättely ennen "todellista" treeniä) ja onnistumisprosentti on Dellalla jo todella hyvä. Asennot neiti tekee aina tosi täpäkästi. Treenattava on kuitenkin vielä eri asennoista suoraan seuruuseen lähtemistä. Muutahan uutta tuossa liikkeessä ei oikein ole. Koiraa ei voi tietenkään valmistella toiseen jääväasentoon, mutta jotenkin tuntuu, että Della ei muutenkaan osaa yhdistää valmistelevia sanoja ennen liikettä itse liikkeeseen...

Tunnari:

Kuusi palikkaa, joista yhteen tulee ohjaajan hajua. Ohjaaja kääntyy ympäri niin, ettei näe mikä palikoista on "oikea". Palikat voi olla ympyrän tai rivin muodossa noin 25cm etäisyydellä toisistaan, rivissä "oikea" ei voi olla reunimmainen. Koira lähetetään haistelemaan palikoita ja sen on tuotava ohjaajan hajulla varustettu palikka ohjaajalle.

Tätäkin ollaan treenattu kovasti viimeaikoina ja hyvältä näyttää! Tässä video tän hetkisestä tilanteesta.

Kauheat vartaloavut mulla tossa videolla, liike siis toimii ilman niitäkin. Lisäksi Dellalta pääsi pieni ääni lähdössä. Mutta tossa aikalailla Dellan normisuoritus, vielä pitäisi palautus lisätä tuohon. Tunnarin onnistuminen on ollut mulle tosi palkitsevaa, koska Della on todella kärsimätön koira, eli jokainen ohitettu väärä palikka on voitto. Dellalla oli siis aiemmin tapana napata vaan eka eteen tuleva palikka, mutta nykyään maltti riittää jo pidempään haisteluun. Tunnaria ollaan päästy tekeen muiden kanssa, eli Della on tottunut muiden vievän palikat ja että niissä on jonkun toisen ihmisen hajua. Täyskäännöstä ei olla vielä treenattu, joten se menee myös treenilistalle.

Ruutu:

Koira lähetetään ruutuun reilu 20m päähän ja käsketään (seisomaan ja siitä) maahan. Ohjaaja kävelee kohti ruudun oik. etureunan kartioita ja noin 2m ennen kartioita ohjaaja kääntyy vasemmalle, kävelee noin 3m ja kääntyy sitten kohti aloituspaikkaa. Noin 10m käveltyään ohjaaja käskee koiran seuraamaan.

Ruutuun tulee siis lisää etäisyyttä 8m. Tätä ei olla vielä treenattu, kun ollaan painittu (taas vaihteeksi) ihan avoimen etäisyydellä. Della siis edelleen jää liian eteen ruudussa ja ennakoi stoppia. Seuraamiseen kutsumista ollaan kerran treenattu erikseen ja siihen vaaditaan vielä paljon nopeampaa reagoimista Dellalta, sekä ripeämpää vauhtia. Toisaalta treenattiin sitä silloin niin, että mun ja Dellan etäisyys oli pieni, joten tolla noin 10m etäisyydellä Dellaan saattaa tulla jo itsestään enemmän vauhtia.

Kaukot:

Kuusi asennonvaihtoa alkaen ja loppuen maahanmenoon. Asennot istu, maahan ja seiso. Etäisyys ohjaajaan 10m.

Seisomista ollaan jo pitkään treenattu. Ehdottomasti vaikein vaihto on s-m, jossa Della ei malta mennä maahan pitäen takajalkojaan paikoillaan, vaan hypähtää hieman eteenpäin. Hypähdys on siis max. 2cm, mutta haluan saada sen vielä treenattua pois. S-i-vaihdossa Dellalla on jo hyvä ajatus taaksepäin menemisestä, mutta tosiaan maahanmenoon pitäisi saada vielä sama ajatus. Etäisyyttä ja häiriöitä ei olla treenattu vielä paljoa. Ulkotreeneissä noin 5m etäisyydellä kestää kaikki muut vaihdot, paitsi juuri tuo s-m. Tässä vielä video kotitreeneistä, jossa Dellalla on korkea vire ja s-m-vaihto onnistuu myös ihan kivasti.

Dellan seisomaan nousu on aika järkyttävä tolla videolla johtuen tosiaan korkeasta vireestä. Pikku hiljaa neiti on kuitenkin alkanut tajuamaan, ettei voi venyttää itseään noin paljon eteenpäin, jos aikoo tehdä maahanmenon oikein. Toisaalta Della myös menee istumaan paljon enemmän taaksepäin korkealla vireellä, joten siirtymistä paikaltaan ei juurikaan tule.

Metallihyppynouto:

Ohjaaja asettuu noin 2-4m päähän esteestä, heittää metallikapulan esteen toiselle puolelle ja koiran on noudettava se hypäten esteen yli lähtiessä ja palatessa.

Metalliin oon totuttanut Dellaa jo pennusta asti, mutta edelleen se on Dellan mielestä vähän epämielyttävä. Noutaminen kuitenkin sujuu sillä, vaikka välillä Della inasen epäröi kapulan ottamista suuhun. Tällä viikolla päästiin kokeileen metallinoutoa ihan hypyn kanssa ja ehdottomasti vaikeinta Dellalle on hypätä takaisin kapula suussa. Liike tarvitsee vielä siis todella paljon treeniä, harmi että pystytään treenata sitä vaan hallilla, missä on este. Vieras metallikapula tulee oleen myös todennäkösesti Dellalle aika ikävä asia, joten sitä pitää treenata paljon.

Kokonaisuudessaan vielä paljon on tehtävää, mutta mikään liike ei tunnu mahdottomalta ja ollaan aika hyvässä vaiheessa joka liikkeessä. Jotenkin voittajaluokan liikkeet tuntuu paljon kivemmilta kuin avon, koska siinä on paljon noutamista, josta Della tykkää. Äänipuolta ajatellen "ääniherkkiä" liikkeitä on suht. vähän, koska noutaessa Della on hiljaa ja keskittyy yleensä tosi kivasti. Mielenkiinnolla odotan, miten Della käyttää ääntään esim. hyppynoudossa, koska hyppy on yleisesti kiihdyttänyt Dellaa ääntelemään, mutta nyt kun siihen yhdistetään noutaminen, asia voi olla aivan eri. Voittajaluokka tuntuu siis paljon mukavemmalta näin ohjaajan silmin, koska ääniherkkiä liikkeitä on vähän, eli kokeessa ei ehkä tarvitse kokoajan pelätä ja "varoa" ääntelyä. Toisaalta voittajaluokassa ollaan varmasti myös tiukempia ääntelyn suhteen, joten siihen pitää panostaa tarkasti jo liikkeiden opetusvaiheessa.

Tätä hetkee ei voi haaskaa, aamuöihin harhailla

Viikonloppu vietittiin kivasti kisoissa! Lauantaina vuorossa oli tokokoe ja sunnuntaina agikisat. Aloitetaan tokosta.

Koe oli tamskin järjestämä ja näin ollen myös tamskin hallissa. Käytiin perjantaina nopeasti testaamassa hyppy ja nouto hallilla. Hyppy toimi edelleen ja noutokin luonnistui ohjatun kapulalla. Ote Dellalla oli vähän huonompi, mutta kapula ei tippunut, eikä Della mälvännyt sitä.

Saavuttiin koepaikalle mahdollisimman myöhään eli puoli tuntia ennen avon alkamista. Oli todella lämmin päivä, joten en voinut kauheasti purkaa Dellalta energioita, koska se läkähtyi heti. Sain sen kuitenkin ihan ok moodiin paikkista varten.

Paikkis suoritettiin siis ensimmäisenä ja kaikki avoimen kuusi koiraa suoritti sen yhtäaikaisesti. Della oli ihan muissa maailmoissa kehään mentäessä ja kehässäkin se vain haahuili. Sain sen kuitenkin jotenkin mukaan ja rivissä se oli jo ihan hereillä. Paikkis oli rauhallinen ja kaikille koirakoille tästä 10. Sitten oli muutama koirakko ennen meidän yksilösuoritusta. Menin vielä vähän heittelemään Dellalle palloa ja tein muutaman viimeistelevän liikkeen (maahan-istu-seiso-erottelua ja peruutusta). Juuri ennen kehää leikin vielä Dellan kanssa repimisleikkiä ja tehtiin namien avulla muutama hyvä peruutus. Kehään mennessä Della oli taas muissa maailmoissa, mutta sain sen kuitenkin valmisteltua ensimmäisenä liikkeenä olevaan ruutuun. Tässä video koesuorituksesta:

Ruutu: 9 - Muutamat haukut lähdössä, kitinä maahanmenossa ja kunnon haukku noustessa perusasentoon. Della jäi taas ihan ruudun etureunaan ja sen toinen tassu olikin ruutunauhan päällä. Tätä tapahtuu siis juuri kokeenomaisissa, vaikka treeneissä Della malttaa mennä ruudun keskelle asti. Muutama päivä sitten tajusin, että kokeenomaisissa treeneissä en ikinä korjaa Dellaa, jos se jää liian eteen. Jotenkin mun päähän on iskostunut ajatus, että kokeenomaiset treenit ovat juuri kuin koetilanne, eikä niissä enää korjailla koiraa. Tällä tavalla oon siis saanut opetettua Dellalle, ettei kokeenomaisessa suorituksessa tarvitse mennä kunnolla ruutuun... Nyt siis lisää kokeenomaista treeniä, jossa korjaan, jos Dee tekee huonosti.

Merkinkierto : 9 - Hyii miten paljon tuli ääntä. Kivasti Della kuitenkin bongasi merkin ja meni sinne virtaviivaisesti hyvällä vauhdilla.

Seuruu: 10 - Ei nyt kyllä ihan kympin arvoinen, mutta hyvä! Selvästi ennen kehää tehdyt peruuttelut auttoi, koska nyt peruutuksessa tuli vain pientä ääntä. Viimeinen täyskäännös tehtiin lähellä seinää, joten siinä kohtaa Dee vähän jäi.

Liikkeestä maahan: 10 - Muuten tosi hyvä, mutta perusasentoon noustessa haukahdus.

Luoksari: 10 - Maahanmenossa pieni ääni ja samoin perusasentoon tullessa. Oudosti Della hidasti loppumatkasta.

Liikkestä seisominen: 9 - Sanoin ensimmäisen perusasentokäskyn liian hiljaa, joten vasta toisesta Della istui. Siinä taas haukahdus. Tuomari tuli sanomaan, että mun pitäisi käskeä Dellaa kovemmalla äänellä, koska hän ei kuule mun käskyjä. Koskaan aikasemmin mulle ei oo sanottu asiasta, tosin käskytin seis-käskyn ehkä inasen hiljempaa kuin yleensä. Kuitenkin mielestäni ihan normiäänellä käskytän, enkä erityisen hiljaa. Kauhean kovaa en voi myöskään käskeä, koska Della provosoituu siitä tosi helposti.

Nouto: 10 - Ei mitään moittimista, munkin mielestä kympin arvoinen suoritus. Hyvä Della! Ei tietoakaan viime hallikokeen dramaattisesta noudosta.

Kaukot: 10 - Maahanmenossa pieni haukku, mutta muuten hiljaiset vaihdot. Toinen istumaannousu oli vähän tahmea. Vain pieni kitinä perusasentoon noustessa!

Hyppy: 9 - Haukkuja vähän siellä täällä. Hypyn neljä lautaa näyttää ainakin videolta vähän turhan korkealta, mutta hyvin neiti sen suostui hyppäämään.

Kokonaisvaikutus: 8 - Tuomari oli kovin pahoillaan, kun joutui meidän kympin yhteistyöstä antamaan kasin äänen vuoksi. Itse olin kuitenkin tyytyväinen kutosiin ja seiskoihin tottuneena.

Yhteensä 304p, kp, AVO1, sija 1/6. Tuomari Ilkka Sten oli hyvin lepsulla tuulella ja itse olisin jättänyt meille useamman kympin antamatta. Luokkavoitto irtosi 12 pisteen erolla eli tuomarin linja piti hyvin koko kokeen ajan. Pisteitä kertyi aika huikea määrä, mutta on sen eteen kyllä tehty valtava määrä töitä. Kiva saada palkkio siitä, että oon kuitenkin osannut kouluttaa Dellan teknisesti oikein, vaikka äänipuoli onkin sitten eri juttu. Se on vaan niin monimutkainen asia ja päivän tuomarikin sanoi, että itse ei osaa mitään vinkkejä siihen antaa. Ehkä sen vuoksi hän ei viitsinyt rokottaa meitä niin kovasti. :D

Siirtymiä oli tässä kokeessa suht. vähän ja se näytti sopivan Dellalle. Della ei siis pitänyt kertakaan ääntä liikkeelle lähdettäessä, jossa se yleensä tykkää äännähtää. Liikkeiden jälkeen rapsuttelin sitä vain rauhallisesti päästä ja näin sain Dellan mielentilan pysyvän ihan hyvänä. Edelleen palkattomuus on Dellalle pieni peikko, koska se ei palkkaannu sosiaalisesta palkasta hyvin. Yleensä treeneissä kaikenlainen koskeminen ja lääppiminen on Dellasta tosi inhottavaa, enkä oikein tiedä tykkääkö se edes pienestä pään silittämisestä kokeessa. Se ei kuitenkaan pyri tilanteesta pois tai nuole huuliaan, joita se tekee yleensä ollessaan ahdistunut. Jotain pitäisi keksiä, että saisin Dellan palkattua myös kokeessa ilman, että se kuitenkaan nostaisi kierroksiaan (helppo homma...)

Nopeasti oli kuitenkin nollattava pää, koska sunnuntaina meille koitti agin kakkosluokan korkkaus Johanna Nybergin radoilla. Kisajärjestäjänä toimi TAKUT ja kisapaikka oli Hervannassa kivituhkakentällä. Sama kenttä toimi meillä treenikenttänä pari vuotta sitten, joten ihan uuteen paikkaan ei jouduttu. Mukaan lähti Annika ja Nomi-pumi, joiden kanssa ollaan viime aikoina kovasti treenattukin. Mukaan lähti myös Annikan pieni ja ihana Juno-pentu, jonka kasvua on ollut kyllä ihana seurata! Nomille nämä oli vasta toiset kisat, joten lähdettiin kisapaikalle jo aikaisin ennen ykkösluokkaa.

Annikan ja Nomin suoritettua ykkösten kaksi rataa oli kakkosten vuoro. Medeissä oli vain kolme koirakkoa ja lähdin ylipäätänsä kisoihin asenteella, että lähdetään nyt katsoon miltä ne kakkosluokan radat näyttää. Ensimmäinen rata oli hyvin saman tyyppinen kuin ykkösten hypäri, vain keppikulma oli vaikeampi. Radalla tein sitten vielä aivan liian tiukan valssin, joten Della tuli suoraan läpi ekasta välistä. Pienen hengähdyksen jälkeen kepit kuitenkin onnistui ja koko loppu rata tehtiin nollana, vaikka ennen tokavikaa putkea unohdinkin tehdä valssin. Tulokseksi jäi siis 5 ja radalla Della kipitti 3,88m/s vauhdilla. Tämä oikeutti meidät kakkossijaan. Alla liikkuvaa kuvaa radasta, kiitokset Annikalle kuvaamisesta!

Agirata oli myös ihan kiva, eikä sieltä löytynyt mitään ongelmallisia kohtia. Tällä kertaa tein myös valssin ennen keppejä, jolloin Dellalle tuli kepeille suora meneminen. Neiti kuitenkin tuli taas ensimmäisestä välistä pois jostain tuntemattomasta syystä. Toisella kertaa kepit onnistui ja muuten rata taas nollana loppuun, paitsi yksi rima tuli alas myöskin tuntemattomasta syystä. Tulokseksi jäi 10 ja tällä kertaa nopeudeksi 3,44m/s. Sijoituttiin jälleen toisiksi.

First things first, Della haluaa makkaraa

Kontaktit Della teki todella hitaasti, enkä vieläkään tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Puomia Della on alkanut pelkäämään todella paljon ja A:n alastulo on todella hidas. Puomin pelko johtuu Dellan korkeanpaikankammosta, joka on vain pahentunut viime aikoina. A tekisi melkein mieli vaihtaa juoksariksi, koska Della haluaa mennä niin älyttömän tarkasti 2on2off-asentoon, että se rupee himmailemaan jo A:n harjalla. Vaikka Dellaa yrittää kuinka hetsata ja innostaa menemään A:lle, vauhti hidastuu täysin harjalla. Della ei ole yleisestikään kovin nopea, joten juoksari saisi sen myös parantamaan suoritusaikoja.

Myös keppiongelma teki paluun eli vaikka treeneissä kepit on onnistuneet tosi kivasti, kisoissa ne kuitenkin oli suurin ongelma. Jotenkin kisatilanteessa Della ei vaan pysty keskittymään tarpeeksi, jolloin virheitä tulee. Lisää kisoja siis vaan, kyllähän me ykkösluokastakin selvittiin keppien osalta.

Mukava pumipoppoo oli agikisoissa, kun nähtiin vielä Anja pumeineen! Kuvassa (vas.) Mila, Ninni, Nomi, Juno ja Della

Alkuviikon ollaan vaan levätty, paitsi tänään käytiin taas hallilla tekemässä vähän voivoi-juttuja Annikan ja pumien kanssa. Ollaan tosiaan saatu paikka nyt kahdesta kokeesta, enkä vielä tiedä perunko toista, koska Dellalta puuttuu enää yksi AVO1-tulos, enkä uskoisi sen olevan kovin tiukassa. Tuntuu kuitenkin, että jos nyt menen perumaan toisen paikan, niin ei ihan varmasti saada sitä viimeistä 1-tulosta seuraavasta kokeesta. Seuraava koe on siis 7.6. SPL-Tampereen kentällä ja tuomarina siellä toimii Riitta Räsänen. Kaksi kertaa ollaan aikasemmin käyty Räsäsen kokeessa, toisesta saatiin 2-tulos ja toisesta TK1. Räsänen on suht. tiukka tuomari, joten ainakaan mitään huippupisteitä ei oltaisi saamassa. Voittajaluokan liikkeet on meillä kuitenkin vielä jonkinverran kesken, mutta toisaalta osaa liikkeistä voisi jo käydä kokeilemassa kokeessa. Saa nähdä mitä keksin...

Tää elämä on iso valintatalo ja kaikessa on hintalappunen kii

Välillä vähän muitakin kuin tokokuulumisia!

Parisen viikkoa sitten käynnistyi agissa kesäkausi, joka meidän osalta tarkoitti suuria muutoksia. Talvikauden (ja oikeastaan koko Dellan agiuran) kouluttaja siirtyi kesäkaudelle koutsaamaan pentuja, joten meillä oli edessä uuden kouluttajan etsiminen. Monta kertaa kävin ryhmälistaa läpi, mutta oikein mikään ei tuntunut sopivan meille. Lopulta facebookista löytyi tarjolle paikka touko-kesäkuulle ryhmästä, jossa on mulle ennestään tuttu kouluttaja Hempsun agiajoilta. Niinpä saatiin meille ryhmäpaikka pariksi kuukaudeksi ja olen kyllä todella tyytyväinen tähän valintaan!

Ei ollut mitään höntsäilyä kauden ekat
treenit! ;)

Kahdet treenit on nyt takana ja kouluttaja on saanut mut vietyä pois mun mukavuusalueelta, jolloin kehitystä luonnollisesti tapahtuu. Kyseessä on siis pienoinen luottamuspula Dellaan, varsinkin kepeille mentäessä. Jotenkin mun päähän on iskostunut ajatus, että keppien aloitus on jotenkin erityisen vaikea Dellalle, enkä luota sen löytävän ekaan väliin, jos lähetän sen vähänkin kauempaa. Ehkä mielessä on siis kummitellut Dellan ekojen agikisojen keppivirheet, joiden takia luvat jäi silloin saamatta.

Kauden ekoissa treeneissä päästiin tekemään heti rataa, jossa kepeille oli vähän reilu 90 asteen kulma. Vein Dellan tietenkin todella lähelle keppejä ja parhaimmillaan työnsin sen väärään väliin. Kouluttaja pyysi sitten kokeilemaan siten, että lähettäisin Dellan reilusti kauempaa, noin 5m päästä kulman ollessa kepeille suurempi. Olin ihan varma, että yritys on tuhoontuomittu, mutta niin se neiti vaan meni kepit täysin oikein hakien oikeaan väliin. Olin ihan hämmästyneenä, ja vaikka kuinka tehtiin monta samanlaista toistoa, Della teki ihan oikein. Vieläkin hämmästyttää näin jälkikäteen muisteltuna.

Viime viikon tiistaina oli toiset treenit ja tällä kertaa oltiin ulkona treenaamassa. Juuri kun päästiin kentälle, alkoi kauhea lumisade. Onneksi se kesti vain vartin verran ja sen jälkeen aurinko paistoi. Aiheena treenissä oli mitkäs muutkaan kuin kepit! Paljon eri kulmia ja täydestä vauhdista tulemista. Eikä taaskaan mitään ongelmia, vaikka yritinkin vahingossa kokoajan viedä Dellaa kepeille asti. Vähän uusi hiekka-alusta tuntui oudolta eli ts. upottavalta, ja tuntui, ettei siinä pääse etenemään lainkaan. Della taas oli kepeillä selvästi hitaampi, sekään ei ole treenannut agia ulkona pariin vuoteen. Kerran Della myös ponnisti hypylle aivan liian aikaisin tullen täysillä rimaa päin, kun vedätin sitä kunnolla. Seuraavilla toistoilla neiti kuitenkin tajusi, että varsinkin kun pohjana on upottava hiekka, ei ihan noin kaukaa voi hypätä. Ulkoisilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin onneksi.

Meillä on siis ryhmäpaikka nyt vaan heinäkuuhun asti ja sen jälkeen olisi tarkoitus käydä omatoimisesti treenailemassa, jos saisi vaikka hankittua avaimen hallille. Alunperin halusin meille ryhmäpaikan juuri heinäkuuhun asti, sillä vielä huhtikuun alussa oli epäselvää, olenko enää vapailla kesäkuun jälkeen. Helmikuussa laitoin nimittäin hakupaperit naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen menemään ja toiveena oli päästä jo heinäkuun saapumiserään. Huhtikuun lopulla valintatilaisuudessa mulle kuitenkin määrättiin paikka vasta vuoden päästä heinäkuulle, joten vielä vuodeksi pitäisi keksiä tekemistä. Onneksi kuitenkin pääsin haluamaani paikkaan, sillä se oli tärkeämpi kriteeri, kuin aloittamisaika. Alkuperäinen suunnitelma oli siis päästä nyt armeijaan ja hakea eläinlääkikseen, mutta kun intti siirtyi vuodella, päätin, että en aio hakea tosissani myöskään eläinlääkikseen (valintakokeeseen kuitenkin menen). En olisi halunnut mennä vain vuodeksi opiskelemaan ja jäädä sitten taas vuodeksi "tauolle", vaikka ei se eläinlääkikseen pääseminen ole tietenkään ihan itsestäänselvyys (kokeissa olleista reilu 10% pääsee sisään...). Aion siis ensi syksystä asti lukea ahkerasti kokeisiin ja sitten toivottavasti päästä ensi vuonna sisään, jolloin saisin lykättyä opiskelupaikkaa vuodella intin ajaksi. Intissä olen ajatellut olla vähintään 9kk, mutta vuosikaan ei ole mahdottomuus. Siellä sen sitten näkee, kuinka kauan haluaa siellä aikaansa viettää. Kovasti haaveena olisi erikoistua sotakoiraohjaajaksi, joka on 9kk pesti. Vuoden hommana olisi sitten skoi-auk, jos intissä viihdyn (voiko siellä viihtyä???)

Nyt mulla ei siis ookaan muuta kun aikaa, kun en tällä hetkellä opiskele, enkä ole vielä hakenut töitäkään. Onhan se toisaalta kivaa, kun on kerrankin aikaa, mutta eihän sitten sitä rahaakaan tietenkään ole eli tekeminen rajottuu aika paljon. Ollaan kuitenkin treenattu Dellan kanssa lähes päivittäin (lepopäiviä välissä) ja toivottavasti nyt blogikin aktivoituisi enemmän. Vaikka loppuvuoden suunnitelmat ei mennyt odotetulla tavalla, ootan kuitenkin innolla "välivuotta", kun pääsee tekemään ihan eri tavalla juttuja, mitä on aikaisemmin tehnyt. Tarkoitus olisi siis mennä tekemään hieman töitä (esim. ihan siivous) ja opiskella siinä samalla. Tällä tavalla jäisi aikaa vielä Dellankin treenaamiseen ja oman fyysisen kunnon kehittämiseen, jotta pärjäisin sitten intissä mahdollisimman hyvin. Innolla odotan jo syksyä!

Something just like this

Pitkästä aikaa perinteinen treenipostaus! Oon saanut nyt jonkin verran treenejä kuvattua ja seuraavassa treenipostauksessa olisi tarkoitus käsitellä Delln voittajaluokan liikkeiden tilannetta. Sitä ennen pysytään kuitenkin vielä (melkein) avoimessa luokassa.

Viime viikolla käytiin tekemässä yksi treeni kokonaan videolle, jonka sain loppuviikosta editoitua. Sain loppujen lopuksi treenit tiivistettyä kolmasosaan, eli pituudeksi jäi vielä yli 10min... tsemppiä sen katsomiseen. :D Videolle jätin tarkoituksella myös vähän leikkimistä ja myös niitä virheitä sekä ongelmakohtia, esim. Dellan komentamiskohtauksen. Della on videolla kunnon pörrökasa, kun olin juuri kammannut ja pessyt sen näyttelyä varten, joten älkää pelästykö!

Tehtiin siis peruutusta, merkinkiertoa, noudon pitoa ja kaukoja. Peruutuksen kanssa alan olemaan jo toivoton, kun tuntuu olevan tähtien asennoista kiinni, haukkuuko Della vai ei. Välillä se haukkuu ja välillä se on täysin hiljaa, enkä ole vielä saanut selville, miten onnistunut toisto tulee. Sen takia olen pyrkinyt videoimaan meidän peruutustreenejä, mutta vielä en ole ehtinyt analysoida niitä kunnolla.

Pito onnistui kivasti videolla, se on yleensä meillä "hyvän mielen"-treeni. Della pitää kapulasta todella kivasti kiinni ja saan vetää sitä ihan kunnolla Dellalta. Vieläkään en ole oikein päättänyt, kumpi kapuloista on parempi Dellalle kokeissa, painavampi sorvattu vai ohjatun kapula. Painavampi pysyy Dellalla nätimmin suussa, koska se vaatii Dellan pitämään siitä kunnolla kiinni. Ohjattu saattaa välillä pyöriä Dellan suussa, mutta toisaalta Della ei ole vielä traumatisoitunut siitä (ekassa avon kokeessa Dee tiputti kapulan ja se osui neidin jalkaan). Sorvattussa on myös se vaara, että ulkokokeissa Dellan suuhun saattaa mennä kiviä, tms. koska siinä oteosa on matalemmalla kuin ohjatussa. Seuraavassa tamskin kokeessa aion ainakin ottaa mukaan ohjatun kapulan, koska hallin matto on sen verran joustava, että painava kapula pomppii tosi helposti heitettäessä ja Della nimenomaan hallissa tiputti kapulan varpailleen.

Kaukoja Della teki ihan kivasti, tosin s-m-vaihto ei vielä kestänyt ulko-olosuhteita. Eilen sitten kotona hinkattiin vielä s-m, ja Dellalle alkoi vihdoin muodostua ajatus, että maahan täytyy mennä taaksepäin, eikä pompata eteenpäin. Videolta oli myös kiva huomata, että kun Della teki s-i huonosti ja menin korjaamaan sen, seuraavalla kerralla Dee teki istumisen oikein liioitellusti peruuttaen. Se siis tiesi, mikä meni pieleen!

Merkinkierrossa merkki löytyi joka kerta, joten voisinkin sanoa, että se on ongelma alkaa olla selätetty! Videolta huomaa, kuinka lyhyemmällä matkalla Della ei haukahda ollenkaan lähtiessään kiertämään. Niinpä tänään käytiin kokeilemassa, löytyisikö siitä ratkaisu haukkumisongelmaan. Ja alustavasti kyllä!! Lyhyeltä matkalta Della ei haukahtanut, joten pikku hiljaa pidennettiin matkaa ja lopulta päästiin jopa yli 10 metriin. Jos Dellalta pääsi haukku, pyysin sen takaisin, muutama käsitargetti ja sitten uusi yritys hieman lähempää. Della sisäisti hiljaisuuden todella hyvin ja itse olin niin iloinen ja onnellinen, että Dellakin tuntui todella vapautuneelta ja rennolta. Jos tästä nyt löytyy todella ratkaisu kierron ääniongelmaan, niin oon kyllä ikuisesti onnellinen! Tässä vielä nopeasti kännykällä kuvattu video.

Jatkossa siis en salli ollenkaan ääntä merkinkierrossa nyt, kun Della on osoittanut, että pystyy suorittamaan liikkeen hiljaa. Toki vauhti on hieman hitaampi kuin normaalisti, mutta parempi näin. Eiköhän se vauhtikin saada vielä takaisin, kun aletaan keskittymään äänen sijaan siihen. Kokeenomaisena bongauksineen hiljainen kierto vaatii vielä treeniä, joten nyt vaan ahkeraa treeniä ennen meidän seuraavaa koetta, joka on jo 20.5.!

Tampere KV 2017

Lauantaina oli taas aika pyörähtää näyttelykehissä, onhan viime kerrasta jo melkein vuosi. Tuomariksi pumeille oli ilmoitettu tiukka Päivi Eerola, mutta koska "koti"näyttely, niin olihan sinne nyt pakko mennä. Sain trimmattua Dellan kerrankin hyvin, joten hyvillä mielin päästiin kehään. Ennakko-odotuksena oli tietenkin EH tai pelkkä ERI korvien vuoksi, vaikka omasta mielestäni Dellan korvat ovat nyt paremmin olleet taittuneet kuin vuosi sitten näyttelyssä.



Pumeja oli ilmoitettu yhteensä 8kpl, joista vain yksi oli Dellan lisäksi sertiä tavoitteleva narttu. Uroksissa ei ollut yhtään SA:n arvoista koiraa tuomarin mielestä, vaikka kehässä oli valioluokan koiria. Juniorinarttu sai SA:n ja olikin loppujen lopuksi ainoa SA:n saaja ja näin ollen ROP. Della sai tyytyä pelkkään erinomaiseen, mutta arvostelu oli kuitenkin todella kiva:
"Kaunis edukseen esitetty vankkarunkoinen narttu. Erittäin selvä sukupuolileima. Sopiva luusto. Hyvin narttumainen pää. Äärimmäisen kevyet korvat. Hyvä ryhti. Aivan liian tiukkakierteinen ja jäykkä häntä. Melko tasapainoiset kulmaukset. Kapeat takaliikkeet. Kestävä nopea ravi. Melko hyvä karvanlaatu. Mallikelpoinen esiintyminen. Hyvässä kunnossa. Oikea olemus." AVO ERI, AVK1

Mitään yllättävää ei arvostelussa ollut, mutta oli kiva lukea, että esiintyminen oli ainakin mennyt putkeen, vaikka oikeasti Della esiintyi huonoiten mitä ikinä. :D Se pomppi yksilöliikkeissä, kun mentiin poispäin tuomarista ja lähti peitsillä kohti tuomaria. Onneksi kuitenkin huomasin sen ja sain muutettua Dellan raville. Seisominen kieltämättä onnistui hyvin. Myös "hyvässä kunnossa"-kommentti piristi mieltä, koska sen eteen ollaan tehty töitä.

Kotiintulomatka jouduttiin menemään bussilla, eikä ollut kauhean mukavaa raahata Dellan metallihäkkiä keskustassa... Onneksi vaihtomatka ei kuitenkaan ollut pitkä ja Della käyttäytyi hyvin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!