Tässä kipeenä ollessa on viimein aikaa kirjoitella vähän kuulumisia! Ollaan kevään ja alkukesän aikana keretty puuhailla kaikennäköistä, joten otetaampa pikakelaus menneisiin tapahtumiin.
Hempu pääsi taas toukokuun alussa paimentamaan! Oli niin kiva pitkästä aikaa viettää päivä pelkästään Hempun kanssa. Tällä kertaa Hempu pidettiin kokoajan liinassa, ettei se alkaisi riehumaan. Viimeksi heti, kun siltä otetiin panta pois kaulasta, se sai "villi ja vapaa"-kohtauksen, jonka aikana se ei mm. kuullut mitään... Paimennuskeppi oli myös aivan turha, koska Hempua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko kapistus, vaikka sillä yriteltiin pelotella neitiä. Niinpä siis Hempu pidettiin tällä kertaa liinassa koko ajan. Hempulle kuumuus ei ollut hyvä juttu, ja se oli jotenkin todella häiriöherkkä. Muutamia hyviä pätkiäkin saatiin, vaikka Hempu olikin liinassa vain varjo viime kertaisesta.
Annikalle vielä super iso kiitos kuvista!
Hempu ja Della saivat myös molemmat omat hieronnat toukokuussa, kun Heidi (HeiDog Oy) tuli meille hieromaan likat. Hempu oli jumissa selän lisäksi myös lapojen alueelta. Heidi sai kuitenkin hyvin hierottua Hempun ja blondi vaikutti todella hyvältä heti hieronnan jälkeen. Ihmeteltiin Heidin kanssa Hempun outoa ihoa lapojen alueella - siellä oli todella paljon kuona-aineita ja lisäksi iho oli tietyltä alueelta selkeästi normaalia paksumpaa. Heidikään ei tiennyt, mistä paksuus voisi johtua, mutta sain ohjeeksi rullailla Hempun ihoa ihan päästä hännän tyveen asti. Tällä tavalla verenkierto tehostuisi ja ainakin tähän mennessä rullailu on toiminut kivasti.
Dellan oli taas todella vaikea rentoutua hierottaessa. Sitä ahdistaa tosi paljon, jos se joutuu olemaan paikallaan "pakotetusti" ja silloin se jännittää ihan jokaista lihastaan. Pikku hiljaa Della kuitenkin alkoi rentoutua ja paikat alkoivat avautua. Della oli aikalailla joka paikasta jumissa, joka on kuulemma tyypillistä tällaiselle jännittäjälle. Dellahan siis jännittää mm. liukkaita lattioita, joten nykyään kun muu perheeni asustaa kerrostalossa, sinne meneminen on todella inhottavaa Dellalle. Nykyään pyrin kantamaan sen aina liukkailla lattioilla, jotta se ei vetäisi itseään aivan jumiin.
Lisäksi Dellan niska oli toodella jumissa. Epäilen tähän syyksi lelun repimistä, jota tehdään joka treeneissä paljon. Myös molempien koirien hauikset olivat jumissa, joten sain hyviä vinkkejä, miten venytellä niitä. Ensi kerraksi suunniteltiin Dellalle fasciamanipulaatiota kokeiltavaksi, jos se auttaisi jännittäjäneitiä vähän paremmin.
 |
| (c) Katariina Tenhunen |
Keväällä jatkettiin myös pikkuhiljaa kisaamista aksassa, vaikka Dellan juoksu-a ei ole vieläkään valmis. Edelleen heti kun bumpperi otetaan pois, Dellan viimeinen laukka jää liian lyhyeksi. Treenejä kuitenkin jatketaan sitkeästi, koska juoksu-a on niin paljon nopeampi vaihtoehto kun Dellan hidas pysäri. Plussana myös puomiin on tullut rutkasti nopeutta lisää, tosin nykyään Dellan kanssa saa välillä vähän keskustella, tarviiko puomille pysähtyä...
Tamskilla käytiin huhtikuussa hakemassa kaksi vitosta ja kaksi hylkyä. Videolla parhaat radat, eli a ja b, jotka tuomaroi Anne Savioja. A-radalta tuli vain vitonen aalta ja se oli kyllä tosi hyvä rata! Dellan etenemäkin oli 4,6m/s, vaikka se hieman katselikin hyppyjä. B-radalta tuli hyl kepeiltä, kun olin Dellan tiellä.
Toukokuussa lähdettiin sitten Valkeakoskelle kokeilemaan onnea. Päivä oli todella kuuma, joten tuomarit Petteri Kerminen ja Marja Lahikainen pitivät rimat alhaalla (30-35). Kermisen radoilla aloitettiin hypärin muodossa ja jännitin kerrankin ihan todella paljon. Kädet ja jalat täristen päädyttiin maaliin nollana! Oli kyllä niin onnellinen ja varsinkin helpottunut fiilis, kun vihdoin (!!) saatiin se eka nolla kolmosista. Toinen rata ei sitten ollut enää niin hyvä, mutta jollain ihmeellä tuomarin kädet eivät nousseet tälläkään radalla kertaakaan, eli nolla sekin! Tuli siis vedettyä uskomattomasti tuplanolla! Seuraavilla radoilla tuli sitten pudotus pilvilinnoista, nimittäin molemmilta radoilta aalta kontaktivirhe, sekä jälkimmäisellä uusin puomin, kun Della tuli törkeesti läpi. Ihan hirveitä ratoja nämäkään ei ollut, joten sai kyllä ihan super hyvin mielin lähteä kohti sm-kisoja!
Viime viikonloppuna toteutuikin sitten yksi haave, kun päästiin kisaamaan aksan sm-kisoihin Vantaalle. Lähtökohdat eivät tosin olleet kovin hääppöiset, koska olin jo alkuviikosta kipeä, eikä lauantaina olo ollut helpottanut juurikaan. Päätin kuitenkin, etten suostu missaamaan sm-debytointia, joten lääkkeet naamassa lähdin ajamaan kohti Myyrmäen urheilukeskusta. Meidät valittiin jo aikaisemmin Pumit ry:n joukkueeseen ja päästiin starttaamaan joukkueen toisina. Annika ja Nomi vetäsivät pohjille nollan, joten hyvä pieni paine yllä päästiin starttaamaan. Rata vaikutti todella kivalta, eikä siinä ollut mitään hankaluuksia meille. Jännitin todella paljon taas Dellan aata, ja päätin sitten yrittää pysäyttää Dellan siihen, jos vaikka D olisi muistanut vielä pysärin. Della ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan pomppasi juuri ennen kontaktipintaa. Vitonen siis napsahti, mutta muuten saatiin vedettyä rata puhtaasti! Maalissa oli todella hyvä fiilis, vaikkakin olo oli ihan kauhea... Olin niin ylpeä Dellasta, kuinka se oli kulkenut ihan noin vaan välittämättä isojen kisojen häiriöistä.
Valitettavasti meidän joukkueen kaksi viimeistä koirakkoa teki hylyn, joten joukkue jäi ilman tulosta. Oli kuitenkin mahtavaa päästä seuraamaan sm-kisoja paikan päältä ekaa kertaa! Tunnelma oli ihan huikea ja kisapaikka oli ihan just eikä melkein täydellinen. Toivottavasti ollaan ensi vuonna jälleen mukana!
Dellakin kerkesi täyttää kesäkuun alussa 5 vuotta ja kuten Dellan sivulle jo päivitin, neiti jäi nyt kokonaan pennuttamatta. Kasvattaja tuli lopulta siihen tulokseen, ja sain siirrettyä Dellan omiin nimiini sm-kisoja varten. Ruotsineiti on siis nyt virallisesti suomalainen!
Pari viikkoa sitten käytiin pitkästä aikaa Annikan ja pumien kanssa lenkillä, ja voi että kun Hempukin tykkäsi pitkästä aikaa juosta muiden kanssa! Se oli muutenkin ihan innoissaan ja kävi mm. pulahtamassa suohon uimaan. Iän tuomaa viisautta odotellessa... Blondista muuttuikin sitten brunette ja kotona Hempu pääsi suoraan suihkuun. Haju oli..., noh, eiköhän jokainen tiedä. Onneksi ennen uintireissua ehdin nappasta nelikosta muutamat kuvat!
Tokopuolella ollaan hinkattu koetreenejä ja painittu paineistumisongelman kanssa. Della on siis jostain syystä päättänyt, että palkkattomassa koetreenissä on tosi ahdistavaa tulla mua kohti tai kun itse tulen Dellaa kohti. Della siis alkaa haukkuun, eikä suostu tulla perusasentoon tai nousee siitä, jos tulen kohti. Eli juuri niinkuin se teki katastrofikokeessa vuosi sitten. Olen toisaalta iloinen, että ongelma tuli jo nyt koetreeneissä esiin, eikä sitten vasta oikeassa koetilanteessa. Toivon mukaan saadaan treenattua ongelma pois, ennen meidän seuraavaa koetta, joka on itseasiassa jo aika pian!! Menin mielenhäiriöissäni ilmoittamaan Dellan 14.7. olevaan kokeeseen, joka järjestetään samassa paikassa, kuin katastrofikoe. Toisin sanottuna verta nenästä kaivamista, mutta mennään nyt kokeilemaan, miltä se kisaaminen tuntuu pitkän tauon jälkeen.
Instagramissa heitin kyselyä, josko porukkaa kiinnostaisi taas ruokintapostaus. Idea sai positiivisen vastaanoton, joten palaan aiheeseen mahdollisimman pian! Hyvät juhannuksen kaikille!
