Vanhat ja uudet tavoitteet

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten nyt on viimein aika purkaa viime vuoden tavoitteet!

(c) Essi Partanen

Hempu

Iho kuntoon laskemalla stressitasot alemmas

- Iho on ollut paremmassa kunnossa jo pitkään! Stressiä Hempulla vieläkin on, mutta tätä alemmaksi en usko sen stressitasojen laskevan. Vähän edelleen Hempu pureskelee tassujansa, mutta voi olla, että sekin on vain jäänyt tavaksi.

Hierojakäynti, selän kunnon tsekkaus ja sen mukainen toiminta

- Ei taidettu hierojalla käydä. Rokotuksien yhteydessä saatiin Hempulle kipulääkkeitä, joita on sitten syötelty silloin, kun selkä on vaikuttanut kipeältä. Eli kaksi kertaa syksyn ja talven aikana.

Agilitykokeilu kuinka selkä kestää. Hempu kuitenkin rakastaa niin paljon lajia, että haluan vielä kokeilla miten selkä kestäisi kevyen treenauksen

Agia Hempu pääsi tekemään satunnaisesti ja sen selkä kesti hyvin. Tuskimpa kuitenkaan otan sitä jatkuvaan treenaukseen, koska eiköhän sille riitä, että välillä pääsee hallille mukaan.

Yhteistä aikaa Hempsun kanssa ilman Dellaa, jotain pientä höntsäilyä (esim. rt, nw, esineruutu)

Yhteistä aikaa tuli agitreeneissä, mutta muuten jäi vähälle. Vähän käytiin kesällä treenaamassa tokoakin ja mietin jopa kisakentille palaamista. Hempulla kun on kaikki liikkeet täysin valmiina, joten miksi ei.

Ehkä jotkut mätsärit/näyttelytkin, jos vaan iho paranee siihen kuntoon

Ei lähdetty misseilemään, vaikka iho ihan hyvässä kunnossa onkin. Tassut kuitenkin punottaa sen verran, että niistä tulisi sanomista.

Hempun tavoitteista täysin toteutui 2/5, mutta suurin osa tavoitteista saatiin lähes toteutettua. Hempu vieraili meillä noin pari kertaa kuukaudessa, joten ei siinä nyt kauheasti ehtisikään tehdä. Pian blondipumille alkaa kuitenkin vanhuus iskeä, joten mielenvirkistykset ovat tarpeen.

(c) Essi Partanen.
Käytiin syksyllä kuvauttamassa pumit koirarotukirjaa varten,
enkä ole täällä blogin puolella kuvia vielä julkaissut!

Della

Toko:

Liikkeiden välit kuntoon

Paljon tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia tapoja, mutta mikään ei oikein toiminut. Loppukesän katastrofikokeen vuoksi otettiin todella iso askel taaksepäin kaikessa, mikä liittyi mielentilaan kokeissa. Onneksi meillä on nyt vihdoin työkalut sosiaaliseen palkkaan, kiitos Piian koulutuksen!

Ruutu sellaiseksi, että Della haluaa juosta sinne täysillä, eikä epäröi

Done! Della ei epäröi enää ruutuun menoa, mutta ruudussa on vielä muuta fiksattavaa, ennen kuin olen siihen täysin tyytyväinen.

Äänen käytön pohtimista, ratkaisuja ja niissä pysyminen

Pohdittu ollaan jatkuvasti ja kokeiltu erilaisia tapoja. Nykyään ääniongelmat ovat vain vauhtiliikkeiden lähdöissä sekä osittain sosiaalisessa palkassa. Molempiin on löytynyt kuitenkin (toistaiseksi) toimivat treenitavat, joten eiköhän tämä tavoite ole suoritettu!

TK2, vaikka toinen jalka haudassa. Sitä on hinkattu nyt jo niin kauan.

Avoin luokka päästiin korkkaamaan, mutta pienestä jäi kiinni TK2. Jos olisin välttämättä halunnut jatkaa kesän kokeiden jälkeen Dellan kanssa kisaamista, vaikka se ei nauttinut siitä, meillä olisi TK2. Tein kuitenkin päätöksen, että me ei kisata ennen kuin ollaan saatu sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Dellalla on oikeasti hyvä ja rento mieli kehässä. Niinpä loppuvuosi meni kisaamatta, mutta eiköhän meidät taas kesällä kisakentiltä löydä. Avoimesta olisi tarkoitus vielä jatkaa sen yhden 1-tuloksen verran ja sitten vasta siirtyä voittajaan.

Tunnaritreeniä, kärsivällisyyttä oman etsimiseen

Paljon ollaan treenattu tunnaria ja kärsivällisyyttä on tullut ehdottomasti lisää. Tunnari tuntuu kuitenkin olevan liike, joka vähän aikaa toimii ja sitten hajoaa taas kappaleiksi.

Muut voittajan liikkeet hyvälle mallille

Done! Metallihyppynouto, tunnari ja ohjattu alkaa oleen valmiita kisanomaisiin treeneihin. L:ssä ei ongelmia, mun täytyy vain treenata siinä liikkuminen. Ruudun luoksetuloa ollaan aloiteltu ja pikku hiljaa sekin alkaa hahmottua. Seuruuseen ei olla nyt panostettu, joten se pitää ottaa vielä tarkempaan syyniin. Luoksarin stoppia ollaan treenailtu putken avulla, siinä Della pysähty tosi hyvin, mutta luoksetulon yhteydessä neiti meinaa vähän valua. Kaukoja ollaan hinkattu ja niissäkin on tullut hyvää edistymistä. Piilopaikkiksia ollaan otettu paljon, mutta vielä haluan saada varmuutta siihen, ettei Della reagoi muiden istu- ja maahan-käskyihin.

(c) Essi Partanen

Agility:

Kisoja, kisoja, kisoja

Kisattiin enemmän kuin ikinä, vaikka väliin mahtui mm. puomin kontaktiprojekti. Todellakin siis saavutettu tämä tavoite. 

Varmuus kepeille, huom. ensimmäiset välit

Varmuutta on tullut todella paljon lisää, mutta avokulmaa täytyy treenata vielä paljon lisää.

Eteen irtoamista paremmaksi

Tähän ei ihan hirveästi panostettu, mutta Dellasta on kyllä tullut agissa röyhkeämpi, jolloin se irtoo myös paremmin.

Kakkosiin nousu ja myös siellä rohkeasti kisaaminen

Noustiin jo kolmosiinkin, joten eiköhän tavoite suoritettu :)

Muut:

Epätoivoisia näyttelykäyntejä, ehkä mätsäreitäkin kehäkäytöksen muistuttelemiseen?

Käytiin Tampereen KV:ssa hakemassa sileä eri. Kehäkäytös oli hyvää.

Remmiräyhäys pois (hyvällä alulla jo!)

Huoh. Edelleen Della alkaa rähjätä, jos vastaan tulee iso tai provosoiva koira.

Hierojakäynti

Fyssarille neiti pääsi loppukesästä ja vähän kieryksiä löytyi lapojen ja niskan alueelta. Ykkösen kyynärestä ei kuitenkaan näkynyt mitään merkkejä.

Lampaille

Ei ollut resursseja viime vuonnakaan

Lisää lihaksia, vähemmän läskiä

Done! Della on itseasiassa nyt hieman turhankin kuivassa kunnossa, tosin lihaksia on tullt hyvin lisää, varsinkin jalkoihin (kanankoipi :D). Della itseasiassa kävi eilen puntarilla ja painoi vain 9,6kg, kun yleensä sen paino on ollt lähes 11kg:n puolella.

Dellan tavoitteista täysin toteutui 11/15! Oon tosi ylpeä, että kehityttiin Dellan kanssa vuodessa näin paljon. Kokeissa ja kisoissa tuli onnistumisia, sekä kerrankin kisattiin paljon.

Nomi, Juno, Della ja Hempu
(c) Essi Partanen

Omistaja

Vuhuun hallille viikottaisvuokraus toukokuuhun asti, sitten TamSKin hallille avain

Vuhuuta vuokrattiin, mutta tamskille en ostanut omatoimioikeuksia kuin kuukaudeksi kesällä. Nyt helmikuussa sain kuitenkin vihdoin haettua omatoimioikeudet, joten päästään treenaamaan toukokuuhun asti niin paljon hallille kuin sielu sietää!

Hyvää ajansuunnittelua kevään yo- ja pääsykokeiden lähestyessä

En kyllä yo-kokeista enää muuta muista kuin sen, että luin aivan älyttömän vähän niihin. Kai sekin on hyvää ajansuunnittelua, jos treenasin Dellan kanssa kokeisiin lukemisen sijaan? :D Pääsykokeeseen en myöskään loppujen lopuksi lukenut kuin vähän, koska tuli muita suunnitelmia loppuvuodelle (jotka sitten kaatuivat, jei)

Vähintään kerran viikossa yhdet toko- ja agitreenit

Kesäkaudella päästiin aloittamaan Stiinan agiryhmässä, joten agia treenattiin säännöllisesti vähintään sen kerran viikossa. Tokoa hieman harvemmin, kunnes päästiin talvikaudelle TamSKin tokon tehoryhmään, joka treenaa viikottain. Tokossa oli kesällä ja syksyllä kausia, kun treenattiin monta kertaa viikkoon ja sitten saattoi tulla kuukauden tauko. Joten varmaan keskimäärin tavoite tuli toteutettua.

Koirien kuvaamista ja treenien videoimista

Treenejä videoin ihan mukavan aktiivisesti, mutta koiria olisin saanut kuvata enemmän syksyn ja talven aikana.

Blogin herättely takaisin aktiiviseksi viimeistään koerumban jälkeen

Loppuvuodesta postaukset jäivät 1 per kuukausi-tahdille, joten ei sitä kauhean aktiiviseksi voi sanoa...

Juoksulenkkejä säännöllisesti, vähintään 2krt/vk

Juoksulenkit vaihtuivat suurimmaksi osaksi salitreeniin, mutta sain sentään noin kerran kuukaudessa lähdettyä juoksemaan.

Omista tavoitteista toteutui 2/6. Alkuvuosi meni osaltani inhottavasti, koska toukokuuhun asti en vielä tiennyt, missä olisin tai mitä tekisin loppuvuoden. Armeijaan meno lopulta siirtyi, enkä siis päässyt astumaan varusmiespalvelukseen toiveideni mukaisesti kesällä. Edessä oli välivuosi, jonka aikana oli tarkoitus opiskella eläinlääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelu oli kuitenkin todella hankalaa, joten todennäköisesti pidän vielä toisenkin välivuoden, jonka käytän opiskeluun. Toisin kuin viime vuonna, nyt olen kuitenkin varma asiasta ja mulla on myös suunnitelmia vuodelle. Hyvillä mielin siis jatkan vuotta 2018 eteenpäin!

Sitten olisi aika miettiä uusia tavoitteita vuodelle 2018!

(c) Essi Partanen

Hempu:

- löytää pääsyy, miksi Hempu nuolee itseään. Mahdollisesti närästys tai selkäkipu?

- Ihannepainossa pysyminen

- koirakaverereiden kanssa lenkkeilyä

- noin kuukausittain treenaamista, esim. aksa, rt, toko

- lisää paimennusta

Della:

Toko:

- TK2

- voittajan korkkaus, ehkä jopa TK3?

- evl-liikkeiden treenaamista

- sosiaalinen palkka valmiiksi niin, että Della kestää koko kokeen iloisena ja rentona, eikä ääntele turhia

- hiljaiset lähdöt vauhtiliikkeisiin - löytyykö lopullinen ratkaisu sheippauksesta vai odottamisesta?

- mielentila treeneihin sopivaksi: ei turhia haukkumisia sekä Dellan itseluottamusta paremmaksi

- "käy siihen"- rauhoittumiskäsky kuntoon, ehkä matolle?

Agility:

- juoksu-A valmiiksi

- keppien avokulmaan varmuutta

- rentous hyppäämiseen -> lisää vauhtia

- kisoja, kisoja ja kisoja, kun saadaan A-este toimimaan

- ekat nollat kolmosista, miksei myös valiokello käyntiin

Muut:

- debytointi rally-tokossa

- bh-koe

- esineruutua ja mejää

- fi mva, mikäli saadaan korvat taittumaan

- remmirähjäys pois

- turha ääntely pois ruuan antamisen sekä ulos lähtemisen yhteydessä

- yhteislenkkejä koirakavereiden kanssa

- mahd. viralliset selkäkuvat, mikäli rekisteröin Dellan Suomeen

Kirjuri:

- ahkeraa pääsykokeisiin lukemista

- treenien videoimista

- koirien kuvaamista

- kertausta englannin puhumiseen, sitä tulen tarvitsemaan toivottavasti kesällä

- terveelliset elämäntavat: paljon itsetehtyä ruokaa ja vain vähän alkoholia

- salilla tai juoksemassa käyminen vähintään kerta viikkoon

(c) Essi Partanen

Näillä mennään! Yksi jokavuotinen tavoite on ollut koirilla paimentamassa käyminen ja viime viikonloppuna saatiin se vihdoin toteutettua! Hempu oli ihan innoissaan, kun taas Dellaa pelotti lampaat pimeässä ja ahtaassa maneesissa. Sen takia laitoin nyt tavoitteeksi Hempulle, että se pääsisi vielä uudestaan paimentamaan, niin paljon se siitä tykkäsi.

Dellan tavoitteita kirjoitellessa tuntui ihan hullulta, että siellä oikeasti on esim. TK3 ja nollien saaminen kolmosluokasta. Enkä olisi laittanut niitä, jos en uskoisi niiden toteuttuvan. Vaikka koirien kanssa harrastusvuosia on takana jo jonkun verran, silti näinkin pitkälle eteneminen mm. tokossa tuntuu ihan älyttömän hienolta. Vuosi sitten painittiin vielä avoimen liikkeiden kanssa ja agilityssäkin kisattiin ykkösissä, joten vuoden aikana ollaan edistytty tuloksellisesti tosi paljon. En edes tiedä, uskallanko odottaa näin paljon vuodelta 2018... Toivotaan kuitenkin parasta ja treenataan sen mukaisesti!

Piia Karinen: Mielentila kisatilanteessa

Muutama viikko takaperin otettiin äkkilähtö Piia Karisen mielentilakoulutukseen Koirakoutsille. En entuudestaan tuntenut Piia, mutta koulutus kuulosti niin täydelliseltä meille, että oli pakko päästä koirapaikalle. Niinpä sitten ajeltiin lauantaiaamuna kohti Koirakoutsiareenaa, joka paikkana oli meille lähes uusi, nimittäin kerran ollaan taidettu siellä mätsärit käydä.

Koulutuksessa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa, joten saatiin lähes privakoulutus! Osallistujien vähyyden vuoksi luennolla keskityttiin vain niihin asioihin, jotka olivat koirakoille ongelmallisia. Meillä ongelmana on sosiaalinen palkka, joka ei toimi. Della ei tunnu ymmärtävän kehuja ja sen vire nousee aina liikkeiden jälkeen, kun se luulee saavansa palkan.

Piia puhui sosiaalisesta palkasta sitoutumisena. Sitoutuminen edellyttää yhteistyötä, ja se tarkoittaa myös omistautumista ja uskollisuutta molemminpuolin. Sitouttaminen kuitenkin voidaan opettaa koiralle aivan samalla tavalla kuin istuminen, eli aluksi ohjaajalla on kaikki vastuu ja koiran oppiessa vastuu siirtyy sille. Esimerkiksi, kun koira opetetaan istumaan, ohjaaja voi viedä kättä koiran pään yläpuolelle, jolloin se istahtaa. Silloin ohjaajalla on vasttuu siitä, että saa koiran istumaan. Pikku hiljaa ohjaaja antaa vähemmän apua koiralle, eli tällöin myös vastuu alkaa siirtyä koiralle. Lopulta vain pieni vihje istumisesta pitäisi saada koiran istumaan. Tällöin koira on saanut vastuun siitä, että se menee istumaan. Tästä vastuun siirrosta koostuu sosiaalinen palkka.

Seuraavana kokonaisuutena käsiteltiin koiran mielentilaa, joten kerron siitä nyt tärkeimmät pointit. Ensin täytyy miettiä, onko koiralle enemmän kontrolloija vai mahdollisuuksien antaja. Toki, jotta voi antaa koiralle mahdollisuuksia, on ensin hieman rajoitettava sitä. Ohjaajan ollessa mahdollisuuksien antaja koira haluaa kysyä ohjaajalta, mitä se saa tehdä seuraavaksi. Ohjaaja on ikäänkuin portti kaikkeen kivaan.

Mielentila on asia, joka saattaa pilaantua hetkessä. Esimerkiksi, kun koirakko tulee koepaikalla hyvässä mielentilassa ja lähtee lenkille, niin entä jos koira alkaakin rähjätä vastaantulevalle koiralle? Silloin ohjaajan mielentila muuttuu samantien huonoksi, kun koira käyttäytyykin yhtäkkiä epämiellyttävästi. Silloin kannattaa ikäänkuin palata ajassa taaksepäin ja miettiä, milloin mielentila oli vielä hyvä. Olivatko koira ja ohjaaja autossa vielä hyvässä mielentilassa? Jos olivat, voi palata takaisin autoon, ajaa vaikka pieni lenkki ja tulla takaisin. Silloin mielentilan saa helpommin nollattua takaisin hyvään ajattelemalla, että mitään huonoa ei ole vielä tapahtunut. Yleensä, jos antaa vain huonon mielentilan pysyä, se vain pahenee ja on hankala saada hyvä fiilis takaisin. Siksi on kannattavaa katkaista huonon mielentilan kierre ja aloittaa alusta hyvällä fiiliksellä.

Sitten palataan sitoutumiseen, ja kuinka sen voi opettaa koiralle. Kyseessä on siis sosiaalisen palkan opettelu. Piian ideana on saada koira palkkautumaan ohjaajan liikkestä, jota usein täytyy tapahtua kokeissa liikkeiden välillä. Tässä treenissä koira saa siis vain palkkaa silloin, kun ohjaaja on liikkeessä. Aina palkan saatuaan, koiralta ikäänkuin kysytään, että "haluatko vielä jatkaa yhdessä olemista, vaikka saitkin jo nami-/lelupalkan?". Ohjaaja toimii tässä siis koiralle mahdollisuuden antajana, jolloin koira saa rehellisesti valita, mitä tehdä. Ideaalitilanteessa koira vastaa "kyllä", eli se haluaa sitoutua ja on aktiivinen ohjaajaa kohtaan (alussa pelkkä kontaktikin riittää). Silloin ohjaaja lähtee taas liikkeelle koiraa kehuen ja kun koira tulee hyvin mukana iloisesti, se palkataan. Koiran syötyä namin ohjaaja pysähtyy ja kysyy taas koiralta, haluaako se vielä sitoutua, jne. Lopulta (pitkän harjoittelun jälkeen) koiralta kysymisen jälkeen, eli kun se oppii olemaan aktiivinen ohjaajaa kohtaan, otetaan perusasento ja siitä tokoliike. Tokoliikkeestä palkkaus tapahtuu kehuilla ohjaajan liikkuessa. Tällä tavalla treenistä saadaan lopulta valmis kokonaisuus kokeseen. Mutta nämä siis vasta pitkän harjoittelun jälkeen.

Kerron nyt, miten Dellan kanssa lähdettiin tekemään tätä harjoitusta. Dellan kanssa jouduttiin vähän soveltamaan, koska se alkoi herkästi ääntelemään. (Ollessaan vähän liian valmis sitoutumaan...)

Aloitettiin siitä, että Della ei päässyt häkistä ennen, kuin se oli hiljaa. Kun se vihdoin hiljeni, aloin samantien kehua sitä, jolloin se ei halua äännellä. Namitin sen ulos häkistä ja laitoin maahan rauhoittumiskäskyllä (joka ei Dellalla vielä kunnolla toimi, mutta sitä tuli hyvin treenattua tässä samalla). Kun Della osoitti olevansa valmis tekemään töitä, eli se piti kontaktia ja oli hiljaa, aloin kehua ja namittaa sitä samalla, kun peruutin. Samantien kun lopetin namituksen, laitoin Dellan heti takaisin maahan, jotta ääntä ei tullut. Sitten taas sama homma uudestaan.

Seuraavassa pätkässä jatkoin samalla tavalla, mutta vaihdoin pelkkiin kehuihin, joista palkkasin namilla. Taas nami tuli vain silloin, kun itse liikuin. Heti namin saatuan käskin Dellan maahan, jotta se pysyi hiljaa. Tässäkin mun oli oltava tosi tarkka, sillä jos vähänkin liian hätäisesti käskin Dellan maahan, se haukahti. Maassa olemista täytyi alkaa vaikeuttaa Dellalle, ettei se kyllästynyt, joten kiertelin Dellan ympäri sen ollessa maassa. Maasta sitten kutsuin Dellan kehuilla mukaan ja kun se vastasi kehuihin hyvin, palkkasin sen liikkeessä.

Tehtiin myös muutama toisto ilman maahanmenoa, eli Dellan syötyä namin, pysähdyin vain ja odotin Dellan haluavan vielä sitoutua hiljaa, josta palkkasin liikkeellä. Vähän Della innostui haukkumaan aina saatuaan namin, mutta alkoi tajuta treeniä kokoajan paremmin.

Seuraavaksi lisättiin Dellalle tehtävä, kun se oli hiljaa ja osoitti olevansa aktiivinen mua kohtaan. Tosin Della oli kokoajan aktiivinen, joten lähinnä vaadittiin, ettei se äännellyt maassa ollessaan. Eli kun Della oli maassa ja piti hiljaa kontaktia, käskin sitä istu-maahan-istu. Suoritettuaan ne hyvin, palkkasin sen lähtemällä liikkeelle ja kehumalla Dellaa. Della teki tosi kivasti ja oikeasti tuli mun mukana innoissaan. Jos Della haukahti, käskin sen heti maahan ja siitä sitten palkkasin taas lähtemällä liikkeelle. Jos kaukoissa Della äänteli, seuraavalla toistolla otettiin vähemmän vaihtoja. Pyrittiin lisäämään vaihtoja noin 1-2-1-4-1-3 tavalla, eli ensin vain yksi vaihto, sitten kaksi, sitten taas yksi, jne. Tässä kohtaa palkkasin Dellaa aina jokaisen liikkumisen jälkeen, josta laitoin sen taas suoraan maahan.

Palkkasin Dellaa välillä myös lelulla, kun se tuli vastasi kehuihin hyvin. Della alkoi haukkua herkästi heti, kun käskin sen irrottaa lelusta, joten koettiin parhaaksi se tapa, että lähdin vain liikkeelle kesken leikin ja Della irroitti lelusta itsekseen. Silloin sain myös palkattua Dellan kuolleelle lelulle kehujen jälkeen.

Tästä eteenpäin tarkoituksena on siis a) lisätä pikku hiljaa kokonaienn tokoliike koiralta kysymisen ja "palkkakävelyn" väliin ja b) vähentää nami-/lelupalkkaa, eli toisinsanoen lisätä näitä komboja (kysymys+tokoliike+palkkakävely) peräkkäin ilman nami-/lelupalkkaa samalla ajatuksella kuin kaukoissa vaihtoja eli noin 1-2-1-4-jne. Alkuun tokoliike voi olla esim. pelkkä perusasento, joita sitten otetaan useampi peräkanaa palkaten välissä pelkällä palkkakävelyllä.

Mulla tuli tosi vahva tunne, että tälläinen sitoutumistreeni voi oikeasti ratkaista meidän sosiaalisen palkan ongelman. Treenien edetessä Dellan mielentila parani kokoajan ja se oikeasti pystyi olemaan innokas ja iloinen ilman, että äänteli. Se oli musta jotenkin ihan epärealistista, koska ennen Dellan kehuminen on saanut sen vaan kiihtymään ja riehumaan rääkyen. Nyt pystyin jopa nostamaan äänensävyä korkeammaksi ja iloisemmaksi, eikä Della siltikään äännellyt. Ihan valtavan hienoa, vaikka ulkopuolisesta se saattaa kuulostaa ihan hassulta. Della on vaan tähän asti ollut niin kuuma peruna sekä tikittävä aikapommi yhtäaikaa kaiken innostamisen suhteen. Arvata saattaakin, että mun fiilis koulutuksessa oli ihan euforinen ja hämmentynyt samaan aikaan.

Välipalatauolla saatiin myös muita vinkkejä Dellan ääniongelmiin arjessa. Dellahan on muuten todella hiljainen koira, mutta ulosmenot ja ruokkiminen saa sen kiihtymään liikaa. Ulosmenoihin aiotaan lisätä nyt Dellalle jokin muu tehtävä, ettei se vain kyttää ja kiihdy mun vieressä, kun puen ulkovaatteita. Älypelien pelaaminen on osoittautunut tässä toimivaksi. Ruokkimisesta sen sijaan täytyy tehdä Dellalle niin arvaamaton asia, ettei se tajua kiihtyä. Jos se kuitenkin kiihtyy, se saa ruuan vasta, kun se on selvästi rauhoittunut.

Sain Piian koulutuksesta ihan älyttömästi irti, ja vihdoin löysin kouluttajan, joka oikeasti ymmärtää Dellaa. Piia kertoi, että hänellä itsellään on hyvin samanlainen ääntelijäkoira, joten sen vuoksi hän esim. osasi aina kertoa mulle, miksi Della yhtäkkiä haukahti jostain. Ennen oon joutunut eritteleen kouluttajille todella pitkästi Dellan ääntelyjä ja silti on tuntunut, ettei kukaan saa kiinni niistä. Piian koulutuksessa oli niin helpottavaa olla, kun mun ei tarvinnut ollenkaan avata syitä Dellan äännähdyksiin, koska Piia tiesi ne. Aivan ehdottomasti käännytään tulevaisuudessa heti Piian puoleen, kun jos seuraava ääniongelma puhkeaa! :)