En aio käyttää kenkii ennen elokuuta

Viikonloppu vietettiin varsin koiramaisissa tunnelmissa. Lauantaina oli niin kiva ilma, että päätettiin korkata mökkikausi. Mökille tuli myös kummitätini kuuro parsonipentu Surku. Pumit ei yhtään tykkää yli-innokkaasta ärrierilapsesta, joten Surku viettikin päivän narussa. Kameran sain kerrankin napattua mukaan, joten tässä kuvia!

Hempu on oppinut kulkemaan serkkuni perässä jos (ja kun) tältä tippuu ruokaa maahan niin Hempu pääsee aina heti apajille :D

Surku osasi kyllä olla välillä tosi rasittava pumien mielestä, kun se saattoi hyppiä ja haukkua nenän edessä vaikka kuinka kauan. Hempu oli ihmeellisen kärsiväinen pennun kanssa ja yleensä se oli vaan kiinnittämättä pentuun huomiota tai lähti itse pois. Dellaa taas kovasti ahdisti Surkun lähestymisyritykset, eikä se oikein osannut lähteä myöskään tilanteesta pois, vaan puolustautui murisemalla ja hampaita näyttämällä. Surku osaa olla todella päättävinen pieni herra, joten se ei usein ottanut Dellan signaaleja tosissaan, eikä se tietenkään osannut suhtautua murinaan, koska ei kuullut sitä. Niinpä päätettiin pitää Surku ja Della erossa toisistaan, ettei Dellalle inhottavia tilanteita tulisi.

Della piilossa Surkulta pöydän alla...

wanna be haukkuva hakukoira

Ihana söpö pieni kakara, mutta onneksi ei ole oma ♥

Sunnuntaina suuntasin sitten Annikan ja pumien kanssa kohti Tuuria. Annika oli ilmoittanut Nomin kehään ja itse lupasin tulla mukaan seuraksi/kantoavuksi/kuvaajaksi. Napos-pumien seurassa päivä hurahtikin mukavasti ja kuviakin tarttui jonkin verran mukaan. Itsekin pääsin kehään paras narttu- ja rop-kilpailuihin esittämään Mariell de Marque Lothus av Fylgia "Lilan". Lila meni narun päässä tosi kivasti ja näin ollen sain vastaanottaa myös rop-ruusukkeen.

Juno-pienikin on niin ihana ja rakastettava pakkaus, mutta onneksi tätäkään ei tarvitse jaksaa kotioloissa.:D

Napos Zsoldos "Nuka", josta leivottiin uusi valio!

Sert-narttu Napos Angyika "Jade"

Nomi eli virallisemmin Napos Zsuzsa oli Leila Kärkkään mielestä erittäin hyvä.

Päivän roppi, Mariell de Marque Lothus av Fylgia "Lila"

Virallinen rop-kuva, Lila ja Nuka. Tän kuvan eteen kolme ihmistä hyppi ja äänteli, että saatiin pumien korvat ylös. Sen vuoksi myös taustalla olevat ihmiset katsoo kameraan :D

Loppuun vielä kaunis Juno, josta on kasvanut jo minipumi!

Viikonloppu oli siis myös erityisen pentupainotteinen ja onhan se nyt ihana päästä palluttelemaan pikkuisia. Surku ja Nomi on kuitenkin tosi aktiivisia pieniä ja vaikka ne onkin söpöjä, en kyllä itse jaksaisi sitä penturumbaa ja jatkuvaa riekkumista. Toisaalta ajatus siitä, että pääsisi aloittamaan kaiken alusta houkuttelee, mutta onneksi pentujuttuja ei tarvitse tässä elämäntilanteessa sen enempää miettiä.

Mun maailma on tänään kyl iloinen juuri tällaisenaan

Eilen vietettiin Della nelivuotissyntymäpäiviä. Otin paljon kuvia Dellasta, joten tällä kertaa postaukseen tulee jopa tuoreita kuvia!

Heti aamusta (eli siinä kymmenen jälkeen...) lähdettiin vähän juoksemaan. Tarkoitus oli lähteä jo aikaisin aamulla, ettei ilma ehtisi lämmetä liikaa. Kymmeneltä asteita oli kuitenkin jo hieman liian paljon, joten juostiin sitten vaan läheiselle rannalle, jossa Della pääsi viilentämään itseään. Neiti juoksi kepin perässä innoissaan vedessä ja lopulta uskaltautui jopa uimaan! Dellahan ei siis ole ikinä ennen suostunut uimaan vapaaehtoisesti, mutta nyt se lopulta kauhean painostuksen ja kehumisen jälkeen uskalsi uida puoli metriä keppiä hakemaan. Ehkäpä sekin vielä joskus oppii nauttimaan uimisesta!

Päivällä lähdettiin vähäksi aikaa metsään käppäilemään. Ilma oli kuitenkin vielä aamua lämpimämpi, joten Dee tyytyi rauhallisempaan menoon. Mukavasti Della jaksoi myös poseerata, vaikka molempien korvien ylhäällä pitäminen yhtä aikaa tuntuu olevan mahdotonta. Kuvat puhukoon puolestaan...

Kaunista Della

Illalla suunnattiin vielä Annikan ja Nomin kanssa hallille aksailemaan. Tehtiin keppejä, poispäinkääntöjä (?), takaaleikkauksia ja harjoiteltiin esteiden itsenäistä suorittamista. Kepit tuntuu olevan Dellalle (taas) todella hankalat, se meni jopa väärään ensimmäiseen väliin, kun tultiin kepeille suoraan. Myös semmoinen huomio tarttui treeneistä, että avointa kulmaa treenattaessa mun rintamasuunta on todella tärkeä, koska Della tykkää hakeutua helposti toiseen väliin.  Mun on vaan maltettava jäädä rintamasuunta kohti keppien aloitusta, evaikka se tuntuukin tosi tyhmältä vaan seisoa paikoillaan ja odottaa, että koira aloittaa pujottelun.

Jäin keppien jokaisella toistolla tarkoituksella jälkeen niin, että Dellan täytyi suorittaa kepit loppuun, vaikka en ollut sen vierellä/edessä vauhdittamassa sitä. Annika oli palkkaamassa Dellaa kepeiltä, joten hienosti Dee meni aina loppuun asti ihan ok vauhdilla. Myös muita erilaisia irtoamistreenejä pitäisi tehdä todella paljon ja varsinkin sitä, että joku muu palkkaa Dellan. Nyt tuntuu, että koska palkka tulee aina multa, Della ei haluakaan lähteä irtoamaan.

Poispäinkäännöstä kokeiltiin kepeiltä ja se onnistui tosi kivasti, vaikka alkuun hirvittikin ottaa koira vastaan kepeiltä. Takaaleikkausta tehtiin muutamalla hypyllä ja vaikka alkuun olinkin varma, että Della kääntyy väärään suuntaan tai ei hyppää ollenkaan, niin Dellahan teki takaaleikkauksen kuin vanha tekijä. Ei sitten sitäkään jääty enää hinkkaamaan, vaan siirryttiin yksinkertaisiin yhden esteen treeneihin. Vahvisteltiin itsenäistä takaakiertoa niin, että tein vaan niiston, kun Dee lähti kiertämään ja jatkoin matkaa. Niistokädessä oli pallo, jonka tiputin aina niiston yhteydessä. Kokoajan vain nopeutin omaa lähtemistäni esteeltä, vaikka Della pysyikin aika vahvasti mun liikkeessä kiinni. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia, näitäkin pitäisi treenata vaan aina kun muistaa!

Lämppä- ja jäähdyttelylenkillä päästettiin pumikaksikko metsään juoksemaan, mutta tälläkään kertaa leikki ei sujunut. Tytöt päätti aloittaa juoksut yhtä aikaa, joten molemmat oli ihan erilaisia juoksuhuuruissaan kuin normaalisti. Nyt Della olisi kovasti halunnut leikkiä, mutta Nomi oli sitä mieltä, että Della vaan ahdistelee häntä. Yleensähän siis Nomi juoksee ympäri metsää, eikä Della halua leikkiä tai edes juosta mukana. Nyt neidit sitten vaan rauhallisesti haisteli ja merkkaili koko lenkin ajan. Toi merkkailu on muuten kaikista ärsyttävintä juoksuissa (sen jälkeen ettei pääse kisoihin). Tuntuu, että hihnalenkeilläkin saa olla kokoajan repimässä Dellaa puskista, kun siellä on muka niiiin hyviä hajuja ja kaikkien pitäisi saada tietää, että juuri Dellalla on nyt juoksut. No, onneksi tätä juoksurumbaa ei tarvi kestää kun  10-15 kuukauden välein...

"Ei ainakaan olla täällä haistelemassa ja merkkaamassa samaa kohtaa kymmenettä kertaa"

Illalla mulla oli suhteellisen väsy pumityttö kuluttamassa sohvaa. Della nukkui tosi sikeästi ja piti jotain hentoa kuorsausääntäkin. Uskoisin, että senkin mielestä sillä oli ihan kiva synttäripäivä.

Tänään sitten päästään jälleen aksailemaan ja sunnuntaina on lähtö Tuuriin. Tällä kertaa en ilmoittanut Dellaa mukaan niihin karkeloihin tuomarin takia, mutta paikanpäälle oon menossa Annikan ja pumien kanssa. Sunnuntaina käydään myös treenaamassa yhdet agin korvaustreenit alta pois ja illalla haetaan Nella-seropi meille taas hoitoon. Toivottavasti Della pysyy yhtä leikkisällä tuulella siihen asti, niin Nellalle tulee mieluisa vierailu.

Aina hoppuu, haippiin tottuu

... Ahneel paskanen loppu. Nyt kun me kerrankin ehdittiin päästä hyvin kisaamisen makuun tokossa ja oltaisiin päästy kokeileen viimeistä 1-tulosta avoimesta, niin eiköhän tuo yksi mene ja aloita juoksut. 5kk etuajassa. Della really? Eihän se koiran vika ole, mutta ärsyttää kyllä niinkun todella paljon. Tuli taas nopea palautus maan pinnalle ja muistutus siitä, että Dellakin on elävä eläin, eikä ennakoitavasti toimiva robotti. Nyt ei sitten ainakaan tarvinnut miettiä perunko jälkimmäistä koetta, kun jouduin perumaan molemmat... En oikein tiedä mihin kokeeseen sitä kannattaisi nyt ilmoittautua, kun ei voi olla varma, kuinka kauan juoksut kestää. 18.6. olisi TamSKilla pm-koe, joka tottakai houkuttelisi. Viime astutuksen perusteella pystyn laskea, että siinä 13-14. päivän tienoilla olisi tärppipäivät, joten todennäköisesti meiltä jää piirimestaruudetkin välistä. Seuraava koe olisi sitten 29.6., joten sinne viimestään olisi sitten tarkoitus mennä.

Ilmoitin juoksuista tietenkin heti Dellan kasvattajalle ja ehdin siinä jo alkaa laskea astutuspäiviä yms., kunnes Camilla vastasi, että ei pysty tulemaan nyt Suomeen Dellaa astuttamaan, joten pentuja ei tästä juoksusta tule. Ymmärrän kyllä, koska neiti aloitti juoksut tosiaan 5kk etuajassa, mutta jotenkin tuli vähä pettynyt olo, koska puhe on ollut, että näistä juoksuista Della astutettaisiin. Uskon myös, että Suomessa astutus olisi onnistunut ilman Camillaa kasvattajien tai kokeneiden ihmisten avustuksella. Dellan sijoitussopimushan on 5 vuotta kestävä, joten näiden juoksujen jälkeen Camillalla on enää yksi mahdollisuus astuttaa Della, joten aikamoisen riskin kasvattaja ottaa, kun ei nyt edes yritä astuttaa Dellaa.

Meidän kannalta Dellan pennuttaminen tästä juoksusta olisi ollut todella suotuisa vaihtoehto, koska olen nyt hakenut muutosta mun palveluksen alkamisaikaan. Hain siis paikkaa nyt heinäkuun erään, kun aiemmin mut on määrätty saapumiserään heinäkuulle 2018. Jos siis mulle aukeaisi paikka jo heinäkuulle ja Della astutettaisiin nyt, se lähtisi Camillan luo juuri sopivasti, kun lähden inttiin. Leevihän on luvannut hoitaa Dellaa täällä mun intin ajan, mutta olisihan se suuri helpotus, jos Della lähtisikin noin kolmeksi kuukaudeksi Camillan luo. Asiat kuitenkin on niin kuin ne on, ja harmitus on aika kova.

Itse sairastelin koko viime viikon, joten Della on joutunut tyytymään vain lyhyihin pissatuslenkkeihin. Juoksujen myötä neiti on yleensä vähän passiivisempi eli sitä ei tuntunut kauheasti haittaavankaan, kun ei päästy esim. treenaamaan tai juoksemaan. Vähän jotain pientä olkkaritokoilua päästiin tekemään loppuviikosta, kun mun olo kääntyi parempaan suuntaan. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että jos pumi on ollut monta päivää lähinnä vuodelevossa, niin ensimmäisenä ei ehkä kannata aloittaa treenaamaan tunnaria. Oli muuten pikkusen intopiukkeena pumineiti ja palikat vaan lensi, kun Della vähän "haisteli". Muutamien toistojen jälkeen se kuitenkin muisti taas omistavansa nenän ja oikea palikka alkoi löytyä. Della toi vikoilla toistoilla palikan jopa ihan perusasentoon asti, pätevä eläin! Ollaan siis tehty nyt jonkun verran pelkkää tunnarikapulan palautusta, joten neidin päässä taisi juuri ne muutama herne törmätä toisiinsa positiivisin seurauksin.

Peili on aina pakko nostaa lattialle,
kun treenataan kaukoja :D

Myös metallia tehtiin sheipaten tarkoituksena, että siihen tulisi hyvä tuntuma, eikä se ihan aina ällöttäisi. Kivasti metsku pysyy Dellan suussa, vaikka välillä kuuluu pientä kilinää. Peruasentoon tullessa pito paranee, koska siinä yleensä vedän kapulaa Dellalta, ennen kuin se saa irrottaa.

Kaukoja hinkattiin myös, erityisesti taas seiso-maahan-vaihtoa. Otin videookin padille, joten pääsin tarkemmin arvioimaan, miten Della liikkui vaihdoissa. S-m-vaihto tuntui onnistuvan todella satunnaisesti ja videolla palkkaan Deetä myös hieman epäpuhtaista vaihdoista. Todennäköisesti aletaan tekeen taas s-m-jumppaa ihan namien kanssa imuttamalla, jotta saataisiin siihen vaihtoon oikeasti se tekniikka ja varmuus. Toinen huomio oli, että Della tosi usein i-m-vaihdossa meni taaksepäin. Lisäksi monissa maahanmenoissa kuului ääni. Toki korkea vire vaikuttaa näihin asioihin, mutta jatkossa pitää olla ehdottomasti tarkempi. Tajusin myös, että usein kaukoja treenatessa sitä treenattavaa vaihtoa ei tule tarpeeksi usein, vaan Della tekee muitakin vaihtoja kokoajan. Tähän pitää siis saada loogisuutta ja keskittyä yhdellä treenikerralla vain siihen yhteen vaihtoon, eikä niin, että kaikkia vähän, mutta aina vasta kun tulee onnistunut vaihto, siinä vaihdossa mitä treenataan, niin palkkaan.

Lauantaina olikin vuorossa mun yläppärijuhlat ja Della pääsi mukaan mummulaan, jossa juhlat pidettiin. Hempun mukaan ottamista mietittiin kanssa, mutta Hempu olisi vain haukkunut ja stressannut vieraista, joten päätettiin viedä Hempu naapuriin hoitoon juhlien ajaksi. Della suoriutui juhlista hienosti eli normaaliin tapaansa se vietti suurimman osan ajasta omassa rauhassaan. Vieraita sai tulla ja mennä rauhassa, eikä Della reagoinut siihen mitenkään. Välillä tietenkin neiti kävi kiertämässä rapsuttavat kädet ja imuroimassa pöydän aluset ruuan muruista.