Ei Roomaakaa rakennettu viikossa

[Unohdin julkaista tän postauksen, joten se tulee nyt toodella myöhässä...]
10.9. olikin aika sitten nollata pää ja lähteä kokeilemaan meidän toisen projektin toimivuutta, nimittäin puomia kisoihin. Edeltävänä viikonloppuna arvoin ilmoajan loppuun asti, että uskaltaisinko ilmota Dellaa jo kisoihin. Oltiin siis tehty sitä ennen vaan kerran normipuomilla, mutta ei kertaakaan jatkaen rataa puomin jälkeen. Sovittiin kuitenkin Annikan kanssa alkuviikolle puomitreenit ja edessä häämötti vielä torstain viikkotreenit, joten uskalsin ilmoittaa Dellan jokaiselle kolmelle radalle. Tiistaina käytiin sitten Annikan kanssa tekemässä muutamat puomit, tässä video treeneistä.

Edelleen Della tulee puomin alastulon ravilla, mutta on se nyt ainakin hieman nopeampi kuin projektin alkaessa. Della siis lopetti laukkaamisen jo siinä vaiheessa, kun nostettiin puomi 120cm korkeuteen (tässä video). Vaikka mitä yritin, Della ei enää halunnut laukata alas asti. Terveyssyyt oli jo poissuljettu vaihtoehto, joten aloin hyväksymään tosiasiaa, että tuota nopeampaa Dellan puomista ei tule pysäytyskontakteilla. 

Onnistuin sitten sairastumaan heti keskiviikkona, joten jouduttiin jättämään torstain treenit välistä. Harmitti ihan suunnattomasti, mutta päätin pysyä kotona lepäämässä, jotta olisin varmasti kunnossa viikonlopun kisauurastusta varten. Vähän epävarmoin mielin jouduttiin siis lopulta kisoihin lähteä.

Muutama kuva kesältä koristamaan postausta, jostain syystä nääkin kivat kuvat on jääneet postaamatta...

Sunnuntaiaamun koittaessa itselläni oli huono olo ja varsinkin kurkku tuntui kuin joku olisi käynyt yöllä raastamassa sitä raastinraudalla. C-vitamiinin ja lämpimän marjamehun voimalla päästiin kuitenkin pelon sekaisin tuntein lähtemään. 

Jalonen oli suunnitellut päivälle melko haastavat radat, mutta ei mitenkään mahdottomat. Tosin kun oma pää ei ollut täysillä mukana menossa, niin mitään hyvää ei seurannut. 

Eka rata oli suhteellisen kaaosta alusta alkaen. Olin heti suoralla pätkällä myöhässä, joten suoran päässä olleelta muurilta lensi sitten palikat. A oli hidas, mutta D pysähtyi hyvin. Keppien vikan välin Della jätti menemättä tuntemattomasta syystä. Olin suunnitellut keppien jälkeen rytmittävän valssin, joka sitten keppejä uusiessa unohtui. Samalla hukkui koko seuraava este ja koira, joten Della kävi noukkimassa yhden hypyn lisää. Olin kyllä rataan tutustuessa jo huomannut potentiaalisen ansaesteen, mutta heti kun pakka meni sekaisin kepeillä niin pää ei enää sitten pysynyt mukana. Loppuradalla oli kokoajan myöhässä ja jätin tekemättä puolen vaihtoja. Puomille oli 90 asteen kulma, joten mun oli tarkoitus tehdä ennen puomia valssi, koska rata jatkui toiseen suuntaan siitä. Yllättäen en sitten ehtinytkään, joten menin puomin väärältä puolelta. Della vähän epäröi uudella puomilla ja näin ollen ravasi sen lähes kokonaan. Loppusuora oli jees, Della haki kivasti poissa linjalta olleen esteen. Muutenkin Della tuntui tosi ajoittain tosi nopealta ja estehakuiselta. Nyt kahdissa kisoissa peräkkäin Della on hakenut hylyn ylimääräiseltä esteeltä, jota se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Dellan kanssa se on kuitenkin positiivinen ongelma, koska D on aina ollut huono irtoamaan. Jatkossa pitää vaan muistaa tää Dellan uusi kisamoodi...

Toinen rata alkoi tosi kivasti ja Della meni puomin, alastuloa lukuunottamatta, laukalla! Kepeiltä oli tarkoitus lähteä takaisinpäin, joten jouduin menemään itse myös keppien ihan päätyyn asti. Siinä sitten en malttanut rytmittää Dellaa ihan loppuun asti, joten taas D tuli toka vikasta välistä pois. Silloin kyllä harmitti kovasti, koska syy oli täysin mun. Tokalla kerralla maltoin sitten rytmittää kepit loppuun asti ja päästiin jatkamaan. Vuorossa oli A, josta Della päättikin loikata kaiken kesken pois. Käskytin sitä ajoissa pysähtymään, mutta niin vaan tyyppi tuli röyhkeesti alas kontaktipinnan rajalta. Olin silloin vielä ihan väärässä paikassa, joten Della ohjaantui esteen väärälle puolelle ja näin hylky. Rata jatkui ihan kivasti ja ehdin tekemään valssin putkelle, jolle kerkeämistä epäilin. Sen jälkeen olin kuitenkin auttamatta myöhässä itseasiassa koko loppuradan, mutta pelastelujen pelasteluilla päästiin rata nollana loppuun.

Vikalle radalle otettiin sitten tavoitteeksi saada edes tulos. Tällä kertaa alku lähti taas hyvin ja kepitkin onnistui! Keppien jälkeinen sylkkäri onnistui tosi hyvin, mutta seuraavalla esteellä olin jälleen myöhässä, joten Della otti vähän osumaa pituuteen. Tuomarin käsi pysyi kuitenkin alhaalla. Rata jatkui kuitenkin ja olin edelleen myöhässä, enkä saanut vedettyä Dellaa tarpeeksi vastakkaisella kädellä itseäni kohti, jolloin Della hyppäsi hypyn takaa. Taas pieni virhe multa, joka kostautui tän radan kohtaloksi. Rata jatkui hyvin, kunnes aalla Della taas hyppäsi kontaktilta, vaikka käskytin sitä pysähtymään. Niinpä uusittiin A, jolloin D teki hyvän 2on2off. Loppurata sujui hyvin ja Della tuli taas puomin yläosan hyvin laukaten.

Jotenkin erittäin sopiva kuva, kun miettii Dellan perseilyjä vikojen ratojen aalla...

Annika ja Nomi saivat onneksi vikalta radalta tuloksen sijoittuen kolmansiksi, joten ihan tuloksetta ei tarvinnut lähteä. Medeissä jaettiin kolmelta radalta ainoastaan yksi luva - sen verran haastaviksi muutkin koirakot olivat radat kokeneet. Meidän saldo kolme hylkyä harmitti kyllä jonkun verran, koska Della oli kuitenkin kivassa vireessä ja se paineli kovaa. Olisi siis ollut kiva saada tietää edes Dellan etenemä radoilla. No, nyt on sitten koettu myös pelkkien hylkyjen kisat :D

Kontaktiprojekti siirtyy seuraavaksi ehdottomasti aahan. Della teki kisoissa kaksi niin järkyttävää suoritusta, että noi ei voi jatkua. Oon nyt päättänyt muuttaa Dellan 2on2off-kontaktin juoksariksi, koska vaikka pysäytys saataisiinkiin taas toimimaan, Dellan a on todella hidas. Dellahan ei siis uskalla edes loikata aan harjannetta, vaan alkaa siitä lähtien hipsutella alaspäin ja siihen kuluu monta sekuntia. Juoksarista saataisiin paljon nopeampi, mutta koska Della on sen verran hidas, saisin sen radoilla tarvittaessa kiinni aalla. En oo kuitenkaan koskaan opettanut yhtäkään juoksukontaktia, joten ainakin alkuun tarvitaan kunnon opastusta. Todennäköisesti haluan tässä kisata nyt vielä muutaman startin ennen, kuin aloitetaan juoksari-a projekti. Palo kisaamaan on niin kova, varsinkin nyt kun treenit kulkee tosi kivasti ja Della on saanut itseensä lisää vauhtia. Jos vaikka saataisiin kerättyä ne vikat luvat kakkosista, niin sitten voisi pitää hyvällä mielin taukoa ennen kolmosissa korkkaamista.

Jos ei eteenpäi nii mihi muka täs sit oltas menos?

Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa kisaten. Lauantaina aloitettiin möllitokolla ja sunnuntaina käytiin juoksemassa kolme rataa Nokialla. Jotta postaus ei venyisi kilometrin pituiseksi, niin käsittelen vain tokomöllit. Seuraavassa postauksessa sitten juttua agikisoista ja näin olleen meidän toistaiseksi päättyneestä kontaktiprojektista. Kaikki tän postauksen kuvat (c) Koirapalvelu Taidogas, kiitos niistä!

Mölleihin tarkoitus oli siis lähteä kokeilemaan, miten Della reagoi etäpalkkaan koetilanteessa sekä katsomaan, muistaako Della koetilanteen yhtä ahdistavana kuin viime kokeissa. Koepaikka oli meille uusi tuttavuus Taidoggaan halli Kangasalla. Vaikka meiltä ajaa hallille vain vartin verran, koskaan ei olla aikaisemmin sinne eksytty. Hallissa oli kivasti itse treenikentän lisäksi eteistila, jossa pystyin tekemään vielä loppuviimeistelyt ennen kehää. Toki ulkona käytiin ensin tekemässä vähän vauhtijuttuja ja lopuksi tunnaria, joka laski Dellan virettä hieman alemmas. Vähän Della tuntui oudolta ja kitisi kokoajan. Eteistilassa saatiin kuitenkin myös hiljaisia seuruupätkiä sekä i-m-i-vaihtoja ja sain palkattua Dellan etäpalkalla.

Heti ensimmäisessä siirtymässä Della lähti haahuilemaan ja meni haistelemaan seinustalla olleita tavaroita. Sain sen kuitenkin ihan ok mukaan, vaikka Della kitisikin peruasennossa.

Luoksetulo: 8,5 - Della kitisi kun oltiin perusasennossa ja inahti kun käskin maahan. Della jäi myös kitisemään, kun jätin sen. Käskystä pieni haukahdus, mutta hyvällä vauhdilla neiti tuli. Lähtiessään kiertään mua D alkoi harhailla ja menikin tutkimaan seinustalla olleita tavaroita kitisten. Kutsuin toisen kerran, jolloin D tuli kitisten perusasentoon.

Seuruusta seisominen: 9 - Lähdössä pieni kitinä. Seuruu oli järkyttävää, kontakti putoili ja D edisti. Stoppi huono, valui inasen. Kitisi vähän seisoessaan paikallaan. Ei liikkunut ollenkaan. Istuessa alkoi kitinä taas.

Seuruusta istuminen: 9,5 - Della kitisi taas perusasennossa ja lähtiessä tuli ääni. Seuruu yhtä hirveää kuin edellisessä jäävässä. Käskyttäessä tuli ääni, mutta asento oli hyvä ja täpäkkä. Ei muita ääniä.

Nouto: 9 - Kitisi kun heitin. Nykäsi vain ekalla käskyllä, tosin sanoin sen huonosti. Lähdössä ääni ja samoin kapulaan tarttuessa. Ihme mölinää piti myös kun lähesty mua ja tuli peruasentoon. Jäoi ihan liian taakse perusasennossa. Luovutus hyvä, mutta kitinä jatkui.

Seuruu: 7,5 - Aivan järkyttävä suoritus. Ääni tuli lähdössä ja Della oli tekemässä ihan jotain muuta kuin seuruuta. Neiti haahuili ties missä ja ekassa vas. käännöksessä ohjasin Dellan kunnolla takaisin seuruuseen, kun se oli metrin mun edessä. Tosin taas D alkoi haahuilla. Juoksuosuudessa paransi tosi paljon ja se olikin hyvä. Kuitenkin takaisin käyntiin tiputtaessa Della äännähti ja meni ihan mun eteen. Loppuseuruu alkoi näyttää jo seuruulta. Peuruutus alkoi tosi hyvin ja hiljaa (!!!), mutta onnistuin tietenkin osumaan Dellan tassuun juuri peruutuksen loppuessa, jolloin D sai sätkyn ja alkoi kitisemään todella voimakkaasti. Onneksi tän jälkeen oli enää kaksi eteenpäin askelta, niin pystyin alkaa rauhoitella Dellaa.

Merkinkierto: 9 - Sanomattakin selvää, että Dellan vire oli ihan kauhea jo seuruun loppuessa, joten merkinkierto tähän väliin oli tosi huono. Siirtymässä Della haahuili taas ja kun käskin sen takaisin yhdessä kävelyyn, se huusi. Kun käskin sitä bongaamaan tötsän, D nosti kierrokset entistä ylemmäs ja haukkui. Onneksi sain Dellan kuitenkin siihen väliin takaisin maan pinnalle ja se tuli loppu siirtymän tosi kivasti. Pa:ssakin kitisi ja lähtiessä haukahti muutaman kerran. Kierto oli kuitenkin tosi hyvä ja seuraavat äänet tulivat vasta Dellan tullessa takaisin peruasentoon. Ihan huikeen hieno suoritus siis lähtökohtaa ajatellen.

Ruutu: 9 - Toinen vauhtiliike putkeen, jei (not). Jouduin taas siirtymässä korjaan Dellaa kokoajan, kun neiti oli vähän lentoon lähdössä ja kävi mm. kiertämässä merkin uudestaan. Della raivostui käskyttämisestä ihan täysin ja alkoi huutaan mulle. Otettiin siinä sitten muutaman perusasento, jotta sain koiraan edes jonkinlaisen yhteyden. Loppusiirtymä meni hyvin, tosin päätin bongauttaa ruudun vasta lähtöpa:ssa. D bongas ruudun tosi hyvin ja pitikin katseen ruudussa mun käskyyn asti. Lähdössä pari nopeaa haukahdusta ja Della laukkas hienosti juuri oikeaan kohtaan ruudussa! Ruudun tehotreenit on siis mennyt perille! ♥ Stoppi vei Dellaa vähän sivummalle kun se kääntyi, joten kuvassa D ei ole ruudun ihan keskellä. Maahanmeno oli hiljainen (tän kanssa ollaan myös viime aikoina tapeltu...), mutta istuessa tuli ääni.

Kaukot: 9,5 - Jäin Dellan kanssa hetkeksi ruutuun rauhoittelemaan sitä. Menin ihan polvilleni ja annoin Dellan vapaasti olla rapsuteltavana, jos se halusi. Della vaikutti vähän hämmentyneeltä mutta pystyi siinä hieman rauhoittumaan. Siirtymässä (yläkuva) Della pitikin tosi hyvää kontaktia, vaikka edistikin rumasti. Neiti tosin saattoi luulla myös pääsevänsä palkalle, joka odotti samassa suunnassa. Kaukopaikalle kääntymisissä D jäi vähän ihmetteleen lähellä olevaa liikkuria, mutta oli mulle selvästi avoimempi, kun käskytin sitä takaisin mun mukaan. Pa:ssa Della oli ihan hiljaa, tosin jo liikkurin käskyttäessä alkoi kitinä. Maahanmenossa siis ääni. Istumaan nousut oli vähän hitaita ja vajaita. Maahanmenot oli kuitenkin täpäköitä, tosin niissä tuli ääni. Pa:ssa ääni.

Estehyppy: 9 - Siirtymässä Della meni vähän katsomaan taas muita reunastalla seisovia ihmisiä, mutta tuli taas hyvin mukaan, kun pyysin. Lähdössä haukahti ja alastulossa mölysi perusasentoon asti. Liikkeen jälkeen annoin Dellan tulla syliin ja rapsutelin sitä. Mun ylösnoustessa D vähän haukahti, mutta muuten kehästä poistuminen oli hyvä.

Paikkaistuminen olikin melkein heti meidän kehän jälkeen. Della pysyi hiljaa minuutin, joten siitä napsahti meidän ainut 10. Kokonaisvaikutus oli 7 juurikin Dellan ääntelyn vuoksi. Yhteensä kerättiin pisteitä 283,5 eli 1-tulos ja vielä voitto. Tuomarilinja oli kyllä möllimäisen höveli, eikä samanlaisella suorituksella olisi saanut virallisissa ykköstulosta. Tosin meidän suorituksessa oli myös kyllä monta kohtaa, joissa tuomari olisi voinut hylätä kokeen, joten...

Koetilanne käytiin kuitenkin kokeilemassa ja vielä kovin huonolta näyttää. Toki etäpalkkaprojektin ongelmat näkyi kyllä kokeessa tosi paljon ja siitä johtui Dellan ylimääräinen ääntely suurimmaksi osaksi. Onneksi mulla on nyt välineet lähteä korjaamaan tehtyjä virheitä, jos sitä kautta saisin itsekin vähän parempaa fiilistä kokeisiin. Virallisiin meillä ei siis ole mitään kiirettä, vaikka teknisesti kaikki toimiikin. Oon ihan superilonen Dellan merkinkierrosta ja ruudusta, että se ei huutanut niissä normaalia enempää, vaikka sen vire oli tosi huono. Tässä on tullut syksyn aikana muutos, koska silloin meidän katastrofikokeessa Dellahan huusi lähes koko merkinkierron ajan. Muutenkin Della suoritti hyvin läpi kokeen (poislukien seuruut), joten se viimeinen ykköstulos ei näytä mahdottomalta. Maltetaan nyt vaan tehdä paljon hyvän mielen treenejä ja paljon positiivisia etäpalkkatreenejä siirtymillä, niin eiköhän se taas tästä!

Maailma ajaa joskus yli mut meil on aina suuri syli

Ollaan nyt viime treeneissä panostettu kovasti etäpalkkatreeneihin. Lauantaina käytiin sitten testaamassa etäpalkan toimivuutta Taidoggaan epiksissä, mutta niistä seuraavassa postauksessa enemmän. Koevideota tarkastellessa ja viime aikaisia treenejä miettiessä tajusin, että tämän hetkinen suunta ei johda mihinkään muuhun kun mun ja Dellan suhteen huononemiseen sekä Dellan turhautumiseen eli ääntelyyn. Hälytyskellojen olisi tietenkin pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun kerta toisensa jälkeen etäpalkkatreenien jälkeen jäi tosi huono fiilis. Vaikka Dellan kanssa treenaaminen ei aina ookaan mitään ruusuilla tanssimista, niin etäpalkkatreenien jälkeiset fiilikset oli jotenkin erilaisia huonoja fiiliksiä. Näin, ettei Dellalla ollut kivaa treeneissä. Koiralla, joka treenaa aina ihan täysillä ja joka aina lähtee innoissaan treeneihin. Ajattelin sen ensin johtuvan vain Dellalle haastavista treeneistä, mutta tarkemmin mietittynä ongelma olikin laajempi. Onneksi aloin pohtia asiaa tarkemmin, koska tajusin todella paljon tärkeitä asioita myös meidän treeneistä ylipäätänsä. Oon löytänyt itsestäni myös huonoja puolia ja paljon virheitä, joita teen Dellan kanssa treenatessa. Kovasti päässä pyörii erilaisia ajatuksia tästä, katsotaan saanko ne jotenkin järkevästi koottua leipätekstiksi.

"Treenaa yksinäs" - Della

Aloitetaan siitä, että Dellan on todella hankala olla hiljaa. Siis ihan hiljaa, ilman pienintäkään kitisemistä. Ennen oon sallinut Dellalta kitinää ja myös haukkumista, joten olihan se pikkukoiralle valtava shokki, kun yhtäkkiä etäpalkkatreeneissä ei saanut inahtaakaan. Aika nopeasti Della kuitenkin tajusi, että kun yhdessä lähdetään etäpalkalta, pitää olla mahdollisimman hiljaa. Mutta kuinka hiljaa, siinä tein itse pahan virheen. Välillä riitti ihan pieni ininä ja välillä piti olla täysin hiljaa. Tällä tavalla sain Dellan todella turhautuneeksi, kun kriteerit vaihtelivat. Kanan kivipiirojen (=superpalkan) odottaessa Dellan onnistumispaine vain kasvoi ja lopulta mulla oli käsissä todella turhautunut koira, joka kerran häipyi kesken treenien syömään keppiä. Siitä voi jo päätellä, kuinka ahdistavaa treenaaminen oli Dellalle, joka oli aina rakastanut treenaamista. En vain osannut pitää päätäni Dellan pienen ininän suhteen. Kriteerit vaihtelivat, joka oli koiralle ehdottomasti väärin. Tätä tekstiä kirjoittaessani en vieläkään tiedä mikä olisi sopiva kriteeri etäpalkkatreenien ääntelyyn. Lähdenkö vaatimaan sitä täydellistä hiljaisuutta - onko se Dellalle edes mahdollista? Jos Dellan ei tarvitse olla täysin hiljaa, missä menee sallitun ääntelyn raja? Tietääkö Della varmasti aina ääntelevänsä? Jos ei, niin täydellisen hiljaisuuden kriteeri on koiralle kohtuuton. Mulle on aina sanottu, että tavoitteet pitää tuntea, haistaa ja maistaa. En kuitenkaan pysty näkemään Dellaa täysin hiljaisena tokokoirana, joten pitäisikö mun vain hyväksyä, että ääntely tulee olemaan osana meidän tokouraa aina? Paljon vaikeita kysymyksiä, joihin mun pitäisi keksiä vastaus, ennen kuin jatketaan meidän etäpalkka- tai oikeastaan mitä tahansa tokotreenejä. Della on elänyt pienen tokouransa jo ihan liian pitkään epätietoisuudessa koska se saa äännellä ja koska ei. En halua aiheuttaa sille enää yhtään turhautumista siitä, että se ei tiedä mikä on sallittua ja mikä ei.

Tokonuorten leiriltä, (c) Hanna-Maria Karvonen

Jos tuun päättämään, että Dellan kitinä siirtymissä on ok, niin silloin isoin muutos on tapahduttava mun asenteessa. Koska tiedän ääntelyn olevan väärin, niin aina kun Della äännähtää, mun aivoissa napsahtaa joku pieni ärtymispiikki. Siis ärsyynnyn joka kerta, kun kuulen Dellan äännähtävän. Aikoinaan hoidettiin tätä ongelmaa tokonuorten leirillä laittamalla mulle korvatulpat korviin, jotta en kuulisi Dellan ääntelyä ja sitä kautta mun oma fiilis pysyisi hyvänä tapahtui mitä tahansa. Se toimi tosi kivasti ja mulla oli jotenkin rento olo koko kokeenomaisen treenin ajan. Jotenkin mun pitäisi siis saada muutettua oma asenteeni ääntelyyn täysin, jotta en antaisi Dellalle ristiriitaisia viestejä, mikäli tulen siihen päätökseen, että Dellan on ok äännellä siirtymissä. 

Sitten seuraava probleema, joka nousi esiin myös etäpalkkatreeneissä. Kun välillä vaadin Dellalta täyttä hiljaisuutta, jouduin liian monta kertaa sanomaan Dellalle "höpöhöpö" ja aloittamaan uudestaan. En osannut laskea vaatimustasoa edes silloin, kun näin, että koiralla ei ole kivaa, kun se ei vaan pysty tai osaa tai tajua. Tämän ongelman tajusinkin itsessäni kouluttajana, että jään usein kiinni siihen Dellan parhaimpaan osaamistasoon, enkä osaa laskea omaa vaatimustasoani enää koiran huippusuoritusta alemmas. Se on tietenkin ihan ehdottoman väärin, koska jokainen treeni on erilainen treeni, varsinkin Dellan kanssa. Onneksi tajusin sen tässä vaiheessa, enkä myöhemmin. Oon vaatinut Dellalta ajoittain treeneissä ihan liikaa ja se on johtanut molempien turhautumiseen ja ärtymiseen. Della huutaa kun ei osaa, ja mää huudan sille, että miksi se ei osaa ja miksi se huutaa. Voitte vaan kuvitella, kuinka hyvä mieli tälläisistä treeneistä on jäänyt. Haluan vaan aina uskoa, että Della kyllä pystyy parempaan, jos se on joskus siihen pystynyt. Oon vähätellyt muuttuvia tekijöitä, esim. ympäristöä ja muita ihmisiä, koska oon uskonut Dellan pystyvän suoriutumaan helposti myös uusissa tilanteissa. Rehellisesti oon yliarvioinut Dellan osaamistasoa häiriöiden kasvaessa, koska jossain tilanteissa häiriöt ei oikeasti ole Dellalle mikään ongelma. Jokainen tilanne ja treeni pitäisi vaan osata katsoa aina uusin silmin ja tarkkailla sitä koiraa, että mikä sen osaamistaso tänään on ja mitä siltä voi rehellisesti vaatia. 

Etäpalkkatreenien tulos näkyi sitten lauantain epiksissä. Dellaa ahdisti, kun se ei pystynyt olemaan hiljaa. Yritin kaikkeni pysyä positiivisena ja saada Dellaa rentoutumaan, mutta ääntelyn pahetessa loppua kohden, en vain pystynyt enää olla positiivinen, vaan mun sisällä kiehui. Niin paljon, että silmät kostuivat, kun yritin parhaani kehua Dellaa normaalisti sen tehtyä merkinkierron huutaen. En tiedä miksi, mutta jollain tavalla se tunteiden ristiriita johti mut ihan outoihin sfääreihin. En vaan pystynyt olemaan Dellalle se kannustava tukihenkilö, jota se jo muutenkin stressaavassa koetilanteessa tarvitsi. Jotenkin se Dellan ääntely on mulle vaan henkilökohtaisesti tosi paha paikka, johon automaattisesti takerrun koetilanteessa.

Siirtymissä Della haahuili ja oli kyllä niin ulkona meidän kuplasta kuin olla voi. Se ei jostain syystä halunnut olla mun lähellä, enkä kyllä yhtään ihmettele nyt kun oon tajunnut, kuinka epäreilu oon ollut sitä kohtaan varsinkin viime aikoina etäpalkkatreeneissä. Lisäksi se varmasti tunsi, kuinka huono fiilis mulla oli.

Tästä kaikesta kuitenkin opittiin ihan hurjasti. Kantapään kautta, mutta kuitenkin. Nyt tiedän, miksi meillä on ollut inhottavaa treeneissä ja mitä mun pitää muuttaa, jotta treeneistä tulisi yhtä huippuja kuin ennen. Etäpalkkaa lähdetään ainakin rakentamaan uudestaan niin, että Dellalle tulee siitä hyvä fiilis ja että se tasan tietää mitä siltä vaaditaan. Yritän jatkossa ajatella jokaisen treenin erikseen varmistaen, että aina ensimmäinen toisto menee nappiin. Niin saan Dellaan vähän lisää itseluottamusta ja ainakin hyvän startin treenille. Itseasiassa mielessä on pyörinyt näiden mietiskelyjen myötä ajatus virheettömästä oppimisesta, jota oon ajatellut kokeilla Dellan kanssa. Tästä kuitenkin ajattelin kirjoittaa myöhemmin lisää, mikäli päädyn sitä kokeilemaan. Nyt siis kohti parempia ja iloisempia hyvän mielen treenejä!