Meillä on tokon puolella käynnissä mielenkiintoiset projektit, jotka käsittelee molemmat Dellan suurinta ongelmaa eli ääntä. Toista avasin jo vähän tässä postauksessa eli ollaan siis jatkettu sitoutumistreenejä Piian neuvoilla ja tuloksia alkaa tulla jo kivasti. Niistä kirjoittelen kuitenkin oman postauksensa, sillä nyt lähden kertomaan toisesta tämän hetken ääniprojektista.
Vauhtiliikkeet. Ne ihanat, kiihdyttävät vauhtiliikkeet. Dellalla on ollut aina ongelma niissä. Lähes joka kerta, kun se on saanut kierrä- tai ruutu-käskyn, se on haukahtanut. Yleensä haukahdus jää yhteen, joskus pahimmillaan haukkuminen kestää koko Dellan juoksemisen ajan. Harvoin, erittäin harvoin, Della on lähtenyt hiljaa. Silloinkin yleensä alla on ollut väh. tunnin treenit tai kuuma keli. Tuntuu, että ollaan kokeiltu kaikkea. Oon syöttänyt namia lähdöissä, ollaan tehty lähtöjä joka asennosta, oon sekoittanut muita käskyjä mukaan, oon tehnyt äkkilähtöjä kesken leikkimisen. Jos joku tapa on toiminut hetken, niin viimeistään muutaman treenin jälkeen ollaan oltu taas lähtötilanteessa. Vuoden lopulla luulin jo, että nyt on löytynyt _se_ tapa. Saatiin tosi paljon hiljaisia lähtöjä yksinkertaisesti jäädyttämällä lähtötilanne. Seisoin paikallani Della perusasennossa ja syöttelin sille namia noin 10 sekunnin välein. Dellan vire laski ja muutaman namin syötön jälkeen lähetin sen kiertämään tai ruutuun. Hiljaisia lähtöjä tuli, kunnes Della tajusi jutun juonen. Tähän meni noin kuukausi. Lopulta, vaikka sen vire ehti laskea, se silti teki yhden haukahduksen lähtiessään. Ei siis toiminut tämäkään taktiikka.
Dellan vuoden vaihteen hiljaiset lähdöt sai mut kuitenkin uskomaan, että se oikeasti pystyy siihen. Ihan samoin kuin sosiaalisen palkankin suhteen, en pystynyt ennen uskomaan, että Della kykenisi lähtemään hiljaa vauhtiliikkeessä. Nyt se oli kuitenkin näyttänyt pystyvänsä siihen, joten pallo oli taas mulla - miten saisin Dellan päähän ajatuksen, että hiljaa lähteminen on kannattavampaa, kuin haukun kanssa lähteminen? Miksi Dellan oli päästettävä se yksi pieni haukku?
Jälleen pitkien pohdiskelusessioiden jälkeen kokonaisuus alkoi hahmottua. Della on todella pitkään saanut palkkaa, vaikka se on lähtenyt äännellen. Välillä sitä on huomautettu, kun se on haukahtanut, mutta yleensä ei. Tästä on siis varmasti kertynyt Dellalle turhaumaa, varsinkin kun se ottaa pienestäkin huomautuksesta niin paljon itseensä. Sitä ahdistaa lähteä, koska se ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Se haukahtaa, koska se on aina haukahtanut. Jos huomautan sille siitä, se ei yleensä liikahda mihinkään seuraavalla käskyllä: "en lähde sitten ollenkaan, kun en ymmärrä, miksi joskus teen oikein ja joskus väärin". En ole keksinyt, miten saisin Dellan lähtemään hiljaa, jolloin pystyisin palkkaamaan sen siitä. Olen vain huomauttanut, kun se on tehnyt väärin, ilman, että sillä on tietoakaan oikeasta suoritustavasta.
Niinpä piti lähteä siitä, että Dellan on pakko saada onnistumisia. Jollain tavalla sitä piti päästä palkkaamaan lähtötilanteesta. Mutta kun Della ei lähde hiljaa. Se ei lähde hiljaa, vaikka sillä olisi nami suussa. Niinpä piti ottaa askel taaksepäin. Entä jos palkkaan sen heti, kun olen antanut käskyn? Silloin se ei ehdi haukahtaa.
Tästä alkoi meidän kokeilevat treenit. Sain palkattua Dellaa niin, että naksautin ja heitin namin tai lelun heti eteenpäin, kun olin sanonut käskysanan, jolloin Della oli ehtinyt jo aloittaa lähtemistä mun viereltä. Della tykkäsi tästä treenistä tosi paljon. Alkoi tulla hiljaisia lähtöjä kohti namia ja lelua, eli toisin sanoen Della ei enää reagoinut mun käskyyn haukahtaen. Niinpä aloin pikku hiljaa lisätä aikaa käskyn ja palkan välillä, eli Dellan oli ensin lähdettävä hiljaa, josta se vasta sain naksun + namin/lelun. Della alkoi pian kohdentaan katsettaan jo edessä olevaan tötsään tai ruutuun, joihin oli etäisyyttä alussa noin pari metriä. Ruutu vetää Dellaa tosi paljon puoleensa, joten Della alkoi aika nopeasti hakeutua sinne, vaikka naksu kuuluikin jo pian lähdön jälkeen. Merkinkierrossa Della kääntyy aina, kun kuulee naksun, joten aloin lisäämään aikaa käskyn ja naksun välille. Vaihtelin kuitenkin aina naksun paikkaa, jotta Della ei alkaisi ennakoida palkkaa. Tötsä alkoikin pian löytyä ja nyt ollaan saatu jo hurjan paljon hiljaisia kiertoja tötsälle asti! Tässä vielä video kaikista näistä opetusvaiheista nimenomaan merkinkierron suhteen.
Videossa näkyy, että edelleen jokaisen uuden treenikerran alussa joudun antamaan palkan jo heti lähdön jälkeen, koska Della ei ensimmäisellä toistolla vielä muista hiljaa olemista. Ja vaikka muistaisikin, haluan vielä pelata varman päälle, että onnistuneita toistoja tulisi paljon. Ekan toiston jälkeen Della kuitenkin heti kykenee hiljaiseen lähtöön, vaikka palkka tulee vasta noin tötsän kohdalla. Etäisyyttä tötsään en muistanut viime treenissä laskea, mutta eiköhän se ala olla jo avoimen koe-etäisyys.
Videolta huomaa myös, että Della on oikeasti tajunnut treenin idean. Jos se haukahti lähdössä, se joko mun kutsuessa tai itse ilman kutsua tuli heti takaisin ja teki seuraavan lähdön ihan hiljaa. Della ei myöskään ole kertaakaan jättänyt lähtemättä käskystä. Edistys on siis (jälleen) ollut huimaa, nyt vaan kovasti toivon, että tämä on vihdoin toimiva tapa saada Dellalle hiljaiset lähdöt.