Della

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 Camms Delightful "Della"

~ 41cm, 10kg
~ lonkat A/A, kyynäret 0/1, polvet 0/0, silmät terveet, DM-kantaja
~ LTE125 +++
~ KoiraNet, hunddata
~ kasvattaja Camilla Carlsson, kennel Camms
~ toko (TK2), rallytoko (RTK2), agility (medi3)

Kuinka Della saapui meille?

Kaikki lähti siitä, kun luin keväällä Pumit-lehdestä kennelesittelyn ruotsalaisesta Camms-kennelistä. Tekstin luettuani tiesin, että seuraava pumini tulee tästä kennelistä. En pystynyt kuvitellakaan, että tämmöinen pumikenneli yleensäkin oli. Kasvattaja haki pumeistaan samoja ominaisuuksia, kuin itse haen, eli esim. työkoiramaisuutta. Kasvattajan koirat olivat myös menestyneet hyvin näyttelyringeissäkin ja olivat terveitä. Klikkasin itseni heti kennelin nettisivuille ja huomasin, että kenneliin oli syntymässä pentue. Päätin jäädä odottamaan pentujen syntymistä.

Pentujen synnyttyä olinkin jo liian myöhässä, sillä kaikki pennut olivat jo varattuja. Minua harmitti kovasti, ja päätin jäädä odottelemaan seuraavan kesän pentuetta.

Syyskuun alussa kasvattaja kuitenkin laittoi erääseen facebook-ryhmään ilmoituksen, että etsii palautetulle pennulle sijoituskotia. Laitoinkin sitten kasvattajalle viestiä, että olisiko tätä pentua mahdollista sijoittaa Suomeen. Olin varma, ettei hän antaisi pentua sijoitukseen Suomeen, enkä juurikaan edes jutellut vanhempieni kanssa asiasta. Kunhan kysyin.

Pian sainkin myönteisen vastauksen. Aloimme keskustella vanhempieni kanssa asiasta. Yllättäen ehdotustani toisesta koirasta ei heti tyrmättykään. Parin päivän keskustelujen jälkeen sain luvan jatkaa viestittelyä kasvattajan kanssa. Toisin sanoen, sain luvan toiseen koiraan.

Muutaman viikon päästä, kun kaikki pennun asiat ja sijoitusehdot oli sovittu, löimme lukkoon pennun hakemispäivän. Niinpä 4.10.2013 lähdimme Ruotsiin hakemaan meille toista pumia, pientä Dellaa.

3kk, (c) Camilla Carlsson

Luonne

Periaatteessa voisin kuvata Dellan luonnetta yhdellä lauseella: Täysin erilainen kuin Hempukka. Ajattelin nyt kuitenkin vähän laajentaa käsitystä pikku-D:n luonteesta.

Della on sosiaalisesti hitaasti lämpenevä, eli sille pitää antaa aikaa tutustua uuteen ihmiseen tai koiraan. Aluksi se saattaa olla hyvinkin ujo, mutta ajan kanssa se hyväksyy muut eliöt lähellään. Dellasta voi siis saada oivan painikaverinkin, jos vain antaa sen tutustua rauhassa uuteen koiraan. Yleisesti Dee on melko välinpitämätön varsinkin tuntemattomia ihmisiä kohtaan, eikä se muutenkaan nauti huomion keskipisteenä olemisesta. Tilaisuuden tullen neiti saattaa kuitenkin mennä kerjäämään rapsutuksia viattomilta vierailijoilta.

Della on tokokoirana melko haastava, koska se käyttää ääntänsä hyvin paljon. Pienikin epävarmuus tai epäonnistuminen sekä liian korkea vire aiheuttavat ääntelyä. Lisäksi Della kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön, joten sen kanssa on tehty todella paljon oikean viretilan löytämisen kanssa. Dellan liian korkea vire on vaikea laskea matalemmalle ja pienikin virhe sen kanssa voi nostaa kierrokset taas tuhansiin. Usein sen kanssa tokoilu tuntuukin kuin leikkisi tulella.
Toko on Dellan kanssa kuitenkin hyvin palkitsevaa, koska teknisesti Della on tosi taitava ja liikkeet, joissa vire pysyy matalalla (eli ei vauhtiliikkeet) onkin neidin vahvuuksia.
Della palkkautuu tosi kivasti nameilla ja leluilla, tosin jälkimmäisten käyttöä ollaan jouduttu vähentämään reilusti vireongelmien takia. Della keskittyy yleensä vain tekemiseen, eikä ole häiriöherkkä. Sitä ei tarvitse houkutella treenaamaan, vaan se on aina valmiina tekemään töitä.
Haastetta neidistä siis tokon puolella löytyy ihan kunnolla, mutta paljon töitä on tehty ja tullaan jatkossa tekemään. Eteenpäin on menty, mutta matka on ollut jo tähän mennessä täynnä harppauksia taaksepäin. Monet kouluttajat ovat olleet sanattomia Dellan ongelmien edessä ja on multa kysyttykin, että koska mulle tulee seuraava koira, kun olen kertonut Dellan ääntelyongelmasta.

Agilityyn Della on ehkä enemmän luotu, koska siinä ei niin haittaa jatkuvasti katossa oleva vire. Della on osoittautunut pumimaisesti suhteellisen nopeaksi ja notkeaksi tapaukseksi, joten aksassa sillä saattaa olla hieman enemmän annettavaa, kuin tokossa. Ainoana hidasteena onkin sitten ohjaaja, joka ei ihan yllä samoihin nopeuslukemiin kuin koira, eikä oikein luota koiraan vaan jää hidastelemaan sitä. Yhteistyön kehittymisen kautta ollaan kuitenkin päästy aina eteenpäin ja meillä on aina treeneissä kivaa. Hyvin harvoin saan lähteä kentältä mieli maassa, koska vähintäänkin Dellan ilme, kun se on antanut ihan kaikkensa radalla, nostaa hymyn suupielille. Innolla jään odottamaan, mihin kaikkialle Dellan (ja ohjaajan...) kyvyt tässä lajissa riittävät.

Della oli siis sijoituskoira ja se astutettiin jo 8/2016, mutta ultra näytti valitettavasti silloin tyhjää. Seuraavan yrityksen oli tarkoitus olla alkukesästä 2018, mutta lopulta kasvattaja päätti olla astuttamatta Dellaa ollenkaan. Della siirtyi omistukseeni 5/2018.