Vuosi 2018

Tänään on vuoden toiseksi viimeinen päivä, joten ajattelin avata bloggerin taas pitkästä aikaa päivittääkseni meidän tavoitteet. Blogi on pysynyt pitkään jo hiljaisena, koska olen keskittynyt päivittämään meidän kuulumisia enemmän ig:n puolelle. Haluan kuitenkin pitää blogia vielä, sillä tänne on hyvä kirjoitella kaikki pidemmät tarinat koulutuksista, jne. Mutta nyt niihin tavoitteisiin!

Hempu:

1) Löytää pääsyy, miksi Hempu nuolee itseään. Mahdollisesti närästys tai selkäkipu?

- edelleen hieman epäselvää. Pidän tällä hetkellä selkäkipua epätodennäköisenä vaihtoehtona, koska Hempu on säännöllisesti hierottavan, eikä sen selkä ole enää yleensä kovin jumissa. Närästys on mahdollinen syy, mutta on ollut todella hankalaa selvittää, mikä Hempua närästää. Ollaan kokeiltu yhtä närästyslääkettäkin, mutta se ei juurikaan auttanut. Liha ollaan myös vaihdettu pelkkään poroon, mutta ainakaan vielä ei ole tullut selkeää helpotusta. 

Uusin ja valitettavasti todennäköisin syy on Hempun ranteet ja varpaat. Hempu nykyään nuolee niitä eniten ja viime hierontakerralla hierojamme Heidi sai Hempun ranteet sekä varpaat naksumaan. Tarkoitus olisi viedä Hempu eläinlääkäriin röntgeniin, jotta saadaan tietää minkälaisia muutoksia siellä on, sekä saataisiin niihin mahdollisesti jonkunlainen kipulääkitys.

2) Ihannepainossa pysyminen

- Jep, Hempu on tällä hetkellä tosi hyvässä kunnossa!

3) koirakavereiden kanssa lenkkeilyä

- Jonkun verran Hempu pääsi mukaan pumilenkeille, mutta uusia kavereita se ei juurikaan tavannut.

4) Noin kuukausittain treenaamista, esim. aksa, rt, toko

- en ole pitänyt tarkkaa kirjaa Hempun treenaamisista, mutta sanoisin, että vähintään kuukausittain ollaan höntsäilty jotain pientä kivaa.

5 ) Lisää paimennusta

- Jep! Hempu kävi vuoden aikana kaksi kertaa paimentamassa. Hempu on lampailla jotenkin todella häiriöherkkä, joten en usko, että jatketaan ainakaan tämän useammin lampailla käymistä.

Hempun tavoitteet liittyi aika pitkälti sen hyvinvointiin ja sen vuoksi olen iloinen, että suurin osa tavoitteista toteutui. Selkäongelmat ovat olleet poissa, eikä virtsakivistäkään ole ollut merkkejä. Blondi on riehakas oma itsensä, jonka kanssa saa edelleen vängätä kaikesta pienistäkin asiosta. :D 

Ensi vuonna Hempu pääsee jo viralliseen veteraani-ikään, joten toivottavasti saataisiin nyt loputkin terveyshuolet selätettyä.

Della:

Toko:

1) TK2

- Kyllä, vihdoin!!!

2) Voittajan korkkaus, ehkä jopa TK3?

- Tokoilut jäi tauolle TK2:n jälkeen, eikä voittajan liikkeet ole vielä koevalmiit.

3) Evl-liikkeiden treenaamista

- Ollaan tehty kiertonoutohässäkkää, zetaa ja eteenmenoa. 

4) Sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Della kestää koko kokeen iloisena ja rentona, eikä ääntele turhia

- Kovasti asian kanssa painitaan, mutta ratkaisua tähän ei ole löytynyt. Vikassa tokokokeessa sosiaalinen palkka kesti toka vikaan liikkeeseen, kunnes Della alkoi haukkua mulle. Iloinen tai rento Della ei todellakaan ollut. Rallykokeissa Della oli paljon rennompi, jopa lähes omaitsensä.

5) Hiljaiset lähdöt vauhtiliikkeisiin - löytyykö lopullinen ratkaisu sheippauksesta vai odottamisesta?

- Tässä me kyllä onnistuttiin, ja oon siitä ihan todella ylpeä. Vielä jokaisella toistolla, varsinkaan kokeissa, Della ei vielä lähde hiljaa, mutta treeneissä se ei tarvi kuin yhden muistutuksen, jonka jälkeen se lähtee hiljaa. Sheippaus ja vastaehdollistaminen oli tässä se juttu.

6) Mielentila treeneihin sopivaksi: ei turhia haukkumisia sekä Dellan itseluottamusta paremmaksi

- Treenitilanteiden haukkumiset ovat ehkä jopa pahentuneet, kun en ole juurikaan puuttunut niihin. Dellan itseluottamuksesta en osaa sanoa oikein. Välillä se tekee aivan miten itse haluaa, vaikka olen kertonut sille, että se on väärin ja välillä se ei suostu tekemään yhtään mitään, ettei vaan tee väärin...

7) "käy siihen"- rauhoittumiskäsky kuntoon, ehkä matolle?

- Tähän ei panostettu ja se jää treenilistalle. Muutaman kerran tehtiin matolle rauhoittuminen

Tuloksellisesti olen tyytyväinen vuoden saavutuksiin tokon osalta. Saatiin puristettua vihdoin TK2, eikä se tarvinnut kuin kaksi koetta loppukesästä. Voittajaluokan liikkeetkin ovat ihan hyvällä mallilla, vaikka ohjattu näyttäisi olevan vuoden treenaamisen jälkeen takaisin lähtökuopissa. 

Koulutustunnuksen saamisen jälkeen olen pyöritellyt paljon ajatusta Dellan tokouran tauolle jättämisestä. Vaikka rakastan tokon treenaamista ja varsinkin kokeissa käymistä, Dellalla on niin iso henkinen lukko koetilanteissa, että sen aukaiseminen vaatisi ihan älyttömän paljon työtä. Tällä hetkellä lisäksi mun on priorisoitava pitkälti Dellan treenaamiset, koska aksassakin on tällä hetkellä isoja projekteja menossa. Ei olla juurikaan tokoiltu talvikauden aikana, eikä tällä hetkellä tee mielikään treenata tokoa. Niinpä jatketaan tokotonta elämää ja keskitytään ainakin vielä talvikausi lähinnä aksaan ja rallyyn. 

Agility:

1) Juoksu-A valmiiksi

- ei ole A vielä valmis

2) Keppien avokulmaan varmuutta

- Vähän on tullut lisää varmuutta, mutta vielä on treenattavaa paljon

3) Rentous hyppäämiseen -> lisää vauhtia

- Hyppääminen on nykyään aivan hirveää, eikä Della osaa hypätä oikein. Me ei treenata tällä hetkellä kuin max 25cm rimoilla. Hyppytekniikkaa tehdään kovasti ja toivottavasti se alkaa tuottamaan tulosta. 

Vauhtia Dellalle on omasta mielestäni tullut huimasti lisää, kun olen alkanut palkkaamaan sitä paremmin, sekä sen estevarmuus on lisääntynyt.

4) Kisoja, kisoja ja kisoja, kun saadaan A-este toimimaan

- Kisattiin ihan hyvällä tahdilla, ennen kuin kaikki (lue: hyppääminen, A ja puomi) hajosi. Jopa meidän ekat SM-kisat tuli korkattua!

5) ekat nollat kolmosista, miksei myös valiokello käyntiin

- Nollia tuli, jopa yksi tupla! Pienestä oli kiinni ekat a-sertit, mutta eiköhän ne vielä jossain vaiheessa tule

Aksapuolenkin tavoitteet täyttyi tuloksellisesti hyvin, kun kisattiin kesään asti hyvällä tahdilla. Kesällä aloiteltiin juoksariprojektia ja syksyllä lopulta päätin vaihtaa Dellan puomin 2on2off-kontaktin juoksariksi. Sillä tiellä ollaan edelleen, joten A:n treenaaminen on jäänyt vähemmälle.

Isoin ongelma aksassa on tällä hetkellä Dellan hyppääminen. Della ponnistaa aivan liian kaukaa ja töpöttää hypyille, koska sitä jännittää ponnistaminen. Tällä hetkellä ongelma on pahempi kuin koskaan aikaisemmin, eikä Della ole hypännyt 40cm rimoja sitten elokuun. Jännittämistä näkyy jo 30cm rimoilla, joten esim. ratatreeniä tehdään vain max 25cm rimoilla.

Joulukuun alussa käytiin hyppytekniikkakurssilla, jossa Dellan ongelma tuli hyvin esille. Nyt vaan treenataan kovasti saaduilla ohjeilla ja toivottavasti saadaan palautettua rentous hyppäämiseen ja Della oppisi hyppäämään lähempää.

Muut:

1) Debytointi rally-tokossa

- Debytoitiin ja vähän hurahdettiin lajiin. Saatiin RTK1 sekä eka AVOHYV plakkariin

2) BH-koe

- Tääkin saatiin vihdoin käytyä ja vieläpä hyväksytysti!

3) Esineruutua ja mejää

- Esineruutua ei taidettu talloa kertaakaan, mutta jälkiä käytiin ajamassa kolme tai neljä.

4) Fi mva, mikäli saadaan korvat taittumaan

- Ei saatu glyserolilla korvia taittumaan, joten ei myöskään käyty näyttelyissä. Vähän harmitti, etten ilmonnut Dellaa erkkariin, koska olisin halunnut saada tuomarin arvostelun Dellasta.

5) Remmirähjäys pois

- Hyvällä mallilla! Välillä tulee takapakkeja, mutta pääsääntöisesti Della ei rähjää enää remmissä koirille, kun mulla on nameja mukana.

6) Turha ääntely pois ruuan antamisen sekä ulos lähtemisen yhteydessä

- Ei panostettu tähän, joten sama tai entistä pahempikin meno jatkuu...

7) Yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa

- Jep! Pumilenkkejä tuli tehtyä monia ja loppuvuodesta Della on päässyt Hugo-schapepennun kanssa myös lenkille. Pikku hiljaa Della alkaa hyväksyä Hugon leikkiinkutsumisyritykset. :D

8) Mahd. viralliset selkäkuvat, mikäli rekisteröin Dellan Suomeen

- En nähnyt tarpeelliseksi kuvata Dellan selkää, vaikka toukokuussa se rekisteröitiinkin Suomen Kennelliittoon

Koska toko oli pitkään tauolla, ehdittiin keskittyä vähän muihinkin lajeihin loppuvuodesta. Rallyssä oli alunperin tarkoitus kisata vain siksi, että saataisiin mukavia ja rentoja kokemuksia Dellalle niin jännittävistä koetilanteista. Kliseisesti lajin helppous viehätti, joten startattiin yhteensä neljässä rallykisassa, joista jokaisesta hyväksytty tulos yli 90:llä pisteellä ja uusi koulutustunnus rtk1. 

BH-koe oli meille myös hyvä koetilanne harjoitus ja olen ylpeä, kuinka hyvin Della suoritti sen. Vaikka Della ei päässyt lähellekään treenitasoansa, sen pakka ei kuitenkaan levinnyt kesken suorituksen ja se kykeni tekemään kaikki liikkeet. 

Jälkiä ajettiin myös enemmän kuin koskaan. Pumipäivillä Della sai paljon kehuja, kun se jäljesti todella tarkasti ja hyvällä vauhdilla lähes virheetömästi vaikean jäljen. Jäljestä tuli vähän turhan vaikea, koska janat menivät vain noin viiden metrin etäisyydellä toisistaan, koska puro yllätti jäljen tekijät toisella puolella. Della ei kuitenkaan edes yrittänyt mennä toiselle janalle, vaan pysi tarkasti oikean jäljen päällä. Vähän tässäkin lajissa houkuttelisi kisaamaan lähteminen...

Kirjuri:

1) Ahkeraa pääsykokeisiin lukemista

- Lukeminen jäi töiden takia todella vähälle, joten sisäänpääsy kouluun oli mahdottomuus

2) Treenien videoimista

- hyvin tuli videoitua, koska varsinkin juoksaritreenejä en voi olla videoimatta :D

3) Koirien kuvaamista

- Aika vähän tuli pelkästään omia koiria kuvattua, mutta tapahtumissa pyörin jälleen kamera kädessä 

4) Kertausta englannin puhumiseen, sitä tulen tarvitsemaan toivottavasti kesällä

- Englanninkieliset sarjat ja musiikki on tehnyt hyvää mun englannille, vaikka taitoa ei valitettavasti tarvittukaan kesällä, kun en saanutkaan pentua ulkomailta

5) Terveelliset elämäntavat: paljon itsetehtyä ruokaa ja vain vähän alkoholia

- Done!

6) Salilla tai juoksemassa käyminen vähintään kerta viikkoon

- Kesän jälkeen en ole tainnut käydä kertaakaan juoksemassa tai salilla. :D Töissä tulee seisoskeltua koko aika ja askelia kertyy jo neljässä tunnissa reilu 10 000, joten ylimääräiset liikuntasuoritukset on jääneet aksassa juoksemiseen.

Tänä vuonna oon käyttänyt paljon aikaa miettien, kuka oikeasti oon ja mitä haluan elämältä. Mitä asioita pidän tärkeinä ja mitä haluan vaalia elämässä. Mulle on tullut suuria pettymyksiä, mutta myös ilon aiheita, ja oon kokenut paljon muita suuria tunteita. Dellan vika tokokoe, jolloin aloin melkein itkeä kehän jälkeen, koska tiesin, että pisteet riittäisivät ykköstulokseen ja Della vihdoin ansaitsisi koulutustunnuksen TK2. (Nousee muuten kyyneleet vieläkin silmiin, kun muistelen sitä tilannetta). Agin SM-kisat, kun olin tosi kipeä radalle mennessäni, mutta niin vain taisteltiin rata läpi vitostuloksella. 

Heinäkuinen aamu mökillä, kun heti herättyäni avaan viestin, jossa lukee, että mun narttupentua ei olekaan syntynyt. Meidän sadan pisteen rallysuoritus, jossa ekaa kertaa yli vuoteen Della teki tasoisensa koesuorituksen. Ja viimeisenä, joulukuun alussa viesti, jossa kerrotaan, että ultrassa näkyi pentuja. ♥

Kiitos vuosi 2018.

Kasevan kennelin pentuja muutaman vuoden takaa ♥

Kiitos ihana kesä, tervetuloa syksy!

Kesän loppu on vierähtänyt ihan hullun nopeasti! Uskomatonta, että nyt on jo lokakuu.

Karvakorvan Illantullen "Hulina" ja Hulinan ihana väritys! 

Heinäkuussa vietin yhden kesäisen torstain Lempäälässä Salme Mujusen saalisviettikurssilla. Olin mukana vain kuuntelupaikalla, mutta sain todella paljon irti päivästä! Kurssilla käytiin läpi koiran eri viettejä verraten niitä saalisviettiin ja harjoiteltiin saalisviettileikittämistä. Saalisviettileikitys tapahtui pareittain toisen parista esittäessä koiraa, joka joutui mm. olemaan kontiltaan nurmikolla... Naurulta ei siis vältytty, mutta harjoituksesta oli hirmuisesti hyötyä, mm. voimansiirtoa treenattaessa, jolloin toinen parista juoksi suoraan kohti ja nappasi kiinni ohjaajan patukasta. Siinä sai konkreettisesti tuntea sen voiman, joka koiraan tulee sen iskiessä hampaansa patukkaan vauhdissa.

Karvakorvan Ilmatar "Irma" nappaamassa patukkaa

Suurin osa kurssin koirista oli pumeja, jotka kaikki leikkivät innolla. Muut koirat eivät kaikki olleetkaan niin innostuneita leluista, joka oli myös opettavaista katseltavaa! Koko päivä tulikin vietettyä koirien leikkimistä katsellessa, parhaassa pumi-ihmisten seurassa. :)

Elokuu lähti käyntiin pitkään tavoitteena olleella BH-kokeella! Pumiporukassa on pitkään ollut puhetta pumien pk-oikeuksien palauttamisesta, jota varten vaaditaan viiden pumin bh-kokeen läpäisy kahden vuoden sisällä. Aiemminkin pumit ovat siis suorittaneet bh-kokeita, mutta tarpeeksi ei ole vielä löytynyt vaadittavaan viiteen hyväksyttyyn suoritukseen. Nyt kuitenkin heinäkuussa Irma kävi läpäisemässä bh-kokeen, joten päätettiin Annikan kanssa kantaa kortemme kekoon ja ilmoitettiin Della ja Nomi samaan bh-kokeeseen Akaaseen. Kova tehotreeni tuotti tulosta ja molemmat pumineidit ansaitsivat päivän päätteeksi bh-koulutustunnuksen! Nyt lokakuun alkuun mennessä loput kaksi pumia ovat käyneet suorittamassa bh-kokeen, joten vaadittavat tulokset ovat kasassa! Seuraavaksi asiaa eteenpäin lähtee viemään rotuyhdistys ja toivottavasti pian pumien pk-oikeudet ovat taas nykypäivää :)

Elokuussa korkattiin toinenkin uusi kisakirja, nimittäin rally-tokokokeessa! Alunperin idea rally-kokeista lähti siitä, kun ilmosin Dellan erkkarin yhteydessä pidettäviin unkarinpaimenkoirien rt-mestiksiin. Sattumalta huomasinkin sitten, että viikkoa ennen oli myös TamSKilla kisat, joten päätettiin lähteä kokeilemaan, miltä kisaaminen tuntuisi uudessa lajissa. Valmistelin Dellan hieman huonosti kehään, joten ääniä tuli pitkin rataa. Pisteitä jäi kuitenkin 91, joten ensimmäinen hyväksytty tulos oli plakkarissa.

Viikkoa myöhemmin toteutettiin pieni viikonloppureissu Oulun Nallikariin, jossa järjestettiin lauantaina unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttely ja sunnuntaina unkarinpaimenkoirien rallytokomestikset. Lauantaina hilluttiin molemmat vain turisteina ja itse napsin kuvia yhden akullisen verran. Tuomarina toimi erittäin pätevä kasvattajatuomari suoraan Unkarista, jolta oli kyllä mahtava kuulla suomalaisten pumien (etenkin urosten) todella korkeasta tasosta! Ihan itsekin meinasi herkistyä siinä ylistyssanoja kuunnellessa...

ROP ja ROP-VET Felallo-Fulu Fiona, VSP ja VSP-VET Karvakorvan Elohiiri

Kirka, Della, Nomi ja Feny ♥
© Eevaliisa Pohjanen

Sunnuntaina kisattiin sitten kovatasoinen kisa upk:n mestaruuksista. Dellan suoritus oli paljon edellistä parempi ja tällä kertaa pisteitä lähti ääntelystä vain kaksi ja yksi kyltin nuuhkaisusta. Niinpä Della tuli toiseksi 97:llä pisteellään unkarinpaimenkoirien mestiksissä, ja koko kisassa päätyi sijalle 4. Neljä pumia sai alokasluokassa yli 94p, joten kilpailu oli todella tiukka! Todella ylpeä sai olla unkarilaisten suorituksista! :)

Rally-tokokokeisiin eksyttiin vielä kerran syyskuun puolessa välissä, kun suunnattiin Hyvinkäälle tuplakisoihin. Alokasluokan rata sujui Dellalta todella hyvin ja suoritus olikin ehdottomasti rennoin ja iloisin, sitten vuosi sitten tapahtuneen katastrofikokeen jälkeen! ♥ Vieläkään Della ei ollut täysin omaitsensä radalla, mutta nyt se kuitenkin pystyi jo pitämään seuruussa kontaktia. Tuomari tykkäsi myös Dellan menosta ja palkitsi meidät täydellä sadalla pisteellä, joka oikeutti toiselle sijalle. Samalla Della ansaitsi koulutustunnuksen RTK1. Tässä video radasta!

Niinpä päästiin korkkaamaan samoissa kisoissa hihnaton (vihdoin, jes!) avoin luokka. Itse otin turhia virheitä pitkin rataa, mutta pisteitä jäi kuitenkin 94 eli saatiin heti hyväksytty tulos! Vähän Della paineistui tän radan aikana, mutta suoritti kuitenkin kohtuullisen hyvin ja hiljaa (!!). Sain siis olla todella tyytyväinen kisojen tuloksiin, sekä Dellan asenteeseen radoilla.

Annika nappasi meistä ihania kuvia yksi lämmin kesäilta ♥

Kesän aikana kunnostauduttiin myös tokokoerintamalla. Heinäkuussa käytiin kokeilemassa kisaamista pitkästä aikaa tuloksena 236,5p ja AVO2. Viimeiseen liikkeeseen, eli kaukoihin, asti oltiin kiinni ykköstuloksessa, mutta sitten Della päätti lähteä hipsimään perääni heti, kun jätin sen. Koetilanne oli Dellasta edelleen todella inhottava, joten en yhtään ihmettele, ettei se halunnut jäädä yksin paikalleen kaukoissa. Kokeen jälkeen oli taas täysin musertunut olo, ja pohdin pitkään, josko koe olisi ollut Dellan tokouran viimeinen.

Syyskuussa päätin kuitenkin sisuuntua ja katsoin Dellalle vielä muutaman kokeen kalenteriin. Della oli tehnyt todella hyviä koetreenejä, joten hieman jopa luottavaisena lähdettiin 23. päivä Ylöjärven legendaariselle Mutalan kentälle kokeilemaan päivän koekunnon. Liikkeet oli jaettu yhteensä kolmeen kehään, eli yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Liikejärjestys oli aivan täydellinen Dellalle: ensin paikkis, sitten tokassa kehässä seuruu, jäävät, luoksari ja ruutu, sekä vikassa kehässä nouto, kaukot, hyppy ja kierto. Jokaisessa kehässä oli siis ekat liikkeet hieman rauhallisempia ja vauhtiliikkeet vasta vikoina. Vauhtiliikkeiden jälkeen Dellan vire on usein niin korkea, että se ei kykene (kokeessa varsinkaan) mihinkään hiljaa, joten oli hyvä päästää se vauhtiliikkeiden jälkeen heti pois kehästä.

Niinpä Della pystyi kuin pystyikin suorittamaan kaikki liikkeet ilman täydellistä pakan hajoamista, joten pisteitä kertyi yhteensä 278,5, eli avoimen kolmas ykkötulos oli vihdoin plakkarissa ja Della ansaitsi itselleen TK2-koulutustunnuksen! ♥ Fiilis kokeen jälkeen oli ihan hurjan onnellinen ja helpottunut, vaikka itse koesuoritukseen en ollutkaan tyytyväinen. Kehässä Dellan mielentila ei ollut vieläkään sellainen, minkä haluan, mutta kyllä tässä on jotain edistystäkin tullut vuoden aikana. Mutta sen olen varma, että voittajaa ei korkata ennen kuin palkattomuus ja sosiaalinen palkka on täysin kunnossa.

Della oli kerrankin osunut kameraan agilitykisoissa! Suuri kiitos kuvista Katariina Tenhuselle!

Tältä Della oikeasti näyttää radalla :D
© Katariina Tenhunen

Aksakisoissa ei olla juurikaan käyty smien jälkeen. Muutamissa kisoissa käytiin heinäkuussa, joista mainittavia tuloksia tuli vain TamSKin tuplakisoista, kun haettiin agiradalta yksi nolla ja hypäriltä hyvä vitonen. Kisotaukoon syynä on ollut nyt meidän virallisesti alkanut puomin juoksukontaktiprojekti. :D Pääsin kuunteluoppilaaksi lyhyelle juoksarikurssille elo-syyskuussa, joten nyt meillä on vähän tarkemmat suunnitelmat, miten lähteä etenemään treeneissä. Suurin hankaluus on Dellan 2on2off-kontakti, jota se yrittää kovasti tarjota heti, kun otan oman liikehäiriön tai etupalkan käyttöön. Ollaankin nyt aloiteltu mattotreenit lähes alusta uuden namiautomaatin kanssa, ja edistystä on alkanut tulla jo kivasti. Tällä hetkellä Della osaa tehdä tiukat käännökset väärinpäin puomin kontaktilla ja ne vaikuttaa helpommalta projektilta kuin suora poistuminen. Suoraa ollaan tehty nyt vain puomin alastulo maassa ja näitä treenejä jatketaan vielä niin kauan, että saadaan laukat tasaantumaan.
Videolla käännöksiä kuukauden takaa, tällä hetkellä tehdään vain videolla viimeisinä näkyviä toistoja, mutta lähetyksiä eri kulmista.

Siinä taisi olla kaikki tärkeimmät kesän tapahtumat! Kovasti olin odottanut tästä kesästä pentukesää, mutta tällä kertaa unelma pennusta siirtyi myöhemmäksi, kun haluamaani pentueeseen syntyi vain uroksia. Onneksi suunnitteilla on uusi ihana pentue, jota saan jäädä jännityksellä odottamaan. Jos suunnitelmat toteutuvat toivotunlaisesti, ensi vuoden alkupuolella meille tassutelee uusi perheenjäsen :) Loppuun vielä Dellan pentukuvia, nimittäin tänään on tasan viisi vuotta siitä, kun haettiin pieni koalan poikanen meille! ♥

SM-kisat ja muuta mukavaa

Tässä kipeenä ollessa on viimein aikaa kirjoitella vähän kuulumisia! Ollaan kevään ja alkukesän aikana keretty puuhailla kaikennäköistä, joten otetaampa pikakelaus menneisiin tapahtumiin.

Hempu pääsi taas toukokuun alussa paimentamaan! Oli niin kiva pitkästä aikaa viettää päivä pelkästään Hempun kanssa. Tällä kertaa Hempu pidettiin kokoajan liinassa, ettei se alkaisi riehumaan. Viimeksi heti, kun siltä otetiin panta pois kaulasta, se sai "villi ja vapaa"-kohtauksen, jonka aikana se ei mm. kuullut mitään... Paimennuskeppi oli myös aivan turha, koska Hempua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko kapistus, vaikka sillä yriteltiin pelotella neitiä. Niinpä siis Hempu pidettiin tällä kertaa liinassa koko ajan. Hempulle kuumuus ei ollut hyvä juttu, ja se oli jotenkin todella häiriöherkkä. Muutamia hyviä pätkiäkin saatiin, vaikka Hempu olikin liinassa vain varjo viime kertaisesta.

Annikalle vielä super iso kiitos kuvista!

Hempu ja Della saivat myös molemmat omat hieronnat toukokuussa, kun Heidi (HeiDog Oy) tuli meille hieromaan likat. Hempu oli jumissa selän lisäksi myös lapojen alueelta. Heidi sai kuitenkin hyvin hierottua Hempun ja blondi vaikutti todella hyvältä heti hieronnan jälkeen. Ihmeteltiin Heidin kanssa Hempun outoa ihoa lapojen alueella - siellä oli todella paljon kuona-aineita ja lisäksi iho oli tietyltä alueelta selkeästi normaalia paksumpaa. Heidikään ei tiennyt, mistä paksuus voisi johtua, mutta sain ohjeeksi rullailla Hempun ihoa ihan päästä hännän tyveen asti. Tällä tavalla verenkierto tehostuisi ja ainakin tähän mennessä rullailu on toiminut kivasti.

Dellan oli taas todella vaikea rentoutua hierottaessa. Sitä ahdistaa tosi paljon, jos se joutuu olemaan paikallaan "pakotetusti" ja silloin se jännittää ihan jokaista lihastaan. Pikku hiljaa Della kuitenkin alkoi rentoutua ja paikat alkoivat avautua. Della oli aikalailla joka paikasta jumissa, joka on kuulemma tyypillistä tällaiselle jännittäjälle. Dellahan siis jännittää mm. liukkaita lattioita, joten nykyään kun muu perheeni asustaa kerrostalossa, sinne meneminen on todella inhottavaa Dellalle. Nykyään pyrin kantamaan sen aina liukkailla lattioilla, jotta se ei vetäisi itseään aivan jumiin.

Lisäksi Dellan niska oli toodella jumissa. Epäilen tähän syyksi lelun repimistä, jota tehdään joka treeneissä paljon. Myös molempien koirien hauikset olivat jumissa, joten sain hyviä vinkkejä, miten venytellä niitä. Ensi kerraksi suunniteltiin Dellalle fasciamanipulaatiota kokeiltavaksi, jos se auttaisi jännittäjäneitiä vähän paremmin.

(c) Katariina Tenhunen

Keväällä jatkettiin myös pikkuhiljaa kisaamista aksassa, vaikka Dellan juoksu-a ei ole vieläkään valmis. Edelleen heti kun bumpperi otetaan pois, Dellan viimeinen laukka jää liian lyhyeksi. Treenejä kuitenkin jatketaan sitkeästi, koska juoksu-a on niin paljon nopeampi vaihtoehto kun Dellan hidas pysäri. Plussana myös puomiin on tullut rutkasti nopeutta lisää, tosin nykyään Dellan kanssa saa välillä vähän keskustella, tarviiko puomille pysähtyä...

Tamskilla käytiin huhtikuussa hakemassa kaksi vitosta ja kaksi hylkyä. Videolla parhaat radat, eli a ja b, jotka tuomaroi Anne Savioja. A-radalta tuli vain vitonen aalta ja se oli kyllä tosi hyvä rata! Dellan etenemäkin oli 4,6m/s, vaikka se hieman katselikin hyppyjä. B-radalta tuli hyl kepeiltä, kun olin Dellan tiellä.

Toukokuussa lähdettiin sitten Valkeakoskelle kokeilemaan onnea. Päivä oli todella kuuma, joten tuomarit Petteri Kerminen ja Marja Lahikainen pitivät rimat alhaalla (30-35). Kermisen radoilla aloitettiin hypärin muodossa ja jännitin kerrankin ihan todella paljon. Kädet ja jalat täristen päädyttiin maaliin nollana! Oli kyllä niin onnellinen ja varsinkin helpottunut fiilis, kun vihdoin (!!) saatiin se eka nolla kolmosista. Toinen rata ei sitten ollut enää niin hyvä, mutta jollain ihmeellä tuomarin kädet eivät nousseet tälläkään radalla kertaakaan, eli nolla sekin! Tuli siis vedettyä uskomattomasti tuplanolla! Seuraavilla radoilla tuli sitten pudotus pilvilinnoista, nimittäin molemmilta radoilta aalta kontaktivirhe, sekä jälkimmäisellä uusin puomin, kun Della tuli törkeesti läpi. Ihan hirveitä ratoja nämäkään ei ollut, joten sai kyllä ihan super hyvin mielin lähteä kohti sm-kisoja!

Viime viikonloppuna toteutuikin sitten yksi haave, kun päästiin kisaamaan aksan sm-kisoihin Vantaalle. Lähtökohdat eivät tosin olleet kovin hääppöiset, koska olin jo alkuviikosta kipeä, eikä lauantaina olo ollut helpottanut juurikaan. Päätin kuitenkin, etten suostu missaamaan sm-debytointia, joten lääkkeet naamassa lähdin ajamaan kohti Myyrmäen urheilukeskusta. Meidät valittiin jo aikaisemmin Pumit ry:n joukkueeseen ja päästiin starttaamaan joukkueen toisina. Annika ja Nomi vetäsivät pohjille nollan, joten hyvä pieni paine yllä päästiin starttaamaan. Rata vaikutti todella kivalta, eikä siinä ollut mitään hankaluuksia meille. Jännitin todella paljon taas Dellan aata, ja päätin sitten yrittää pysäyttää Dellan siihen, jos vaikka D olisi muistanut vielä pysärin. Della ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan pomppasi juuri ennen kontaktipintaa. Vitonen siis napsahti, mutta muuten saatiin vedettyä rata puhtaasti! Maalissa oli todella hyvä fiilis, vaikkakin olo oli ihan kauhea... Olin niin ylpeä Dellasta, kuinka se oli kulkenut ihan noin vaan välittämättä isojen kisojen häiriöistä.

Valitettavasti meidän joukkueen kaksi viimeistä koirakkoa teki hylyn, joten joukkue jäi ilman tulosta. Oli kuitenkin mahtavaa päästä seuraamaan sm-kisoja paikan päältä ekaa kertaa! Tunnelma oli ihan huikea ja kisapaikka oli ihan just eikä melkein täydellinen. Toivottavasti ollaan ensi vuonna jälleen mukana!

Dellakin kerkesi täyttää kesäkuun alussa 5 vuotta ja kuten Dellan sivulle jo päivitin, neiti jäi nyt kokonaan pennuttamatta. Kasvattaja tuli lopulta siihen tulokseen, ja sain siirrettyä Dellan omiin nimiini sm-kisoja varten. Ruotsineiti on siis nyt virallisesti suomalainen!

Pari viikkoa sitten käytiin pitkästä aikaa Annikan ja pumien kanssa lenkillä, ja voi että kun Hempukin tykkäsi pitkästä aikaa juosta muiden kanssa! Se oli muutenkin ihan innoissaan ja kävi mm. pulahtamassa suohon uimaan. Iän tuomaa viisautta odotellessa... Blondista muuttuikin sitten brunette ja kotona Hempu pääsi suoraan suihkuun. Haju oli..., noh, eiköhän jokainen tiedä. Onneksi ennen uintireissua ehdin nappasta nelikosta muutamat kuvat!

Tokopuolella ollaan hinkattu koetreenejä ja painittu paineistumisongelman kanssa. Della on siis jostain syystä päättänyt, että palkkattomassa koetreenissä on tosi ahdistavaa tulla mua kohti tai kun itse tulen Dellaa kohti. Della siis alkaa haukkuun, eikä suostu tulla perusasentoon tai nousee siitä, jos tulen kohti. Eli juuri niinkuin se teki katastrofikokeessa vuosi sitten. Olen toisaalta iloinen, että ongelma tuli jo nyt koetreeneissä esiin, eikä sitten vasta oikeassa koetilanteessa. Toivon mukaan saadaan treenattua ongelma pois, ennen meidän seuraavaa koetta, joka on itseasiassa jo aika pian!! Menin mielenhäiriöissäni ilmoittamaan Dellan 14.7. olevaan kokeeseen, joka järjestetään samassa paikassa, kuin katastrofikoe. Toisin sanottuna verta nenästä kaivamista, mutta mennään nyt kokeilemaan, miltä se kisaaminen tuntuu pitkän tauon jälkeen.

Instagramissa heitin kyselyä, josko porukkaa kiinnostaisi taas ruokintapostaus. Idea sai positiivisen vastaanoton, joten palaan aiheeseen mahdollisimman pian! Hyvät juhannuksen kaikille!

Ratkaisuja ääniongelmaan

Meillä on tokon puolella käynnissä mielenkiintoiset projektit, jotka käsittelee molemmat Dellan suurinta ongelmaa eli ääntä. Toista avasin jo vähän tässä postauksessa eli ollaan siis jatkettu sitoutumistreenejä Piian neuvoilla ja tuloksia alkaa tulla jo kivasti. Niistä kirjoittelen kuitenkin oman postauksensa, sillä nyt lähden kertomaan toisesta tämän hetken ääniprojektista.

Vauhtiliikkeet. Ne ihanat, kiihdyttävät vauhtiliikkeet. Dellalla on ollut aina ongelma niissä. Lähes joka kerta, kun se on saanut kierrä- tai ruutu-käskyn, se on haukahtanut. Yleensä haukahdus jää yhteen, joskus pahimmillaan haukkuminen kestää koko Dellan juoksemisen ajan. Harvoin, erittäin harvoin, Della on lähtenyt hiljaa. Silloinkin yleensä alla on ollut väh. tunnin treenit tai kuuma keli. Tuntuu, että ollaan kokeiltu kaikkea. Oon syöttänyt namia lähdöissä, ollaan tehty lähtöjä joka asennosta, oon sekoittanut muita käskyjä mukaan, oon tehnyt äkkilähtöjä kesken leikkimisen. Jos joku tapa on toiminut hetken, niin viimeistään muutaman treenin jälkeen ollaan oltu taas lähtötilanteessa. Vuoden lopulla luulin jo, että nyt on löytynyt _se_ tapa. Saatiin tosi paljon hiljaisia lähtöjä yksinkertaisesti jäädyttämällä lähtötilanne. Seisoin paikallani Della perusasennossa ja syöttelin sille namia noin 10 sekunnin välein. Dellan vire laski ja muutaman namin syötön jälkeen lähetin sen kiertämään tai ruutuun. Hiljaisia lähtöjä tuli, kunnes Della tajusi jutun juonen. Tähän meni noin kuukausi. Lopulta, vaikka sen vire ehti laskea, se silti teki yhden haukahduksen lähtiessään. Ei siis toiminut tämäkään taktiikka. 

Dellan vuoden vaihteen hiljaiset lähdöt sai mut kuitenkin uskomaan, että se oikeasti pystyy siihen. Ihan samoin kuin sosiaalisen palkankin suhteen, en pystynyt ennen uskomaan, että Della kykenisi lähtemään hiljaa vauhtiliikkeessä. Nyt se oli kuitenkin näyttänyt pystyvänsä siihen, joten pallo oli taas mulla - miten saisin Dellan päähän ajatuksen, että hiljaa lähteminen on kannattavampaa, kuin haukun kanssa lähteminen? Miksi Dellan oli päästettävä se yksi pieni haukku? 

Jälleen pitkien pohdiskelusessioiden jälkeen kokonaisuus alkoi hahmottua. Della on todella pitkään saanut palkkaa, vaikka se on lähtenyt äännellen. Välillä sitä on huomautettu, kun se on haukahtanut, mutta yleensä ei. Tästä on siis varmasti kertynyt Dellalle turhaumaa, varsinkin kun se ottaa pienestäkin huomautuksesta niin paljon itseensä. Sitä ahdistaa lähteä, koska se ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Se haukahtaa, koska se on aina haukahtanut. Jos huomautan sille siitä, se ei yleensä liikahda mihinkään seuraavalla käskyllä: "en lähde sitten ollenkaan, kun en ymmärrä, miksi joskus teen oikein ja joskus väärin". En ole keksinyt, miten saisin Dellan lähtemään hiljaa, jolloin pystyisin palkkaamaan sen siitä. Olen vain huomauttanut, kun se on tehnyt väärin, ilman, että sillä on tietoakaan oikeasta suoritustavasta.

Niinpä piti lähteä siitä, että Dellan on pakko saada onnistumisia. Jollain tavalla sitä piti päästä palkkaamaan lähtötilanteesta. Mutta kun Della ei lähde hiljaa. Se ei lähde hiljaa, vaikka sillä olisi nami suussa. Niinpä piti ottaa askel taaksepäin. Entä jos palkkaan sen heti, kun olen antanut käskyn? Silloin se ei ehdi haukahtaa.

Tästä alkoi meidän kokeilevat treenit. Sain palkattua Dellaa niin, että naksautin ja heitin namin tai lelun heti eteenpäin, kun olin sanonut käskysanan, jolloin Della oli ehtinyt jo aloittaa lähtemistä mun viereltä. Della tykkäsi tästä treenistä tosi paljon. Alkoi tulla hiljaisia lähtöjä kohti namia ja lelua, eli toisin sanoen Della ei enää reagoinut mun käskyyn haukahtaen. Niinpä aloin pikku hiljaa lisätä aikaa käskyn ja palkan välillä, eli Dellan oli ensin lähdettävä hiljaa, josta se vasta sain naksun + namin/lelun. Della alkoi pian kohdentaan katsettaan jo edessä olevaan tötsään tai ruutuun, joihin oli etäisyyttä alussa noin pari metriä. Ruutu vetää Dellaa tosi paljon puoleensa, joten Della alkoi aika nopeasti hakeutua sinne, vaikka naksu kuuluikin jo pian lähdön jälkeen. Merkinkierrossa Della kääntyy aina, kun kuulee naksun, joten aloin lisäämään aikaa käskyn ja naksun välille. Vaihtelin kuitenkin aina naksun paikkaa, jotta Della ei alkaisi ennakoida palkkaa. Tötsä alkoikin pian löytyä ja nyt ollaan saatu jo hurjan paljon hiljaisia kiertoja tötsälle asti! Tässä vielä video kaikista näistä opetusvaiheista nimenomaan merkinkierron suhteen. 

Videossa näkyy, että edelleen jokaisen uuden treenikerran alussa joudun antamaan palkan jo heti lähdön jälkeen, koska Della ei ensimmäisellä toistolla vielä muista hiljaa olemista. Ja vaikka muistaisikin, haluan vielä pelata varman päälle, että onnistuneita toistoja tulisi paljon. Ekan toiston jälkeen Della kuitenkin heti kykenee hiljaiseen lähtöön, vaikka palkka tulee vasta noin tötsän kohdalla. Etäisyyttä tötsään en muistanut viime treenissä laskea, mutta eiköhän se ala olla jo avoimen koe-etäisyys.

Videolta huomaa myös, että Della on oikeasti tajunnut treenin idean. Jos se haukahti lähdössä, se joko mun kutsuessa tai itse ilman kutsua tuli heti takaisin ja teki seuraavan lähdön ihan hiljaa. Della ei myöskään ole kertaakaan jättänyt lähtemättä käskystä. Edistys on siis (jälleen) ollut huimaa, nyt vaan kovasti toivon, että tämä on vihdoin toimiva tapa saada Dellalle hiljaiset lähdöt.

Vanhat ja uudet tavoitteet

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten nyt on viimein aika purkaa viime vuoden tavoitteet!

(c) Essi Partanen

Hempu

Iho kuntoon laskemalla stressitasot alemmas

- Iho on ollut paremmassa kunnossa jo pitkään! Stressiä Hempulla vieläkin on, mutta tätä alemmaksi en usko sen stressitasojen laskevan. Vähän edelleen Hempu pureskelee tassujansa, mutta voi olla, että sekin on vain jäänyt tavaksi.

Hierojakäynti, selän kunnon tsekkaus ja sen mukainen toiminta

- Ei taidettu hierojalla käydä. Rokotuksien yhteydessä saatiin Hempulle kipulääkkeitä, joita on sitten syötelty silloin, kun selkä on vaikuttanut kipeältä. Eli kaksi kertaa syksyn ja talven aikana.

Agilitykokeilu kuinka selkä kestää. Hempu kuitenkin rakastaa niin paljon lajia, että haluan vielä kokeilla miten selkä kestäisi kevyen treenauksen

Agia Hempu pääsi tekemään satunnaisesti ja sen selkä kesti hyvin. Tuskimpa kuitenkaan otan sitä jatkuvaan treenaukseen, koska eiköhän sille riitä, että välillä pääsee hallille mukaan.

Yhteistä aikaa Hempsun kanssa ilman Dellaa, jotain pientä höntsäilyä (esim. rt, nw, esineruutu)

Yhteistä aikaa tuli agitreeneissä, mutta muuten jäi vähälle. Vähän käytiin kesällä treenaamassa tokoakin ja mietin jopa kisakentille palaamista. Hempulla kun on kaikki liikkeet täysin valmiina, joten miksi ei.

Ehkä jotkut mätsärit/näyttelytkin, jos vaan iho paranee siihen kuntoon

Ei lähdetty misseilemään, vaikka iho ihan hyvässä kunnossa onkin. Tassut kuitenkin punottaa sen verran, että niistä tulisi sanomista.

Hempun tavoitteista täysin toteutui 2/5, mutta suurin osa tavoitteista saatiin lähes toteutettua. Hempu vieraili meillä noin pari kertaa kuukaudessa, joten ei siinä nyt kauheasti ehtisikään tehdä. Pian blondipumille alkaa kuitenkin vanhuus iskeä, joten mielenvirkistykset ovat tarpeen.

(c) Essi Partanen.
Käytiin syksyllä kuvauttamassa pumit koirarotukirjaa varten,
enkä ole täällä blogin puolella kuvia vielä julkaissut!

Della

Toko:

Liikkeiden välit kuntoon

Paljon tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia tapoja, mutta mikään ei oikein toiminut. Loppukesän katastrofikokeen vuoksi otettiin todella iso askel taaksepäin kaikessa, mikä liittyi mielentilaan kokeissa. Onneksi meillä on nyt vihdoin työkalut sosiaaliseen palkkaan, kiitos Piian koulutuksen!

Ruutu sellaiseksi, että Della haluaa juosta sinne täysillä, eikä epäröi

Done! Della ei epäröi enää ruutuun menoa, mutta ruudussa on vielä muuta fiksattavaa, ennen kuin olen siihen täysin tyytyväinen.

Äänen käytön pohtimista, ratkaisuja ja niissä pysyminen

Pohdittu ollaan jatkuvasti ja kokeiltu erilaisia tapoja. Nykyään ääniongelmat ovat vain vauhtiliikkeiden lähdöissä sekä osittain sosiaalisessa palkassa. Molempiin on löytynyt kuitenkin (toistaiseksi) toimivat treenitavat, joten eiköhän tämä tavoite ole suoritettu!

TK2, vaikka toinen jalka haudassa. Sitä on hinkattu nyt jo niin kauan.

Avoin luokka päästiin korkkaamaan, mutta pienestä jäi kiinni TK2. Jos olisin välttämättä halunnut jatkaa kesän kokeiden jälkeen Dellan kanssa kisaamista, vaikka se ei nauttinut siitä, meillä olisi TK2. Tein kuitenkin päätöksen, että me ei kisata ennen kuin ollaan saatu sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Dellalla on oikeasti hyvä ja rento mieli kehässä. Niinpä loppuvuosi meni kisaamatta, mutta eiköhän meidät taas kesällä kisakentiltä löydä. Avoimesta olisi tarkoitus vielä jatkaa sen yhden 1-tuloksen verran ja sitten vasta siirtyä voittajaan.

Tunnaritreeniä, kärsivällisyyttä oman etsimiseen

Paljon ollaan treenattu tunnaria ja kärsivällisyyttä on tullut ehdottomasti lisää. Tunnari tuntuu kuitenkin olevan liike, joka vähän aikaa toimii ja sitten hajoaa taas kappaleiksi.

Muut voittajan liikkeet hyvälle mallille

Done! Metallihyppynouto, tunnari ja ohjattu alkaa oleen valmiita kisanomaisiin treeneihin. L:ssä ei ongelmia, mun täytyy vain treenata siinä liikkuminen. Ruudun luoksetuloa ollaan aloiteltu ja pikku hiljaa sekin alkaa hahmottua. Seuruuseen ei olla nyt panostettu, joten se pitää ottaa vielä tarkempaan syyniin. Luoksarin stoppia ollaan treenailtu putken avulla, siinä Della pysähty tosi hyvin, mutta luoksetulon yhteydessä neiti meinaa vähän valua. Kaukoja ollaan hinkattu ja niissäkin on tullut hyvää edistymistä. Piilopaikkiksia ollaan otettu paljon, mutta vielä haluan saada varmuutta siihen, ettei Della reagoi muiden istu- ja maahan-käskyihin.

(c) Essi Partanen

Agility:

Kisoja, kisoja, kisoja

Kisattiin enemmän kuin ikinä, vaikka väliin mahtui mm. puomin kontaktiprojekti. Todellakin siis saavutettu tämä tavoite. 

Varmuus kepeille, huom. ensimmäiset välit

Varmuutta on tullut todella paljon lisää, mutta avokulmaa täytyy treenata vielä paljon lisää.

Eteen irtoamista paremmaksi

Tähän ei ihan hirveästi panostettu, mutta Dellasta on kyllä tullut agissa röyhkeämpi, jolloin se irtoo myös paremmin.

Kakkosiin nousu ja myös siellä rohkeasti kisaaminen

Noustiin jo kolmosiinkin, joten eiköhän tavoite suoritettu :)

Muut:

Epätoivoisia näyttelykäyntejä, ehkä mätsäreitäkin kehäkäytöksen muistuttelemiseen?

Käytiin Tampereen KV:ssa hakemassa sileä eri. Kehäkäytös oli hyvää.

Remmiräyhäys pois (hyvällä alulla jo!)

Huoh. Edelleen Della alkaa rähjätä, jos vastaan tulee iso tai provosoiva koira.

Hierojakäynti

Fyssarille neiti pääsi loppukesästä ja vähän kieryksiä löytyi lapojen ja niskan alueelta. Ykkösen kyynärestä ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä.

Lampaille

Ei ollut resursseja viime vuonnakaan

Lisää lihaksia, vähemmän läskiä

Done! Della on itseasiassa nyt hieman turhankin kuivassa kunnossa, tosin lihaksia on tullt hyvin lisää, varsinkin jalkoihin (kanankoipi :D). Della itseasiassa kävi eilen puntarilla ja painoi vain 9,6kg, kun yleensä sen paino on ollt lähes 11kg:n puolella.

Dellan tavoitteista täysin toteutui 11/15! Oon tosi ylpeä, että kehityttiin Dellan kanssa vuodessa näin paljon. Kokeissa ja kisoissa tuli onnistumisia, sekä kerrankin kisattiin paljon.

Nomi, Juno, Della ja Hempu
(c) Essi Partanen

Omistaja

Vuhuun hallille viikottaisvuokraus toukokuuhun asti, sitten TamSKin hallille avain

Vuhuuta vuokrattiin, mutta tamskille en ostanut omatoimioikeuksia kuin kuukaudeksi kesällä. Nyt helmikuussa sain kuitenkin vihdoin haettua omatoimioikeudet, joten päästään treenaamaan toukokuuhun asti niin paljon hallille kuin sielu sietää!

Hyvää ajansuunnittelua kevään yo- ja pääsykokeiden lähestyessä

En kyllä yo-kokeista enää muuta muista kuin sen, että luin aivan älyttömän vähän niihin. Kai sekin on hyvää ajansuunnittelua, jos treenasin Dellan kanssa kokeisiin lukemisen sijaan? :D Pääsykokeeseen en myöskään loppujen lopuksi lukenut kuin vähän, koska tuli muita suunnitelmia loppuvuodelle (jotka sitten kaatuivat, jei)

Vähintään kerran viikossa yhdet toko- ja agitreenit

Kesäkaudella päästiin aloittamaan Stiinan agiryhmässä, joten agia treenattiin säännöllisesti vähintään sen kerran viikossa. Tokoa hieman harvemmin, kunnes päästiin talvikaudelle TamSKin tokon tehoryhmään, joka treenaa viikottain. Tokossa oli kesällä ja syksyllä kausia, kun treenattiin monta kertaa viikkoon ja sitten saattoi tulla kuukauden tauko. Joten varmaan keskimäärin tavoite tuli toteutettua.

Koirien kuvaamista ja treenien videoimista

Treenejä videoin ihan mukavan aktiivisesti, mutta koiria olisin saanut kuvata enemmän syksyn ja talven aikana.

Blogin herättely takaisin aktiiviseksi viimeistään koerumban jälkeen

Loppuvuodesta postaukset jäivät 1 per kuukausi-tahdille, joten ei sitä kauhean aktiiviseksi voi sanoa...

Juoksulenkkejä säännöllisesti, vähintään 2krt/vk

Juoksulenkit vaihtuivat suurimmaksi osaksi salitreeniin, mutta sain sentään noin kerran kuukaudessa lähdettyä juoksemaan.

Omista tavoitteista toteutui 2/6. Alkuvuosi meni osaltani inhottavasti, koska toukokuuhun asti en vielä tiennyt, missä olisin tai mitä tekisin loppuvuoden. Armeijaan meno lopulta siirtyi, enkä siis päässyt astumaan varusmiespalvelukseen toiveideni mukaisesti kesällä. Edessä oli välivuosi, jonka aikana oli tarkoitus opiskella eläinlääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelu oli kuitenkin todella hankalaa, joten todennäköisesti pidän vielä toisenkin välivuoden, jonka käytän opiskeluun. Toisin kuin viime vuonna, nyt olen kuitenkin varma asiasta ja mulla on myös suunnitelmia vuodelle. Hyvillä mielin siis jatkan vuotta 2018 eteenpäin!

Sitten olisi aika miettiä uusia tavoitteita vuodelle 2018!

(c) Essi Partanen

Hempu:

- löytää pääsyy, miksi Hempu nuolee itseään. Mahdollisesti närästys tai selkäkipu?

- Ihannepainossa pysyminen

- koirakaverereiden kanssa lenkkeilyä

- noin kuukausittain treenaamista, esim. aksa, rt, toko

- lisää paimennusta

Della:

Toko:

- TK2

- voittajan korkkaus, ehkä jopa TK3?

- evl-liikkeiden treenaamista

- sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Della kestää koko kokeen iloisena ja rentona, eikä ääntele turhia

- hiljaiset lähdöt vauhtiliikkeisiin - löytyykö lopullinen ratkaisu sheippauksesta vai odottamisesta?

- mielentila treeneihin sopivaksi: ei turhia haukkumisia sekä Dellan itseluottamusta paremmaksi

- "käy siihen"- rauhoittumiskäsky kuntoon, ehkä matolle?

Agility:

- juoksu-A valmiiksi

- keppien avokulmaan varmuutta

- rentous hyppäämiseen -> lisää vauhtia

- kisoja, kisoja ja kisoja, kun saadaan A-este toimimaan

- ekat nollat kolmosista, miksei myös valiokello käyntiin

Muut:

- debytointi rally-tokossa

- bh-koe

- esineruutua ja mejää

- fi mva, mikäli saadaan korvat taittumaan

- remmirähjäys pois

- turha ääntely pois ruuan antamisen sekä ulos lähtemisen yhteydessä

- yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa

- mahd. viralliset selkäkuvat, mikäli rekisteröin Dellan Suomeen

Kirjuri:

- ahkeraa pääsykokeisiin lukemista

- treenien videoimista

- koirien kuvaamista

- kertausta englannin puhumiseen, sitä tulen tarvitsemaan toivottavasti kesällä

- terveelliset elämäntavat: paljon itsetehtyä ruokaa ja vain vähän alkoholia

- salilla tai juoksemassa käyminen vähintään kerta viikkoon

(c) Essi Partanen

Näillä mennään! Yksi jokavuotinen tavoite on ollut koirilla paimentamassa käyminen ja viime viikonloppuna saatiin se vihdoin toteutettua! Hempu oli ihan innoissaan, kun taas Dellaa pelotti lampaat pimeässä ja ahtaassa maneesissa. Sen takia laitoin nyt tavoitteeksi Hempulle, että se pääsisi vielä uudestaan paimentamaan, niin paljon se siitä tykkäsi.

Dellan tavoitteita kirjoitellessa tuntui ihan hullulta, että siellä oikeasti on esim. TK3 ja nollien saaminen kolmosluokasta. Enkä olisi laittanut niitä, jos en uskoisi niiden toteuttuvan. Vaikka koirien kanssa harrastusvuosia on takana jo jonkun verran, silti näinkin pitkälle eteneminen mm. tokossa tuntuu ihan älyttömän hienolta. Vuosi sitten painittiin vielä avoimen liikkeiden kanssa ja agilityssäkin kisattiin ykkösissä, joten vuoden aikana ollaan edistytty tuloksellisesti tosi paljon. En edes tiedä, uskallanko odottaa näin paljon vuodelta 2018... Toivotaan kuitenkin parasta ja treenataan sen mukaisesti!

Piia Karinen: Mielentila kisatilanteessa

Muutama viikko takaperin otettiin äkkilähtö Piia Karisen mielentilakoulutukseen Koirakoutsille. En entuudestaan tuntenut Piia, mutta koulutus kuulosti niin täydelliseltä meille, että oli pakko päästä koirapaikalle. Niinpä sitten ajeltiin lauantaiaamuna kohti Koirakoutsiareenaa, joka paikkana oli meille lähes uusi, nimittäin kerran ollaan taidettu siellä mätsärit käydä.

Koulutuksessa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa, joten saatiin lähes privakoulutus! Osallistujien vähyyden vuoksi luennolla keskityttiin vain niihin asioihin, jotka olivat koirakoille ongelmallisia. Meillä ongelmana on sosiaalinen palkka, joka ei toimi. Della ei tunnu ymmärtävän kehuja ja sen vire nousee aina liikkeiden jälkeen, kun se luulee saavansa palkan.

Piia puhui sosiaalisesta palkasta sitoutumisena. Sitoutuminen edellyttää yhteistyötä, ja se tarkoittaa myös omistautumista ja uskollisuutta molemminpuolin. Sitouttaminen kuitenkin voidaan opettaa koiralle aivan samalla tavalla kuin istuminen, eli aluksi ohjaajalla on kaikki vastuu ja koiran oppiessa vastuu siirtyy sille. Esimerkiksi, kun koira opetetaan istumaan, ohjaaja voi viedä kättä koiran pään yläpuolelle, jolloin se istahtaa. Silloin ohjaajalla on vasttuu siitä, että saa koiran istumaan. Pikku hiljaa ohjaaja antaa vähemmän apua koiralle, eli tällöin myös vastuu alkaa siirtyä koiralle. Lopulta vain pieni vihje istumisesta pitäisi saada koiran istumaan. Tällöin koira on saanut vastuun siitä, että se menee istumaan. Tästä vastuun siirrosta koostuu sosiaalinen palkka.

Seuraavana kokonaisuutena käsiteltiin koiran mielentilaa, joten kerron siitä nyt tärkeimmät pointit. Ensin täytyy miettiä, onko koiralle enemmän kontrolloija vai mahdollisuuksien antaja. Toki, jotta voi antaa koiralle mahdollisuuksia, on ensin hieman rajoitettava sitä. Ohjaajan ollessa mahdollisuuksien antaja koira haluaa kysyä ohjaajalta, mitä se saa tehdä seuraavaksi. Ohjaaja on ikäänkuin portti kaikkeen kivaan.

Mielentila on asia, joka saattaa pilaantua hetkessä. Esimerkiksi, kun koirakko tulee koepaikalla hyvässä mielentilassa ja lähtee lenkille, niin entä jos koira alkaakin rähjätä vastaantulevalle koiralle? Silloin ohjaajan mielentila muuttuu samantien huonoksi, kun koira käyttäytyykin yhtäkkiä epämiellyttävästi. Silloin kannattaa ikäänkuin palata ajassa taaksepäin ja miettiä, milloin mielentila oli vielä hyvä. Olivatko koira ja ohjaaja autossa vielä hyvässä mielentilassa? Jos olivat, voi palata takaisin autoon, ajaa vaikka pieni lenkki ja tulla takaisin. Silloin mielentilan saa helpommin nollattua takaisin hyvään ajattelemalla, että mitään huonoa ei ole vielä tapahtunut. Yleensä, jos antaa vain huonon mielentilan pysyä, se vain pahenee ja on hankala saada hyvä fiilis takaisin. Siksi on kannattavaa katkaista huonon mielentilan kierre ja aloittaa alusta hyvällä fiiliksellä.

Sitten palataan sitoutumiseen, ja kuinka sen voi opettaa koiralle. Kyseessä on siis sosiaalisen palkan opettelu. Piian ideana on saada koira palkkautumaan ohjaajan liikkestä, jota usein täytyy tapahtua kokeissa liikkeiden välillä. Tässä treenissä koira saa siis vain palkkaa silloin, kun ohjaaja on liikkeessä. Aina palkan saatuaan, koiralta ikäänkuin kysytään, että "haluatko vielä jatkaa yhdessä olemista, vaikka saitkin jo nami-/lelupalkan?". Ohjaaja toimii tässä siis koiralle mahdollisuuden antajana, jolloin koira saa rehellisesti valita, mitä tehdä. Ideaalitilanteessa koira vastaa "kyllä", eli se haluaa sitoutua ja on aktiivinen ohjaajaa kohtaan (alussa pelkkä kontaktikin riittää). Silloin ohjaaja lähtee taas liikkeelle koiraa kehuen ja kun koira tulee hyvin mukana iloisesti, se palkataan. Koiran syötyä namin ohjaaja pysähtyy ja kysyy taas koiralta, haluaako se vielä sitoutua, jne. Lopulta (pitkän harjoittelun jälkeen) koiralta kysymisen jälkeen, eli kun se oppii olemaan aktiivinen ohjaajaa kohtaan, otetaan perusasento ja siitä tokoliike. Tokoliikkeestä palkkaus tapahtuu kehuilla ohjaajan liikkuessa. Tällä tavalla treenistä saadaan lopulta valmis kokonaisuus kokeseen. Mutta nämä siis vasta pitkän harjoittelun jälkeen.

Kerron nyt, miten Dellan kanssa lähdettiin tekemään tätä harjoitusta. Dellan kanssa jouduttiin vähän soveltamaan, koska se alkoi herkästi ääntelemään. (Ollessaan vähän liian valmis sitoutumaan...)

Aloitettiin siitä, että Della ei päässyt häkistä ennen, kuin se oli hiljaa. Kun se vihdoin hiljeni, aloin samantien kehua sitä, jolloin se ei halua äännellä. Namitin sen ulos häkistä ja laitoin maahan rauhoittumiskäskyllä (joka ei Dellalla vielä kunnolla toimi, mutta sitä tuli hyvin treenattua tässä samalla). Kun Della osoitti olevansa valmis tekemään töitä, eli se piti kontaktia ja oli hiljaa, aloin kehua ja namittaa sitä samalla, kun peruutin. Samantien kun lopetin namituksen, laitoin Dellan heti takaisin maahan, jotta ääntä ei tullut. Sitten taas sama homma uudestaan.

Seuraavassa pätkässä jatkoin samalla tavalla, mutta vaihdoin pelkkiin kehuihin, joista palkkasin namilla. Taas nami tuli vain silloin, kun itse liikuin. Heti namin saatuan käskin Dellan maahan, jotta se pysyi hiljaa. Tässäkin mun oli oltava tosi tarkka, sillä jos vähänkin liian hätäisesti käskin Dellan maahan, se haukahti. Maassa olemista täytyi alkaa vaikeuttaa Dellalle, ettei se kyllästynyt, joten kiertelin Dellan ympäri sen ollessa maassa. Maasta sitten kutsuin Dellan kehuilla mukaan ja kun se vastasi kehuihin hyvin, palkkasin sen liikkeessä.

Tehtiin myös muutama toisto ilman maahanmenoa, eli Dellan syötyä namin, pysähdyin vain ja odotin Dellan haluavan vielä sitoutua hiljaa, josta palkkasin liikkeellä. Vähän Della innostui haukkumaan aina saatuaan namin, mutta alkoi tajuta treeniä kokoajan paremmin.

Seuraavaksi lisättiin Dellalle tehtävä, kun se oli hiljaa ja osoitti olevansa aktiivinen mua kohtaan. Tosin Della oli kokoajan aktiivinen, joten lähinnä vaadittiin, ettei se äännellyt maassa ollessaan. Eli kun Della oli maassa ja piti hiljaa kontaktia, käskin sitä istu-maahan-istu. Suoritettuaan ne hyvin, palkkasin sen lähtemällä liikkeelle ja kehumalla Dellaa. Della teki tosi kivasti ja oikeasti tuli mun mukana innoissaan. Jos Della haukahti, käskin sen heti maahan ja siitä sitten palkkasin taas lähtemällä liikkeelle. Jos kaukoissa Della äänteli, seuraavalla toistolla otettiin vähemmän vaihtoja. Pyrittiin lisäämään vaihtoja noin 1-2-1-4-1-3 tavalla, eli ensin vain yksi vaihto, sitten kaksi, sitten taas yksi, jne. Tässä kohtaa palkkasin Dellaa aina jokaisen liikkumisen jälkeen, josta laitoin sen taas suoraan maahan.

Palkkasin Dellaa välillä myös lelulla, kun se tuli vastasi kehuihin hyvin. Della alkoi haukkua herkästi heti, kun käskin sen irrottaa lelusta, joten koettiin parhaaksi se tapa, että lähdin vain liikkeelle kesken leikin ja Della irroitti lelusta itsekseen. Silloin sain myös palkattua Dellan kuolleelle lelulle kehujen jälkeen.

Tästä eteenpäin tarkoituksena on siis a) lisätä pikku hiljaa kokonaienn tokoliike koiralta kysymisen ja "palkkakävelyn" väliin ja b) vähentää nami-/lelupalkkaa, eli toisinsanoen lisätä näitä komboja (kysymys+tokoliike+palkkakävely) peräkkäin ilman nami-/lelupalkkaa samalla ajatuksella kuin kaukoissa vaihtoja eli noin 1-2-1-4-jne. Alkuun tokoliike voi olla esim. pelkkä perusasento, joita sitten otetaan useampi peräkanaa palkaten välissä pelkällä palkkakävelyllä.

Mulla tuli tosi vahva tunne, että tälläinen sitoutumistreeni voi oikeasti ratkaista meidän sosiaalisen palkan ongelman. Treenien edetessä Dellan mielentila parani kokoajan ja se oikeasti pystyi olemaan innokas ja iloinen ilman, että äänteli. Se oli musta jotenkin ihan epärealistista, koska ennen Dellan kehuminen on saanut sen vaan kiihtymään ja riehumaan rääkyen. Nyt pystyin jopa nostamaan äänensävyä korkeammaksi ja iloisemmaksi, eikä Della siltikään äännellyt. Ihan valtavan hienoa, vaikka ulkopuolisesta se saattaa kuulostaa ihan hassulta. Della on vaan tähän asti ollut niin kuuma peruna sekä tikittävä aikapommi yhtäaikaa kaiken innostamisen suhteen. Arvata saattaakin, että mun fiilis koulutuksessa oli ihan euforinen ja hämmentynyt samaan aikaan.

Välipalatauolla saatiin myös muita vinkkejä Dellan ääniongelmiin arjessa. Dellahan on muuten todella hiljainen koira, mutta ulosmenot ja ruokkiminen saa sen kiihtymään liikaa. Ulosmenoihin aiotaan lisätä nyt Dellalle jokin muu tehtävä, ettei se vain kyttää ja kiihdy mun vieressä, kun puen ulkovaatteita. Älypelien pelaaminen on osoittautunut tässä toimivaksi. Ruokkimisesta sen sijaan täytyy tehdä Dellalle niin arvaamaton asia, ettei se tajua kiihtyä. Jos se kuitenkin kiihtyy, se saa ruuan vasta, kun se on selvästi rauhoittunut.

Sain Piian koulutuksesta ihan älyttömästi irti, ja vihdoin löysin kouluttajan, joka oikeasti ymmärtää Dellaa. Piia kertoi, että hänellä itsellään on hyvin samanlainen ääntelijäkoira, joten sen vuoksi hän esim. osasi aina kertoa mulle, miksi Della yhtäkkiä haukahti jostain. Ennen oon joutunut eritteleen kouluttajille todella pitkästi Dellan ääntelyjä ja silti on tuntunut, ettei kukaan saa kiinni niistä. Piian koulutuksessa oli niin helpottavaa olla, kun mun ei tarvinnut ollenkaan avata syitä Dellan äännähdyksiin, koska Piia tiesi ne. Aivan ehdottomasti käännytään tulevaisuudessa heti Piian puoleen, kun jos seuraava ääniongelma puhkeaa! :)

Vuosi 2017

Vuosi vaihtui ja blogi on pysynyt jo pitkään hiljaisena. Niinpä ajattelin tehdä lyhyen koonnin vuoden 2017 tapahtumista, joista osasta en ole tänne blogiin päivitellytkään. Lisäksi päivitin sivupalkissa olevan treenilaskurin, tosin määrät ovat vain suuntaa-antavia, koska rehellisesti sanottuna, en ole kesän jälkeen kirjoittanut ylös puoliakaan treeneistä...

TAMMIKUU

Tammikuussa aksailtiin vielä Saanan ja Annan ryhmässä. Käytiin myös treenaamassa tokoa Jaanan ja pumien kanssa Vuhuun hallilla, sekä mietittiin tulevia kisasuunnitelmia.

HELMIKUU

Pumien tokotreenit toteutuivat vielä kaksi kertaa ja saatiin Jaanan kanssa lisää pumeja mukaan! Tutustuttiin myös Annikaan ja Nomiin, joka oli ehdottomasti vuoden kohokohtia. Koirakavereita on aina kiva saada ja vieläpä oman rodun parista!

Helmikuussa asumiskuviot muuttuivat, kun Jenna ja App muuttivat pois ja poikakaveri muutti tilalle. Kämppään tuli siis lisää (olkkaritoko)tilaa ;) Myös yo-kokeisiin valmistautuminen alkoi.

MAALISKUU

Kisakuukausi. Heti neljäs päivä heitettiin hyvästit ykkösluokalle, kun haettiin viimeinen luva eli sert ykkösistä. Tokon avoinluokka käytiin korkaamassa möllitasolla pistein 212 ja avo3. Uusi ja outo halli oli Dellalle kova paikka, joten siihen nähden neiti suoritti hyvin. Itse sain treenilistan asioista, jotka pitää vielä hioa ennen virallista koetta.

Käytiin lenkkeilemässä Annikan ja Nomin kanssa suurenevissa määrin, syystä suloinen ja pieni uusi tulokas Juno. Pentukuume nosti taas päätään ja suunnitelmat seuraavasta koirasta alkoivat kunnolla.

Maaliskuussa oli myös yo-kokeet, joten aikaa koirailuille ei kauheasti jäänyt. Tosin paras tapa vältellä opiskelua oli tietenkin olkkaritokot. :D

HUHTIKUU

Virallisesti avoinluokka tuli korkattua pistein 218,5 ja avo3. Olin tyytyväinen, koska hankalin (ruutu) onnistui. Sen sijaan merkkiä ei löytynyt heti sekä kapula tipahti Dellan tassuille. Niinpä ei auttanut muu kuin treenata loput asiat kuntoon ja mennä seuraavaan kokeeseen. Siitä sitten napsahti 285p ja avo1. Tunne oli aivan mahtava, kun kokeessa kaikki toimi.

Itse kävin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuudessa ja pettyneenä sain palvelukseenastumismääräyksen vasta kesälle 2018. Pääsen kuitenkin toivomaani paikkaan, joten piti vain olla tyytyväinen.

TOUKOKUU

Toukokuussa heitettiin hyvästit vanhalle agilityryhmälle ja saatiin muutamaksi kuukaudeksi paikka Stiinan ryhmästä. Treenit sujuivat todella kivasti ja käytiin korkkaamassa kakkosluokka tuloksin 5 ja 10 kakkossijoilla.

Tokoflow jatkui ja haettiin toinen avo1-tulos 304:llä pisteellä. Vaikka pisteitä tuli löysän tuomarilinjan vuoksi enemmän kuin tarpeeksi, koe oli (ja on edelleen) ehdottomasti parhain koko Dellan tokouran aikana. Kehässä Della oli mukana kokoajan, sekä se pystyi olemaan rento. Ääntä tuli edelleen, mutta vain "pakollisissa" kohdissa.

Poistuttiin myös mukavuusalueelta ja käytiin pyörähtämässä pakollisessa "kerran vuodessa" tapahtumassa eli näyttelyssä. Suomalaistuomari piti linjansa ja Della sai sileän erin korviensa kanssa.

KESÄKUU

Tokokokeet jäivät pienelle tauolle, kun Della aloitti juoksun. Pettymyksekseni myöskään kasvattaja ei halunnut astuttaa Dellaa vielä näistä juoksuista, koska ei ollut varautunut Dellan lyhentyneeseen kiertoon (15kk->10kk).

Itse pääsin juhlimaan valmistumistani ylioppilaaksi ja Della täytti neljä vuotta.

Haimme ensimmäisen luvan kakkosista ja havahduin Dellan kontaktiongelmaan.

Loppukuusta kävimme viimein taas kokeessa, josta 184,5p. Kaikki ennen kehää meni pieleen, enkä ehtinyt valmistella Dellaa ollenkaan. Kehässä Della oli hämmentynyt ja ahdistunut niin kuin ohjaajansakin. Ensimmäistä kertaa saatiin varoitus ääntelystä, sekä ensimmäistä kertaa meinasin keskeyttää kokeen. Vieläkin kokeen muisteleminen on tuskallista.

HEINÄKUU

Yritettiin sitten heti korjata viime kokeen epäonnistuminen uudella kokeella. Paikkiksen nollaantumisen vuoksi saatiin avo2 pistein 242,5. Della oli kehässä jälleen ahdistunut, vaikka olin valmistellut sen huolellisesti. Niinpä päätettiin aloittaa koetauko, jonka aikana saisin Dellan mielentilan taas rennoksi koetilanteissa. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Aloitettiin kontaktiprojekti ilman selkeää suunnitelmaa, tavoitteena vain saada Dellalle lisää vauhtia 2on2off-kontaktiin puomilla.

ELOKUU

Elokuu otettiin rauhallisesti ja käytiin juoksemassa vain yksi hylly hypäri Takkujen kisoissa. Kontaktiprojekti eteni madalletulle puomille. Itse lähdin kameran kanssa 3 tunnin yöunilla ajamaan kohti Helsinkiä ja unkarinpaimenkoirien erkkaria (en suosittele tätä komboa). Erkkaripäivän päätteeksi oli väsy ja nälkä, mutta kivaa oli jälleen.

Della pääsi ensimmäistä kertaa fysioterapeutille, joka antoi terveen paperit Dellan kyynärestä. Loppukuusta vietettiin yksi päivä nauttien pumiagilitystä Lempäälässä Marko Mäkelän koulutuksessa. Päivä oli erittäin onnistunut ja nauruntäyteinen, ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista!

SYYSKUU

Kisakuukausi! Ensin käytiin möllitokossa pistein 283,5, tuloksena avo1 ja sija 1/2. Ajatuksena oli päästä tsemppaamaan ja kannustamaan Dellaa sille ahdistavassa koetilanteessa ja se onnistui ihan hyvin. Etäpalkkakin pääsi ensimmäisen kerran koetestiin, mutta se ei ollut vielä täysin iskostunut pumin aivoihin.

Aksaa käytiin juoksemassa ensin Jalosen radoilla Nokialla kolmen hyllyn verran, ohjaaja oli erittäin pihalla joka radalla... Sen jälkeen tsemppaus ja parin viikon päästä käytiin hakemassa Saviojan radoilta vitonen ja kaksi nollaa, joista toinen luva ja toinen sert! Niinpä kuninkuusluokka kutsui, ja päästiinkin korkkaamaan se jo samana päivänä kiva hypärihyllyn verran.

LOKAKUU

Kuun vaihteessa oli aika suunnata kohti Virtoja ja pumipäiviä! Päästiin viikonlopun aikana tekemään rallytokoa, mejää ja aksaa. Rallytoko oli Dellalle aivan piece of cake ja ohjaajakin sai pienen rt-kärpäsen pureman. Mejässä päästiin opettelemaan kaikki mahdollinen jälkien teosta alkaen. Jäljellä Dellaa ensin kammotti perässä kävelevät ihmiset todella paljon, mutta loppua kohden se uskalsi mennä jo tosi reippaasti eteenpäin vilkuilematta taakse. Seuraavana päivänä se teki sitten ihan mahdottoman hyvän jäljen, eikä vilkaissut kuin muutaman kerran taakse. Della eteni tosi kivasti jäljellä nenä maassa rauhallista vauhtia. Makauksien yli se meni aika nopeasti, joten jos kokeisiin halutaan niin sitä pitäisi treenata. Harmi, ettei ehditty ennen lumien tuloa tehdä jälkiä kotosalla.

Aksaa oli myös molempina päivinä, tosin vain toiselle päivälle saatiin sairastumisen vuoksi kouluttaja. Hyvää kuitenkin kannatti odottaa, kiitos Elina Rönnholmille taas treeneistä! Viikonloppu ylitti taas kaikki odotukset, pumi-ihmisten seura on vaan niin parasta!

Yhdet aksakisat tuli myös käytyä tuloksin 2x5 ja 2xhyl. Kolmella radoista tuli vain yksi virhe, joten ei ne ensimmäisen nollatkaan olleet kaukana. Näistä kisoista en ole aiemmin kirjoittanut, joten tässä video radoista. Kaikilla radoilla mun ohjaukset oli myöhässä tai sähläsin jotain muuta...

Lokakuussa tutustuin myös uuteen hoitokoira Gwennaan, jota vieläkin lenkkeilytän säännöllisesti. Gwenna on aivan ihana greyhound, joka omistaa paljon ei-niin-vinttikoiratyypillisiä ominaisuuksia. Jos kaikki vinttikoirat olisivat Gwennoja, vannoutuneena paimenkoiraihmisena voisin jopa harkita yhtä vääränrotuista :D

Lokakuussa alkoi myös TamSKin tokotehoryhmien treenit, joista yhteen päästiin mukaan. Meillä on noin puolet treenikerroista ohjattuja ja puolet itsenäisiä. Treeniporukka on tosi kiva ja ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä kouluttajilta. Suunnitelmissa olisi kirjoittaa erillinen postaus meidän nykyisestä tokotilanteesta enemmänkin, joten en nyt lähde avaamaan treenejä sen enempää.

MARRASKUU

Jos lokakuun kisoissa nollat olivat lähellä, niin nyt sitten agi- ja hyppysert... Käytiin siis juoksemassa ylökkillä Risto Ojanperän kaksi rataa, joista molemmilla radoilla tuli yksi pieni hyllyn arvoinen virhe. Ihan vähän harmitti, kun toiselta radalta ei tullut yhtään nollaa ja toiselta vain yksi - ja sekin valiolle. Ensimmäinen rata oli hypäri ja sain juosta radalla maitohapot jalkoihin, jotta ehdin suunnitelemiini ohjauksiin. Ehdin kuin ehdinkin, mutta sitten Della kielsi suoralla linjalla olevan suoran putken ja livahti väärään päähän. Toisella radalla tehtiin ruma nolla neljänneksi vikalle esteelle, kunnes tein liian tiukan valssin ja Della teki suoran hypyn takaakiertona... Voin sanoa, että ihan pikkusen ärsytti kisojen jälkeen.

Meille myös muutti vuosien jyrsijätauon jälkeen taas talttahammas taloon! Juusto-hamsteri on sopeutunut perheeseen hyvin, eikä Dellaa juurikaan kiinnosta koko hamsteri (paitsi jos se menee Dellan lelukoriin). Itseasiassa Della jopa lähtee Juustoa karkuun, jos se meinaa tulla Dellan lähelle vapaana juostessaan :D

JOULUKUU

Käytiin itsenäisyyspäivänä kisoissa Tamskilla tuloksin 2xhyl ja 10 sekä 15 yliajoilla. Keppikulmat oli Dellalle turhan vaikeita ja kaiken lisäksi se hyppäsi ekalla radalla niin pahasti okserin riman päälle, että alkoi varoa hyppyjä todella paljon. Seuraavilla radoilla olin siis aivan liian ajoissa kokoajan, kun Della pysähtyi ennen jokaista hyppyä. Kisapäivä oli siis todella inhottava meille molemmille.

Muutaman päivän päästä lähdettiin sitten Lietoon kisamaan kaksi starttia. Della jännitti edelleen hyppäämistä, mutta ei aivan niin pahasti kuin edellisissä kisoissa. Tuloksilla ei taaskaan juhlittu (hyl ja 15 yliajalla), mutta ratojen jälkeen oli hyvä fiilis. Aat joksutin molemmilla radoilla läpi (toisesta 5) ja toisella radalla puomin, josta tuli vitonen. Halusin vain saada Dellaan vauhtia, koska se oli hyppyjen vuoksi himmaillut radalla. Videot täältä.

Messarissa kävin pyörähtämässä perjantaina ja oli niin ihana nähdä kaikkia, varsinkin Tokonuoret-porukasta! Lupauduinkin hakemaan ensi kesäksi leiriohjaajaksi suurleirille, ehkä en tänä vuonna missaa ilmoittautumista...

Loppukuusta käytiin myös hakemassa yksi virallinen paperi, nimittäin Della mitattiin virallisesti medimediksi. Päästään siis jatkamaan normaalia kisaamista heti, kun ollaan taas saatu hyppääminen kuntoon!

Siinä oli meidän vuosi 2017! Harmittaa paljon, kun en ole tänne blogin puolelle ehtinyt kirjoitella kaikista tapahtumista loppuvuodelta. Opiskella kuitenkin täytyy, jos meinaa joskus päästä eläinlääkikseen. Nyt lisäksi aloitin työt, joten aika on todella kortilla. Yritän kuitenkin parhaani kirjoitella tänne ottamatta stressiä! Instagramin puolella olen aktivoinut Dellan suhteen ja lisäilen usein mm. treenivideoita. Sieltä löytyy myös aksakisavideoita, joita en ole tänne lisännyt. Jos siis haluatte reaaliaikaisempia kuulumisia, napatkaa @delightfuldella seurantaan!