Koiralapseni Celta

Jos ihmislasten äidit harmittelevat nopeasti menevää vauva-aikaa, niin koiranpentujen kanssa aika menee kyllä vielä nopeampaa! Celta on kuulunut laumaan nyt lähes viisi kuukautta ja se on kasvanut jo melkein täyteen korkeuteensa (tai ainakin jalkojen kasvu on toivottavasti jo loppunut :D )

Celtasta on paljastunut vilkas, nopeasti reagoiva ja taistelunhaluinen tyyppi. Toisaalta myös kuuliainen, todella miellyttämisenhaluinen ja kiltti koiralapsi. Tällä hetkellä neidillä on menossa mörköikä, joten kaikkea täytyy ensin epäillä ja haukkua koviksena. Hieman raskasta aikaa näin omistajan kannalta, mutta yritän olla kärsivällinen ja tukea koiralasta parhaani mukaan inhottavissa tilanteissa. Loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat kuitenkin Celtasta ihan yli-ihania ja rakastettavia.

Vilkkaus yhdistettynä kovaan saalisviettiin tuotti myös alkuun pahoja ongelmia. Celta kiihtyy kovasti kaikesta liikkuvasta ja haluaa syöksyä kohti liikkuvia autoja, pyöriä, jne. Lenkkeily ei siis alkuun ollut kovin leppoisaa, kun piti kokoajan yrittää ehtiä huomaamaan kaikki kiihdyttävät kohteet ennen Celtaa. Jos Celta ehti nähdä kohteen ja kiihtyä, siihen ei saanut mitään kontaktia.

Vas. reuna: Celta junassa, ostoskeskuksessa ja bussissa
Keskellä: Celta hengailee Lempäälässä ja Eteläpuistossa
Oik. reuna: Celta Tampereen keskustassa x2 ja Helsingissä
pentunäyttelyssä

Tilanne on kuitenkin parantunut jo huomattavasti, eikä Celta esim. reagoi enää autoihin juurikaan. Vieläkin saan jatkuvasti tarkkailla ympäristöä, mutta nyt joka lenkki ei enää aiheuta harmaita hiuksia. Ainoastaan pimeän tullen lenkit muuttuvat hirveiksi, koska silloin kaikki täkäläiset rusakot kömpivät ulos koloistaan ja valtaavat meidän lenkkireitit. Celta menee aivan sekaisin kaikista eläimistä, mutta varsinkin rusakot saavat sen ihan psykooseihin. Muutaman kerran Celta on päässyt lähtemään rusakon perään, mutta onneksi se on myös tullut aina takaisin hetken päästä. Jahtaaminen on kuitenkin sille niin kiihdyttävää toimintaa, että se ei pysty sen jälkeen rauhoittumaan nukkumaan moneen tuntiin, pahimmillaan se on häsännyt koko yön, kun se on iltalenkillä päässyt jahtamaan.

Kaikenlainen pakottaminen ja kiinni pitäminen on Celtasta ahdistavaa, joten erilaiset hoitotoimenpiteet olivat aluksi vaikeita. Positiivisen vahvistamisen kautta ollaan kuitenkin saatu kynsien leikkaamiset, yms. helpottumaan.

Koiralasta ahdistaa myös kovin, jos se joutuu olemaan erossa laumasta (etenkin musta). Alusta asti ollaan siis treenattu paljon yksinoloa ja muutenkin hengailua erikseen niin, ettei Celta kokoajan ole kiinni mussa. Kotiin jäädessään Dellan kanssa kaksin se edelleen jää vähäksi aikaa haukkumaan mun perään, jos sille ei anneta muuta tekemistä, mutta melko nopeasti se pystyy jo rauhoittumaan ja menee nukkumaan. Celta tosin vahtii myös jonkun verran ja reagoi vielä rappukäytävän ääniin haukkumalla, jos kukaan ei ole puuttumassa siihen. Onneksi sillä on kuitenkin ollut alusta asti hyvänä esimerkkinä Della, joka ei reagoi mihinkään ja nukkuu vain yksin ollessaan.

Celtan kanssa ollaan treenailtu jo vähän kaikenlaista, mutta eniten ollaan keskitytty rauhoittumiseen eri paikoissa. Taukomatto on tullut koiralapselle hyvin tutuksi ja Celta on oppinut jo kivasti tarjoamaan maahanmenoa ja rauhoittumista ilman mattoakin. 

Rauhoittumisen lisäksi ollaan aloiteltu tokojuttujen treenaamista. Perusasento ja sivulla oleminen on Celtasta superkivaa, joten ollaan aloitettu pikku hiljaa seuruunkin rakentaminen. Noutokapulasta on myös tullut lemppari, neiti jopa kanteli kilon pk-kapulaa ihan innoissaan :D

Ylipäätään treenaaminen on Celtasta maailman parasta. Vaikka treenikertoja ei ole tullut niin paljon kuin olisin ehkä halunnut, laatu on ehdottomasti korvannut määrän. Heti alusta asti Celta on tarjonnut paljon kontaktia ja sen halu tehdä mun kanssa on todella suuri. Se ei juurikaan välitä häiriöistä silloin, kun tehdään. Olenkin siitä ihan älyttömän onnellinen, koska vilkkaana koirana häiriöt voisivat olla sillä tosi kova paikka. Kerran treenatessa sitä ei haitannut edes samalla kentällä oleva frisbeen heittelijä, vaikka ajattelin sen olevan Celtalle iso häiriö. Kerran Celta taisi nähdä frisbeen lentävän ja lähti täysiä juoksemaan sitä kohti, mutta pysähtyi samantien käskystä ja tuli luokse.

Alkukankeuden jälkeen Della on tullut aivan mainiosti Celtan kanssa toimeen. Meniköhän edes viikkoa, kun Della jo leikitti pentua innoissaan! Edelleen tytöt leikkivät päivittäin ja oikeastaan Della onkin usein se, joka hakee Celtaa painimaan. En olisi kyllä ikinä uskonut sanovani näin, mutta Della on nauttinut ihan valtavasti kaverista. Lisäksi Della osaa hyvin sanoa Celtalle, kun tarvitsee omaa tilaa ja Celta kuuntelee myös hyvin Dellaa. Muutaman kerran tytöille on tullut vähän riitaa resursseista, mutta nahistelulla ollaan selvitty tähän mennessä. Molemmat sanovat kyllä voimakkaasti mielipiteensä asiasta, eikä kumpikaan luovuta helpolla.

Hempu yrittää olla huomioimatta Celtaa kokonaan, varsinkin jos Celta yrittää vähän turhan innokkaasti rakastaa Hempua. Ainoastaan Celtan riehuessa Hempu komentaa sitä, tosin silloinkin Hempu lähinnä keskittyy Dellan kontrolloimiseen. Kolmikko tulee siis toimeen, mutta koiraseura stressaa Hempua edelleen paljon, että se saa jatkaa asumistaan muun perheeni luona ainoana koirana. 

Celta on ehtinyt käydä jo yhdessä pentunäyttelyssä sekä pumien agilitypäivässä. Pentunäyttelyssä Celta oli luokkansa toinen häviten siskolleen Lorulle. Arvostelu oli kuitenkin kiva ja violetti kp-ruusuke tarttui myös mukaan. Yllättävän hyvin koiralapsi käyttäytyi kehässä ja pääsi pussailemaan tuomariakin. Seuraava kehäkäynti on suunniteltu erkkariin syyskuulle.

Aksapäivässä harjoiteltiin taukomattoa, erilaisia palkkaustapoja ja esteen tarjoamista. Lotta Vuorela oli todella mukava kouluttaja ja saatiin hyviä neuvoja Celtan kanssa jatkoon. Lotta tsemppasi kovasti Celtan kanssa elämiseen, koska se on hieman haastavampi pentu. Mutta juuri nämä haastavat tapaukset ovat niitä kaikista opettavaisimpia ja Celtasta tulee kuulemma vielä magee harrastuskoira. Tosin musta se kyllä on jo ♥

Celta myös tapasi paljon sukulaisiaan, mm. veljensä, joka oli ulkomuodoltaan aivan Celtan näköinen, tosin urosmaisena. Päivä kokonaisuudessaan oli antoisa ja oli ihana nähdä kaikkia pumi-ihmisiä pitkästä aikaa.

Celtan äiti Irma ja veli Kipinä ♥

Että sellaista kaikkea ollaan viime aikoina puuhailtu! Pikkupentuaika Celtan kanssa aikamoista taistelua, mutta nyt on jo helpottanut huomattavasti. Tiesin, että Celta tulee olemaan selkeästi haastavampi pentu kuin Hempu ja Della oli, mutta välillä kyllä kyseenalaistin valintani, kun välttämättä halusin tuon riiviön itselleni. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty tähän mennessä ja arki rullaa jo hyvin.

Celta on ihan hirveän rakastettava ja se on kaikessa koomisuudessaan ihan mahtava koiralapsi. Joka aamu se hyppää sängylle ja kömpii kirjaimellisesti mun päälle seisoon ja heiluttaa häntää niin että koko koira heiluu. :D Sen estottomuus on muutenkin jotenkin niin hassua, kun se saattaa koska tahansa hypätä mun syliin tai ylipäätään päälle. Ajatuksena se on ihanan hellyyttävää, mutta siinä vaiheessa, kun melkein 10-kiloinen koiralapsi juoksee hepuleissaan naaman päältä niin, että nenä tuntu murtuneen, ei kauheasti naurata...