24.9. sunnuntaina oli oman seuran agikisat, joten sinnehän oli lähdettävä kaikille neljälle startille. Jo lauantaina talkoillessa tuli vitsillä heitettyä Annikalle, että eiköhän haeta huomenna molempien koirille ne vikat luvat kakkosista. Annikan Nomilta uupui siis vain yksi luva ja Dellalta ne kaksi.
Kisapäivä valkeni sitten hieman sekavin fiiliksin, mutta kerrankin olin oikeasti päättänyt, että nyt tasan haetaan edes yksi luva. Anne Savioja olikin suunnitellut tosi kivoja ratoja päivälle ja jokaisessa rataantutustumisessa mulla oli tosi varma olo, koska radat olivat meille ihan hyvin mentäviä.
Ensimmäisenä oli agirata. Eniten koko radassa hirvitti, miten Della tekee aan. Otin sitten sen ihan varman päälle hokien Dellalle pysäytyskäskyä. Neiti sitten sipsutteli sen alas ja vapautin sen oikeastaan heti, kun osui kontaktialueelle. Puomilla Della malttoi laukata myös ylätasanteen, mutta jäi hieman ylös kontaktilla, eikä mennyt 2on2off-asentoon. Vapautin kuitenkin siitäkin Dellan nopeasti kohti loppusuoraa. Rata meni kivasti, ainoastaan keppejä edeltävä valssi meinasi jäädä lyhyeksi, mutta onneksi ehdin juuri alta pois ja Della löysi kepeille. Lisäksi Della vähän jännitti hyppyjä, liekö sitten paikat vähän jumissa vai kisatilanne jännittänyt. Maaliin asti kuitenkin suoriuduttiin puhtaasti ja sitten olikin aika jännittää muiden ratoja, koska startattiin toisina medeistä. Rata osoittautui muille vaikeaksi ja niinpä Della nappasi nollavoiton luvan kera! Voin sanoa, että mikään ei voita kisapäivän fiilistä niin kuin luva ekalta radalta. Oli niin helpottunut olo, koska tavoite oli täytetty! Nopeasti piti kuitenkin nollata pää, koska edessä oli vielä päivän loput startit.
Toisella radalla puomi olikin jo toisena esteenä ja Della tuli taas laukaten myös tasanteen. Kontaktilta se kuitenkin varasti tosi rumasti, mutta onneksi itse olin silloin jo oikeassa paikassa, eikä virheitä tullut. Kepeille tultiin vauhdilla ja vaikka kuinka yritin ohjata Dellaa mun edellä kepeille, niin ekasta välistä neiti sujahti ulos. Heti toisella kerralla kepit kuitenkin onnistui. Aalla päätin sitten juoksuttaa Dellan läpi ja katsoa miten neiti sen menee. Tiesin hyvin riskin, mutta koska vitonen oli jo alla niin miksipäs ei. Della tulikin sitten vauhdilla koko aan ja pomppasi alas hieman ennen kontaktialuetta. Hieman otan kyllä syyn niskoilleni, koska en ohjannut Dellaa alas niin kuin olisi pitänyt. Tulokseksi tältä radalta siis kymppi. Annika ja Nomi sen sijaan taituroivat tältä radalta nollan ja sijoittuivat toisiksi sertin kera, wuhuu!! Radalta tuli vain kaksi nollaa, joten meidän kympillä päästiin kolmannelle sijalle.
Kolmannelle radalle lähdin sitten vain ja ainoastaan nolla mielessä. Annikan ja Nomin serti sai muhun ihan uutta virtaa ja päätin, että me ei tasan jäädä kisaamaan enää kakkosiin. Rataantutustumisessa tuli sitten lievä paniikki, kun radalla olikin Aa kaksi kertaa. Myöskin keinun jälkeinen elämä ja viimeisten esteiden ohjauspuoli jäi vielä rataantutustumisen jälkeen epäselväksi. Nopeasti kävin vielä käyttämässä Dellan ulkona ja sitten aloitettiin valmistautuminen radalle.
Heti toisena esteenä olevan Aan otin niin varman päälle kuin mahdollista. Annoin Dellan hipsutella rauhassa ja heti kun tassut osuivat kontaktille niin vapautus. Della kulki tosi kivasti, eikä katsellut niin pahasti hyppyjä, vähän vain rytmitti. Keinun jälkeen esteelle persjättö onnistui täydellisesti ja pyörityksen jälkeen kepeille meno myös. Kepit meni puhtaasti ja sitten olinkin jo hieman myöhässä, mutta onneksi Della haki tosi kivasti putkeen. Kaksi seuraavaa valssia vaihtui lennosta persjättöihin, mutta ne toimi kivasti. Aalle taas sama taktiikka kuin radan alussa ja selviittiin siitäkin virheettömästi. Lopuille esteille olin valinnut Dellan kaltaiselle takaakiertohakuiselle koiralle riskialttiimman ohjauksen, mutta niin neiti vaan pysyi kädessä eikä lähtenyt kiertelemään. Niinpä päästiin maaliin nollana! Fiilis oli jo ihan uskomaton, vaikka menemättä oli vielä melkein koko loppu luokka. Kuitenkin koira toisensa jälkeen sortui virheisiin ja lopulta Della oli ainoa nollan tekijä. Niinpä nollavoiton myötä Della sai sertin ja siirtyi kisaamaan kolmosluokkaan! Tuntuihan se ihan mahtavalta näin neljän vuoden harrastamisen jälkeen vihdoin päästä itse kuninkuusluokkaan!
Meillä olisi ollut vielä kakkosten hypäri jäljellä, joten päätettiin sitten korkata samoissa kisoissa jo kolmosluokka hypärin verran. Pitkään mietin, että jäisinkö hypärille, koska mulla oli kisojen jälkeen heti menoja, enkä ollut varma ehtisinkö niihin sitten. Kuitenkin hyppyrata houkutteli, koska kontakteja ei ollut ja ajattelin muuten luovani itselleni kynnyksen ilmottautua kolmosluokan kisoihin. Niinpä päätin lähteä starttiin, vaikka rataantutustumisessakin oli vielä vähän epärealistinen olo. Jouduttiinkin sitten starttamaan koko radan ekoina, mutta päätin, että nyt lähdetään vain hyvällä fiiliksellä tsekkaamaan, miltä ne kolmosten radat tuntuu. Meidän kohtaloksi koitui sitten vaikea keppikulma, jota ennen ohjasin Dellan huonosti esteelle, joten alla oli jo yksi kielto. Korjauskaan ei onnistunut, joten kolmesta kiellosta hylky. Lopulta kepit kuitenkin onnistui ja päästiin juoksemaan rata loppuun. Yhden esteen Della vielä ohitti kun putki imaisi pumin sisäänsä liian tehokkaasti. Loppurata onnistui kivasti ja yhteenvetona voisin sanoa ekan kolmosten radan menneen ihan kivasti hyvällä fiiliksellä. Tosin Della taas tällä radalla katseli hyppyjä, joten edessä on nyt ainakin hyppytekniikkatreenit ja mahdollisesti käynti hierojalla.
Seuraavia kisoja olisi tarkoitus katsella vasta sitten, kun ollaan treenattu Aa kuntoon. Vieläkään en tiedä tuleeko Dellalle pysäytys vai juoksu-A. Juoksari on ollut jo pitkään mielessä, mutta viime viikkotreneissä kun tehtiin aata, Della teki pari ihan uskomattoman hyvää pysäytystä. Houkuttelisi pitää Dellalla vielä pysäytyskontaktit, koska nyt ainakin on todistettu mihin Della parhaimmillaan pystyy niillä. Lisäksi juoksari olisi todella iso projekti, enkä tiedä haluanko meille taas pitkää kisataukoa... Saa nähdä, kumpaan vaihtoehtoon lopulta päädyn.